äiti ja melukylän lapset - Banneri

Yhdessä aiemmassa tekstissäni jo mainitsinkin ohimennen, kuinka lapsille raskaudesta kertominen oli helppoa. He ovat joka kerta ottaneet uutisen raskaudesta hyvin, joten se tietysti helpotti hommaa tälläkin kertaa.

Koska voin alkuraskauden hyvin huonosti ja kärsin monista oireista, oletin että isommat lapsista varmasti aavistavat jotakin. Tavallaan myös vähän odotin, josko he itse kysyisivät minulta. Kun kävin yhdistelmäseulonta ultrassa raskausviikolla 11+5 ja isommat eivät olleet kysyneet mitään siihen mennessä, päätin heti ultran jälkeen kertoa heille. Siinä kertoessa he sitten olivat, että minä tiesin, me niin aavistettiin.

Isompi pojista taas ei ollut aavistanut mitään, mutta otti hänkin asian niin hienosti vastaan. Esitti kyllä toiveensa, että olis kiva jos sitten tulis pikkuveli, kun tyttöjä meidän perheessä on jo liikaa. Toki hän sen verran iso, että tiedostaa hyvinkin, että se on 50% mahdollisuus siihen. Tuon ultran jälkeen kerroin siis vain kolmelle vanhimmalle. Siitä vasta parin viikon kuluttua oli vuorossa loput lapsista.

Lapsille raskaudesta kertominen tietää sitä, että uutinen raskaudesta kyllä leviää tehokkaasti

Halusin venyttää pienemmille kertomista ihan senkin takia, että saisin viikkoja enemmän kasaan ja että saisin kerrottua muutamalle sukulaiselle ennen sitä. Tämä oli ihan hyvä päätös, sillä tieto kyllä lähti leviämään sen jälkeen kun meidän pienimmät siitä kuuli. Yksi reagoi ”Ai taas, no mutta tosi ihanaa!” yksi oli ”Mä haluan kyllä sitten pikkuveljen!” ja nelivuotiaalla meni tovi hoksasta, että meille todella on tulossa vauva ja hän kyllä ilmaisi heti kuinka haluaa pikkusiskon koska ei rakasta poikia. Parivuotias ei tietysti vielä asiaa sisäistänyt.

Vauvauutisen kuultuaan kyllä heti siitä kertoivat koulussa, eskarissa ja nelivuotias kertoo edelleen niin tutuille kuin tuntemattomillekin, kuinka hän saa vauvan. Omille lapsille on jotenkin niin ihana kertoa kun ovat heti täysillä mukana ja kovasti suunnittelemassa kaikkea. Kuten nelivuotias ”Pikkusisko voi sitten nukkua minun vieressä ja saa minun unipupun”. Ensimmäisten kysymysten joukossa heillä tietysti oli tuleeko tyttö vai poika. Sitähän me emme vielä tiedä.

Oma fiilis oli heti lapsille raskaudesta kertomisen jälkeen niin helpottunut ja hyvä. Nyt odotus on perheen yhteinen ja malttamattomina odotetaan kummalla meidän porukka vahvistuu. Tiedän kuitenkin sen, että oli vauva sitten tyttö tai poika, se tulee olemaan sisaruksilleen aivan yhtä rakas kuin meille vanhemmillekin.
Miten teillä on lapset ottaneet vauva-uutisen vastaan?
Voit seurata myös instagramissa.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X