Onneksi nykyisin tietoa ja vertaistukea löytyy helposti

Teksti Terhi

Olen aina ollut luonteeltani sellainen, joka haluaa tietää asioista ja moni asia jää vaivaamaan, jos en niitä selvitä. Kun aikoinaan odotin esikoistani olin 20v ja läheisillä ystävillä ei ollut lapsia, joten tietoa ei voinut lähimmiltä ystäviltä kysellä. Kahdella opiskelukaverillani oli pienet lapset ja heiltä kuulin jonkin verran jotain, mutta lopulta tosi vähän ehdittiin niistä jutella.  Mieheni lähti silloin armeijaan ja olin lähes koko odotusajan yksin. Viikot opiskelin ja viikonloput tein töitä.

Odotusaika oli minulle uutta ja ihmeellistä aikaa ja kaikki tieto piti etsiä kirjastosta, lehdistä yms. Meillä ei siihen aikaan ollut tietokonetta ollenkaan ja kännykätkin oli siihen aikaan vielä aika alkeellisia. Muistan, kun seisoin kirjaston hyllyjen välissä ja yritin löytää kirjoja vauvan hoidosta, odotuksesta ja kaikesta mahdollisesta. Hyvä jos tiesin mitä pitäisi edes etsiä. Kaupasta kävin aina ostamassa uusimman lehden/lehdet ja luin ne aina kannesta kanteen. Imin tietoa kuin pesusieni. Soittelin myös äidille usein ja juteltiin hänen kanssa paljon odotuksesta ja vauvoista.

Kirjoitin ranskalaisilla viivoilla itselleni ylös kaikkea mahdollista tietoa mistä voisi olla hyötyä. Kaipasin myös siihen aikaan ystävää, joka olisi kokenut saman ja olisin voinut häneltä kysellä miten hänellä eteni raskaus ja oliko hänellä sitä tai tätä. Onko tämä tai tämä normaalia. Aina, kun mies tuli viikonloppulomalle kerroin hänelle mitä olen taas lukenut ja kerroin kaikenlaisista uusista oireista, joita minulle oli ilmaantunut.

Mies pääsi armeijasta kuukausi ennen laskettua. Vauvan synnyttyä hän taisi olla pari päivää kotona ja sen jälkeen jatkoi töitä jo normaalisti. Vitsi kuinka mahtava juttu silloin olisi ollut löytää vertaistukea niin helposti, kuin sitä nykypäivänä on saatavilla.

Nyt olisi erilaista odottaa esikoista, kun tietoa ja vertaistukea löytyisi ihan erilailla

Tietoa löytyisi hetkessä tietokoneella tai puhelimella, jotka on pikkuisen kehittyneet sitten vuoden 2004/2005 ajoilta. On erilaisia keskustelupalstoja ja facebookissa monenlaisia vauvaryhmiä. On myös blogeja moneen lähtöön, joista voi helposti seurata samassa elämäntilaanteessa olevien elämää. Ja instagramissa pääsee seuraamaan helposti samalla viikolla menevien tilannetta. Vertaistukea saa ja sitä on helppo antaa myös itse.

Mutta saako tietoa ehkä liikaakin? Tuleeko silmille sellaisia asioita, joita ei ehkä edes haluaisi tietää? Lisäksi joutuuko liian usein varomaan mitä kirjoittaa, ettei joudu lytätyksi? On ihana, että kaikki tieto löytyy helposti, mutta samalla meno voi välillä muuttua ikäväksikin. On arvostelua ja asioita ajatellaan välillä liian mustavalkoisesti. Tuleeko netissä liian helposti väärinymmärretyksi?

On yhtä monta eri tapaa tehdä asioita, kuin on vanhempiakin. Liian monesti törmää siihen, kun joku kysyy apua esimerkiksi facessa johonkin asiaan, tulee hän lopulta arvostelluksi ja saa lokaa niskaan miksi edes ajatteli tehdä noin tai etkö nyt muka tiedä tuotakaan yms. Tosi kurja, koska se nostaa kynnystä kysyä neuvoa johonkin muuhun asiaan. Itse kerran kirjoitin (minulla oli silloin 4 lapsi syntynyt) mitä muut pukee pakkasilla pienelle vauvalle vaunuihin, tuli heti joku heittämään kommenttia, että eikö nyt noin monen lapsen äiti jo tiedä miten lapsi puetaan ulos. Ihan kuin useamman lapsen äidillä ei olisi ollut oikeutta edes pohtia sellaista. Onneksi keskustelut sujuu yleensä hyvässä hengessä ja kysyjä saa neuvoja ja apua nopeasti.

Joskus taas googlatessa raskauden tai vauvan oireita, saa helposti väärää infoa ja huolestuu turhaan. Googlesta voi löytyä nopsaankin hyödyllistä tietoa, muta joskus silmille pomppaa sellaista, joka säikäyttää ihan turhaan. On kuitenkin paljon kivempi napata puhelin käteen ja etsiä tietoa heti, kun ensin raahautua kirjastoon, kahlata hyllyvälejä läpi ja etsiä kirjaa, josta voisi löytää oikeanlaista tietoa ja vielä suht tuoretta sellaista. Vaikka olihan siinäkin toki oma kiva juttunsa.

Olisi hauska kuulla milloin sinä olet odottanut esikoistasi? Minä vuonna 2004/2005.
(Kuvat seitsemännen odotusajalta)

Meidät löytää myös instagramista.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä