äiti ja melukylän lapset - Banneri

Useampaan kertaan on varsinkin instagramin puolella kyselty onko sisaruksilla ilmestynyt mustasukkaisuutta vauvan synnyttyä? Päätin nyt kirjoittaa siitä muutaman sanasen tänne.

Odotuksen aikana mietin monesti miten meidän kaksi nuorinta tulee ottamaan vauvan vastaan. Miten he reagoivat, tuleeko mustasukkaisuutta ja jos tulee niin kuinka se mahtaisi oireilla? Miten itse reagoisi siinä tilanteessa tai miten saataisiin tilanne käsiteltyä.

Niinpä käytiin ennen vauvan syntymää hieman erilaisia tilanteita läpi. Kuten imetystä, sitä kuinka vauva on paljon tissillä ja voi olla hetkiä kun äiti ei ihan heti ehdi. Kerroin kuinka sitä voi tulla siihen viereen lukemaan vaikka kirjaa. Käytiin läpi yhdessä vauvan juttuja ja he saivat auttaa. Kaivettiin esiin heidän vanhoja vaatteita joita saisivat auttaa vauvan päälle.

Mustasukkaisuutta odottelin, muttei sitä ole näkynytkään

Vauva syntyi, tultiin kotiin ja arki alkoi. Kului ensi päivät, viikko, viikot vaihtuivat kuukaudeksi ja siitä seuraaviin ja edelleen rauha maassa ja arki rullaa. Ei mustasukkaisuutta vaan innokkaita lapsia auttamassa vauvan hoidossa ja kyselemässä mitä he itse tuon ikäisenä tekivät.

On puettu vauvaa yhdessä, käytetty niitä heidän pieniä vaatteita, sideharsoja ja leluja. Katseltu heidän vauvakuvia. On pidetty veljeä sylissä, laulettu hänelle lauluja ja suukoteltu halien kera. On pidetty käsiä korvilla vauvan huutaessa kovaa ja korkealta sekä naurettu kun vauva hymyilee ja naurahtaa. On myös selattu lelulehtiä ja kirjoja kun vauva on ollut rinnalla.

Mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt. Edelleen on pidetty huoli siitä, että jokainen lapsi saa aikaa ja huomiota. Osa kaipaa sitä enemmän kuin toiset. On tehty juttuja myös ilman vauvaa. On pidetty myös tutusta rytmistä mahdollisimman paljon kiinni, joka on todella auttanut.

Mustasukkaisuutta voi toki ilmaantua vielä, kun vauvakin hereillä aina vain enemmän, mutta ainakin nämä kolme kuukautta on sujunut oikein kivasti. Tulevaisuus sitten näyttää muuttuuko tilanne vai ei, mutta toistaiseksi kaikki on sujunut todella hyvin ja lapset ovat veljestään vieläkin aivan haltioissaan. ”Se on niin söpö” ja ”minä rakastan vauvaa” lausahdukset kuuluvat päivittäin. Aika ihanaa.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X