Hetkittäinen yksinäisyyden tunne

Viimeisen yhdeksän päivän ajan pyöritin tätä arkea yksin, kun mies lähti lappiin rakentamaan yhtä mökkiä. Täällä kotona on riittänyt kyllä puuhaa näille päiville niin ettei ole mitään tekemisen puutetta päivissä ollut, silti välillä on iskenyt hetkittäinen yksinäisyyden tunne. Mieleen palasi ne ajat, kun mieheni teki reissutöitä ja oli viikot aina poissa. Tuolloin olin kotona viiden lapsen kanssa ja odotin meidän kuudetta.

Meillä on pyörinyt arki hyvin, aika samalla mallilla kuin yleensäkin. Tietysti sen huomaa kun toinen aikuinen on puuttunut tästä arjesta. Päivisin on riittänyt hyvin kaikkea puuhaa. Eskarin ja koululaisten tultua koulusta ollaan oltu mm lenkillä, kun osa on ollut harrastamassa, kaverisynttäreillä tai ystävällä kyläilemässä. Säät onneksi ovat suosineet, niin ulkoilla on saanut oikein kunnolla.

Mutta vaikka ympärillä riittää koko päivän hälinää, on välillä iskenyt hetkittäinen yksinäisyyden tunne

Päivisin sitä ei niin huomaa, mutta illalla lasten mentyä nukkumaan se tunne iskee, ei olekaan ollut sitä aikuista seuraa. En ole näinä päivinä kuin ohimennen lenkillä moikannut tuttuja tai ihan lyhyt jutteluhetki oli ystävien kanssa. Samoin yksi puhelu toiselle ystävälle ja onhan se mieskin päivittäin soittanut, muttei se korvaa sitä jutteluseuraa johon on tottunut. Lenkki hyvän ystävän kanssa olisi tehnyt tällä viikolla terää.

Oli kiva kun perjantaina äitini ja siskoni tulivat meille päiväksi. Teki niin hyvää jutella ja viettää aikaa aikuisten kanssa siinä arjen puuhien keskellä. Ja vaikka kyse on vain alle kymmenestä päivästä tällä kertaa, niin kyllä se tunne vain sieltä joka ilta hiipi. Ehkä tällä kaikella k*rona hässäkällä on osuutensa tähän kaikkeen? Paras keino olikin viestitellä instassa niitä näitä juuri ennen kuin meni itse nukkumaan ja se että meni ajoissa sinne nukkumaan.

Vaikka se hetkittäinen yksinäisyyden tunne iskikin illalla, niin aamusta se oli jo tiessään tai ainakaan sitä ei ehtinyt miettimaan. Ihana taas, kun on illasta mies kenen kanssa vaihtaa ne päivän kuulumiset ja jutella aikuisten kesken kaikkea. Tuntuu tosi kurjalta niiden puolesta, jotka joutuu kokemaan yksinäisyyden tunnetta jatkuvasti.
Millaisina hetkinä sinä tunnet hetkittäistä yksinäisyyttä?