äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tammikuu on vasta aluillaan, mutta silti katseet on jo hieman helmikuun puolella. Ajatella, että reilun kuukauden kuluttua meidän taapero on jo kaksivuotias. Tuntuu kuin vuosi olisi mennyt jotenkin nopeampaa, jälleen kerran. Nämä on olleet heittämällä myös erikoisimmat kaksi vuotta, juurikin koronasta johtuvien juttujen takia. Välillä pieniä hetkiä, kun on tuntunut lähes normaalilta, mutta tuntuu kuitenkin enemmän siltä, ettei näiden kahden vuoden aikana ole ollut mitään normaalia. No hieman karkasi aiheesta.

Vielä nyt meidän taapero on 1v10kk ja mahdoton menemään ja touhottamaan. Kovasti höpöttelee kaikenlaista. Ihan tunnistettavia sanoja sekä seassa ihan omaa höpinää mikä on ihan huipun kuuloista. Hänellä on tapana laittaa korvalleen milloin mitäkin ja leikkiä puhuvansa puhelimessa. Hauskaa seurattavaa, kun samalla ravaa ympäri asuntoa. Hienosti tulee myös kahden sanan lauseita.

Pian kaksivuotias, jolta ei vauhtia puutu

Joka paikkaan liikutaan juosten ja välillä kävelee pieniä pätkiä varpaillaan ja esittelee mielellään sitä uutta taitoa.  Ulkona liikkumisesta hän pitää ja siellä pulkkailu on ehdottomasti se paras juttu. Tykkää myös laskea mäkeä ja välillä kolata omalla pienellä lumikolallaan. Hän koitti myös hiihtämistä ensimmäistä kertaa ja ilman sauvoja se sujuiklin ihan tosi hyvin. Hän vain käveli sukset jalassa. Lainasi isosiskonsa monoja ja suksia hetkeksi ja vaikka ne hieman isot olikin niin se ei menoa tuntunut haittaavan.

Hampaita tuli juuri neljä kerralla ja se vaikutti niin päiviin kuin öihinkin. Päivät oli harmitusta ja lohtua haettiin sylistä ja kiukku iski usein. Yöllä taas heräiltiin todella monta kertaa. Taisi hieman tehdä kipeää niiden tekeminen, mutta nyt ne on kaikki kerralla tehty ja heti kyllä unetkin parani, myös päivät olleet heti heittämällä parempia.

Tällä hetkellä leikeissä nuket on parasta sekä myös Pipsa Possu hahmoilla leikkiminen. Ihanasti istuu pitkiäkin aikoja niillä leikkimässä. Osallistuu myös sisarusten leikkeihin niin, että on siinä vieressä ja leikkii omillaan ja välillä laittaa omia juttuja sisarusten leikkeihin ja jatkaa sitten omiensa parissa. Välillä kuitenkin hän saattaa saada hermoromahduksen kun haluaisi jotakin toisten leikeistä ja ei sitä saa. Monesti on niitä tilanteita, kun hän tahtoo sen mikä toisella on. Mutta nekin menee onneksi nopsaan ohi.
Siinä nopeasti meidän taaperon kuulumisia. Ajatella, ensi kuun lopulla hän on kaksivuotias!
Seuraa meitä myös instagramissa.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X