Joo-o tiedän, että vauvat kasvavat nopeasti ja vauvavuosi menee hujauksessa ohitse. Koenhan sen nyt jo seitsemännen kerran. Tiedän, että ne 56cm vaatteet on käytössä vain hetken ja, että seuraavatkin koot vaihtuvat nopealla tahdilla isompiin. Tiedän kuinka se taas kirpaisee pakata pieniä vaatteita pois ja samalla on täynnä intoa, kun saa isompaa kokoa ottaa käyttöön. Mutta pitääkö sen joka kerta tapahtua näin nopeasti? No ilmeisesti, sillä jokainen vauvavuosi on mennyt edellistä nopeammin. Johtunee kai siitä, kun tekeminen kotona joka kerran jälkeen lisääntyy.
Ikää reilu 1kk
Niin kuin sanoin, pitäisihän tämän olla jo seitsemännellä kertaa tuttu juttu, mutta joka ikinen kerta tämä ajanjuoksun nopeus iskee vasten kasvoja. Ja ei saa käsittää väärin, rakastan sitä kun vauva kasvaa ja hänesti kehittyy hiljalleen taapero, hetkessä hän on jo koululainen ja pian kotoa muuttoa pois suunnitteleva teini. Lainassahan he vain meillä ovat. Tämä on vain vaihe, kun ymmärtää jälleen sen kuinka nopeasti aika kuluu.
Sitä miettii onko taas muistanut nauttia tästä kaikesta. Kirjata ylös ne itselle tärkeimmät asiat. Nauttia niistä hetkistä, kun hän haluaa olla sylissä, kun hän painaa pään vasten sinua ja nukahtaa siihen. Tai kun hän katsoo sinua syvälle silmiin ja hymyilee sitä valloittavaa hampaatonta hymyä. Olenko osannut nauttia niistä? Olen todellakin!
Ikää reilu 4kk
Varmaan on tuo pupu kutistunut. Niin sen on pakko olla. Eihän vauvat voi noin nopsaan kasvaa!
Olen räpsinyt vauvavuotena aivan hullun määrän kuvia. Eihän tuota ihanaa ole voinut olla kuvaamatta. Välillä olen kuitenkin jättänyt kuvaamatta ja nauttinut täysin niistä hetkistä. Mieleeni on nimittäin juurtunut yksi video/kuvasarja, en muista enää kumpi se oli, jonka näin aikoja sitten jossain (hyvä muisti mulla), olikohan instagramissa. Siinä oli vauvan silmin kuvattu sitä, kuinka hän näkee äidin. Lähes aina siinä oli äidin kasvojen edessä puhelin, kun tämä äiti kuvasi vauvaansa. Muistaako joku muu nähneensä tämän? Se sai jotenkin tajuamaan sen, että vaikka olisi niin ihana kuvata ja ikuistaa paljon, vauvan on nähtävä minut, eikä puhelinta kasvojeni edessä (varsinkin ihan pienenä vauvat jaksavat valvoa vain hetken). Jotenkin se juttu palaa aina mieleeni, kun olen ottamassa hänestä kuvaa.
Ja en nyt usko, että joku koko ajan olisi se puhelin kädessä ja se olisi äidin kasvojen edessä, mutta itselleni tuo jätti sellaisen mielikuvan ja pisti ajattelemaan. No mutta valokuvauksesta olin puhumassa. Olen muutaman kerran kuvannut Eeditin saman pehmolelun kanssa. Siinä näkee kasvun tosi hyvin. Vähän ehkä harmittaa, etten kuvannut saman pupun kanssa alusta asti joka kuukausi, mutta nämäkin on kivat.
Ikää reilu 10kk
Olen kyllä varma, että pupu on kutistunut, sillä en voi uskoa mun vauvan kasvaneen näin paljon reilussa 10 kuukaudessa. Ensimmäinen kuva on siis otettu reilussa 1kk iässä, toinen reilussa 4kk iässä ja kolmas reilu 10kk ikäisenä. Onko teillä ollut tapana kuvata vauvaa saman lelun/muun jutun kanssa? Tuntuuko muistakin, että vauvat kasvaa ihan liian nopeasti?
Seuraa meitä myös instagramissa
Kommentit (4)
Tosi hieno idea tuo pehmolelun tai muun saman mittasuhdeverrokin kanssa kuvaaminen! Ei ole tullut itselle aiemmin mieleen, täytyypä muistaa jatkossa :).
Tärkeä pointti mielestäni myös tuo kameran takaa itsensä välillä irrottaminen ja antautuminen tässä ja nyt olevalle hetkelle muuta kuin ”linssin läpi”, vaikka se yhtä tärkeältä tuntuisikin tallentaa kaikki ne hetket.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Löysin vasta äsken blogisi, aivan ihana 🥰. Jään kuulolle ja lueskelen aiempia tässä joku päivä, kun ehdin.
Ei tunnu 😀 Itse en taas oikein malttanut odottaa että lapset kasvavat (minulla siis ”vain” 2 lasta, eikä enempää tule). Enkä haikaile vauvavaiheen perään, tykkään paljon enemmän touhuta lasten kanssa, kun heiltä voi odottaa järkevää vuorovaikutusta (omat on siis nyt 9v ja 5v.). Olihan siinä pikkulapsi-ajassakin omat hetkensä, enkä sitä nyt raskaaksi kokenut, mutta tällä hetkellä elämä on ihanan tasapainoista isompien lasten kanssa, tosin vähän kauhulla odotan taas teini-ikää…
Onhan se ihana, kun tuon ikäisten kanssa pääsee käymään jo keskusteluja ja se on aika seesteinen vaihe, jos näin voi sanoa. 🙂 Teini-arkea täällä on nyt elelty ja se on kyllä välillä mielenkiintoista. 😀
Siitä näkee kyllä hyvin pienen kasvun. 🙂 Aikoinaan meidän poikaa kuvasin joka kuukausi saman pehmon kanssa ja kun hän täytti 5 kuvattiin taas ja pikkuisen näyttää pehmolelu pieneltä. 😀
Kiitos paljon ja sitä samaa sinne. Kiva kun löysit blogiini.♥