äiti ja melukylän lapset - Banneri

Arki on täynnä kauniita tilanteita, kun ne vaan osaa nähdä. Joskus arjessa tuntuu vain olevan niin kiire ja kaikkea pitäisi ehtiä tekemään, ei ole aikaa pysähtyä. Listasin tähän alle kolme ihan lähiaikoina tapahtunutta tilannetta, joita rakastan meidän arjessa.

Eräs ilta laittaessani meidän pienintä nukkumaan, hän ei meinannut millään nukahtaa ja aina, kun koitin laskea pienen sänkyyn hän havahtui ja alkoi itkeä. Mietin, kuinka vielä olisi se ja toi asia hoitamatta, kunnes totesin itselleni, lopeta, ne ehtii myöhemmin! Nostin pienen tyttäreni syliini, pyyhin pienen kyyneleen hänen poskeltaan ja annoin suukon otsalle. Hän painoi päänsä rintaani vasten ja tunsin kuinka pienet kädet puristuivat paitaani lujemmin kiinni. Kiedoin käteni pienen tyttäreni ympärille ja ikkunasta näin meidän heijastuksen ja pysähdyin katsomaan sitä. Voi miten pieneltä hän näytti sylissäni ja toisaalta kuinka nopeasti hän on kasvanut. Mielestä haihtui kaikki kiire. Tässä on hyvä ja lopulta en olisi halunnut laskea pientä sylistäni vaan tuntea hänen hengityksen rytmin. Siinä me sitten istuimme sängyn laidalla ja minä vuodatin muutaman onnen kyyneleen samalla kuiskaten tyttäreni korvaan, kiitos kun olet siinä, äiti rakastaa sinua.

Joskus arjessa kannattaa pysähtyä ja nähdä arki erilaisin silmin

Takana oli todella katkonainen yö. Vauva oli herännyt monta kertaa ja olisin halunnut nukkua aamulla pitkään, olihan viikonloppu. Kuulin, kuinka meidän parivuotias pyöri sängyssään ja lopulta nousi istumaan. Hän kömpi viereeni ja tuli ihan lähelle, hänen vaaleat hiuksensa kutittivat poskeani ja pieni käsi oli lämmin, kun hän siirsi sillä minun hiuksia korvani edestä pois. Sitten hän kuiskasi pienellä ja hennolla äänellään niin, että pienet huulet koskettivat korvaani, herää äiti. Sen jälkeen hän painoi suukon poskelleni, sanoi Saagan rakas (mutta L kirjaimella, koska ei osaa vielä R kirjainta) ja kömpi kainalooni. Ei harmittanut kyllä herätä yhtään vaikka unta ei ollutkaan takana paljon mitään. Ei voisi olla enää parempaa herätystä.

Katseltiin perheen kanssa televisiota eräs sunnuntai. Mietin, kuinka pitäisi taas siivota olohuone, tehdä ruokaa ja pyykitkin pitäisi viikata ja laittaa kaappiin. Kunnes yksi lapsistamme siinä sanoi ääneen, äiti meillä on aika iso perhe, mutta se on kyllä kiva juttu. Tämän jälkeen hän taas keskityi televisiosta tulevaan ohelmaan. Itse taas ohjelman sijaan katsoin sitä sohvalla istuvaa porukkaa ja tunsin, kuinka herkistyin. Tässä me ollaan, koko perhe, meidän porukka, vielä yhdessä koossa. Miten ihanaa se onkaan. Sillä edessä on väistämättä aika, kun he muuttavat yksitellen kotoa pois ja välttämättä ei nähdä paljoa ja kuulumiset vain soitellaan. Nyt he ovat siinä. Haluan viettää juuri tämän hetken heidän kanssaan, ehdin kyllä kotihommia tehdä myöhemminkin. Ja siinä me istuttiin koko perhe ja se oli täydellinen arkinen hetki.

Haluan oppia pysähtymään enemmän, nähdä meidän arjessa lisää näitä asioita. Sillä lopulta nämä on ne hetket jotka haluan muistaa. En sitä oliko aina siistiä, oliko pyykkivuori pieni vai iso, oliko vaatteet viikattu siististi kaappiin. Kerro ihmeessä kommentteihin jokin sinun arkinen hetki, jonka olet huomannut kiireen keskellä tai ihan mikä vaan muu ihana juttu.

Kommentit (6)

Tämä teksti kosketti tosi paljon! Kiitos siitä. Kolmen pienen äitinä tuntuu että aika ei riitä mihinkään mutta juurikin se kaikista tärkein on tämä, yhdessä olo. Sillä jonain päivänä jokainen rakas lapsi lentää pesästä pois ja sitä ajatellessa tulee haikeus. Tämä teksti sai todella miettimään kuinka on tärkeä arvostaa niitä arjen hetkiä sillä niistä koostuu elämämme!

Ihana kirjoitus, ihan tippa linssissä luin.♥️Meillä on joka ilta tapana lukea tunnin verran iltasatuja ja se on mielestäni joka päivä ihan paras hetki. Kaikki ovat läsnä ja kirjojen välissä halaillaan ja vaihdetaan ajatuksia. Vaikka olis ollut kuinka vaikea päivä ja uhmataistoa niin siinä hetkessä kaikki pyyhkiytyy pois.

Voi kiitos.♥ Joskus on hyvä kirjoittaa tämmöisiä tilanteita ylös ja nähdä ne ihanat hetket arjessa.♥
Voi kuinka ihana tapa teillä siellä on.♥

Ihana postaus. Rakkaita kokemuksia. Lapsetkin muistavat ne ihanat hetket kun ollaan yhdessä, jutellaan ja nautitaan omasta perheestä.

Kiitos paljon.♥
Niinpä, nämä on varmasti meille kaikille niitä tärkeitä hetkiä.♥

Välillä sitä on vaikea pysähtyä ja nähdä ne hetket ja nauttia niistä. Sillä nämä kirjoitin, jotta sitä itsekin oppisi pysähtymään ja näkemään juuri sen arkisen hetken kauneuden.♥

Vastaa käyttäjälle M Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X