Nyt olisi luvassa ensimmäisen ultran kuulumisia. Elokuun neljästoista päivä minulla oli nt-ultra. Koska osallistuin sikiöseulontoihin, niin kuin kahdessa edellisessäkin odotuksessa, oli ultra Tampereella Terveystalolla. Olin jo aiemmin käynyt verikokeissa seulontaa varten, joten enää uupui ultran tulokset.
Jännitin ultraa ihan todella paljon. Se tuntuu joka kerta olevan yhtä ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Sitä odottaa malttamattomana näkevänsä pienen ensimmäistä kertaa ja samalla jännittää, jos jokin ei olekaan hyvin. Tällä kertaa eniten jännitti juurikin se, voiko kaikki olla kunnossa tälläkin kertaa. Lisäksi pohdin onko vauva kasvanut normaalisti, kun lähes kaikki mitä söin tuli heti ulos.
Jännitin todella ultran tuloksia
Kun isolle näytölle paukahti kuva vauvasta, joka liikutti jalkojaan, huokaisin jo vähäsen. Siellä hän on, meidän pikkuinen. Terveystalolla ultrissa käyminen on siitä ihanaa, että kätilö kertoo koko ajan mitä nyt mittaa ja miltä mitat vaikuttaa. Mitä raskausviikkoa ne vastaa ja ottaa pienestä ihania kuvia vanhemmille. Ultran mukaan laskettu aika olisi 22.2.2020, mutta se jätettiin tuolle 25.2.2020 mikä se olisi ns normaalin kierron mukaan, koska päivissä ei ollut paljoakaan eroa. Meidän lapset ovat kaikki syntyneet päivän ennen tai päivän jälkeen sen lasketun, mitä tämä ensimmäinen ultra on näyttänyt. Saa nähdä miten nyt käy. Vauvan niskaturvotus mitattiin ja se oli tasan 1mm, eli täysin normaali. Ja sain taas huokaista pikkuisen enemmän.
Kaikki näytti olevan ultran perusteella juuri niin kuin pitikin. Sitten yhdistettiin ultrasta saadut tulokset minun verikokeiden tuloksiin ja saatiin erilaisia riskilukuja. Kyllä jännitti, kun kätilö niitä laskeskeli. Se aika tuntui kovin pitkältä, vaikkei siinä oikeasti kestänyt edes kauan. Kaikki tulokset näyttivät kuitenkin oikein hyviltä, eikä mitään jatkotutkimuksia olisi sen suhteen luvassa. Taas oli helpompi hengittää. Ultran jälkeen huoneesta asteli ulos yksi onnellinen äiti, joka laittoi nopeasti kotona lasten kanssa olevalle puolisolleen kuvan vauvasta ja siihen tekstin ”Kaikki kunnossa ♥”.
Helpotus oli suuri, kun ensimmäisen ultran kuulumiset olivat hyviä. Nyt jännätään sitten rakenneultraa. Ensi viikolla saan tietää mikä päivä se on.
Kommentit (8)
Aina ne jännittää, olipa eka tai kuinka mones ☺ hienoa että kaikki pienellä hyvin ☺
Voi, muistan edellisestä odotuksesta varsin elävästi juuri sen ajatuksen; ”Voiko tälläKIN kerralla olla kaikki hyvin!”.. Ikäänkuin todennäköisyys ongelmiin oman ajatuksen mukaan mukamas kasvaisi perhekoon mukana. 😀 Vaikka oikeastaan sen kai pitäisi antaa itselle jonkinlaista varmuutta, kun on useita terveitä lapsia. Ihanaa, että teillä on kaikki hyvin! <3
Mullakin just tämä sama juttu!:D
Ihanaa, että saitte hyvät ultrakuulumiset!<3
Oli kyllä ihanaa, kun kaikki oli hyvin.♥
Juuri noin. Sanoin siitä kätilöllekin ja hän sanoi, että moni useamman lapsen äiti ajattelee näin, vaikkei ne asiat oikeasti edes ole niin. 😀
Itsellä ei ainakaan ole varmuus lisääntynyt, sen sijaan jännittänyt kerta kerralta enemmän.
Niinpä, onneksi.♥
Ihanaa, että ultrassa oli kaikki hyvin. ❤Ultrat jännittää kyllä aina yhtä paljon. Ei väliä monesko raskaus kyseessä. Meillä on rakenneultra 3.10. ja en kyllä millään malttaisi odottaa!
Niin oli.♥ Jännitin niin paljon sitä, voiko tälläkin kertaa siinä kaikki olla kunnossa.
Onneksi aika kuluu äkkiä ja pian pääset kurkkimaan pientä ultraan.♥
Niinpä.♥