Pitkälle ollaan selvitty, ennen kuin koitti tämä päivä, kun yhdelle meidän lapsista laitettiin kipsi. Meillä ei ole miehelläni eikä minullakaan koskaan ollut kipsiä. Monesti olen miettinyt, että kuinka pitkään selvitään ennen kuin jollain on joku raaja paketissa, kun tätä menoa ja meininkiä riittää ja pitkälle kyllä päästiin.
Kaikki alkoi siitä, kun meidän 8v tytölle ja 5v pojalle tuli ennen nukkumaan menoa jokin kina heidän huoneessa. Tyttö heitti poikaa päin isolla pehmo-oravalla ja poika siitä tulistui ja heitti takaisin. Orava osui jossain ihme kulmassa sitten tytön vasemman käden pikkurilliin. Pikkurilli alkoi hetken kuluttua hieman turvota ja inasen tummua. Sitä hieman särki, muttei paljoa.
Yö sujui rauhallisesti ja heti aamusta soittelin terveyskeskukseen aikaa. Tyttö halusi niin kovasti kouluun, että ei tainnut edes noteerata särkyä vaikka sormi oli tummunut aika ikävän näköiseksi. Sovittiin, että lähtee bussilla kouluun ja ilmoitetaan heti kun saadaan tieto monelta aika lääkäriin olisi. Tyttö oli juuri ehtinyt koulukyytiin, kun saimme ajan. Itse lähdin vanhemman tyttöni kanssa Tayssiin silmäpolille, joten mies hoisi tytön lääkärikäynnin.
Kipsi kädessä seuraavat kolme viikkoa
Lääkäri oli todennut, että röntgeniin seuraavaksi ja mieheni ajeli jonkin ajan kuluttua tytön kanssa naapurikuntaan 40km päähän röntgeniin. Röntgenissä näkyi pieni murtuma pikkurillissä, joka lopulta päädyttiin kipsaamaan, koska kyseessä sen verran nuori tyttö, joka ei sitä muuten osaisi varoa.
Kipsaus onnistui onneksi heti hyvin ja pikkurilli jäi sinne hyvään asentoon. Röntgenitkin oli sujunut hyvin. Toista oli aikanaan minun kanssa, kun pelkäsin röntgeniä kuollakseni ja tyyliin juoksin pakoon. Onneksi oma tytär on niin reipas. Vielä kun saivat kipsin päälle vähän vaaleanpunaista sidettä, niin varmasti lähtee paranemaan hyvin.
Nyt on ollut pientä särkyä sormessa, mutta ei onneksi kovin suurta. Yöt on sujuneet hyvin ja onneksi kotoa löytyi takki, jonka läpi kipsi mahtuu ja hanskakin oli sellainen, jota sai löysättyä tarpeeksi. Koulussa on avuliaita kavereita ollut jeesaamassa ruokailussa ja pukemisessa. Ja nopeasti varmasti tottuu toimimaan niin, ettei kaikki sormet ole käytössä.
Oli muuten hyvä opetus lapsille, että ihan pienestäkin jutusta voi tämmöinen tulla ja että siihen on ihan syy miksi ollaan sanottu, ettei mitään tavaroita saa heitellä. Muistavat tuon nyt varmasti kumpikin jonkin aikaa.
Kolmen viikon päästä on röntgen ja lääkäri, jossa katsotaan mikä on tilanne ja otetaanko kipsi pois.
Kuinkas teillä? Onko ollut sinulla tai lapsilla ollut kipsi vai oletteko säästyneet ilman?
Instagramista meidät löytää @_terhin_
Kommentit (8)
Meillä ei ole ollut kellään kipsiä.
Itsellä oli etusormi lastassa kun pelasin koripalloa ja kaveri reeneissä heitti palloo ja osui sormeen
Pojalla on takaraivo liimattu kun kaveri hoidossa tönäs että löi päänsä leikkikeittiöön.
Ihme kyllä, meillä on säästytty pahemmalta vaikka tuolla teinillä edelleen riittää vauhtia ja kohellusta. Pikkuhaavoilla ja kuhmuilla sekä liimatulla leualla selvinnyt eikä yhtään raajaa rikkonut. Kuten ei äidilläänkään ole kipsiä ollut vaikka kaikenlaista haaveria sattunut silloin lapsena.
Ihana, että siellä on vältytty kipseiltä. 🙂
Täälläkin on liimattu parilla lapsella, kun ollut hieman liikaa vauhtia heidän menossa.
Mun poika 2,5 vuotiaana mursi keskisormen sen jäätyä hissin oven väliin. Se lastoitettiin 🙂
Auts, on varmasti sattunut. :/
Paranemista kipsipotilaalle! Lapset on onneksi yleensä hurjan reippaita näissä tilanteissa 🙂 Meillä esikoinen (silloin 6v) mursi vuosi sitten luistelureissulla ranteensa. Mulla ei ole ikinä ollut kipsiä, joten olin aika huolissani, mutta mies on ”kokeneempi” ja telonut itseään hyvin monin eri tavoin nuorempana. Sinänsä kurjassa tilanteessa huvitti, kun edellisenä iltana lapset oli varta vasten halunneet lukea iltasaduksi luu-kirjaa, jossa kerrottiin luista ja niiden murtumista. Kipsaaja totesi tämän kuullessaan, että lukekaa tänään mieluummin vaikka niistä yksisarvisista 😀
Kiitoksia. 🙂
Niin on, täälläkin tyttö oli niin reipas.
Auts, on varmasti sattunut, onneksi lapsilla paranee murtumat yleensä nopeasti. Ja hauska tosiaan tuo kirjajuttu. 🙂 Miten sattuikin osumaan kohdilleen noin.
Mahtavaa, ettei ole ollut. 🙂
Auts, on varmasti tehnyt kipeää nuo molemmat. :/ Täällä toisella pojista liimattu leuka ja toisella silmäkulma.