Vauvan ensimmäinen kuukausi

Vauvalle tuli ikää tällä viikolla 5 viikkoa ja tämä vauvan ensimmäinen kuukausi on ollut todella, sanotaanko mielenkiintoinen. Onneksi hän ei tiedä mitä kaikkea tuo kuukausi onkaan sisältänyt. Koko ensimmäinen kuukausi kun sisälsi niin paljon huolta ja kaikkea muuta, ettei se muistuttanut ollenkaan vaaleanpunaista vauvakupla arkea.

Mehän kotiuduttuamme jouduimme heti sairastupaan, luulimme jo taudin olleen kukistettu, mutta sehän oli vasta alussa. Sen jälkeen huolta aiheutti taaperon sitkeä kuumetauti ja kun siitä selvittiin alkoi uutisissa pyörimään koronasta aiheutuvat muutokset. Tämän jälkeen koulut suljettiin ja täällä sitä nyt ollaan oltu kotosalla koko sakki ja vain pakolliset kaupassa käymiset on tehty.

Ei tietoakaan siitä, että voisimme vierailla isovanhempien luona tai he voisivat käydä meillä ihastelemassa vauvaa. Oma äitini on päässyt pitämään vauvaa sylissä vain päivänä kun vauva syntyi ja sitä seuraavana päivänä, eli reilu kuukausi sitten. Naapurissa asuvat mieheni vanhemmat, ovat hekin nähneet vauvan vain pari kertaa hänen syntymän jälkeen. Toisaalta, kun tykkään positiivisesti ajatella, niin ollanpahan saatu nyt olla ihan oman perheen kesken.

”Ihanaa, että saimme näin söpön vauvan”

Vauva on kuukauden aikana kasvanut paljon, vaikka hän edelleen onkin niin kovin pikkuinen. Hän viihtyy paljon sylissä ja sylejä täällä meillä riittääkin, kun sisarukset haluavat pitää pikkusiskoaan paljon sylissä. He ovatkin pikkusiskostaan ihan hullaantuneita, vieläkin. Yksi lapsista sanoikin, kuinka ihanaa on, että saimme näin söpön vauvan. Ihana seurata kuinka hyvin he ovat kaikki vauvan ottaneet osaksi perhettä ja kuinka pikkusisko on heille niin tärkeä.

Vauva nukkuu usein, mutta unipätkät ovat yleensä kovin lyhyitä. Ihan sama kuin oli aikoinaan taaperon ollessa vauva. Yöt sentään nukutaan todella hyvin ja herätään 2-3 kertaa. Hänellä on hieno uusi pieni pinnasänky, mutta hän nukkuu paljon paremmin siinä äidin kainalossa, joten katsotaan vaikka kuukauden päästä uudestaan sitä omaan sänkyyn siirtymistä.

Itkuisuuttakin on ollut, joka ei ajoitu mihinkään tiettyyn aikaan vuorokaudessa. Maitoa tulee sen verran runsaasti, että hän imiessään hörii välillä ilmaa, josta ainakin osa itkuisuus johtuu. Olenkin imettänyt aina kaksi kertaa peräkkäin samasta rinnasta, joka on hieman jo helpottanut tilannetta. Tässä nyt seurailen muuttuuko itkuisuus suuntaan tai toiseen ja toimitaan sitten sen mukaan.

Itkuisuudesta huolimatta vauvalla on myös hetkiä, kuin hän vain katselee ympärilleen. Hän makoilee leikkimatolla sisarusten ympäröimänä ja välillä koko perhe köllötellään lattialla ihastellen vauvaa. Sitteri on osoittautunut hyväksi hankinnaksi ja siinä vauva viihtyy ja saan esim syötyä aamupalan vauvan ollessa siinä. Vaunuteltu on toistaiseksi vasta omassa pihassa, sillä unipätkät on tosiaan lyhyitä. Mutta kunhan saadaan vähän jotakin rytmiä tähän nukkumiseen, niin varmasti ne unipätkätkin siitä kasvaa ja pääsee kunnolla lenkille.

Siinä hieman meidän vauvan kuulumisia. Uskomatonta, että hän on jo viisiviikkoinen.