Miehen paikka lapsettomuushoidoissa

On ollut puhetta siitä, miten miehet tuntevat olonsa ulkopuoliseksi lapsettomuushoitojen aikana. Enkä ihmettele, koska pääsääntöisesti hoidot keskittyvät naiseen. Me ravaamme lääkärissä, laskemme kiertopäiviä, otamme lääkkeitä ja kärsimme haittavaikutuksista. Miehet katsovat vierestä ja ihmettelevät jos heitä ylipäätänsä tarvitaan mihinkään.

Andreas on ottanut oman paikan itsellensä meidän lapsettomuushoidoissa. Hän on selkeästi päättänyt alusta saakka että tämä on meidän yhteinen projekti. Hän ei katso vierestä, vaan hoitaa kaiken minkä hän vaan voi. Olisin varmasti pärjännyt yksinkin lääkärikäynneillä, eikä lääkkeiden hakeminen apteekista ole iso juttu. Mutta vaikka kyseessä on tällaisia pieniä asioita, niillä on suuri merkitys. Sen avulla hoidot tuntuvat meidän yhteiseltä projektilta ja Andreas on ainakin yrittänyt tehdä kaiken minkä hän vaan voi ja sen ansiosta hoidot ovat lähentäneet meitä. Niillä on ollut positiivinen vaikutus meidän parisuhteeseen. Tiedän että jos kaadun Andreas on siinä ottamassa minut vastaan.

Konkreettisia asioita jotka mies voi tehdä

Osallistua lääkärikäynteihin. Tiedän että tämä ei ole mahdollista kaikille ja jonkun mielestä tämä saattaa jopa olla turhaa. Mutta lapsettomuushoitojen aikana eletään sellaisessa tunteiden vuoristoradassa, että yksikin vastoinkäyminen saattaa saada melko mahtipontisen reaktion aikaiseksi. Esimerkiksi se että folleja on liian vähän tai empatiakyvytön lääkäri. Andreas on aina ollut mukana ja nähnyt aidot fiilikset omin silmin. Esimerkiksi silloin, kun meidän ”hyvän laatuiset siittiöt” ei yhtäkkiä ollutkaan hyviä vaan surkeita tai silloin kun hoitaja oli tehnyt näppäilyvirheen ja meidän aika oli vasta kahden kuukauden päästä. Jos olisin ollut yksin, olisin nopeasti lähettänyt viestin Andreakselle ja sen jälkeen soittanut mun äidille ja parhaalle kaverille. Olisin avautunut oikein kunnolla ja silloin Andreas olisi saanut nähdä hillitymmän reaktion illalla, eikä hän olisi ikinä saanut tietää miten kovasti uutiset oikeasti kolahti.

Hakea lääkkeet apteekista. Tämä on pieni asia, mutta silti tärkeä. Andreas oli se joka soitti kaikki Porvoon apteekit läpi ja metsästi meille Gonal-Fää, kun omapolulle tuli viesti että ensimmäinen pistospäivä on tänään. Andreas on myös ollut se joka on tilannut lääkkeitä, sekä hakenut niitä. Hän on ottanut selvää miten lääkkeitä säilytetään ja käytetään.

Lääkkeiden pistäminen. Andreas hoiti tämän koska minulla on neulakammo. Eihän neulatyynynä oleminen ikinä ole kivaa, mutta muistan silti pistoskerrat lämmöllä. Niistä tuli sellainen kiva pieni iltarutiini meille ja pistoksen jälkeen Andreas laittoi mulle laastarin ja antoi mulle keksin tai karkin. Sitten halailtiin. Muistan miten paljon ensimmäinen pistos jännitti ja käytiin yhdessä läpi niitäkin tunteita.

Lääkkeet aiheuttivat minulle migreenikohtauksia sekä jäätävää väsymystä ja finnejä. Hormonihuuruissa itkin finnien takia. Näin jälkeenpäin voin todeta että helvetin lapsellista ja naurettavaa, mutta muistan miten Andreas ymmärsi mun tuskan. Hän toi ison pussin naamarasvoja apteekista. Apteekin asiakaspalvelija oli kiltisti auttanut häntä valitsemaan tuotteita. Andreas kyseli mun voinnista joka päivä, jopa moneen otteeseen. Hän passitti minut sänkyyn jos olin väsynyt tai kalpean näköinen. Lääkkeiden ansiosta ei myöskään tehnyt mieli syödä mitään, joten Andreas osti paniikissa kotiin vähän kaikkea. Jogurttia, hedelmiä, herkkuja, salaatteja, kalaa, kanaa, lihaa. Sain prinsessakohtelua vaikka en odottanut sitä. En vaatinut, enkä edes vihjaillut. 

Punktio oli meille molemmille pelottava toimenpide. Toimenpiteen aikana Andreas istui aivan hiljaa, tippa linssissä. Luulin että häntä ällötti, tai pelotti. Jälkeenpäin sain kuulla että hän oli miettinyt mitä kaikkea olen valmis ”käymään läpi hänen takia”. Andreas on ollut aivan mahtava tuki ja turva. Hoidot eivät ole pelkästään ”naisen juttu” ja se että mies ”ei voi tehdä mitään” ei pidä paikkaansa. Miehelläkin on oikeus sanoa mielipiteensä lääkärikäynneillä. Mieheltäkin pitää kysyä miten hän jaksaa hoitojen aikana. Keskusteleminen on muutenkin tosi tärkeää, vaikka se saattaa tuntua jankkaamiselta välillä. Hoitojen aikana pelottaa, ahdistaa, mieliala saattaa heitellä hullun lailla toivosta epätoivoon. Välillä tekisi mieli luovuttaa. Pääasia on että teette yhteistyötä. 

Kalenterin mukaan tänään olisi kiertopäivä 43. Ilman Andreasta hyppisin varmaan pitkin seiniä. Mutta tämä sankari tässä on vaan huolissaan mun kehosta ja miten sekaisin se on tällä hetkellä. Hänelle mun terveys on tärkeintä, vaikka itse kiroon mun kroppaa alimpaan helvettiin. Vaikka minä välillä kiroilen kun työkaluja jätetään pitkin poikin meidän kämppää, niin onhan tuo mies silti aivan ihana.