desire nymark - Banneri

Meidän perheessä äitienpäivä on ollut iso merkkipäivä. Ollaan aina juhlittu äitiä kukilla, lahjalla ja kakulla ja iskä sekä kotona asuvat lapset ovat aina vienneet kahvin sänkyyn. Tavallaan odotin vähän samanlaista meillä. Edes pientä kiitollisuuden osoittamista, mutta eipä tätä päivää huomioitu millään tavalla, ei edes onnittelemalla. Äitienpäivä jäi siis mun omalta osalta kokonaan juhlimatta, kun tyttö vielä on niin pieni että ei oikein itse pysty askartelemaan mitään korttia tms.

Asiaa ei tietenkään auttanut kaikki viestit kavereilta tyyliin ”oikein ihanaa äitienpäivää maailman parhaalle äidille”. Hyväähän ne tarkoitti, vaikka se siinä vaiheessa antoi sellaisen suolaa haavoihin – efektin. Tai kaikki ne ihanat kukkakuvat sekä äitienpäivätoivotukset facebookissa ja instagramissa. Jäi sitten aamukahvit juomatta ja vietin koko aamupäivän aika surullisin mielin, ihmetellen miksi tämä merkkipäivä ei mun osalta tarkoittanut yhtään mitään vaikka olen äiti. Olin ilmeisesti niin surullinen näky että jopa naapurin mies onnitteli ja pyysi äitienpäivä kahveille ja kakulle.

Menin sitten äidille syömään ja vietin hänen kanssa sitä ekaa äitienpäivää. Siinä vaiheessa kun äitini antoi minulle lahjan koska ”sinä olet kyllä tämän ansainnut kun oli niin vaikea raskus ja synnytys” tirautin pari kyyneltä. Itku siitä että muut kyllä muistavat mutta oma mies ei. No ensi vuonna ostan itselleni kukkia ja lahjan, sekä laitan kahvinkeittimen valmiiksi että pitää pelkästään painaa ON nappia, ja parin vuoden päästä Belle varmaan jo väsää jonkun kortin mulle. Mutta jos joskus saan pojan yritän kyllä opettaa hänelle että varsinkin äitienpäivänä huomioidaan sitä oman lapsen äitiä, ja osoitetaan kiitollisuutta, edes sen yhden päivän vuodessa.

Mutta oikein mukavaa äitienpäivää kaikille äideille. Toivon että teidän lasten isät sekä lapset ovat huomioinneet teitä jollain tavalla ja jos ei niin muistakaa että olette aivan mahtavia mammoja ja ansaitsette merkkipäivän ❤️. Muita pettyneitä yksilöitä? Vai onko tämä taas jotain hormoonallista ylireagointia mun osalta?

Kommentit (14)

Löysin sun blogin vasta ja innostuin lukemaa vähä aikasempia postauksia. Tähän oli pakko kommentoida että tu tuu tavallaan hyvältä etten ollut ainut jonka eka äitienpäivä meni surkeesti. Meilläkään mies ei muistanut yhtään ja kun illalla asiasta mainitsin saatiin siitä riita aikaseksi.. olin odottanut edes jotain, sillä mullakin oli tosi haastava raskaus ja synnytys(kiireellinen sektio) ja vielä niiden jälkeenkin olen kamppailut asian kanssa että olenko hyvä äiti jne. Tämän takia otti erityisen koville kun toinen ei muistanut, tuntui että ’jaa, en sit vissiin ole sen muistamisen arvoinen.. ehken ansainnut sitä’ vaikka itse olin isänpäivänä järkännyt vaikka ja mita kaikkea.. ihana blogi sinulla, ja kaikkea hyvää teille❤️

Löysin vasta tieni sun blogiin ja voin samaistua tähän. Mun mies ei muistanut mua mitenkään ensimmäisenä äitienpäivänäni ja olin siitä todella pahoilla mielin. Kuittasinkin asian aika tiukkaan sitten illempana herralle, että vaikka en sun äitis ole niin olis ollut kiva kun olis edes kahvin tuonut sänkyyn, sillä olinhan minäkin jo monena vuonna hänen esikoisen kanssa askarrellut kortin ja tehnyt aamupalat ja muut, että oonko minä niin vähempiarvoinen. No nyt toisena äitienpäivänä sain tarhassa tehdyn kortin ja aamupalan vuoteeseen 🙂

Joo, kyllä minäkin asiasta ”mainitsin” herralle ja lupas kuulema hoitaa asian paremmin ensivuonna. Eli sitä odotellessa ? jotenkin tämä eka äitienpäivä vaan oli mulle niin suuri juttu että harmittaa kyllä silti.. siinä tuli just tää fiilis et enkö oo sen verran arvostettu että saisin edes kahvin sänkyyn ?

Ei ole kyllä mielestäni mitenkään ylireagointia. Itse olisin ollut ihan yhtä surullinen, jos noin olisi käynyt. Minusta on itsestäänselvää, että lapsen isä muistaa jotenkin lapsensa äitiä. Myös vielä silloinkin, kun lapset itse osaavat sen tehdä. Itsekin haluan isänpäivänä osoittaa kiitollisuuden ja arvostuksen miestäni kohtaan lapseni isänä. Tein sen jo raskausaikana.
Kaikkea hyvää sinulle, olet paras äiti tytöllesi ja olisit ansainnut eilen upean ensimmäisen äitienpäivän ilman mielipahaa ?

Niin mullekin oli ja oma isäni pisti riman aika korkeelle miehelleni. Ensi vuonna menee ainakin paremmin siltä osalta että en odota mitään. Voi kiitos ❤️?

Mun mielestäni on jotenkin piristävää että kirjoitat niin suorasti myös pettymyksistä kaunistelematta! 😀 Kyllä muakin olis ottanut pattiin jos mies ei olis ees kahveja keittänyt ja kyllä joku kukkakin olis ollut ihan paikallaan. Itekin olen ollut tosi pettynyt kun olen saanut synttärilahjan jo kaksi kertaa putkeen ihan myöhässä. Joo ehkä se on hiukan pinnallista, mutta kyllä se syntymäpäiväkin on tärkeä juttu juuri sinä päivänä! Mutta, ihanaa äitienpäivää sinulle jälkikäteen <3

Kiitos, vaikka välillä tuntuu että vedän hirveitä vuodatuksia ? joo, mun mielestä merkkipäiviä kannattaa juhlia ja haluan myös opettaa Bellelle että muita ihmisiä huomioidaan jos on joku tärkeä päivä 🙂 niin että arki ei ois pelkästään tätä samaa tasapaksua höttöä 😀 kiitos kovasti ❤️?

Eikä. Voi että noiden miesten kanssa, lyhyet putket välillä siellä aivoissa.. toivottavasti ensi vuonna paremmin menisi äitienpäivä:/

Niinpä! Oli oikein vauva foorumillakin keskustelua tästä aiheesta 😀 eli en ollut ainoa joka pettyi! Mutta toivotaan näin 🙂 ja että tämä miehen ”et ole mun äiti” – asenne ois korjautunu siihen mennessä 😀

Sain jäätelökakun ja kahvin, sekä pienen lapsen tekemän kortin, mutta olin silti pettynyt. Mies oli edellisen illan poissa (olisin toivonut että olisi ollut kotosalla) joten aamu alkoi hyvin sotkuisessa kodissa huonoilla fiiliksillä. Olisin toivonut jotain pientä lahjaa tai kukkaa.. Tai varsinkin sitä että olisi noussut reippaana aamupalan laittoon ja jotenkin osoittanut arvostusta. Nyt oli kakku ”paiskattuna” keskelle sotkuista pöytää. Taitaa mies puolestaan olla tyytymätön mun tyytymättömyyteen… Jäi todella pettynyt fiilis päivästä ja taidan ensi vuonna unohtaa koko äitienpäivän tai varmistaa ajoissa että koti on siisti ja että olisivat muistaneet pienellä lahjalla… Tai että vanhempien välilllä ei ole kireyttä, mutta mitenpä sen ois voinut estää kun toivoin kovasti etten olisi la iltana joutunut yksin tsemppaamaan taas yhden pienen lapsen ja vauvan kanssa. Meillä ainakin vanhempien väsymys kiristää välejä .
Mutta myös oma Facebook on ollut kuvia täynnä täydellisistä äitienpäivistä, mitä olen kateellisena katsonut.. Ehkä joskus onnistuneempi päivä.

Voi ei ☹️❤️ ymmärrän miltä susta tuntuu! Ja varsinkin tuo että on kireät välit ja väsymys painaa! Meillä mies kävi äsken kaupassa ja sain itkettyä tämän pettymyksen pois, sekä kerrottua mitä olisin toivonut että olisi mennyt eri tavalla. Tuntuu kuitenkin että ”seuraavan vuoden äitienpäivä” on aivan liian kaukana … sovittiin täällä miehen kanssa että saan mennä hierontaan. Jos ei muuta niin hommaa jotain omaa itsellesi, tulee ainakin parempi fiilis! 🙂 ja oikein hyvää äitienpäivää, vaikka se ei mennyt ihan putkeen teilläkään ❤️

Voi ei olipa ikävää luettavaa että ensimmäinen äitienpäiväsi oli noin huono :/ kaikesta huolimatta oikein hyvää äitienpäivää! ❤️

Kiitos ❤️. Tässä vedän mikroateriaa veden kanssa. Muuta ei ollu kotona, mies ei kerenny kauppaan eikä miettiny asiaan sen enemmän. Toivotti kyllä hyvää äitienpäivää tossa puol 7 illalla. Ensi vuonna paremmin sitten, ehkä …

Taitaa olla aika yleistä tämä että eka äitienpäivä menee ihan päin pyllyä ??! Toivottavasti seuraava äitienpäivä menee paremmin meillä molemmilla! Ja kiitos! ?❤️

Vastaa käyttäjälle Heidi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X