äiti ja melukylän lapset - Banneri

Somesta, tällä kertaa viittaan instagramiin, löytyy monenlaisia tilejä joita seurata. Itse seuraan tällä hetkellä siellä 608 erilaista tiliä, joista osan kanssa tulee keskusteltua lähes päivittäin. Osaa olen seurannut jo hurjan monta vuotta, siitä asti kun itse sinne liityin. Osan olen päässyt näkemään ihan livenäkin. Iloisten somekuvien takana voi välillä olla kuitenkin vaikka mitä. Kaikki se mitä somessa näkee ei ole koko totuus. Yleensä me saamme vain kurkistaa ovenraosta toisen elämään.

Esimerkiksi itse olen halunnut pitää minun instagram tilini positiivisena paikkana, kuitenkin aina välillä kertoen niistä hankalista ja vaikeistakin asioista, koska se arki ei aina ole mitään vaaleanpunaista hattaraa. Minulla on todella tarkat rajat mitä sinne jaan (varmasti monella on), niin kuin on täällä bloginkin puolella. Se ettei kerro kaikkea, ei tee kenenkään tilistä epäaitoa. Jokaisella meistä on oikeus päättää mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta.

Somekuvien ja iloisen arjen takana myös niitä murheita

On paljon asioita joista tekisi mieli nytkin kirjoittaa. On paljon asioita joista tekisi mieli puhua, koska vertaistuki. Mutta on todella hyvä tiedostaa ne rajat, joista tuntuu hyvältä puhua, kirjoittaa yms kuin kirjoittaa ja katua myöhemmin. Haluankin muistuttaa, että joskus niiden somekuvien takana voi olla paljon kaikkea menossa, joista ei vain halua tai voi kertoa.

Monesti en itse laita niitä ikäviä asioita somen puolelle, ellen pysty suoraan kertoa mihin asia liittyy, mutta joskus se ympäripyöreästi asioiden kertominen helpottaa omaa oloa ja oma olo helpottuu, kun sen saa kirjoitettua ylös. Julkaisin minun instagram storeihin eilen kuvan, jossa kerroin laittaneeni vedenkeittimen päälle, ettei lapset kuulisi äidin itkevän (ja mainittakoon, että he kyllä välillä näkevät minun itkevän ja silloin puhutaan minkä takia äidillä itku on tullut). Tästä seurasi valtava viestitulva ja moni kertoi tekevänsä samaa tai kertoo missä itkee. Ja se tsemppien määrä. Tänään onkin tuntunut ihan mahtavalta.

Joskus myös ympäripyöreästi asioiden sanominen ääneen tekee hyvää. Se tekee hyvää myös seuraajille nähdä, että tuon tilin takana on myös ihminen, jolla on niitä hakalia päiviä, silläkin tulee välillä itku. Ehkä, kun oma arki on aika tasaista tässä ollut, niin ei ole ollut paljoa tämmöisiä hankalia vaiheita, mutta kun niitä tulee, on hyväkin näyttää niitä. Eli kyllä täälläkin on joskus hetkiä, kun niiden iloisten somekuvien takana on muutakin, kuten huolta, epätoivoa, pettymystä, surua tai mitä vaan.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X