äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meidän rakas taapero täytti keskiviikkona jo 1v 6kk. Miten hän onkaan kasvanut jo niin ”isoksi” tytöksi ja silti hän on vielä niin kovin pikkuinen. Ajattelin kertoa teille hieman kuulumisia. Millainen taapero meillä tällä hetkellä oikein asustaa.

No ihana tietenkin. Hän on edelleen oikea äidin tyttö ja toki myös isänsä perään, mutta meistä kahdesta valitsee useimmiten äidin. Hän rakastaa halailla, silittää ja antaa suukkoja. Hän tykkää tulla usein päivässä syliin istumaan ja lukea siinä vaikka kirjaa. Hän tykkää kirjoista, joissa on paljon eläinten kuvia, jos kohdalle tulee jokin söpö eläin, hän halaa kirjaa.

Hän rakastaa nukkeja. Niitä kuljetetaan nukkejen rattaissa ja välillä hän istuu kyydissä itse nukke sylissä. Nukelle annataan suukkoja ja sitä hoidetaan hienosti. Sana vauva taitaakin kuulua päivän aikana eniten suusta. Vauvoiksi hän nimeää kaupassa myös kaikki pienet lapset. Saa nähdä mitä hän tuumaa, kun tuon helmikuussa kotiin ihan oikean vauvan.

Niin rakas taapero, jolle kelpaa vain oma perhe

Hän ei edelleen oikein päästä lähelleen ketään muuta, kuin oman perheen. Ei tule kuuloonkaan, että hän menisi kenenkään muun syliin istumaan. Vaikka hänen kanssaan paljon käydään eri paikoissa ja mummuloissakin, niin hän ei vain lämpene. Hän ei suostu edes mummujen syliin istumaan. Samassa tilassa voi olla kenen kanssa vaan, kunhan kukaan muu kuin oma perheenjäsen ei ota syliin. Se on luonut hieman haasteita, kun ei voi jättää vain hoitoon. Ollaan kuultu, kuinka jätätte vaan, kyllä se siitä tottuu, mutta ei se ole hänen kohdalla vain niin helppoa.

Hän jos joku rakastaa ruokaa ja syöminen tuntuu olevan ihan ykkösjuttu. Oikeastaan kaikki menee alas, mitä lautaselle laitetaan. Maitoa hän ei edelleenkään suostu juomaan, mutta muuten maitotuotteet uppoaa hyvin. Itse syö hienosti lusikalla, vielä jonkin verran syö sorminkin. Kun oli vesirokossa söi tosi huonosti, mutta ruokahalu on palannut jo normaaliin.

Sanoja tulee ja niitä opitaan uusia hyvää tahtia. Eri asia on sitten se mitä hän niistä käyttää. Puhetta hän ymmärtää niin hyvin, että välillä sitä hämmästyy, kuinka paljon. Arjessa rutiinit on hänelle tärkeitä ja hän kyllä huomauttaa, jos jokin asia ei mene totutulla tavalla. Kun rutiinit pysyy ennallaan, on taaperokin tyytyväinen. Toki meillä on päiviä, kun rutiineihin tulee muutos ja ne sujuu yleensä ihan hyvin.

Omaa tahtoa löytyy ja se kyllä ilmaistaan kuuluvasti kirkumalla

Hän kuvittelee omistavansa kaiken näkemänsä ja pitää kyllä puoliaan, jos joku meinaa häneltä jotakin ottaa. Isommat sisarukset osaavat jo hienosti kiertää tämmöiset tilanteet. Taapero välillä myös testailee mitä voi tehdä. Hän saattaa huitasta sisarustaan ja heti perään silittää ja halata. Suuttuessaan kyllä jää halaamiset välistä, mutta ne tilanteet paikataan, sillä minkäänlaista läpsimistä en keneltäkään salli.

Rattaissa tykätään istua, mutta autossa ei viihdytä sitten vieläkään. Ihan sama minkä mittainen matka on, niin hän ei siitä tykkää. Jos häntä ei ole pakko ottaa mukaan, niin en ole ottanut, koska toiselle se autoilu ei ole kiva juttu. On autolla kyllä aina innokkaasti lähdössä, mutta hermostuu melkein heti, kun tuoliin laitetaan. Ehkä vielä joskus hän kestää tuota autoilua.

Päiväunia nukutaan ja unet kestää tunnista kolmeen. Meidän hyvät päiväunet koki ison kolauksen vesirokon aikaan ja niiden kesto lyheni aika paljon. Pääasia, että nukkuu nyt edes jonkin mittaiset unet. Yöllä nukutaan heräämättä. Toki joskus saattaa jotain kiekaista, mutta nukahtaa kyllä itsekseen nopeasti. Whisbear on edelleen käytössä ja se tyttö ei ilman sitä nukkumaan edes mene. Pattereita olen nyt oppinut pitämään valmiina laatikossa, jos ne sattuukin yhtäkkiä loppumaan. Nimimerkillä kerran jouduin niitä myöhään illasta lähteä ostamaan.

Siinä hieman kuulumisia. Sellainen on meidän ihana ja niin rakas taapero 1v6kk.

Kommentit (4)

Meillähän on ihan samanlaiset taaperot! Kaikki pitää meilläkin paikkaansa paitsi autossa viihtyy ja maitoa juo. 😊 Tänään käytiin neuvolassakin ja saatiin vesirokkorokote. Meidän tyttö täyttää 7.11. sen 1v6kk. 💕

Musta on ihan hyvä että kunnioitatte lasta siinä jos hän ei halua toisen syliin. Pienelläkin lapsella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen (tiettyyn pisteeseen asti, esim. lääkärissä täytyy välissä käydä ja antaa lääkärin tehdä tutkimukset ja toimenpiteet). Lasta ei voi pakottaa toisen syliin tai vaikka halaamaan, vaikka mummi, kummi tai kuka tahansa muu haluaisikin. Tietysti se tuo haasteita juuri vaikka hoitoon jättämisen kannalta, mutta varmasti lapsi kasvaessaan rohkaistuu viettämään enemmän aikaa vieraidenkin kanssa. Alle kaksivuotias on vielä ihan pieni, eikä minun mielestäni tarvitsekaan uskaltaa jäädä vieraamman kanssa.

Uskon, että hän siitä kasvaessaan rohkaistuu ja onneksi isovanhemmatkin tietävät, ettei kannata edes yrittää häntä syliin. Hän menee syliin sitten kun on siihen itse valmis.♥ Se vain ottaa hänellä nyt oman aikansa.

Hih, ihanat taaperot meillä.♥
Ihana, että teillä viihdytään autossa, ehkä meilläkin joskus.
Onnea jo etukäteen sinne pikkuiselle.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X