desire nymark - Banneri

Mun bucketlistillä on pitkään ollut festarit. Viime viikonloppuna oltiin weekend festivaaleilla ja olisihan se ollut fiksumpaa kokea nämä nuorempana. Luulin itse että olen nuori ja viriili vielä, mutta kyllä tässä tuli huomattua että olen vanha tantta. Sellainen joka ei jaksa bilettää pilkkuun saakka, joka ei jaksa tanssia monta tuntia, joka ei siedä viinan makua, liian paljon ihmisiä tai känniääliöitä. Sellainen joka viihtyy ihan hyvin kotona ja menee kiltisti nukkumaan yhdeksältä lauantai iltana.

Liput tilasin keväällä, maksoin pienen omaisuuden koska a) vihaan hiekkaa b) olen introvertti ja ahdistun jos ympärilläni on liian iso ihmisjoukko c) vihaan jonottamista. Mitä tällainen ihminen tekee festareilla ja vieläpä hietsulla? No en tiedä. Bellellä on ollut hammasepisodi meneillään ja ai jumalauta sitä kitinän määrää viimeiset 2 viikkoa. Ei syödä, ei nukuta ja siihen päälle vielä uhma. Neiti haluaa kurkkua, mä annan kurkkua, kurkku on paskaa. Itketään, huudetaan ja kurkkupala lentää pitkin seiniä. Siinä sitten koitan olla niin helvetin zen ja laskea kymmeneen vaikka tekisi mieli vetää itkupotkuraivarit.

Perjantaina olin ihan finaalissa, mutta olihan sinne WKNDiin pakko mennä. Bellellä oli isäviikonloppu mutta tiukan aikataulun takia jouduin meikkaamaan silleen että tämä ah niin positiivinen taapero seisoo mun vieressä. Siinä sitten tökkäät jotain tyhjiä vessapaperi rullia sun taaperolle samalla kun koitat saada jotain eyelineria tehtyä. Tuijotat sun silmäpusseja epätoivoisesti kun eihän näihin auta edes snapchatin filtterit. Yhtäkkiä kuulet kolahduksen, joku sanoo ”oho” ja ilmeesi on se perus miinus piste miinus. ”Titta mamma!” ja sun lapsi esittelee käsiään jotka kimaltelevat nätisti. Sinne meni kokonainen glitteripurkki ja kultakimpaleesi (sekä koko kämppä) kimalteleeke kuin mikäkin yksisarvinen. No miksi niitä tavaroita pitää jättää silleen et muksut pääsee niihin käsiksi? No niinpä Marja-Leena, sitä minä itsekin mietin tässä näin.

Nykyinen pukukoodi on tiukkaa, läpinäkyvää ja lyhyttä. Koska kukaan ei ajattele meitä jotka tykkäävät mättöruuasta. Mä en ollut paikalla vuosi sitten kun naisille annettiin joku tiedote, että tästä päivästä lähtien kannattaa syödä pelkkää salaattia. Tai oikeastaan lopettaa syöminen kokonaan. Hirveessä menkkaturvotuksessa survot jotain korkeavyötäröisiä farkkuja päälle ja neuvottelet sun vatsamakkaran kanssa että voisitko ystävällisesti pysyä farkkujen sisällä ilman että nappi lentää, kiitos. Ennen oltiin pienessä hiprakassa jo matkalla bileisiin, nyt mietit että otanko kosteuspyyhkeitä mukaan, miksi mulla on näin vähän tavaroita mukana ja tältäkö kalja maistuu.

Näet nuoria teinejä umpikännissä, kuulet huora sitä ja homo tätä, näet tönimistä ja etuilua ja huokaiset. Onko tämä aina ollut tällaista vai olenko vaan liian vanha? Ihan vapaaehtoisesti tultiin tänne, en valita. Tilaat coronan, juot puolet siitä ja tunnet miten menkkarätti pettää. Onneksi oli mustat farkut. Vaihdat cokiseen ja jengi kattoo sua silleen huhhejaa mitä toikin tekee täällä ja itse mietit samaa. Menet kotiin, pääset sänkyyn ja se olikin sen päivän kohokohta. Aamulla heräät ja sulla on hirveä krapula. Eikun eihän mulla voi olla krapula puolikkaasta coronasta. No, ehkä mä vaan olen vanha.

Lauantaina ajattelin että nyt repäisen. Jossain vaiheessa elämää (lue ennen lapsia) osasin meikata. Luulin että taidot ovat samaa luokkaa kuin 2 vuotta sitten ja rupesin säätämään tumman luomivärin kanssa. 10 min myöhemmin näytin pandalta. Aaah, tästä tulikin smokey eye. Tuputat lisää tummanruskeeta luomiväriä sormilla koska taaperosi on pölliny kaikki siveltimet, tai purru niitä paskaksi. Kiharsin hiukset, heitin niihin suolasuihketta ja lakkaa oikein urakalla. Tuntia myöhemmin seisoin kaatosateessa. Hiuksista tuli sellaista kovaa ja pörröistä mössöä ja meikit levis joka suuntaan ja pelkäsin omaa peilikuvaa. Slay bitch, slaaay vai miten ne nuoret sanoo.

Baaritiskillä ei ollut kahvia, joten tilasin vodka redbullit. Tuplana? Joo. Ja sitten vasta myöhemmin tajusin et tuplana ei tarkoita x 2 vaan tuplamäärä viinaa. Hyvä että en saanut alkoholimyrkytystä, eihän mun keho oo tottunu tollaiseen enää. Lauantaina oli niin paljon jengiä että eihän mulla ollut kenttää. Rakas mieheni ei saanut minuun yhteyttä kahteen tuntiin ja se reppana luuli että mä olin kuollu. Hirveät draamailut kehiin miten hän on ollut niin huolissaan ja soittanu kaikki sairaalat läpi ja mitä nyt vielä. Oma fiilis oli taas tämä miinus piste miinus. Siinä väsymyksessä vedein kierrokset tappiin ja tajusin et en oo ikinä ollu näin raivoissani vaikka en edes tiennyt mistä oli kyse.

Sunnuntaina oli viimeinen festaripäivä ja ne kauan odotetut Martin Garrix ja Don Diablo. Kävin suihkussa ja sillä aikaa mieheni päätti osallistua säälin SM kisoihin kun en edelleenkään ymmärtänyt miksi hän nyt oli niin huolissaan kun en vastannut viesteihin kahteen tuntiin. Draamalaama oli päättänyt lähteä evakkoon ja siinä sitte seisoin pelkkä pyyhe päällä, ilman lastenvahtia. Kyllähän se tilanne meni yllättävän nopeasti vituiksi. Jätkä rauhotu hei, ei karhukaan koko aika riehu se vetää välillä puolukoita. Mutta ei, tilanne ei rauhoittunut. Tajusin aika nopeasti et tähän ei auta edes vodkavaliumlatte. Vedin hupparin päälle, otin Bellen kainaloon ja katsottiin muumeja. Siinäpä mun festari-ilta. Ihan rauhallisesti ja asiallisesti rupesin miettimään jos pelkkä avioero riittää vai pitäisikö vielä suorittaa raa’an murhan.

Mitä opimme tästä? Väsyneenä ihminen saa riidan aikaiseksi ihan mistä vaan. Olen aivan liian vanha kolmen päivän ryyppäjäisiin ja festarit ei oo mun juttu. No, tulipahan käytyä, sen kaksi päivää. Olen saanut nukuttua jonkun verran viimeiset 3 päivää ja meillä on taas rauha maassa. Paratiisissa kaikki hyvin.

Kommentit (34)

Puolikas corona voi helposti aiheuttaa krapulan. Todella pahassa jamassa ollaan, kun alkoholiton sauna-olut tuntuu kihahtavan päähän.

Hyvä, että kirjoitat rehellisesti niistä elämän tummemmistakin sävyistä. Itse olen juuri tuollainen ällöbloggaaja, kun en jääräpäänä suostu uskomaan, että isyys voisi olla muuta kuin hemmetin siistiä.

Taas kerran, sun kirjoitustyyli sai hyvälle tuulelle 🙂

Ihan huippupostaus taas! Sulla on hulvaton kirjoitustyyli, repesin etenkin tolle tältäkö kalja maistuu -kohdalle ? Mulla oli sama fiilis, kun tilasin ekan drinkin sitten lapsen syntymän. Siis siinä mohitossa oli viinaa ??‍♀️? Ja mahtavaa, että kirjoitat tyylillesi uskollisesti huolimatta noista ”oliko pakko tehdä lapsi” -nillittäjistä

Joo siis se fiilis että mikäköhän jännä sivumaku tässä on?! Aaah, alkoholi ???‍♀️

Olen monesti nauranut näille sinun kirjoituksille, mutta tämä taitaa olla ihan ykkönen! Toivottavasti parisuhde on taas kunnossa (ennen seuraavaa kriisiä, josta toivon mukaan saadaan taas lukea).

Juu rauha maassa taas mut eiköhän tästä tuu jatko-osa kun PMS iskee päälle ? ”ero imurin takia” tms ?

”No niinpä Marja-Leena, sitä minä itsekin mietin tässä näin.” Paras ???

No ensinnäkin kannattaa harkita paljon tarkempaan mihin festareille menee. Noissahan on ollut ihan hirveästi kaaosta ja ongelmia monena vuonna. Oon ite 33, enkä mikään hullu bilettäjä (äiti myöskin), mutta hyvin jaksoin ja oli mielettömän ihanat festarit Tikkurilassa tänä kesänä! Menin kaverille Helsinkiin yöksi ja kaikki meni hienosti. Ei todellakaan vittua huutavia teinejä 🙂 Suosittelen! Lisäksi, juttele sen miehen kanssa. Kyllä nyt pitää pystyä olemaan 2h panikoimatta jos toinen on festareilla 😀

Sulla on hulvattoman ihana kirjoitustyyli! Tykkään lukea näitä postauksia hymy huulilla ja kyyneleet poskilla 😀
Joku mainitsi, että pitääkö niitä lapsia hankkia, jos elämä on pelkkää paskaa niiden kanssa..
mä oon niin kyllästyny lukemaan niitä blogeja, joissa kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Suurin osa varmasti vaan kulissia.
Tää sun blogi on niin realistinen, ja sitä mä arvostan! Ihanaa vaihtelua ja erilaisempia aiheita! Ketä kiinnostaa mikä on ollu taaperon asu viikon ajan? Kaikilla söpöjä kuvia stailatuista gugguulapsista ja päivityksiä siitä kuinka elämä lasten kanssa on aina niiiin ihanaa ja palkitsevaa! Kiva.
Jatka samaan malliin, mä ainaki jatkan lukijana ilomielin 🙂

Ai, kiitos ? jokainen äiti kokee aivan varmasti jossain kohtaa äitiyttä väsymystä ja eihän se arki aina ole ihanaa, se on elämää ja ihan normaalia! ? tottakai et väsyttää kolmen viikon valvomisen jälkeen ja neiti muuttuu iilimadoksi aina kun on kipeä. Onhan tässä 1,5 vuoden aikana mennyt aika paljon muutakin paskaks ku tämä kyseinen glitteripurkki. Mutta kaduttaako et ”tein” lapsia? Ei 😀 kiitos kannustavasta kommentista ❤️

En kestä miten kirjotat hauskasti! Repeilin koko ajan. Karhukaan ei riehu koko aikaa! 😀

Avioero? Onko multa jäänyt teidän naimisiin meno ihan välistä vai täh?

Mieskin tokas et kannattais ensin mennä naimisiin ? poteeto potaato ??‍♀️

Weekend on kyllä ”lasten festarit”, tai niin olen kuullut. Oon ite ollu Ruisrockissa pari kertaa ja siellä on aikuisempi meininki. Kannattaa käydä!

Juu, näin se taitaa vähän olla. Muutenkin järkkäämisessä oli aikamoisia fiboja.. perjantaina vip jono oli pidempi ku normi ??‍♀️?

Niinhän se kuulemma Tellervo Koivistokin kertoi, ettei oo koskaan avioeroa harkinnut mutta murhaa kylläkin.

Oot ihana!

Osaan vahvasti samaistua ??❤️

Osaatko sä relata koskaan? Ihan oikeasti rentoutua ja vain nauttia, sen sijaan että analysoisit olevasi liian vanha, liian äiti, liian vaimo, liian sitä, liian tätä. Hyvä äiti ja vaimokin voi relata ja bilettää sydämensä kyllyydestä, ei niihin mitään ikärajoja ole, vanhanakin voi heittää läppää ja käyttäytyä vapautuneesti kuten nuoret sen taidon taitavat.

Ps. Onko miehesi ihan normaali?
Olisin varmaan näyttänyt vastaavassa tilanteessa ovea ?

Tästä tekstistä tuli lähinnä mieleen, että miks on pitänyt hankkia lapsia jos se elämä sen lapsen kanssa on näin helvetin vaikeaa? Lapsi on kokoajan vaan tiellä, sotkemassa ja pilaamassa sen elämän… Oisko pitänyt miettiä ehkäisyä vähän paremmin?

Mäkää en oikee ymmärrä miten sulla on noin kovin haastavaa 😀 Vai onko kiva vaa kirjottaa tollasia tekstejä millä niitä lukijoita saa. Mä sain ainakin ihan täydellisti jonkun kahvin juotua vauvan/taaperon/leikki-ikäisen kanssa (tai meikattua) jokaiselle ikäluokalle löytyy se oma keino miten ne saa pois jaloista. Ei sitä ipanaa tarvi totuttaa siihen että se roikkuu nilkoissa koko ajan, vaan on ne tietyt hetket kun aikuisten pitää antaa olla rauhassa, esim just se kahvin juonti ja meikkaus. Eikä voi olla niin vaikeeta mennä sinne suihkuunkaan.. :d Tunnen aika paljon äitejä enkä tiedä ketään kuka ei ehtis ihan perusjuttuja tehdä, oli lapsia sitten 1 tai 4

Mä haluaisin tutustua äitiin jolla 4 lasta ja juo kahvinsa rauhassa ja meikkaa rauhassa yms. Mulla on 4 lasta (6v, 5v, 3v ja 1v) ja totanoin kyl mä juon kahvia ja meikkaan ja laitan hiuksia mut 95% mulla joku istuu sylissä tai lonkalla ja meikatessani lopouun lasken samalla sataan kun tod näk joku huutaa jossain kun siko/veli harmittaa tai kiusaa tai kuule ihan mitä vaan. Rauhassa… Hmm. Mitä se on…? Mä oon vaan todennu et hoidan nää itselle tärkeät jutut ellei joku tee kuolemaa. Sit meen korjaamaan jäljet ja selvittämään riidat.

Mun mielestä nää Desiren tekstit on ihan mahtavaa luettavaa ja tuler vaan mieleen et eiks ihmiset enää ymmärrä tällaista karikatyyrista, humoristista ja pilke silmäkulmassa kirjoitettua tekstiä?

Lisäyksenä vielä et mä oon super onnellinen mun lapsista ja miehestä mut niin välillä oon valmis lähettämään kaikki raketilla kuuhun, mies mukan lukien.. Ei ku hetkinen oikestaa voisin itse hypätä siihen rakettiin vaan ja sellaista se elämä on.

Heiii tännekki opettaan, miten lapsen saa pois sylistä huutamasta sillon, kun tekee mieli kahvia, suihkua tai vaan huilia! ?

Kiukkunen 5kk hulinoija, joka ei oo yli kuukauteen nukkunu yöllä eikä päivällä ku 30min pätkiä. Tyyppi, jolla menee hermot ku ei osaa ite liikkua. Ja hampaitaki pitäs tehä. Välillä vaan on päiviä (välillä vähä enempiki) ku tekis mieli työntää pää piiloon ja pysyä siellä. Mun lapset ei ainakaan oo aina ihania ja välillä TODELLAKI kaduttaa! Mutta oon vaan niin onnellinen siitä, ettei mun tarvi esittää, etteikö välillä kotiäitiys ois yhtä suurtaa paskaa ? nuot pikkuset on raskainta ja rakkainta

Raskainta ja rakkainta ❤️ olipa ihanasti sanottu ? kotiäitiyttä ei todellakaan kannata vähätellä! Välillä niin ihanaa ja mahtavaa mutta välillä todellakin rankkaa ja rasittavaa ??

Aamen ?? hyvä että joku sentään ymmärtää ? tää blogi on paikka missä saan avautua ja sen jälkeen oon taas ihan zen. Vaikka toi raketti kyllä kuulostaa houkuttelevalta ???

Ai vittu nauroin tätä kommenttia kauan. onnea sulle vaan jos saat kahvin juotua täydellisesti, se nyt ei vaa suurimmalla osasta perheistä mene niin, saatikka suihkussa käynnit? tule opettaan tänne meidänkin lapsille toi että ”on ne tietyt hetket kun aikuisen pitää antaa olla rauhassa”? ei vittu. Siis oikeesti hyvät sulle vaan jos saat olla lapsiltas rauhassa, mutta tarviiko tulla tänne jeesustelemaan jos pikku lapsi käyttäytyy kuin normaali pikkulapsi. Huolestuttavaa musta on se jos lapsi yksin nököttää jossain ku vanhempi meikkaa, juo kahvii ja käy suihkussa kaikessa rauhassa. Meni joo pikkusen tunteisiin tämä kommetti..
Nimim. Kahvissanionleegojameikkinihukassaenkäolenukkunutkolmeenvuoteen

Joo mulla vähän sama fiilis ? me ollaan kyllä niin tiivis paketti Bellen kanssa et ei täällä tehdä mitään ”rauhassa” ja väittäisin et on ihan normaalia ?

Tottakai et pääsee suihkuun jos antaa jotain virikkeitä samalla, mutta aina ei vaan oikeasti jaksa. Jos vedät monta viikkoa 2 tunnin yöunilla niin et välttämättä jaksa ja se on ihan normaalia. Belle on muuten tosi kiltti lapsi, mutta silloin kun saadaan hampaita niin neiti on kipeä, kärttyinen ja haluaa läheisyyttä koko ajan. Isäviikonlopun jälkeen haluaa myös olla sylissä/lähellä koko ajan. Ei se oo ”totuttamista siihen et ipana roikkuu sussa kiinni koko ajan” 🙂

Vaikka meidän neiti ei aina nuku ja on uhmaa, huonoja päiviä, välillä rikkoo asioita jne niin eihän se tarkoita et kaikki ei olisi sen arvosta 🙂 Äitiys ei nyt vaan ole superihanaa ja helppoa koko ajan ja se kuuluu asiaan. Mun mielestä ihan hyvä että näistäkin asioista puhutaan ihan avoimesti, eikä aina vaan hehkuteta niitä ällösöpöjä kuvia instassa ja miten vauva-aika on ah niin ihanaa ?

Tottakai, en vaan nauti samoista asioista enää kuin ennen ? ja eihän siinä mitään, sitten jättää tekemättä ja tekee sellaisia asioita mistä nauttii. Tulee vaan aina pieni identiteettikriisi, kun huomaa että hei ei tää oo hauskaa enää koska olen liian väsynyt ?. Ja on toi otus ihan normaali, yleensä olen hyvällä tuulella mut 3 viikon valvomisen jälkeen oon muuttunu hirviöks. Sitten kun meitä molempia väsyttää ihan perkeleesti niin hyperventiloidaan pienistäkin asioista 😀

No jopas olis festarikokemus! Pakko myöntää, etten itsekään niistä enää nauti. Yhden päivän lipun ostin viimeksi pari uutta sitten ja silloin oli kivaa, sillä sain heti hyvien keikkojen jälkeen lähteä kotiin uinumaan. Kolmen päivän festari – ei enää kiitos, eikä varsinkaan teltassa nukkumista! Liput ovat nykyään todella kalliita, samoin alkoholi. En käsitä, miten paljon rahaa jotkut voivat festarialkoholiin upottaa.

Mutta nyt et ainakaan joudu mummona katumaan kun et koskaan edes kokeillut 🙂

Joo siis fiilareihin ei pääse samalla tavalla enää. Samaan kategoriaan kuuluu risteilyt, menen kiltisti hyttiin nukkumaan viimeistään yhdeltä ??

Ai että sul on hyvii kirjotuksii, oot tosi hyvä kirjoittaa ja niin osuvia lausahduksii. Oon nii fiilareis aina näistä!!! ??

Haha, kiva että tykkäät ??

Hahaha ? tää on kyllä aivan totta! Ja ymmärrän tietty jos haluaa vaan jakaa niitä positiivisia asioita. Mä aloitin sillä että avauduin mun avioerosta (mitä en todellakaan suosittele kenellekään) joten se nyt vaan on luonnollista mulle kirjoittaa haasteista ? ja kiitos ?

Vastaa käyttäjälle Katja / Kurkistus Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X