äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kun syyskuun alussa julkaisin postauksen, jossa kerroin raskaudestani, sain älyttömän määrän viestejä instagramiin siitä, kuinka moni jännittää tai jopa pelkää kertoa raskaudestaan. Tunnistin niin monet fiilikset, koska olen itsekin kokenut niitä paljon. Niin monen tarinan kohdalla meinasi päästä itku ja osan luin silmät kosteana. Ja ei, kaikilla heistä ei ole suurperhe, vaan joukossa oli paljon toisen ja kolmannenkin lapsen odottajia.

Kyllä minua on jännittänyt kertoa odotuksestani ties kuinka monelle, myös omalle lähipiirille ja jännitti todella paljon kertoa siitä tällä kertaa myös tänne blogiin/instagramiin.  Mietin jo oikeasti hetken, etten kertoisi mitään ennen vauvan syntymää, mutta lopulta se ei tuntunut hyvältä ajatukselta, koska tämähän oli ihana asia ja keräsin rohkeuttani useaan kertaan. Tuntui niin typerältä, että niinkin upean asian kertominen jännitti. Miksi ihmeessä sitä niin paljon jännittää toisten reaktiota, koska kuitenkin tämähän on minun ja meidän perheen elämä.

Raskaudesta ei haluta kertoa sen kaiken negatiivisen pelossa

Monessa viestissä kerrottiin siitä tunteesta, kuinka tekisi mieli iloita raskaudesta ja uudesta elämästä, joka kasvaa sisälläsi, mutta ei tee mieli jakaa sitä toisille, koska ei jaksa kuunnella sitä negatiivista palautetta. Harmitti kuinka monelle oli tullut kommenttia lapsiluvusta ja jopa ilmoitettu ettei heiltä enää kahden jälkeen odotettu enempää lapsia. Tuli tosi surullinen olo. Eihän noin voi kukaan sanoa toiselle. Lapsiluku on jokaisen perheen oma asia, eikä sitä tarvitse toisten arvostella.

Tämän odotuksen paljastaminen helpotti omaa oloani todella paljon. Sain niin ison kasan viestejä sekä tänne blogiin, instagramiin ja facebookkiin. Viestejä tuli yksityisenäkin iso läjä ja kasvotustenkin olen saanut paljon kommenttia. Melkein kaikki niistä on ollut positiivista, muttei sinne joukkoon tarvita kuin pari negatiivista ja ne tuntuu todella ikävältä. Jollekin ne negatiiviset voi olla iso este kertoa enää koskaan yhtäkään vauvauutista kenellekään, joten kannattaa miettiä miten sen asiansa ilmaisee.

Te jotka jännitätte kertoa raskaudesta läheisille tai muille, lähetän paljon tsemppiä. Muistakaa, että se on teidän onni ja älkää antako kenenkään latistaa sitä tunnelmaa. Jokainen vatsassa kasvava pieni on onnittelut ansainnut. Ja jos joku siitä jotakin negatiivista keksii, niin päästäkää toisesta korvasta heti sellaiset ulos. Kenenkään ei pitäisi kuulla mitään ikävää niin upeasta asiasta.

Kommentit (13)

Minä jätin kertomatta kenellekään neljännestä raskaudesta, vasta synnäriltä lapsen synnyttyä ilmoitettiin että hei, sista tuli täti/setä/isovanhempi..
Muutama hyvä ystävä tiesi, en vaan jaksanut sitä ”eikö kolme nyt jo olisi riittänyt”
”joko taas”
Ei voi olla totta” vähättelevän sävyyn.

Näin oli itselle henkisesti paljon helpompi raskausaika.

No sekään ei tunnu hyvältä 3 pojan äitinä kuulla melkein AINA, että kai te nyt teette vielä tytön, kyllä te sen prinsessan tarvitsette, kyllä kannattaa vielä tyttöä yrittää……

Voin kertoa, että jos alkaisin odottaa 4 lasta niin 99% ei haluaisi poikaa ja kaikki odottaisivat VAIN tyttöä.

Ei varmasti tunnu. 🙁 Tätäkään en vain ymmärrä, miten jotkun aina jaksaa tämmöistä kommentoida. Miksi joillekin on niin tärkeää, että perheestä löytyy sekä poikia että tyttöjä.

Me ei saatu negatiivista palautetta, mutta kyllähän sen äänestä kuuli et ei onnittelut olleet niin vilpittömiä enää neljännen kohdalla. Nyt hän jo useamman kuukauden ja hyvin otettu vastaan kyllä syntyessä. Mutta itselle alku raskaudesta oli rankkaa, kun tuli välillä olo ettei kukaan muu iloitse, kun me vanhemmat ja sisarukset.

Jep, tunnistan niin tuon. 🙁
Kyllä se raskausaikana on tosi harmi, jos tuntuu ettei muut iloitse vauvan odotuksesta yhtään.
Ihana kuitenkin kuulla, että vauva on otettu hyvin vastaan.♥

Kiitos tästä kirjoituksesta.

Myö odotellaan neljättä, 6 vuotta nuorimman syntymisestä ja meille on kommentoitu mm. eikö kolme jo riittänyt, luultiin että olette jo lapsenne tehneet, ootte jo niin vanhojakin (ite oon nyt 32) ja ehkä se pahin kun sanotaan että voihan tässä käydä vielä mitä vaan ettekä vauvaa saakaan.
Meillä siis la joulukuussa.

Tiiän ettei muitten kommenteista pitäisi välittää ja tärkeintä on että ite ollaan (ja lapset on) onnesta ymmyrkäisinä mutta kyllä vaan on tässä raskaudessa tullut vetäydyttyä raskauskuplaan enkä esim.somessa oo niin paljoo hehkuttanu tai kertonu raskauskuulumisia mitä aiemmista.


Oi ihan ensin onnea sinne pienen joulukuisen odotukseen.♥
Ihan järkyttävää, mitä ihmist päästelee suustaan, varsinkin tuo ettei vauvaa välttämättä saakkaan. Mitä ihmiset oikein ajattelee näitä möläytellessä. 🙁

Kyllä se vaikea on olla niistä välittämättä vaikka kuinka koittaa. Aina ne kirpaisee. Ja eikä sitä tee edes mieli silloin kertoa, vaan elää juuri siellä omassa raskauskuplassa sen oman perheen kanssa, joka jakaa sen saman onnen.♥

Sitten on niitä jotka kommentoi jo ennenku on ite ees kerenny ääneen pohtia perheenlisäystä, että toivottavasti ette saa ikinä lasta. Tai muuten vaan tekee numeron asiasta, ”ku teillähän on tuota ikäeroaki”.

Joo, tommoinen on tosi törkeää kommentointia, eikä kyllä kenenkään kuuluisi kuulla tuollaista. 🙁

Ihanaa kun kirjoitit tästä 🙂 Mä olen yksi näistä jotka kommentoi sinulle aikaisemmin että itseänikin pelottaa/jännittää raskaudesta kertominen lähipiirille. Laskettu aika on samoihin aikoihin kun sinulla, mutta vielä ei monikaan tästä tiedä. Meille on tulossa viides lapsi ja jo kolmannesta alkaen osa sukulaisista on kommentoinut asiaa tosi ikävään sävyyn 🙁 Jotenkin tuntuu käsittämättömältä että joillakin on pakko päästä sanomaan nämä perinteiset ”ettekö osaa ehkäisyä käyttää” jne. Onnitteluja ei ole pahemmin enää tullut muuta kun ihan lähimmiltä ystäviltä, jotka tuntee meidän perheen ja tietää kuinka onnellinen asia tämä meille on. Toisaalta pitäisi vaan osata olla välittämättä, meidän elämähän tämä on eikä kellään muulla luulisi olevan tarvetta sitä arvostella. Paljon tsemppiä sinulle tähän uusimpaan odotukseen <3

Tämä on tärkeä aihe.♥ Liian moni jännittää raskaudesta kertomista ja liian moni joutuu kuulemaan kaikkea kamalaa.:(
Ei silloin tee oikein mieli kertoa, jos osa sukulaisista heittää tuollaista kommenttia. 🙁 En kyllä ymmärrä, miten jotkut tämmöisiä asioita kehtaa edes toiselle sanoa. Onneksi on niitä ihania, niin kuin teilläkin, jotka niitä onnitteluja sanoo. Kuitenkin ihan mahtava asia kyseessä.♥
Kiitos ihana ja paljon tsemppiä sinnekin.♥

Ymmärrän hyvin. Meillä on vähän erikoinen tilanne perheessä ja tosiaan jo kolme hyvin pienillä ikäeroilla. Kuitenkin meidän perhe on hyvä tiimi ja nimenomaan lasten kaikki sujuu, vaikka muualla elämässä olisikin tällä hetkellä haasteita, joten päätin jo nuorimman, siis minun esikoiseni synnyttyä valmistella lähipiirin siihen että seuraava saa tulla kun on tullakseen. Vähän sitä ihmeteltiin, mutta ei mua suoraan sanottua kiinnosta. Raskaus saikin alkunsa varsin nopeasti imetyksestä ja PCOS:sta huolimatta, mutta ollaan saatu vain positiivisia kommentteja oikeastaan. Onhan niitä ”oot ensvuonnakin raskaana hehheh”, jos oon todennut että ensvuonna sitten juhlitaan pikkujouluja railakkaammin tms, mutta eipä mitään sen kummempaa ole tullut. Olen myös avoimesti kertonut minun ja mieheni ajatuksista, että lapset on mahdollisesti sitten tässä, mutta ikinä ei tiedä ja halutaan jättää varsinkin sinne vuosien päähän se ajatus, että ehkä sitten kun tää 3,5v sisään syntynyt nelikko on isompia ja uusperheen haasteet takana päin, voisi olla vielä yhden vauvan aika.
Olen itse ihan todella onnellinen kaikista vauvauutisista lähipiirissä ja aina koitan jotenkin muistaa useammankin lapsen vanhempia. Esim. vietiin toisen kaverin kanssa kolmannen lapsen äiti syömään ja hemmotteluun ennen vauvan syntymää ja mieheni vei viidennen lapsen saaneen miehen viettämään varpajaisia. Jokainen lapsi on onnitteluiden ja ilon arvoinen ❤️

Joskus tämmöinen ratkaisu on se paras.♥ Enkä yhtään ihmettele, että tämmöisiin päädytään, sillä ei ne toisten arvostelut ja ikävään sävyiset kommentit houkuta edes kertomaan.

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X