desire nymark - Banneri

Voiko lasta muka rakastaa liikaa ja voiko lapsille muka antaa liian paljon hellyyttä? Ilmeisesti voi, koska jouduin tällaisen kritiikin kohteeksi. Rakastan Belleä liikaa ja sen takia Belle on niin kiinni minussa. Asia joka ei häiritse minua ollenkaan, mutta ilmeisesti sitten häiritsee muita. 

Onhan se totta että meillä on tosi läheinen suhde Bellen kanssa, mutta Bellellä on myös tosi läheinen suhde Andreakseen. Aika usein siivotaan yhdessä ja tehdään ruokaa yhdessä. Remontti on myös hoitunut koko perheen voimin. Tehdään jopa töitä vierekkäin, joko niin että minä hoidan somehommia ja sillä aikaa Belle ja Andi puuhailee jotain siinä vieressä, tai sitten niin että Andreas hoitaa paperihommia ja me häärätään jotain Bellen kanssa samassa huoneessa. Suihkussakin käydään yhdessä, koska meillä on kaksi suihkua. En oikein tiedä miksi, kai me sitten ollaan tosi perheenkeskeisiä tai hellyydenkipeitä ihmisiä.

Lapsikin voi innostua kotitöistä

Tämän ansiosta Belle osallistuu tosi aktiivisesti kotitöihin. Välillä pesukone pyörii tyhjillään ja vaihdettiin muovi astiastoon, koska Belle haluaa olla mukana tyhjentämässä tiskikonetta. Moppaaminen onnistuu ja pölyjen pyyhkiminen, yhdessä tottakai koska jälki on vähän niin ja näin, mutta intoa löytyy! Belle siivoaa myös omat lelut paikoilleen jos pyydetään. Välillä Belle on mukana työmaalla Andreaksen kanssa ja esimerkiksi tapettien repiminen on neidin mielestä tosi hauskaa, sekä ruuvien lajitteleminen. Työmaan siivoominen on myös sellainen juttu joka kuuluu Bellen lempipuuhiin. 

Katsotaan yhdessä Top Gearia, pelataan erilaisia pelejä, rakennetaan legoilla, luetaan kirjoja, käydään kävelyillä, ollaan oltu pulkkailemasss. Kyllä me tehdään sellaisia ”ihan tavallisiakin” juttuja, mistä lapset nyt yleensä tykkäävät. Mutta Belle ei leiki itsenäisesti. Tämä on ilmeisesti ongelma. Jos emme antaisi Bellelle niin paljon huomiota ja niin paljon läheisyyttä niin hän oppisi leikkimään itsenäisesti. Belle on myös melko hellyydenkipeä otus ja viihtyy sylissä ja tulee usein halaamaan ja pussaamaan. Tämäkin on ongelma, koska hän ei opi olemaan ilman meitä. Hän on liian riippuvainen meistä. Sinänsä outoa, koska me halataan ja pussaillaan Andreaksen kanssa tosi usein, enkä koe sitäkään ongelmaksi. 

Mahdollisuus päättää itse ei ole pilalle lellimistä

Melko usein Belle päättää mitä me syödään ja neiti tykkää kalasta, joten sitä meillä on aika usein. Aika paljon kysellään neidin mielipidettä asioihin ja hän osaa jo itse valita millaisia vaatteita hän haluaa laittaa päälle jne. Tästäkin saimme kritiikkiä. ”Hän pompottaa teitä! Teillä ei ole rajoja!”. Oikeasti Bellellä ei ole vieläkään ollut uhmaa. Emme riitele hampaitten pesusta, hiusten harjaamisesta eikä nukkumaanmenosta. Kaikki tehdään hymysuin. Välillä on kiukkupäivä, tottakai, ja välillä sotketaan tai rikotaan jotain. Yleensä pelkkä ”ei” riittää rauhottamaan tilannetta. Sen kyllä myönnän, että kuravaatteista Belle ei tykkää, joten jos sataa kaatamalla teemme jotain muuta. Mennään esimerkiksi mummolaan tai kyläleimään Bellen kavereiden luona. 

En usko että lapsia voisi halata liikaa, enkä usko että näin pienelle vielä pitäisi opettaa että elämä on haastavaa ja pettymyksiä täynnä. Tämäkin on sellainen asia johon se oma asenne ja suhtautuminen vaikuttaa. Jonkun mielestä meillä on ollut tosi paljon vastoinkäymisiä ja joo, jos latelen niitä listalle niin onhan siinä kaikenlaista. Mutta hyvin ollaan selvitty kaikesta, eikä meidän elämä ole pelkkää pettymystä ja vitutusta. Lapset kasvavat niin nopeasti, joten minua ei haittaa ollenkaan että Belle on kiinni minussa. Itse olen päättänyt hankkia lapsen, ihan vapaaehtoisesti, joten tottakai haluan viettää hänen kanssa aikaa. 

Muut asiat jotka tekevät minusta paskan äidin

Somen kanssa työskenteleminen on siinä mielessä hauskaa välillä, että ihmiset eivät aina osaa ajatella asioita loppuun saakka. Jos en näytä 10 min videopätkässä että me ulkoillaan niin ihmiset luulevat että istutaan sisällä päivät pitkät. Sinänsä sellainen kritiikki ei oikeastaan edes tunnu kritiikiltä, koska se ei ole totta. Ulkoillaan päivittäin, välillä pitkiä aikoja ja välillä lyhyitä. Riippuu melko pitkälti säästä. Mutta näin muuten olen ollut paska äiti, koska Bellen hiukset ovat vähän sekaisin välillä. En tiedä onko näillä ihmisillä omia lapsia, mutta hiuspinnit + ponnarit + taapero = hurrikaani.

Sitten oli se ihminen jonka mielestä Bellen maidonjuontia pitäisi ”pikkuhiljaa lopettaa jo tossa iässä”. En tiedä miksi. Tai että lapset pitäisi olla täysin kuivia ennen 2 vuoden ikää ja tuttipullosta sekä tuteista pitäisi luopua 1 vuoden iässä. No ollaan jo melkein täysin kuivia ja tuttipullosta ollaan luovuttu, edettiin rauhallisesti joten asiasta ei edes tullut huutoa tai riitelyä. Tai se kerta kun kyseenalaistiin miksi Belle vieläkin nukkuu pinnasängyssä. No, siitä neiti ei vielä halua luopua ja hän mahtuu pinnikseen ihan hyvin. Ainoa asia joka kärsii tästä on mun selkä. Sitten tietysti se kerta kun sain kilon paskaa koska Bellellä ei ollut toppahaalaria päällä, vaikka lasta ei saisi laittaa turvaistuimeen toppavaatteissa. Onhan näitä.

Millaista kritiikkä te olette saaneet teidän kasvatustavasta ja äitiydestä ylipäätänsä? En edes viitsi kysyä ”oletteko saaneet”, koska veikkaan kyllä että jokainen vanhempi saa kritiikkiä vähintään kerran elämänsä aikana 😀

Kommentit (11)

Niin, kyllä ja ei.

Tuskin kukaan oikeasti on sitä mieltä, että lapsia voisi rakastaa liikaa.
Se taas on mielestäni tärkeää, että lapsille ja aikuisille on myös omat aikansa ja asiansa. On juttuja, joita tekevät vain aikuiset ja asioita, joissa ei mennä lapsen mukaan. Esimerkiksi nukkumaanmeno on yksi esimerkki tällaisesta: lapsille ja aikuisille on oma nukkumaanmenoaikansa.
Myös se on lasten tärkeää oppia, että joskus puhutaan aikuisten asioita, eikä lasten ole sopivaa silloin keskeyttää aikuisten puhetta ja keskustelua. Aina ei ole edes sopivaa, että lapset istua tapittavat kuuntelemassa aikuisten asioita. Sellaista se vaan on. Silloin laste voidaan pyytää hetkeksi poistumaan.

Joo o..nää on näitä. Aina löytyy arvostelijoita. Mua kummastellaan ja arvostellaan siitä kuinka meidän 2,5 vuotias ei ole ollut koskaan tuntia kauempaa ”hoidossa” missään. (Paitsi kun olin synnärillä) Sekä siitä kuinka en kaipaa omaa aikaa vaikka on kaksi pientä lasta. Oma aika käsitys muutenkin mulle jotenkin vieras. Kai se on se aika kun lapset nukahtaa kahdeksalta yöunille. Mut kai mä vaan viihdyn lasten ja miehen kans nii hyvin. Elämä ois hirveen tylsää ilman lapsia 🙂

Nää on niin näitä! Toi toppavaatecase tiivistää hyvin tän tyyppisen kritiikin – et vaan voi voittaa 😄

Mun mies kertoi just eilen anopin kysyneen, että onko meidän 2,5v niin äidin perään sen takia, että oli _niin pitkään_ mun kanssa kotona. Poika siis aloitti 2v2kk iässä osaviikkoisena päiväkodissa 🙄 Onhan se aivan ennen kuulumatonta, että 2,5-vuotias kaipaa esim. hoitopäivän aikana tai jännittävissä tilanteissa äitiään…

http://www.kurkistusblogi.blogspot.com

Ennen kuin vauva syntyi ehdin saada kritiikkiä siitä että pitäisi olla jo sairaslomalla supistusten takia, sitten kun sain vihdoin sairaslomaa sain kritiikkiä siitä että raskaus ei ole sairaus eikä pitäisi olla sairaslomalla. Kun lapsi syntyi keskosena sain kritiikkiä siitä että en opeta lasta tuntemaan sukulaisiaan, kun ei tulla käymään… lapsi oli siinä vaiheessa vielä teholla eli mitään mahdollisuutta käydä missään ei tosiaan ollut. Kun vauva 2 kuukauden letkuruokinnan jälkeen vihdoin oppi juomaan tuttipullosta sain kuulla miten hyvä äiti kyllä imettäisi. Vauvalla ei olisi saanut käyttää ollenkaan vaippoja. Olisi pitänyt juottaa hunajavettä. Pitäisi antaa syödä suolaisi ranskanperunoita, Pitäisi antaa sotkea ruualla kun muuten ei opi syömään. (oppi kuitenkin syömään itse lusikalla 1 vuoden korjatussa iässä.) Vauvan vierastaminen on syytäni, päiväkotiin ei saisi viedä ollenkaan ennen eskaria, mutta heti vapaiden loputtua pitäisi mennä töihin eikä laiskotella kotona lapsen kanssa. Huoh… koen itse olevani ihan kelvollinen äiti, mutta välillä tuntuu kauhisteluita kuunnellessa että mitään ei ikinä voi tehdä oikein toisten silmissä.

Mulla on ollut melko samanlaista, että ne neuvot menevät ristiin 😀 niin tai näin, aina väärinpäin. Välillä tuntuu että keksitään väkisin jotain mistä voisi valittaa! 😂

Noi kritiikin aiheet on niin käsittämättömiä, mutta jotenkin myös tän homman suola ja komedia 🙂 Minulla rv 19 menossa, ja olen jo nyt saanut ennkkoluuloja ja -käsityksiä osakseni siitä, minkälainen äiti tulen lapselleni olemaan 😀 Sinua siis kritisoidaan äitinä jo sillion, kun vasta beibiä odottelet saapuvaksi maailmaan. Kirjoittelin näistä kuulemistani asioista hiljattain postauksen, mutta se tulee ulos vasta äitienpäivänä. Ihan pari kertaa on hormooneissani meinannut päässä keittää, mutta eipä noita asioita kannata oikeesti vakavasti ja itteensä ottaa. Jokainen tallatkoon tätä maailmaan äitinä ihanalla omalla ja persoonallisella tavallaan. – Jennyfer 1980 -blogi

Tämä on kyllä niin totta! Varsinkin tollaisia ”toivon todellakin, että susta ei tuu sellaista äitiä joka…” lauseita saa jatkuvasti kuunnella jo raskausaikana 😀 Ottakaa ihan rauhallisesti, lapsi ei oo syntyny vielä 😂 tsemppiä loppuraskauteen ♥️

Sun saama kritiikki kertoo vaan ihmisten TYHMYYDESTÄ. En voi oikein muuta sanoa. En voi kun ihmetellä miten joku voi päästää tollasta suustaan, haloo eikö ihmisillä enään kulje oma järki ilman että kaikki vääntää rautalangasta? :O
Belle saa rakkautta, turvallisen lapsuuden, läsnäolevan äidin ynm niin siitä kehtaa joku antaa negatiivista palautetta! Ei oo kyllä kaikki muumit näillä henkilöillä laaksossa.
Ihanaa kevään jatkoa teille sinne Porvooseen! <3

Onneksi tajusin ihan äitiyden alkumetreillä että joitakin asioita kannattaa vaan ottaa yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos 😀 Mutta välillä argumentit on niin tyhmiä, että en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa 😂 Kiitos ja ihanaa kevättä sinnekin koko meidän perheeltä 😍♥️

Kuulostaa kauhean tutulta… meillä on kanssa tyttö joka ei pienenä viihtynyt yhtään yksin ja ei puhettakaan että olisi leikkinyt yksin hetkeäkään. Joten tehtiin kaikki yhdessä. Ja kyllä, sain kuulla kerran jos toisenkin että mun pitää päästää irti, eihän se muuten opi pärjäämään itse. En ottanut näitä kritiikkejä kuuleviin korviini, vaikka toki myönnän että kyllähän ne välillä pahalta tuntui. Vaan kuinka ollakaan, nyt tyttö on 6 vee ja huomattavasti itsenäisempi, sosiaalisempi, pärjäävämpi ja omatoimisemi kuin muut tuntemamme saman ikäiset. Ja kyllä! Hän myös leikkii yksin tuntikausia. Joten ei kai se sitten lopulta niin huonosti mennyt….?? 🤔 vaan kyllä me halataan ja pussataan ja tehdään paljon yhdessä edelleen. Ihan vaan koska se on mukavaa 😍 toki jokainen lapsi on omanlaisensa eikä samat kasvatusmetodit välttämättä toimi kaikille. Olisipa kiva jos keskityttäisiin tukemaan ja kannustamaan ikuisen arvostelemisen sijasta…

No siis tämä! 😀 Ihana kuulla että siellä on toinenkin jonka taapero on ollut kiinni jaloissa! Kyllähän jokainen tietää että viimeistään teininä äiti ei enää ole se ykkösvaihtoehto, eikä isäkään 😂 Eiköhän tämä meidänkin neiti opi itsenäiseksi vielä jossain vaiheessa, mutta näin 2 vuotiaana ei vielä tarvitse olla. Mielipiteitä on ja neiti osaa itse pukea itsensä, se on tarpeeksi itsenäistä tässä vaiheessa mun mielestä 😀

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X