Aika luopua unitutista

Meillä on tutti ollut jo pitkään poissa käytöstä päivisin, mutta öisin se on vielä ollut. Unitutista oli tarkoitus luopua ihan pikkuisen aiemmin, mutta korona pilasi ne suunnitelmat. Niinpä se siirtyi tänne lasten hiihtolomalle. Samalla nyt tuli vahva tunne siitä, että ajankohta on juuri meille oikea.

Toki jos tämä olisi tehty aiemmin, olisi voinut kaikki mennä vielä helpommin, mutta olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ja nyt kirjoitan tätä vasta parin ensimmäisen illan ja yön kokemuksen pohjalta. Katsotaan ensi viikolla sitten uudestaan miten tämä homma on edennyt ja onko tutti silloin jo kokonaan unohtunut.

Halusin jonkin tavan, jolla hän tavallaan itse luopuu tutista. Niinpä leikkasin tutin imuosan rikki ja annoin tutin hänelle tutkittavaksi. Siinä hän istui sohvalla tutti kädessä ja katsoi sitä ihmetellen. Totesi sitten ”tutti rikki” ja koitti laittaa sitä suuhun. Kun se ei onnistunut otti tutin taas käteen ja totesi ”tutti rikki”. Aikansa tuttia tutkaili ja lopulta päätti viedä sen itse roskiin. Tämä minulla oli toiveenakin.

No mutta, kuinka meillä on unitutista luopuminen sujunut?

Ensimmäinen ilta/yö: Illalla vein tytön nukkumaan ja sänkyyn päästyä etsi tuttia. Muistuttelin, kuinka tutti oli mennyt rikki ja se laitettiin roskiin. Alkoi lohduton itku. Pidin pientä sylissä, halasin, silittelin ja lohdutin. Lopulta meni noin tunti, kunnes hän nukahti omaan sänkyynsä ilman unituttia. Reilun tunnin kuluttua hän heräsi ensimmäisen kerran itkemään. Itkuun auttoi silittely ja tassuttelu ja noin kymmenen minuutin kuluttua. Sen jälkeen nukkui levollisesti aamuun asti ja heräsimme pikkuisen ennen kahdeksaa.

Toinen ilta/yö: Illalla kun puetaan yöpaitaa alkaa pienellä valua kyyneleet silmiin ja lopulta pääsee itku. Kyselee tutin perään ja taas muistellaan miten siinä kävikään. Surultaan hän ei anna edes sisaruksilleen haleja, joita antaa aina ennen nukkumaan menoa. Pidän hetken sylissä ja lohdutan. Itku alkaa kun lasken sänkyyn ja välillä itkee kovaa ja välillä rauhoittuu. Lopulta vajaassa kahdessakymmenessä minuutissa hän nukahtaa sänkyynsä. Hän herää muutaman tunnin unien jälkeen. Istuu sängyssään hiljaa ja lopulta painaa päänsä tyynyyn. Seuraavan kerran hän herää aamulla puoli kahdeksan jälkeen. Toinen yö meni siis aivan loistavasti.

Olin molempina iltoina ja öinä varautunut siihen kuinka valvotaan pitkään ja unitutista luopuminen tulee olemaan aivan hirveä paikka. Yllätyinkin niin positiivisesti, kuinka se on tähän mennessä sujunut näin hyvin. Toki takana on vasta kaksi iltaa/yötä ja tilanne voi huonontua, mutta toistaiseksi iloitaan tästä nyt.
Voit seurata meitä myös instagramissa.