Minkä kokoinen perhe on sinusta suurperhe? Tiesitkö, että Suomessa suurperheeksi lasketaan perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi vähintään kolme lasta (lähde Wikipedia)? Kuinka monella on tämän mukaan suurperhe? Koetko sinä, että perheesi on suurperhe, kuinka monta lasta sinulla on?
Monelle suurperhe on se, kun ei mahduta enää normaalin kokoiseen autoon. Toisille suurperhe on vasta, kun lapsia on kymmenen tai enemmän. Itse pidän suurperheenä perhettä, jossa lapsia on jo viisi tai kuusi. Jokaisella on varmasti se oma mielipide mikä on itselle suurperhe. Osa ei pidä meidän perhettä mitenkään suurena, vaan aivan normaalin kokoisena perheenä. Uskon myös, että moni jolla kolme lasta ei pidä itseään suurperheenä.
Pointtina se, ettei meistä yhdessä yössä ole tullut suurperhe.
Jotkut kauhistelevat perheemme kokoa ja ymmärrän, ettei suurperhe todella ole kaikkien juttu. Joku ei voisi koskaan kuvitella itselleen isoa perhettä ja ihmettelee, miten lasten kanssa selviää. Lapset eivät kuitenkaan ole tupsahtaneet kaikki kerralla, vaan hiljalleen. On ihan eri asia, kun kaikki on syntyneet erikseen kuin se, että joukossa olisi esim kaksosia tai vaikka kolmosia. Silloin olisi varmasti vauvavuodetkin olleet haastavempia. Tai toki se riippuu lapsesta, voi sen yhdenkin vauvan kanssa olla todella haastava vauvavuosi.
Uusi arki on aina muovautunut vauvan syntymän myötä ja hyvin siihen on sopeuduttu ja vauva on sopeutunut meidän arkeen. Arjen rutiinit on vuosien saatossa muovautuneet ja toimintatapoja on ollut monia erilaisia. Ison perheen arki on toki äänekästä, mutta kyllä sitä pienemmässäkin perheessä voi olla paljon äänekkäämpää kuin suurperheessä. Iso perhe ei automaattisesti tarkoita hirveää meteliä ja täyttä kaaosta. Iso perhe ei myöskään automaattisesti tarkoita, että se johtuu uskonnosta. Joku kuitenkin miettii johtuuko meillä, niin ei johdu.
Siinä missä joku kauhistelee ison perheen arkea, voi suurperhe olla taas jonkun unelma, jopa salainen unelma. Osa haluaisi enemmän lapsia, mutta matkassa voi olla monta muuttujaa. Vuosien aikana olen saanut kuulla perheemme koosta monen moista ja osa on laittanut viestiä, kuinka lapsiluku jäi tiettyyn, kun ei enää olisi kestänyt sitä lähipiiristä tulevaa kettuilua ja naljailua. Tästä olen ennenkin maininnut ja se on surullista, kuinka moni kuulee sitä negatiivista lähipiiristä ja vaikkei se saisi vaikuttaa, niin kyllä se valitettavasti joihinkin vaikuttaa paljon. Kyllä meilläkin on ollut tilanteita, kun ei olisi tehnyt mieli kertoa kenellekään, kun mietti paljon sitä mitä sitä joutuu sillä kertaa kuulemaan.
On muuten hauska, kun oma perhe ei arjessa tunnu mitenkään suurelta, mutta jos näen jossakin ison perheen, saatan olla, että upea määrä lapsia ja kun lasken niin huomaan lapsia olevan saman määrän kuin meillä. Eli ei siis ihme jos joskus jonkun katseesta voi nähdä kuinka hän laskee perheemme päitä, kun joskus teen sitä itsekin.
Suurperhe on ehdottomasti parasta mitä olen elämältäni saanut. Nämä huikeat tyypit minun elämässä ja ihana mies, jonka kanssa tätä arkea yhdessä saa pyörittää. Olkoon muut mitä mieltä vaan perheemme koosta, niin onnellinen, se minä olen juuri nyt!
Seuraa myös instagramissa.
Kommentit (14)
Olet tosi onnekas <3 Kadehdin naisia, joiden on helppo tulla raskaaksi. Meillä on vain yksi lapsi, jonka olemme hoidoilla saaneet. Hoidoista tulin raskaaksi viime syksynä lopulta kaikkien vuosien jälkeen taas, ja olin jo niin onnellinen, että saamme sisaruksen ainokaisellemme ja että saan vihdoin vauvan taas syliini. Sitten varhaisultrassa kohdussa oli vain tyhjä sikiöpussi ilman asukasta. Enää emme jaksa jatkaa hoitoja. Itselläkin ikää nyt 39 v. Lapsemme jää ainoaksi, hän ei tule saamaan sisaruksia eikä saa kokea sisarusten voimaa elämässään. Olen usein siitä surullinen. Lapsenne ovat onnellisia, kun heillä on sisaruksia, se on iso voimavara myös aikuisiällä…
Hyvin pitkälti aikuisikäni on kulunut siinä, kun olen ollut sivustaseuraajana katselemassa, kun monet ystäväni saavat lapsia, yksi toisensa jälkeen, esikoinen, toinen, kolmas, neljäskin jne. siinä samassa ajassa kun itse olen lopulta suuren tuskan jälkeen saanut yhden lapsen. Perhekoon valinta ei ole aina oma valinta. Joku miettii vielä, että tekiskö yhden lapsen, ja sitten vähän ajan päästä se tosiaan on siinä. Monille se on valintaa. Kaikille ei, toiset saavat lapsia enemmän kuin suunnittelivat, on niin monenlaisia tilanteita… Joku ei edes löydä puolisoa, jonka kanssa toivoa lasta.
Olen äärimmäisen kiitollinen kuitenkin siitä, että emme sentään jääneet täysin ilman lasta, joten keskityn tähän ainokaiseeni ja rakennan hänen kanssaan ainutlaatuista suhdetta, saan seurata edes yhden lapsen kasvua ja kehitystä ja ihmetellä maailmaa yhdessä hänen kanssaan. <3
Me taidamme monenkin mittapuun mukaan olla suurperhe ja itseasiassa tulimme sellaiseksi aikalailla yhdessä yössä. Omia biologisia lapsia on kaksi ja kolme on meillä lainassa, eli sijoitettuna. Vaikka emme ole valmistautuneet sitä yhdeksää kuukautta lasten tuloon, niin hienosti asiat ovat silti loksahtaneet lopulta paikoilleen. En osaa tätä muksumäärää pitää jotenkin isona, sitä kai on itse niin tottunut. Muut on enempi niitä ihmettelijöitä.
Ihana kuulla, että siellä on kaikki loksahtaneet paikalleen. 🙂 Oikein ihanaa kesää teidän perheelle.♥
Haaveilen suuresta perheestä..meidän perheeseen kuluu kolme lasta. Valitettavasti meillä ei ole varaa enempään. Tai no, olisi mutta silloin isompien lasten harrastukset loppuisivat (ratsastus2×, cheer, voimistelu) ja lapset joutuisivat ahtautua samaan huoneeseen mikä ei olisi isoimmille mukavaa. Lapset 11,9 ja 3. Ihanaa seurata suurperheestä postauksia!
Ratsastus imaisee kyllä ison siivun, meillä yksi jokin aika sitten lopetti (ihan omasta halusta) joten huomasi kyllä kun kuussa ei mennytkään rahaa siihen.
Kiitos, kiva kun seurailet.♥
Meille kun syntyi kolmas, aloimme saada kommentteja suurperheestä. Itse koen vasta nyt viidennen synnyttyä meidän olevan suurperhe. Lapsimäärä tuntuu isolta silloin kun ostaa/ tekee ruokaa tai kun meteli kasvaa eikä juuri silloin sitä jaksaisi. Muuten en kyllä koe lapsimäärää suureksi, siihen kun on pikku hiljaa tottunut <3 Toki aina ei jaksaisi, mutta sitä se voi olla yhdenkin lapsen kanssa.
Meille ei pitänyt tulla enää viidettä, koska päässä oli niin vahvat "se olisi jo liikaa/ mitä muutkin ajattelee/ olen ollut liian pitkään pois töistä" ajatukset. Sitten tuli korona ja tajusin että elämä on tässä ja nyt, muiden mielipiteillä ei ole väliä ja en halua katua myähemmin sitä että ei uskaltanut elää omanlaistaan elämää. Olen alkanut haaveilla kuudennestakin mutta siihen vaikuttaa sitten tosi paljon jo raha (neliöt, auto jne) ja toki jälleen kerran tämä "kehtaanko olla vielä pari vuotta vakkari työstä poissa".. Minua jotenkin nolottaa että minulla on työpaikka mutta en ole siellä moneen vuoteen ollut yhtään, saako niin tehdä…. 🙁
Nyt vauva-arkea taas eläessä kädet on kyllä täynnä hommaa. Eri suuntiin repeäminen on raskasta ja se kun nyt isommat jää huonommalle huomiolle. Miten sinä onnistut handlaamaan kaikki pakolliset kotihommat, lasten hoitamiset ym? Pitäisi imettää, tehdä ruoka, isommat kaipaisi aktiviteettejä ja yksi opettelee pois vaipoista, itse kaipaisin päikkäreitä katkonaisten öiden takia jne.
Kiitos, kun kerroit miten teillä on mennyt ja paljon tsemppiä sinne vauva-arkeen.♥
Ruokaa koitin tehdä aina päivälliselle niin paljon, että sitä riittää seuraavan päivän lounaalle lämmitettäväksi. Meillä imetyskerrat on olleet aika nopeita ja jos ne venyi niin luin samalla kirjaa pienemmille tai laitoin piirustus/vesivärit esille ennen kuin aloin imettää. Pyykit laitoin lasten kanssa, heistä oli hauska auttaa lajittelussa, kuivuun laitoin kun muistin. Iltaisin on monen vuoden ajan siivottu porukalla olohuonetta yms siistiksi ennen iltapalaa. Samalla hölläsin, ettei kaiken tarvitse olla tip top tai en muuta ehtisikään kuin siivota. Kun pienimmät päikkäreillä vähän aikaa itselle ja isommille sillä välin. Potta ollut meillä tuossa tilanteessa olohuoneessa, kun opeteltu kuivaksi. Isompien kanssa erikseen jotain laatuaikaa (kuten pelejä, juttelua yms), paljon ulkoilua. Ja on ollut tuo ihana mies tätä arkea ja askareita kanssani hoitamassa.
Ja itsehän muiden nukkuessa illalla ja yöllä puuhastelin kaikenlaista, kuten sometin, laitoin pyykkejä paikoilleen, herkuttelin, laitoin seuraavan päivän vaatteet lapsille valmiiksi yms. Olis kyllä voinut nukkua osan siitä ajasta.
Tärkeintä muistaa tehdä arjesta juuri teille toimiva, muistaa ettei tarvitse ylisuorittaa, kysyä lapsilta mitä he haluaisivat, katsoa välillä sotkua yms sormien läpi.
Meillä on kahdeksan lasta, nuorin on 9 kk ja vanhin täyttää 15. On totta, että arjessa ei perhe tunnu yhtään suurelta… Mutta kun joku kysyy montako lasta meillä on ja vastaa 8, niin sitä miettii että niinkös monta niitä onkaan:D
Hih ihana.♥ Joskus se voi kyllä tuolla tavalla tuntua itsestä suurelta määrältä, vaikkei arjessa tunnu.:D
Meillä 4 pientä lasta ja ainakin yhden vielä haluaisin, kunhan vauva hiukan vielä kasvaa. Uskonto ei ole mukana meidän elämässä. Lapsiluku toive vaan koko ajan pikkuhiljaa kasvanut, sitä mukaa kun näitä on syntynyt. Alunperin toiveena taisi olla 2.
En koe ja myös koen meidän perheen suurperheeksi. Molempien lapsuus eletty pk seudulla, eikä kaveripiirissä/suvussa ole suuria perheitä ja heille meidän perhe on iso. Nykyisellä asuinalueella monella on meitä isompia perheitä, eikä omat lapset pidä meidän perhettä suurena, kun lähes kaikilla kavereilla on muutamia sisaruksia enemmän.
Samoin se on täälläkin kasvanut ajan myötä. Toivottavasti siellä vielä perhekoko kasvaa toiveidenne mukaan.♥
Ihana, että siellä on sioja perheitä lähellä. 🙂 Täälläkin monella meidän lapsen kaverilla perheessä useampi lapsi, niin ei heistä perheemme ole mitenkään tosi suuri.♥
Meillä on 7lasta. 2vanhinta jo täysikäisiä ja omillaan ja pienin on vauva❤️Kyllä kaikki kommentit on kuultu, mutta ehkä nyt mitä vanhemmaksi tulen olen saanut semmoista varmuutta..että tärkeintä, että on elämässään onnellinen. Toisille se on se ettei halua yhtään lasta ja meillä se on iso perhe. Jos se on kamalaa ja raskasta jonkun joka ei meidän muksuja edes joudu hoitamaan(meillä sama kun teillä, että ei oikeesti pyydetä ketään hoitamaan juuri koskaan)mielestä niin sit se on..mutta oltaisiinko me onnellisia jos lapsiluku menee niinkuin naapurin Pera ois halunnu😅Ei oltais❤️
Tämä juuri, tärkeintä että on elämässään, siinä omassa elämässään onnellinen. Ei saa antaa toisten mielipiteiden vaikuttaa omaan onneen.♥ Itsekin mitä enemmän vuosia karttuu, osaa vähemmän välittää mitä muut on mieltä.
Olen todella pahoillani millainen tilanne teillä on siellä ollut ja että varhaisultrassa ei asukasta löytynyt. Hoidot ovat varmasti todella rankkoja. 🙁 Ja on varmasti todella rankkaa seurata vierestä niitä jotka lapsia saavat. Ja se ei todella ole aina se oma valinta, kuinka monta niitä saa ja saako koskaan ollenkaan.
Teillä on siellä yksi ihana aarre joka tulee saamaan vanhemmiltaan jakamattoman huomion.♥ Varmasti teille tulee läheiset välit ja tulette kokemaan paljon kaikkea ihanaa yhdessä.
Haluan toivottaa teille oikein ihanaa kesää.♥