äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin tosiaan äitiyspolilta jäinkin suoraan synnyttämään. Lääkäri päätti, että synnytys olisi parasta käynnistää ja järjestelin muutamat asiat ennen sitä. Ensin soitin miehelleni, että tälle tielle nyt jään ja sen jälkeen äidilleni, tulisiko hän seurakseni synnytykseen. Sen jälkeen siinä samalla autolle kävellessä ilmoittelin myös parille ystävälle.

 

Siirsin auton ulkoparkista parkkihalliin, ettei tarvinnut murehtia maksuista. Pakkailin siellä muutamat tavarat vielä kasseihin jotka otin synnärille ja erittäin jännittynein fiiliksin nousin parkkihallissa hissiin. Muistan vilkaisseeni siellä peiliin ja näin aika kalpeat kasvot. Jännitys oli kyllä aivan huipussaan. Menin käymään sairaalan aulassa olevassa subissa syömässä samalla kun odottelin äidin saapuvan paikalle. Voin sanoa, ettei oikein ruoka maistunut, vaikka sainkin syötyä lähes koko subin.

Jännittyneinä noustiin sairaalan hissiin ja pian sitä seistiinkin synnärillä aulassa. Pian siinä oli kätilö, joka vei meidät saliin. Tuntui jotenkin niin epätodelliselta, että juuri olin kirpputorilla ostelemassa vauvalle vaatetta ja kaupoilla pyörimässä ja nyt sitten istuin synnytyssalissa nro 11.

Jännitti ihan todella paljon lähteä synnyttämään

Siinä käytiin kätilön kanssa ensin kaikki tietoni läpi ja hän luki synnytystoivelistani sillä välin kun minä vaihdoin sairaalan vaatetta päälle. Synnytystoivelistahan minulla ei mikään suuri ollutkaan. Kätilö laittoi mulle kanyylin ja nappasi siitä verinäytteet. Hän vei näytteet ja palasi saliin kertoen, että lääkäri tulee pian puhkomaan kalvot, laittamaan pinnin vauvalle ja saadaan homma käyntiin. Ei siinä sitten kauan mennytkään, kun lääkäri tuli paikalle. Hän on ollutkin puhkomassa kalvot myös edellisellä kertaa, joten tuttu lääkäri oli. Hän oli sitä mieltä, että voidaan rauhassa odotella sitten oksitosiinin aloituksen kanssa, ettei ole pakko pitää kiirettä.

 

Kalvojen puhkaisun jälkeen on aina makoiltava tietty aika, ennen kuin saa nousta ylös. Itse nousin hieman sen jälkeen kun sain luvan nousta. Käpöttelin siinä ympäri huonetta ja vähän kuulostelin alkaako tuntua mitään. Yleensä kalvojen puhkaisu ei ole itsellä riittänyt käynnistämään synnytystä. Pian kätilö kävikin sanomassa heipat ja kyllä harmitti, kun hänen vuoro päättyi. Samalla saliin tuli uusi kätilö ja harjoittelija.

Kätilö luki siinä tietoni ja synnytystoivelistani ja laittoin sitten samantien myös oksitosiinin tippumaan, vaikka oltiin lääkärin ja edellisen kätilön kanssa puhuttu, ettei sillä olisi kiire. No mutta annoin sen kuitenkin laittaa ja jatkoin käpöttelyä sitten tippatelineen kanssa. Tiesin, että se ensimmäinen annos ei puolessa tunnissa ehtisi vaikuttaa ja kun kätilö oli tulossa sitä nostamaan, niin en antanut siihen lupaa. Tiesin, että annostus riittää, mutta vaatii vain hieman enemmän kuin sen 30 min, jotta homma käynnistyy.

 

Ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa ja synnytys lähti siitä käyntiin. Kätilö tuli vähän myöhemmin käymään siinä salissa ja kysyi onko alkanut supistella. Ja minulle oli tullut siinä juuri ensimmäinen vatsan kovettuminen ja siitä katsottiin synnytys käynnistyneeksi. Minä ”ulkoilutin” tippatelinettä ja jatkoin salissa kävelyä ja aina välillä tuli supistus. Jatkoin silti niiden aikana kävelyä ja äidilleni höpöttelyä. Sitten tuli se supistus, josta tiesin, että nyt se on sitten menoa.

 

Synnyttämään jälleen oma äiti mukana

Muutaman pienen supistuksen jälkeen huomasin särkyä selässä supistusten aikana. Samalla oli pysähdyttävä ja nojattava sänkyyn. Pian pyysinkin äitiäni laittamaan sängylle säkkituolin johon voin nojailla ja äitini hieroi selkääni. Siinä tuntui hyvältä ottaa vastaan supistuksia. Äidin kanssa mietittiin, että pitäisi varmaan kutsua kätilö paikalle katsomaan mikä on tilanne. Yhden supistuksen jouduin ottamaan vastaan makuultani sängyllä ja se on kyllä vihoviimeinen paikka jossa kestää supistuksia. Kätilö tutki tilanteen ja olin noin 7cm auki.

Pyysin vielä päästä ylös, sillä makuulla oleminen tuntui pahalta. Siinä nojasin taas säkkituoliin kun tuli supistus ja oli ääntä jo mukana. Kätilö totesikin, että taisi vauva tulla alas. Itse pohdin ääneen jäänkö vielä jalkeille vai pitäisikö jo kiivetä sängylle, jos vauva tuleekin seuraavalla supistuksella. No en ehtinyt sitten toimia, kun supistus tuli ja samoin tunsin kuinka vauva alkaa syntyä ja oma kroppa vaan puristaa vauvaa ulos. Siinä äitini, harjoittelija ja kätilö nostivat minua sängylle, kun en itse pystynyt supistukselta mihinkään. Pää toimi, mutta raajat eivät vain totelleet.

 

Kätilö otti minulta housuja pois ja sanoi Terhi Ä-LÄ  PON-NIS-TA!! Johon vastasin EN MÄ PON-NIS-TA! Mun kroppa vaan puski väkisin vauvan pihalle, enkä voinut tehdä sitä estääkseni mitään. En siis itse ponnistanut, vaan supistus oli niin valtava, että kroppa vaan työnsi vauvan ulos. Ja sitten koitti se hetki, kun pieni nostettiin syliini ja itse itkin ja ihailin vauvaa samaan aikaan. Niin ihana hetki saada vauva syliin.

 

Ja kyllä, nopeahan se oli sitten tämäkin synnytys. Kokonaiskesto oli 1h1min.
Ensimmäinen vaihe 48 min
Toinen vaihe 1 min
Kolmas vaihe 12 min

Olihan se taas huikea kokemus. Toiveeni toteutui, kun selvisin tälläkin kertaa ilman kivunlievityksiä. Äitini oli synnytyksessä jälleen ihan mahtava tuki ja mun selän hierominen lievitti pahinta kipua ihan hurjan paljon. Oli turvallinen tunne synnyttää, kun äiti pääsi mukaani. Olisihan se ollut hieman kurjaa synnyttää yksin. Oli siinä tuolle päivälle jännitystä ja tapahtumaa kerrakseen. En olisi aamulla vielä uskonut, että sinne jäisin synnyttämään ja saisin sinä päivänä vauvan syliin.
Seuraa myös instagramissa.

Kommentit (6)

Kiitos kun jaoit tämän! Minulla on elämäni ensimmäinen lapsi tulossa ensi maaliskuussa, mikäli laskettu aika pitää paikkansa, ja sait synnytyksen kuulostamaan nopealta ja helpolta. Ja joo tajuan kyllä, ettei se välttämättä kaikilla mene niin 🙂

Onnea pienokaisesta ja hyvästä synnytyksestä!❤️

Tuollainen olisi minun ihanne käynnistys 😀 Kaksi köynnistystä takana ja niissä kesti joku 8-10h (sisältivät kyllä myös jonkun toimenpiteen odottelua jne). Välillä kävi aika pitkäksi ja epätietoisuus kauanko vielä kestää oli kamala. Sit kun lähti käyntiin niin onneksi nopsaan meni 🙏 Mut itse toivoin oksitosiinia ja kätilö ei sitä alkuun halunnut edes nostaa vaan meni pari tuntia ihan pienellä, en tiedä miksi.. 🤔

Hyvä muuten kun lääkäri ei enää päästänyt sinua kotiin vaan vauva sai syntyä turvallisesti sairaalassa❤️ Viidennen kohdalla kävin pe käynnistyksen arvioinnissa ja olisi heti ottanut käynnistykseen mutta osasto oli aivan täynnä! Piti sitten ”jalat ristissä” lähteä kotiin, ohjeeksi antoi vain et jos vkl aikana käynnistyy niin ainoastaan ambulanssilla sairaalaan. Oli mielenkiintoinen ja aika tunteikas vkl, pelkoa ja helpotusta, mutta onneksi vauva pysyi masussa ja heti vkl jälkeen ma sitten käynnistettiin ❤️

Kiitos paljon ❤️
Oli kyllä lääkäriltä hyvä päätös käynnistää synnytys samana päivänä, niin varmistettiin ettei vauva synny kotiin tai matkalle.

Joskus se synnytyksen käyntiin lähteminen vie oman aikansa. Hui, varmasti ollut jännitystä ilmassa kun miettinyt ettei vauva vaan lähde syntymään. Onneksi vauva kuitenkin pysyi masussa käynnistykseen asti.😊

Oikein suuret, lämpimät onnittelut perheellenne!

Oikein paljon onnea odotukseen.❤️
Täällä meni synnytys kyllä nopeasti, toki minulla jo kahdeksas kerta niin sekin vaikuttaa. Toivotaan sinulle oikein ihanaa synnytystä kun sen aika koittaa. ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X