Ei tartte auttaa - Tervetuloa minä itse -vaihe

Kolmen vuoden ikä lähenee hiljalleen. Huhtikuun viimeisenä päivänä se ikä saavutetaan ja nyt jokin aika sitten meille rantautui se kuuluisa minä itse -vaihe. Kaikki, siis ihan kaikki on tehtävä itse. Välillä vaikka haluaisikin apua, on kuitenkin ensin koitettava pakosti itse. Ja kauhean kiukun kera tietysti.

Vielä hetki sitten olin varma, että herkästä tyttärestämme tulee balettitanssija tai vastaava ja ilmoitan hänet heti tunneille kun voi. Nyt viime kuukausina olen harkinnut hammassuojien, nyrkkeilyhanskojen ja shortsien ostoa. Itselleni voisin ostaa kypärän, heh. Nimittäin välillä tuntuu, että hänestä tulee nyrkkeilijä sen balleriinan sijaan. Näin vertauskuvallisesti jos kuvailisin hieman tämän hetken tilannetta.

Paljon pitää tehdä itse, tai siis sanotaanko näin, että juuri mitään me vanhemmat ei saataisi tehdä. Hän haluaisi valmistaa jopa ruuankin, mutta lopulta onneksi tyytyy auttajan rooliin. Sukat menee väärin, jos niitä ei saa itse pukea, kengät on usein väärissä jaloissa, mutta kun ne on itse laitettu niin ne on juuri sillain hyvät. Ja hän saa tehdä paljon asioita itse, ja pukeminen sujuu ainakin todella hyvin. Ulkovaatteetkin menee päälle oikein sujuvasti.

Minä itse -vaiheen lisäksi meillä asuu välillä Heinähattu ja välillä Vilttitossu

Minä itse -vaihe osaa muuten olla välillä todella raskas, mutta on todella tarpeellinen vaihe. Juuri neuvolassa siitä puhuttiin, että mahtaa olla aikamoinen tunnemyllerrys pienellä, kun ei tiedä miksi ihan periaatteesta on oltava asioita vastaan ja miksi kaikki vaan on tehtävä itse, vaikka helpomiakin keinoja olisi. Hepslaakeja tuo kohta kolmevuotias saa päivittäin välillä aika monta, yleensä syynä se, jos jokin asia ei mene niin kuin hän olisi halunnut.

Arjessa on myös paljon tilanteita, kun joka ikisestä asiasta meidän tyttömme on erimieltä. Kerrankin kysyin otatko pullan välipalaksi, niin ensimmäisenä tuli jyrkkä ei, kunnes mietti, että mitäs tuo tuossa nyt kysyikään. Vaatii luoteenlujuutta myös itseltä, ettei se jatkuva minä itse tai ei, en halua yms mene tunteisiin.

Täällä on kovin ihastuttu myös Heinähattu ja Vilttitossu elokuviin. Jopa niin paljon, että hän ottaa niistä leikkeihin kohtauksia. Hienosti vaihtuu roolit lennosta. Milloin hän on Vilttitossu, joka esiintyy Heinähattuna. Milloin hän tunkee saappaansa täyteen paperia, kulkee oma ”heinähattu” päässä ja on menossa kouluun tai jemmaa kirjan tyynyn alle. Elokuvan/elokuvat katsoneet tietää. Hän myös opettaa nukkejaan tai pehmoleluja lukemaan ja vaikka mitä muuta. Hän myös kutsuu itseään välillä Heinähatuksi ja Välillä Vilttitossuksi. Aika suloista.

Nähtäväksi jää, kuinka kauan tämä minä itse ja ei vaihe kestää ja kuinka se tässä muuttuu. Jos menee isosiskonsa jälänjälkiä, niin vuoden kuluttua voisi alkaa helpottaa ja päivittäiset hepslaakin alkaa vähentyä.

Meillä alkoi lapsilla hiihtoloma. Ihanaa hiihtolomaa kaikille, joilla se alkoi.
Meidän meininkiä pääsee seuraamaan myös instagramissa @_terhin_