Aikaa vain itselle

Viime viikolla perjantaina miehen tultua töistä kotiin pakkasin oman kassin ja lähdin ihan YKSIN yhdeksi yöksi pois kotoa. Edessä oli pitkästä aikaa sitä kaivattua aikaa vain itselle. Suuntasin auton nokan kohti lapsuudenkotia, jonne jäin myös yöksi. Ihan hirvittävän pitkä aika oli kulunut siitä, kun edellisen kerran olin ihan yksin jossakin.

Vaikka rakastan arkea jota saan elää, teki ihan todella hyvää lähteä ihan yksin ja unohtaa hetkeksi kaikki aikataulut ja keskittyä täysin vain itseensä. Lapset kyllä soittelivat paristi, varmasti heillekin osalle outoa kun en ollutkaan kotona pyörittämässä arkea. Mietin miettisinkö paljon miten kotona nyt menee, mutten kyllä miettinyt yhtään. Tiesin, että mies kyllä pyörittää arkea siellä hyvin.

Sitä omaa aikaa tuntuu välillä olevan hirveän vaikea ottaa ja liian helposti se unohtuu ihan täysin

Tässä on ollut monta vauvavuotta aika lähekkäin ja jos olen jonnekin lähtenyt, on vauva ollut aina mukana. Nytkin mentiin todella pitkälle, ennen kuin lopulta sain sitä omaa aikaa otettua. Kysehän ei ole siitä, etten sitä saisi, vaan olen vain todella huono sitä itselleni ottamaan. Miksi sen oman ajan järjestäminen tuntuukin välillä niin vaikealta?

Mutta kun sitä ottaa, tuntuu se ihan todella hyvältä. En kyllä yhtään ikävöinyt astianpesukoneen tyhjäystä, pyykkivuorta, viisi kertaa päivässä ruoan laittamista pöytään ja pois/sen valmistamista tai tavaroiden paikoilleen laittamista. Oli niin kiva syödä juuri silloin kun sitä tuntui ja mennä nukkumaan just silloin kun halusi. Ne on niitä asioita, joita arjessa ei niin mieti, kun se oma arki rullaa aina sillä samalla kaavalla.

Nyt kun siitä sai kahdeksi päiväksi irtautua niin meni kyllä ihan pienestä lomasta. Mutta koska se oma arki ei ole kuitenkaan mitenkään puuduttavaa tai sellaista mistä en tykkäisi, niin huomasin kyllä kaipaavani jotakin ohjelmaa noille vapaapäivilleni ja ne sujuikin mm ostoksilla käydessä. Huomaan, että kun aikaa onkin yhtäkkiä paljon ylimääräistä tulee nopeasti tylsää jos ei olekaan mitään tekemistä.

Sain kyllä hyvin ladattua akkuja noiden parin päivän aikana. Ja ihana kun yksi ystävänikin soitti ja kysyi, että onhan minulla ja meillä parisuhteessa kaikki hyvin, kun noin olin yhtäkkiä lähtenyt. Heh, se kertoo aika hyvin siitä kuinka harvoin missään käyn ihan yksin. Muista ottaa aikaa välillä myös itsellesi.
Seuraa meitä myös instagramissa.