äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kesä on hellinyt lämmöllään ja ollaan käyty lasten kanssa rannalla lähes joka päivä. Uskon, että näin on monessa perheessä. Monen lapsen kanssa rannalla on omat haasteensa, kun vahdittavaa on paljon, varsinkin kun kaikki eivät osaa uida. Ollaankin ajoitettu rannalla käyminen niin, että molemmat vanhemmat on mukana, tai sitten esikoinen toimii kanssani uimavahtina. Niin ja kun on kaksi aikuista, saa helpommin kannettua sen kaiken tavaramäärän mitä sinne rannalle kuskataan, sillä monesti on ne eväätkin mukana.

Onnea on, että täältä löytyy monta uimarantaa joilla käydä ja tähän mennessä ne kaikki ovat olleet todella rauhallisia. Monesti ollaan oltu vain meidän perhe tai sitten vedessä on meidän lisäksi ollut tyyliin 6-7 muuta uimaria. Vahtiminen on paljon helpompaa, kun ei ole montaa muuta päätä ns sekoittamassa laskuja. Ollaan käyty myös vähän pidemmällä, reilun puolentunnin matkan päässä uimassa, koska siellä on niin upea ja iso ranta, jossa ei kuitenkaan ole ollut tungosta.

Instagramin puolella on nyt näkynyt paljon meidän päivistä rannalla ja siellä moni kysellyt miten monen lapsen kanssa rannalla oikein sujuu

Meillä on ollut lasten kanssa monta vuotta käytössä sääntö, jossa uimataitoiset menevät rintaan asti ja uivat rantaa kohti (tietysti ei koske niitä jotka jaksavat jo uida matkaakin ja uimataito on tosi hyvä) ja ne jotka eivät osaa uida saavat mennä napaan asti ja uivat siitä rantaa kohden. Olen onnellinen, kuinka hyvin meillä tätä noudatetaan.

Yleensä toinen vanhemmista (tai esikoinen) on vedessä ja toinen rannalla ja tietysti jos kaikki lapset vedessä, niin molemmat vanhemmista on siellä. Pienimmät kolme viihtyvät yleensä rannan tuntumassa ja leikkivät siinä. Kuopuksesta on kuoriutunut oikea vesipeto ja hän tykkää, kun häntä uittaa vedessä. Alkuun se on pientä kiljahtelua ja sitten hän lauleskelee tai paremminkin hyräilee, kun häntä uittaa. Joskus hän taas vain haluaa istuskella rantavedessä.

Monen lapsen kanssa rannalla käyminen sujuu täällä mukavasti juuri siitä syystä, kun rannalla ei ole valtavasti porukkaa. Jos täällä rannat olisi aina täynnä, niin varmasti ei ainakaan yksin tulisi lähdettyä ja puolisonkin mukana ollessa saisi molemmilla olla silmät selässä, ettei mitään tapahtuisi. Aurinkoisia hetkiä rannalla ja pysykäähän pinnalla!
Meidät löytää instagramista @_terhin_

Kommentit (6)

Meillä on vähintään toinen vanhemmista ollut vedessä lasten kanssa. Nyt kun lapset isompia ja osaavat uida, niin ovat tutuissa paikoissa myös ilman aikuista. Mun vanhemmilla on ollut mökki meren saaressa siitä asti kun itse olin vauva ja jo mun vanhemmat vahti hyvinkin tarkkaan lapset. Meillä oli jopa vesipelastus henkinen koira, joka vahti meitä. Lapsille se ei haukkunut (mutta oli rannalla vahdissa), kun oli tottunut, että lapset uivat pitkään. Mutta aikuisille koira räksytti, niin kauan kun olivat vedessä. Koira haki mut muutaman kerran pois vedestäkin. Edelleenkin aikuiset ilmoittavat muille uimaan menemisensä mökillä, että muut osaavat kaivata, jos ei palakaan jostain syystä.

Mun oma mies on seitsemän vuotiaana melkein hukkunut ja se on ollut lisäsyynä miksi vahditaan tarkkaan uimista. Lapsetkin tietävät mitä isille melkein kävi. Mieheni oppi kunnolla uimaan vasta päälle kymmenen vuotiaana ja eikä halua sukeltaa tai hypätä veteen laisinkaan ja syynä tuo vanha läheltä piti hukkumistapaus.

Me on havaittu hyväksi keinoksi opettaa lapset uimaan se, että rohkaistaan heitä kokeilemaan ja annetaan uimiseen paljon mahdollisuuksia. Ei rajata liikaa lapsen tilaa uida tai kielletä. He on oppineet varhain uimaan ja ovat taitavia vedessä, vesi on heille hyvin luontainen elementti.
Siinä missä toinen vanhempi kieltää 6-vuotiastaan menemästä napaa syvemmälle, meidän vajaa 3-vuotias hyppii rohkeasti valvottuna laiturilta rinnan korkeudelle ulottuvaan veteen ja ui siitä rantaan. En tarkoita arvostella toisten tapaa toimia. Rohkaisisin vaan vanhempia antamaan lapsen kokeilla ja tutustua veteen ja omiin kehittyviin taitoihin avoimemmin. Mitään tuskin käy, jos vanhempi valvoo vieressä. 🙂 Uimataidot kehittyy paremmiksi ja ne taidot on (elin)tärkeät. Saattaisi yllättyä kuinka nopeasti lapsi oppii vahvat taidot. Toki on uimakoulujakin, hyvä niin.

Ollaan oltu päivittäin nelipäisen katraan kanssa uimassa ja uimareita seuraillessa huomaa eron siinä kuinka nautittavaa vedessä olo lapselle on riippuen taidoista. Lapsen silmät loistaa innosta kun oppii uusia taitoja vedessä ja saa käyttää niitä ilman että vanhempi hyssyttelee kaiken aikaa vieressä tai sanelee mitä saa tehdä.☺️ 👍🏻

Kiitos kun kerroit miten teillä on toimittu.♥
Meillä osa lapsista on veden kanssa todella arkoja ja heitä rohkaistaan paljon, osaa joutuu rohkaista menemään edes sinne napaan asti, joka meillä on sääntönä turvaamassa sitä, kun olen yksin heidän kanssa rannalla. 😀 Kun vanhempi on vedessä saattavat silloin uskaltaa tulla hieman syvemmälle. Heille vesi ei ole niin luontainen elementti ja suihkussakaan eivät kestä jos vettä menee kasvoille/silmiin.
Osa taas on veden kanssa paljon rohkeampia ja jaksavat sitkeästi harjoitella uimista. Osa on luottanut itseensä ja oppii nopeasti, osa taas ei luota että pysyy pinnalla, jolloin he ihan omasta tahdosta eivät edes hakeudu tiettyä rajaa syvemmälle.
Tarkoitus on, että heistä jokainen saa hyvän uimataidon, luottaa omiin kykyihin ja jokainen heistä edistyy omaan tahtiinsa.♥

Noinhan sen pitäis olla että lapset vahditaan oikeasti ja hyvin. Tänäkin kesänä huomio kiinnittynyt liian usein siihen että aikuinen istuu kaukanakin vedestä ja tenavat ovat keskenään vedessä. Ehkä huudetaan sieltä jotain ja ohjeita,ei kuitenkaan mennä lähelle kertomaan. Yksi ehkä alakoululainen ui syvällä kohti rantaa ja huus isälleen ettei jaksa, sai vaan vastauksen että kyllä jaksaa… Uin sitten siinä lähellä varalta jos hän ei olisikaan tosiaan jaksanut rantaan. Näin että tiukkaa teki. Itse olen ollut ja olen tosi tarkka lapsen kanssa vedessä ja läheisyydessä. Aikaisemmin olin itse aina mukana ja nyt isompana uin tai olen lähellä vesirajaa valmiina . Puhelin yms jää selaamatta.

Ihana ele, että uit hänen vierellään ja olit siinä turvaamassa jos ei olisikaan jaksanut.♥
Tänä kesänä on liikaa joutunut lukea hukkumisista tai elvytyksistä ja ne todella haluan välttää. Meillä on ollut toimivat säännöt ja lapset ovat niitä hyvin noudattaneet ja se on madaltanut kynnystä lähteä yksinkin heidän kanssa rannalle.

Kiitos kun kerroit miten teillä on toimittu ja muutenkin.
Ihana tuo koira miten on teitä vahtinut ja on kyllä mielestäni hyvä tapa ilmoittaa, että menee uimaan ihan vanhemmallakin iällä, ikinä kun ei tiedä mitä voi sattua.
Hui, varmasti on jättänyt jäljen tuollainen kokemus. 🙁

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X