äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tältäkö se tuntuu ja näyttää olla minä? Se oli eräs päivä kysymys joka pyöri mielessäni, kun katsoin itseäni peilistä. Elokuussa 2017 tulin raskaaksi, kun aloin odottaa meidän toiseksi nuorinta tytärtä ja siitä 2021 kesäkuuhun asti olen joko ollut raskaana tai imettänyt ja yhdessä vaiheessa molempia. Hormonit on hyrränneet siis lähes neljä vuotta. Ja nyt ei tapahdu kumpaakaan, ihan kuin olisi hieman jopa tyhjä olo. Vähän outo ainakin.

Olen edelleen todella herkkä, mutta huomaan, etten enää herkisty niin kuin vielä jokin aika sitten. Tietyt mieliteot ovat poistumassa ja jotkut asiat eivät maistukkaan niin taivaalliselle kuin vielä jokin aika sitten. Iho on mennyt jostain syystä paljon huonompaan kuntoon, ehkä osittain kyllä johtuu suklaasta ja siitä, kun juon paljon vähemmän kuin imetysaikana. Painoakin on tullut pari kiloa lisää, jota en pidä yhtään huonona asiana kuitenkaan. Uni tulee iltaisin paljon helpommin ja yöllä en heräile läheskään niin helposti.

Tältäkö se tuntuu olla jälleen minä? Uusi ulkomuoto imetyksen jäljiltä aiheuttaa ison kolauksen itselle.

Etuvarustus on olematon ja se kolahtaa kovaa. Lähes neljän vuoden jälkeen jäljellä on pelkät tyhjät läpyskät. Erittäin onnellinen ja kiitollinen olen, että olen niillä niin monta lasta voinut ruokkia, mutta se ei poista tämän hetken fiiliksiä. Ja tiesinhän tämän olevan edessä, onhan se monta kertaa todettu ennenkin, mutta on se silti joka kerta hieman järkytys, näitäkö katson koko loppuelämäni. Onneksi joku ihana on joskus keksinyt rintaliivit kunnon toppauksilla ja niillä on nyt omaa vaatekaappia täytetty. Ja kyllä se vaikutti heti positiivisesti.

Kun on useamman vuoden joko kasvattanut pientä elämää sisällään tai ruokkinut sitä, tuntuu todella oudolta, kun sitä ei nyt tee kumpaakaan. Huomaan itsessäni kyllä jonkinlaista muutosta, en toki mitään suurta mutta jotain kuitenkin. Ja muutos ei varmaan kovin suurta ole, koska esimerkiksi mieheni ei ole maininnut mitään. Fiilis on hyvä, ihana taas nähdä kuka minä olen, toisaalta taas ihan kuin vähän tutustuisi itseensä uudestaan ja on hieman outokin olo.

Imetyksen loppumisesta tulee pian kuukausi täyteen, joten varmasti tässä ollaan vielä matkalla tämän asian kanssa. Jännä nähdä mitä muutosta on vielä edessä ja varmasti se oma varmuus oman ”uuden” ulkomuodon kanssa tulee vielä tutuksi. Hetken vie vain aikaa tutustua itseensä uudestaan. Joka tapauksessa, en usko olevani näiden ”tältäkö se tuntuu olla minä -fiilisten” kanssa yksin. Onhan nämä kuitenkin isoja asioita, joita naiset käyvät läpi raskauksien ja imetysten jälkeen.

Seuraa meitä myös instagramissa.

Kommentit (8)

Esikoista odottavana mielenkiintoista lukea tämmöisistä, kun ei vielä yhtään tiedä mitä kaikkea edessä onkaan äitiyteen kasvamisessa. 🙂

Minä olen miettinyt samaa eron jälkeen. Tältäkö tosiaan tuntuu olla minä?
Alkujärkytyksen jälkeen, ja kaikista käytännön järjestelyistä selvittyäni, olen rakentanut minulle ja lapsille kauniin kodin, minun (ja meidän) näköisen. Olen saanut vailla paineita muokata elämästäni taas enemmän omien arvojeni näköisen. Siis ilman, että pyytelisin anteeksi, tekisin kompromisseja tai jättäisin kokonaan tekemättä.
Ero toi myös omaa aikaa. Sellaista, jota minulla ei ollut vuosikausiin ollut käytännössä lainkaan. En jäänyt suremaan, vaan nautin jokaisesta aamukahvista, pitkästä suihkusta ja liian pitkään valvotusta illasta,
Tältäkö tuntuu olla minä?
Kuin olisin saanut takaisin jotain, mitä joskus olin. Minut.

Miten ihana kuulla, että olet eron jälkeen saanut rakentaa teidän näköistä elämää ja saanut olla vailla paineita.♥ Kuulostat onnelliselta ja ihanaa, että olet saanut omaa aikaa ja löytänyt itsesi uudestaan. Oikein ihanaa kesää sinulle!♥

Vastaa käyttäjälle ❤️ Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X