desire nymark - Banneri

Kuten varmasti tiedätte, haluamme pojan. Ensinäkin kaikki miehet toivovat automaattisesti poikaa, siinä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Pitäähän jonkun viedä sukunimeä eteenpäin ja niin edespäin. Yhden tyttölapsen äitinä sen pitäisi myös olla itsestäänselvyys että toivon poikaa. Pitäähän sitä nyt molempia olla, sitähän jokainen vanhempi toivoo.

Ensin ajattelimme kertoa kaikille vauvan sukupuolta, mahdollisimman isosti. Ilmapalloja, konfettia, kakkuja, värillisiä savupommeja ja sitä rataa. Mutta sitten tajusin, että jos emme kerro vauvan sukupuolta kenellekään meillä on oiva mahdollisuus saada lahjaksi ison määrän sopimattomia väärän värisiä kamoja, joita voimme myydä kirppareilla. Ihan jo tämä olisi ollut tarpeeksi iso syy jättää kertomatta, mutta onhan tässä muitakin hyviä puolia. Kuten esimerkiksi se, että ihmiset pitävät aktiivisesti yhteyttä ja kyselee kuulumisia siinä uskossa että kertoisimme kumpi meille on tulossa. Tällä tavalla saa tuntea olonsa tärkeäksi läpi koko raskauden.

Sarkasmi paistaa varmasti jo niin kirkkaasti läpi, että voidaan yrittää puhua asiasta asiallisesti. Ajattelimme oikeasti kertoa kaikille, olin jopa suunnitellut käyttäväni niitä kliseisiä ilmapalloja ja konfettia. Mutta sitten mieli muuttui. Kombinaatio liian uteliaat ihmiset, vanhanaikaiset ja pölyyntyneet mielipiteet ja raskaushormonit saivat aikaan melko vahvan reaktion. Ensin hämmennystä siitä, että me emme välitä kumpi meille on tulossa, joten miksi muita kiinnostaa? Syvä huokailu ja silmien pyörittelyä joka kerta kun joku kuvittelee että jokainen mies automaattisesti toivoisi poikaa. Jotenkin koko tämä ”kumpi teille tulee?” aihe rupesi ahdistamaan.

Rakenneultrassa ei löydetty kolmatta verisuonta sydämestä ja se oli meille melkoinen shokki. Utelu vauvan sukupuolesta heti rakenneultran jälkeen nosti vitutuskäyrää, koska silloin ajateltiin pelkästään meidän vauvan terveyttä eikä mitään muuta. Uusintaultrassa selvisi onneksi että kaikki on hyvin, vauva oli vaan huonossa asennossa. Iso kivi putosi sydämestä, huokasin helpotuksesta ja sitten taas ”nooo… kumpi teille tulee?”. Vittuuntunut ”aha” kun kerroimme että emme ainakaan vielä kerro, haluamme fiilistä asiaa hetken ihan kahdestaan. Eihän meidän ole pakko kertoa. Oikeastaan asiahan ei edes muille kuulu.

En tiedä miksi tämä kyseinen aihe herättää niin voimakkaita tunteita. Meille ahdistusta, kun udellaan ja oletetaan. Muille ilmeisesti vitutusta, kun emme halua kertoa. Sitä kyllä ihmettelen kovasti, miksi sukupuoli on niin jännittävä ja kiinnostava juttu. Onko täällä muita jotka kokee tällaisen utelun ärsyttäväksi? Tai sellaisia jotka ovat päättäneet olla kertomatta vauvan sukupuolta?

Kommentit (71)

Kolme suonta napanuorassa, ei sydämessä. Sydämen pinnalla on verisuonia ja sydämestä lähtee verisuonia kuten aortta ja keuhkovaltimorunko, mutta sydämen sisällä ei varsinaisesti ole verisuoni vasn eteiset ja kammiot. Pieni, ehkä merkityksetönkin korjaus, mutta muuttaa tilanteen aivan erilaiseksi. Kahdella napanuoran suonella nimittäin pärjää sikiö yleensä hyvin, sydämen rakennepoikkeavuudet sen sijaan ovat yleensä vakavia. Tämä lähinnä selventämään asiaa lukijoille, perhe varmaan tiesi mistä oli epäilys.

Tuo on kyllä ärsyttävää, kun ihmiset olettaa että kaikki toisten asiat on automaattisesti yleisesti jaettavaa tietoa. Tää menee siihen samaan sarjaan mahan lääppimisen kanssa, että raskaana oleva ja kaikki raskauteen liittyvä on jotenkin yhteistä omaisuutta. Ei ole.

Itse saatan kyllä kysyä odottajalta, että tiedättekö kumpaa odotatte mutta en oleta että sitä tarvitsee minulle kertoa ellei halua. Osa lasta odottavista haluaa tietää ja haluaa myös kertoa muille, osa haluaa tietää mutta pitää sen omana tietonaan ja osa ei halua edes tietää itsekään ennen syntymää. Kaikki vaihtoehdot on oikein ja jokaista vaihtoehtoa on syytä kunnioittaa ❤️

Läheisille kerrottiin, muille ei. Minusta lapsen sukupuoli ei kuulunut työkavereille, asiakkaille tai tuttaville. Joku asiakas oikein suuttui, kun en suostunut kertomaan. Rasittavaa oli myös sukupuolen veikkailu vatsan muodon perusteella. Me halusimme tytön ja tiesimme, että tyttö on tulossa. Meni tunteisiin, kun tuttavat kertoivat, että on varmasti poika.

Ei olla kerrottu sukupuolta mutta tunnen itseni oudoksi joka kerta kun sitä kysytään enkä halua kertoa. Vauvallamme on myös todettu napasuonipuutos mikä on aiheuttanut hänelle pienikokoisuutta ja meille suurta huolta. Sukupuoli ei ole asia josta haluisin kenenkään tässä tilanteessa inttävän. Kaikenlisäksi tiedän äitini toivovan tyttöä kaikkien poikien jälkeen ja koen pettäväni hänet, koska hän ei sitä tule saamaan.. Mielestäni kysely on turhaa ahdistelua suureen asiaan valmistuvaa paria kohtaan. Jos ei ensimmäisellä kerralla kerro niin ei tarvitse kysellä uusiksi.

Ei harmittanut tai ihmetyttänyt ollenkaan. Sehän on ihan vakiokysymys. Minusta vähän sama kuin jos alkaisi harmitella sitä kun joku kysyy milloin vauva syntyy tai jotain. Ei kannata mieltään pahoittaa kulttuurimme vakiokommentrista. Olisi oudompaa, jos sukupuolta ei kysyttäisi (eikö kiinnosta? Mitä muuta neutraalimpia siinä voisi kysyä?).
Minusta tämä ei ollut esimerkki siitä miten tungettelevia ihmiset ovat vaan siinä miten kaikesta voikaan loukkaantua.

Kyllä hieman harmitti sukupuolen kysely. Alunperin olin aina ajatellut, etten itsekään halua tietää etukäteen sukupuolta. Kun oikeasti olin raskaana, mieli muuttui ja halusinkin tietää sukupuolen. En kuitenkaan välttämättä olisi halunnut vielä kertoa muille. Mies oli sitä mieltä, että eikö ole ihan sama kertoa, kun kohta se tulee kuitenkin ilmi. Niinpä päädyttiin sanomaan molemmissa kahdessa raskaudessa vauvan oletettu sukupuoli, jos sitä joku kysyi. Esikoinen oli poika. Toisen raskauden kohdalla etenkin anoppi odotti malttamattomasti vihdoin tyttöä, koska hänen kaikki lapsenlapsensa olivat poikia. Ennen rakenneultraa hän näytti jo innostuneena neulomaansa vaaleanpunaista nuttua. Sanoin vain, että ”sen näkee sitten”. Anoppi totesi, että aionko oikeasti olla niin ilkeä, etten kerro.. No, lopulta rakenneultran jälkeen, kun odotettavissa oli toinen poika, asia kuitenkin tuli kerrottua ja anoppi sanoi vain, että ”arvasin”. Näytti ihan iloiselta, mutta tiedän, että jonkinlainen pettymys ilmeisesti oli. Loppujen lopuksi tuntui, että parempi melkein kun olisi kaikille ollut yllätyksenä, kun alkoi vaan ärsyttää koko puheenaihe vauvan sukupuolesta.

Itse en ole kertinut edes olevani raskaana, niin moni ihminen on vaan jäänyt pois elämästä, että en ole jakanut asiaa kenellekään muulle kun vanhemmilleni. Sukupuolta ei itsekkään edes tiedetä ja varmaan pidetään sekin hyvin visusti omana tietonamme.

Minä en ole kolmesta lapsestani tiennyt yhdestäkään edes itse kumpi sieltä tulee😊tosin parikymmentä vuotta sitten ei edes ”ollut tapana” kysyä sitä

Me ei edes itse tiedetty kumpi on tulossa. Esikoisen kohdalla ultrassa jännitti niin, ettei tajuttu kysyä ja toista odottaessa, ajattelin, että olkoot tämäkin yllätys.

Jossain vaiheessa rupes jo ärsyttämään se jatkuva kysely ” kumpi tulossa?” Ja kun vastaat en tiedä, niin ruvetaan vänkäämään, että ”kyllä sä tiiät, et vaan kerro”
Ja se arvuuttelu mahan muodon perusteella kumpi tulee, jokaisella oli omat mielipiteet. Helpommalla olis päässy ku olis tienny kumpaa odottaa ja kertonu sen kaikille, kun enemmän se tietämättömyys oli ongelma muille kun itselle.

Me kerrottiin kolmannen kohdalla. Meillä on jo 2 tyttöä ja alkoi ärsyttää ihmisten ”joko nyt tulis poika” ”yrititte sitten poikaa vielä” kommentit. Ja ei, poika ei ole tulossa. Meille asialla ei ole merkitystä, muille tuntuu olevan.

Meidän kummaltakin puolelta vähäpoikaisessa suvussa lapsiakin ärsyttää huomion kiinnittäminen sukupuoleen niin, että ovat sanoneet suorat sanat utelijoille (vaikka ultraenmustuksia ei ole kielletty kertomasta). Kuulemma ”sillä ei ole mitään väliä eikä väliä eikä se kuulu kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen”.. Minulla ei ole lisättävää ja mietin juuri keinoja estää miestä kertomasta sukupuolta ensimmäisenä syntymästä suvulleen tiedottaessaan.

Kaverini odotti vauvaa ja toivoi kovasti tyttöä, kun selvisi että vauva on poika hän laittoi viestiä miten ”se on vaan poika”. Jotenkin suututti koska lasten luulisi olevan ihan yhtä rakkaita olivatpa kumpaa sukupuolta tahansa.

Mä oon kokenut ärsytystä kun nyt kahden pojan jälkeen on tulossa tyttö. On myös serkussarjansa ensimmäinen tyttö 8 pojan jälkeen. ”vihdoin prinsessa, tätä on odotettu” tokaisut ärsyttävät sillä siitä tulee olo ettei poika olisi ollut yhtä toivottu. Itse koen ehkä poikien maailman tutummaksi mutta toki olen iloinen tytöstäkin. Ärsyttää myös oletukset että ”no nyt kun teille tulee tyttö niin ei tarvitse enää neljättä tehdä” Ihan kun oltaisiin tehty tämä kolmas ihan vaan tytön toivossa…

Me ei edes kysytty ultrassa sukupuolta, niin pystyin aina rehellisesti sanomaan, että en tiedä kumpi on tulossa 😄 Hauskaa sinänsä, että silti kokoajan ”tiesin” että tulee poika, oli kokoajan tosi vahva tunne siitä, ja se osuikin ihan oikein. Mutta ymmärrän ärsytyksen, enkä itse koskaan kysele, että kumpi on tulossa.

Mulla kaksi tyttöä ja poika. en kenenkään odotusajalla halunnut tietää kumpi on tulossa, mutta jotenkin kai äidinvaistoilla arvasin aina oikein. ei tarvinnut kenellekkään salailla mitään kun ei itsekkään tiennyt varmasti.

Toista lasta odottaessani nimesin vauvan kristapetteriksi. Otti niin päähän utelu kumpi tulee.

Kristapetteri, ihan mainio! 😀

En malta olla kirjoittamatta. Mulla on nykyisin kaksi ihanaa tyttöä. 6v sitten esikoista odottaessa me miehen kanssa jostain syystä ei haluttu kertoa tulevan lapsen sukupuolta muille ja se oli lopulta ihan hirveää yrittää pysyä suunnitelmassa! Esim. loppuvaiheessa piti aina piilottaa kotoa mahdolliset asian paljastavat jutut kuten vaaleanpunaiset tossut sekä olla varovainen puheissaan ettei pljasta. Kadutti salailu muttei haluttu kesken kaiken enää perääntyä vaikka mieli teki 😀 Siispä toisesta kerrottiin kaikille heti ja hyvä niin.
Jokaisen oma asia, tsemppiä 🙂

Kolmen pojan äitinä on saanut kuulla jatkuvaa kyselyä siitä puuttuvasta tytöstä.
Esikoisesta sukupuoli kysyttiin vasta synnytystapa-arviossa, toisesta rakenneultrassa,kolmannesta ei haluttu tietää. Kysyjille kerrottiin kyllä sukupuoli muttei muuten jos eivät itse kysyneet.
Toisen kohdalla oli jo aistittavissa miten kaikki toivoi meille tyttöä ja jopa näytti osalle olevan pettymys kun poika tuli. Kolmannesta kun ei tiedetty niin ihmiset veikkaili vatsanmuodosta että tyttö on varmaan tulossa.. Ja onhan sitä kuultu että jospa vielä sen tytön teette,kyllä pojat tuo tyttöjä yms.
Itselle ei väliä ole ollut kenenkään kohdalla kumpi tulee, kiitollinen näistä viikareista💙

Me ei olla kysytty sukupuolta eikä kysytä nytkään. Sillä ei ole mitään merkitystä kumpi tulee, ei sen enempää toivota tyttöä tai poikaa kumpi vain on ihan yhtä ihana asia. Synnärillä sit selviää.

Ensimmäistä kertaa kommentoin, kun tämä aihe minullakin niin paljon tunteita nostattaa. Meillä on kaksi tyttöä, ja väärää sukupuoltahan he ovat, toisten mielestä. Kun odotimme ensimmäistä, saimme pahoitteluita kun ei tule poikaa. Poikalasten äidit muistivat kertoa, kuinka tärkeää iseille on ollut nimenomaan se, kun lapsi on poika. Toinen lapsi, taas pahoitteluita. Anopin voivottelu, kunpa vielä poika saataisiin. Miehen mummo kommentoi, no jospa olisi sitten edes terve. Ja ne, joilla on tyttöjä ja poikia, kuvaavat lasten ensihetkien olleen heillä aikutlaatuisempia, koska ovat saaneet kokea molemmat sukupuolet. Mikähän kukaan on arvottamaan toisten ensi- tai muiden hetkien ainutlaatuisuutta? Odotamme nyt kolmatta ja vituttaa jo valmiiksi tulevat kommentit, koska niitähän tulee. Itse voin käsi sydämellä sanoa, että sukupuoli on aivan yhdentekevä. Yhtä paljon minua kiehtoo ajatus kolmesta tytöstä kuin pojasta tyttökaksikon jatkeena. Hormonihuuruissani olen kyllä jo itkeskellyt, kuinka sydämeni särkyy, jos lapsi ei muille olekaan yhtä odotettu sukupuolensa vuoksi.

Hei
Taa oli hauska lukea
Meilla on 2 tyttoa oikeasti meilla ei ollut mitaan valia kumpi tulee -meidan kuuluukin olla juuri naiden lasten vanhempina ! Muistan kylla raskausaikana kommentit – taas tytto arsytti koska todella eihan se ole sukupuolesta kiinni kaikki lapset on olla persoonia ja arvokkaita.
Olen niin onnellinen 2 ihanan tyton aiti – meille kuului tulla just naa kaksi ihanaa Tyyppia!
Oli se poika tai tytto molemmat on juuri niin upeita – ja eihan tosiaan tama ole meidan kasissa joten vauvan synnyttya sita huomaa etta juuri nainahan tassa piti menna 😊

No todellakin on muita. Olen siitä kirjoittanutkin, että meinasin tulla hulluksi kun odotin kahden pojan jälkeen kolmatta vauvaa ja uteliaita riitti. No meille tuli sitten loppujen lopuksi kolmas poika ja onnitteluiden sijaan sain pahoitteluita. Pahoitteluita siitä, että olin saanut maailman ihanimman pienen pojan, joka on nyt ilahduttanut meitä 9 vuotta. Hän on saanut myös pikkuveljen. Onnellisempi en voisi olla.

Että niin, kenelle muulle se lapsen sukupuoli yleensäkin kuuluu, kuin vanhemmille ja lapselle itselleen? Ei kenellekään. Ihan hyvä ettette kerro. Voisitte tehdä blogimaailman ennätyksen ja olla kertomatta koskaan sitä sukupuolta 🙂 Se olisi hauskaa. Ai että.

Meillä tuon 4v pojan odotus aikana ei haluttu tietää että kumpi tulee koska häntä oli niin monta vuotta toivottu että se oli meille yhden tekevää kumpi sieltä tulee kunhan vaan kaikki menee hyvin 🙂 Mulla oli vahva poika tunne itsellä kun odotin ja tunne osui oikeaan kaikki pienet vaatteet ja vaunut yms oli neutraalia 🙂

Mua on kanssa aina semisti ärsyttänyt se, että jo odotusaikana kysellään että kumpi on tulossa / kumpaa toivotte, saatika sitten kun vauva on syntynyt – siinä vaiheessahan se viimeistään pitää kertoa! Nihkeä suhtautumiseni johtuu ehkä siitä, että sitten vauvaa aletaan kohdella sukupuolensa edustajana (se on ihan tutkittu juttu että fiksut ja tiedostavatkin ihmiset kohtelee vauvaa eri tavoin riippuen siitä, onko sillä siniset vai punaiset vaatteet). Toisaalta tajusin tässä joku aika sitten, että se varmaan kiinnostaa siksi, että se on ainoita asioita joita tiedetään (pl. kuvaamasi kaltaiset tilanteet, joissa on oikeasti isompia asioita mietittävänä). Eli tavallaan jos on kiinnostunut ja haluaa kysellä, ei ole paljon muitakaan asioita, joista kysellä 🙂 Tämän tajuaminen auttoi ymmärtämään utelemista, mutta ajattelin silti pitää meidän tyypin (LA 4/2020) sukupuolen salaisuutena syntymään asti.

Täällä yks, joka piti salaisuutena ihan syntymään asti! Me ei tosin itsekkään haluttu tietää etukäteen 😀 mulle itselle oli tärkeetä, että lapseen tutustutaan kokonaisuutena kun se syntyy, eikä määritetä vauvaa jo ennen syntymää sukupuolen mukaan. Silti kaikki jakso kysellä ja arvailla ihan syntymään saakka.

Minusta sukupuoli ja laskettu aika on sellaisia asioita jotka on kautta aikojen kiinnostanut ja niitä kysellään. Myös itseäni ne kiinnostavat mutta tottakai terveys on tärkeintä.

Me emme halunneet itsekään tietää lapsistamme raskauden aikana, kumpaa sukupuolta he olivat. Sillä ei yksinkertaisesti ollut mitään väliä, miltään kannalta. Esikoisemme hankittiin mitä hankittiin sen värisenä kun tykättiin. Ja kakkonen sai tyytyä isosiskon vanhoihin kamoihin sukupuolesta riippumatta.

Moni ei kyllä uskonut ettemme tienneet. Ja asia tuntuikin vaivaavaan kaikkia muita kuin meitä. 😀

Ei olla kerrottu x4. Viime kerralla tutut osasivat tätä salailua jo odottaa eikä kommentointi ollut enää niiiiiiiin pahaa, mutta.. Ennen ajattelin että kerrotaan mutta sitten joka kerta tuli tunne että ”miks vit kertoisin, haluatte tietää vaan sen mutta ette mitään muuta, ei teidän tartte tietää, ettehän te nyt vielä tunne koko tyyppiä muutenkaan joten saatte odottaa”. Ja siitä salailusta on toki sitten seurannut johdattelevia kysymyksiä, mahan muodon ties mitä kommentointia ja muuta ärsyttävää. En tiedä onko se sukupuolen kysyminen vaan semmoinen helppo kysymys, ei osata muutakaan kysyä. Itse koen että se jota ei kiinnosta tietää miten minä tai vauva voimme, ei ansaitse tietää mitään muutakaan meille tärkeätä. Onnea odotukseen, lapsi on lahja oli sukupuoli mikä tahansa ♥

Onhan se kieltämättä vähän ärsyttävää, että kun meille on jokaisessa ultrassa aina ollut tärkeintä ensisijaisesti vauvan vointi. Muiden osalta kysymykset on olleet jo nt-ultrasta asti, että koska se sukupuoli selviää, ei koskaan ”oliko kaikki hyvin?”. Meillä pian syntyvä esikoinen on poika, mutta kyllä mä voin myöntää, että haluaisin vielä myös tytön. Jos seuraavakin on poika, se siis oletettavasti harmittaa, mutta se ei tarkoita silti sitä, ettenkö rakastaisi lasta silti yhtä paljon tai etteikö tärkeintä olisi terveys.

Tämä sukupuolen salaaminen muilta taas on sellanen juttu, mitä en oo koskaan ymmärtänyt. En ymmärrä myöskään lapsen nimen pimittämistä ennen juhlia, mutta jokaisella on oma tapansa toimia ja tehköön niin kuin parhaaksi katsoo.

Meillä ennestään tyttö ja toinen tyttö tulossa. Tässä kohtaa kolahti tosi pahasti tunteisiin ystävän kommentti ”Täytyy tehdä vielä yks lapsi että tulee poika!” Ensinnäkin niitähän vain tuosta noin vasemmalla kädellä pyöräytetään ja toisekseen kolmannen kohdalla tulee varmaan joku kyselylomake että mitäs kromosomeja tähän nyt toivoisitte laitettavan. Kun raskaudesta saimme tietää miehen kanssa, ei kumpikaan välittänyt pätkääkään siitä kumpaa sukupuolta lapsi on, tärkeintä että on terve (vaikkei sitäkään voi valita) eli tärkeintä että ON, ollaan saatu niin ihana ja etuoikeutettu lahja kun on ylipäätään edes saatu lapsia.

Kun kirjoitit ultran jälkeisistä huolista, ja ihmisten sukupuoli-uteluista, alkoi raivostuttaa, ”oikeastiko ihmiset on noin uteliaita ja turhamaisia?!”.
Myös ajatuksesi siitä, ettette ehkä kerro asiaa vaikka saisitte sen selville, sai mussa fiiliksen ”hyvä, hienoa, pitäkää oma linjanne! <3"

Sitten tuli sen toisen ultran tulosten kirjoitus, jonka yhteydessä julkaisit mustavalkoisen kuvan, missä Belle oli konfettein kanssa. Ajattelin että "ou nou, ette kai te nyt ole taipuneet uteliaiden vittupäiden tahtoon, ja paljasta sukupuolta nyt?"
Jestas että tuli ihana olo teidän puolesta, kun sitten luin ultran helpottavat tulokset, ja näin värilliset kuvat kulta-hopea-konfetista <3 Vauvaonni on kultaa ja kimallusta, vaaleanpunainen tai -sininen kupla ehtii kasvaa sitten syntymän jälkeenkin, jos niin itse tahtoo… <3

Hyvä te <3

Esikoisesta ei kerrottu kenellekään kumpi tulee ja oli se vaikeeta. Tosi vaikeeta. 😀 suosiolla kerrottiin seuraavista kun ei jaksanut sitä utelua.

Ei tarvi vastata, jos on liian tungetteleva tai turha kysymys. Mutta kerroitteko Bellelle kumpi tulee vai saako hän kuulla asian vauvan synnyttyä? ☺️❤️

Tärkeintä, että vauva ja sä voitte hyvin, sukupuoli on sivuseikka.
Tsemppiä uteluiden kestämiseen! 😉

Bellelle kerrottiin samantien ja hän on kyllä jo kertonut asiasta eteenpäin, ei noin pieneltä oikein voi muuta odottaa 🙈😂 Hän nyt on niin innoissaan 😀

Mun täytyy kyllä sanoa että nyt on kyllä aika lapsellinen asenne. Sinä kirjoitat julkista perheblogia minkä tarkoitus on jakaa asioita arjesta ja saada lukijat kiinnostuneeksi siitä. Sä kirjoitat hyvin jamenee oletkin onnistunut saamaan paljon seuraajia jotka ovat kiinnostuneita sun elämästä. Ilmoitat että aiot vauvan kertoa sukupuolen rakenneultran jälkeen–> ihmiset kyselee että kumpi on tulossa. Mun mielestä aivan looginen tapahtumaketju, ja on tosi ikävää että haukut ihmisiä jotka on asiasta kiinnostuneita. Kuuluuko se ihmisille kumpaa sukupuolta sieltä on tulossa? No ei se kuulu sen enempää tai vähempää kuin mikään muukaan asia sun elämästä mitä oit päättänyt blogissa jakaa. Ja tietenkin sulla on oikeus vetää raja sen jakamisen suhteen ihan mihin itse haluat ja jos et halua sukupuolta kertoa niin älä kerro, mutta kummallista haukkua lukijoita sen kysymisestä kun olet aiemmin sanonut että aiot sukupuolen kertoa. Ihmiset lukee blogeja koska heitä kiinnostaa toisten elämä, ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole takana että miksi kiinnostaa. Ja tosiaan rajojen vetäminen on musta ihan ok, mutta ei lukijoiden haukkuminen kun olet itse luonut heille odotuksia ja yhtäkiä muutat itse mielesi.

Tässä ei nyt ollut kyse kommenteista jotka tulee someen, vaan ihan ”oikeassa maailmassa”. Mun on pakko sanoa että tässä asiassa mun seuraajat ovat antaneet meille ”enemmän tilaa hengittää”. Toisaalta se on myös helpompi sulkea koko some, jos ärsyttää 😀 Oikeassa maailmassa ei oikein pääse pakoon yhtä helposti, kun ihmiset utelevat. Mun mielestä näissä asioissa pitää mennä fiiliksen mukaan. Jos ei tee mieli kertoa niin sitten ei kerro. Eikä kaikki automaattisesti kerro heti rakenneultran jälkeen, vaan fiilistelee asiaa ensin kahdestaan ja kertoo myöhemmin. En sanoisi että sekään olisi väärin.

Mulla on pelkoja rakenneultraan liittyen, mm. lääkitykseni vuoksi. On ottanut todella pahasti päähän, että muille ru tuntuu olevan pelkkä ”sukupuoliultra”. Kukaan ei ole vissiin ajatellutkaan, että siellä tutkitaan sikiön rakenteita ja ainahan kaikki ei ole ok, valitettavasti. Lisäksi ihmiset olettaa, että kerromme muille lapsen sukupuolen, KUN saamme sen tietää. Ei oteta sitäkään huomioon, ettei sukupuoli edes välttämättä näy tai asia ei ns. kuulu muille. ”Millos on semmonen ultra, jossa selviää sukupuoli”, ”ostan sitten jtn KUN tiedätte kumpi tulossa”. Voi vi**u argh.

Luulen että tässä on kyse Andreaksen päätöksestä. Kuten hän teki päätökset remonttiin liittyvistä materiaaleista ym. Pidä Desire puolesi, ettet jää tossun alle!

Mitä ihmettä 😀 Kyllä me ollaan yhdessä suunniteltu, paitsi niistä asioista mistä en ole kiinnostunut kuten esim sauna ja autotalli. En kyllä myöskään koe että minulla olisi oikeus kertoa vauvan sukupuolesta tai muistakaan asioista jos Andreas ei sitä haluaisi. Nämä ovat sellaisia asioita mistä sovitaan yhdessä. Se että vauva kasvaa mun sisällä ei tarkoita että se olisi ”pelkästään mun” ja että saisin päättää kaikesta. Mutta mielipiteitä on tietty monia 🙂

Vaikka omista lasten syntymistä on jo vuosia, muistan hyvin tuon tunteen, kun raskausmaha tuntui olevan kaikkien vapaan kommentoinnin aiheena. Ihmiset kokee, että niillä on vapaus ja lupa sanoa ihan mitä tahansa, kun ne näkee naisella vatsan, joka ei ilmiselvästi ole peräisin pelkästä runsaasta syömisestä. Yritä ottaa rauhallisesti, nauttia omasta perheestäsi ja tsemppiä vielä!

Meillä oli jo vuosien ajan ajatus, että sukupuolella ei ole väliä, eikä siten haluttu edes itse tietää sitä. Lapsettomuus tausta varmaan osasyynä tähän. Myöhemmin, hoitojen alussa sitä kuitenkin oli niin innostunut, että aloin haaveilla kunnon ”gender reveal” -juhlista. Ajattelin että, jos tässä onnistutaan joskus, niin sitähän juhlitaan kaiken aikaa ja vaikka ja miten! Noh, kun epäonnistuneiden kiertojen jälkeen lopulta onnistuttiin, on asia tuntunut niin herkältä, että edes raskaudesta ei olla vielä haluttu kertoa kuin läheisimmille. Kerromme vasta jouluna, kun viikkoja on kertynyt päiviä päälle 22. Ja se sukupuoli.. Mikäli vahingossa ultran aikana sen näen itse, niin keskustelemme miehen kanssa haluaako hän sitä kuulla, mutta tarkoitus on, että lääkäri katsokoon alueen yksinään. Me ennätämme kyllä sopeutua yhteen pimppiin tai pippeliin vauvan synnyttyäkin. 😉

Joo kyllä ärsyttää toi meininki että johdat meitä harhaan ja toteat täällä tympeästi ettei sukupuolta kerrotakkaan, tho sillä ei meille varmaan ole mitään väliä kumpi sieltä tulee. Enemmän tympii toi sun kiukkuisuus tässä asiassa…

Minusta on sangen ihmeellistä kun sinulla vaihtuu mielipiteet nopeammin kuin tuulen suunta, ensin julista että kerrot sukupuolen ja sitten tuletkin kertomaan että miten paljon tympäisee kun ihmiset kyselevät kumpi teille on tulossa. Välillä tuntuu että tämä blogi on silkkaa pelleilyä teini ikäiseltä äidiltä, vaikket teini-ikäinen toki enää olekaan.
Itse olen sitä mieltä että sukupuolella ei ole yhtään mitään väliä, ei ole ikinä ollut minulle eikä miehelleni. Meillä on 7 lasta ja kumpaakin sukupuolta löytyy. Mutta toki ihmiset sitä kyselee rakenneultran jälkeen, varsinkin kun on ensin julkisesti kuuluttanut että aikoo kertoa sukupuolen ultran jälkeen, on todella tyhmää itkeä sitten että kun ahdistaa kun kaikki kyselee kumpi on tulossa!

Ehkä ymmärrät aikuismaisena suurperheen äitinä, että tunteet vaihtuvat tuollaisessa tilanteessa, minkä he kokivat ultrassa. Ja onhan desire siitä sanonut heti kun asia ilmeni, että ei kerrota sukupuolta sittenkään, ehkä koko raskausaikana, että sen kertominen menetti merkitystä. Jos siitä huolimatta koko ajan sitä udellaan niin alkaahan se ärsyttää ketä vain. Sinä vaikutat itse kommentillasi aika teiniltä. Ja onhan se hassua kun se tuntuu olevan kaikille ulkopuolisillekin aina niin suuri asia, meillä ollaan salattu molempuen lasten sukupuoli syntymään asti, ihan vaan koska ollaan haluttu pitää omana pikku salaisuutena ja olen saanut selitellä parille ystävälle syitä salailuun ja kuulla, että heidän mielestään ei ole mitään järkeä salailla. Mitä väliä sillä oikeesti kellekkä on, varsinka sinä raskausaikana!

Me emme kertoneet etukäteen ja tämä kyllä ärsytti suunnattomasti muita. Saimme sellaisia ”miten sinun tyttösi on nyt kasvanut sf-mitalla” ”sopisiko tämä teidän pojalle”-keskustelunavauksia, joissa yritettiin saada urkittua vastaus sukupuolesta. Suosikkini silti oli, kun olimme ostaneet tulevalle vauvalle valkoisen toppahaalarin ennen kuin edes itse tiesimme vauvan sukupuolta ja heti oli kommentit, että nyt se on tyttö! Toki myös vatsan muodosta myös arveltiin kaikenlaista kokoajan.
En siis tiedä, että olisimmeko päässeet vähemmällä, jos olisimme kertoneet sukupuolen etukäteen. Mutta kukaan ei ehdottanut nimiä, mikä on tietysti plussaa.
Ja itselle syntyvä poika oli ehtinyt tulla hyvin rakkaaksi, kun itse sai valmistautua tulevaan vauvaan jo raskausaikana.
Tsemppiä päätöksenne kanssa, missä tahansa sitten päädytte pysymäänkään.

Kun meidän rakenne uä oli vajaa vuosi sitten -> töissä porukka oli pistäny vedon pystyyn että kumpi tulee. Kavereilta oli varmaan 20 viestiä puhelimessa kumpi tulee?
Tuntuu että tän ultran nimi pitäs olla ”sukupuoli ultra”.
Ketään ei kiinnosta se onko vauvalla kaikki hyvin vaan se että tyttö vai poika.
Joo menin itse sen jälkeen kauppaan ostaan vaaleansiniset vauva Niket, mutta Kyllä se kysely ärsytti. Kukaan ei kysynyt onko vauvalla kaikki hyvin☹️
Jos ikinä vielä raskaudun uudelleen (endometrioosi, adenomyoosi ja pcos) ei varmaan heti kerrota sukupuolta.. kun kaikkihan olettavat että halutaan tottakai tyttö. Nojoo pitää paikkansa mutta se TERVEYS on kaikkein tärkein!
Tsemppiä♥️💙

Itse olen aina inhonnut tuota sananpartta ”…kunhan on terve”.
Kyllä sairas tai vammainen lapsi olisi ainakin meille ollut tervetullut ja vähintään yhtä rakas kuin tervekin.

Aivan ekasta raskaudesta emme kysyneet sitä itsekään.

Tällä kertaa tiesimme itse, mutta emme kertoneet tietoamme muille.

Kolmannella kerralla tiedimme myös ja kerroimme muillekin.

Eli kaikkea on kokeiltu.

Ensimmäisellä kerralla halusimme vauvan, lapsen. Tuoreessa perheessä molemmilla vanhemmilla oli toki varmasti sukupuolen suhteen toiveita, ajatuksia ja mielipiteitä, mutta onneksi ymmärsimme antaa vauvan saapua maailmaan omana itsenään ja hurmata juuri sellaisena, kuin hän on.

Toisella kerralla sukupuoli ei ollut enää itselle samalla tavalla merkityksellinen. Lähdimme matkaan ajatukselle ”molempi parempi”. Hyviä puolia löytyi kummastakin sukupuolesta. Jos on samaa, niin menee siitten vaatteet ja polkupyörät ja luistimet kiertoon perheen kesken. Ja olishan se kiva se toinenkin, pääsis sitten siihen toiseenkin maailmaan tutustumaan…

Kolmannella kerralla kumpi tahansa tuntui vain voitolta. Kerta kerralta asialla oli aidosti vähämmän merkitystä omalle identiteetille.

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin kukaan ei muuten enää kauhistelee meidän lasten sukupuolia. Kenenkään. Joten epäilen, ettei aihe lopulta ollutkaan kovin tärkeä 😉

Ps. Unohdit kirjoituksessasi sen, että jos vanhemmat eivät halua kertoa tulevan lapsensa sukupuolta, he ovat satavarmasti pettyneitä siihen 😅

Mä en edes halunnut selvittää sukupuolta, joten sitten kun vauva syntyi oli kaikille iloinen yllätys kumpi sieltä tuli 😊 eikä ihmiset edes meiltä sit kyselleet sitä rakenneultran jälkeen kun kaikille oli kerrottu ettei sitä selvitetä etukäteen😊

Me tiedettiin esikoisen sukupuoli etukäteen, kuopuksen ei. Molemmilla kerroilla mies olis halunnu tietää ja mä en, joten tää oli kompromissi. Varsinkaan miehen sukulaiset ei meinannu uskoo toisen raskauden aikana, ettei oikeasti tiedetä itekään vauvan sukupuolta. Jotkut epäili, et se on ”taas poika”, eikä haluta siks kertoo kun ne oletti että toivottiin tyttöä. Mulla oli koko raskauden ajan tosi vahva tunne siitä että meille syntyy kaksi poikaa ja meni kyllä synnytyksen jälkeen pari viikkoo sisäistää et vauva olikin tyttö.

Mua on kans ärsyttänyt sukupuolen utelut ennen rakenneultraa, kun on kysytty, että milloin saatte tietää kumpi tulee. Oon itse jännittänyt tosi paljon sitä, että onko kaikki hyvin, että jotenkin tuo kysely sukupuolesta ärsyttää, vaikka itsekin olen halunnut sukupuolen kysyä sitten, kun on kuultu helpottavat uutiset, että kaikki on kunnossa. Ollaan kyllä sen jälkeen kerrottu avoimesti muillekin. Itse en keltään kysy sukupuolesta, enkä myöskään esimerkiksi siitä, että onko joku raskaana. Uskon, että ne mulle kerrotaan, jos ne mulle kuuluu.

Omalla kohdalla en ole törmännyt tuohon ajatteluun, että ”tietenkin toivotte tyttöä kun teillä on jo poika”. Mutta se kyllä on ihmetyttänyt aina, kun itselläni on sisko eli meitä on ollut kaksi tyttöä. Musta sisarusten kannalta on ihan parasta, kun ollaan samaa sukupuolta. Uskon, että ollaan sen takia läheisempiä. Omat lapset on kylläkin poika ja tyttö.

Etelä-pohjanmaalla ei ultrassa sukupuolta edes kerrota ellet sitä kysy. Ei ole kummankaan lapsen kohdalla ultraaja edes kysynyt, halutaanko tietää. Mun mielestä tämä on todella hyvä linjaus.

En niinkään koe ärsyttäväksi, mutta ihmetystä herättää se, että miksi ihmisten toivotaan tytön jälkeen haluavan poikaa ja ”harmistutaan” kun toinen tai vielä kolmaskin on tyttö eikä sitä poikaa tule..

Me ei edes itse haluttu tietää kummastakaan lapsesta sukupuolta. Ihana ylläri synnytyksessä kun näki kumpi tuli!💕

Mua ärsytti koko raskauden utelu vauvan sukupuolesta ja kumpaa toivotaan ja mikä fiilis itsellä on sukupuolesta. 😅 Niinpä päädyttiin siihen, että vaikka itse tiedettiin kumpi tulossa, niin sanottiin kaikille, että meillä ei ole mitään tietoa sukupuolesta. Sillä tavoin ainakin osa lakkasi kyselemästä.

Kyllähän se tietysti aina kiva on tietää kumpaa sukupuolta kukakin odottaa, mutta pääasia on tietenkin se, että vauva on terve. Sukupuoli on siis ainakin itselle vain sivuseikka ja ymmärrän ärsytyksenne ihmisten uteluista!

Meille oli alusta asti itsestään selvää, että haluamme tietää sukupuolen etukäteen ja kerromme sen kaikille. No niin vain kävi, että vauva oli rakenneultrassa niin kippuralla, että sukupuolesta saatiin vain heikkoja arvailuja. Ja onhan sitä kysytty, mutta itse en ole osannut suhtautua asiaan mitenkään huonosti.

Mielestäni sukupuolen kysyminen on kohteliaampaa kuin se, että joku kysyisi onko vauva terve. Koska kaikkihan toivovat tervettä vauvaa ja mitä jos se ei olekaan terve, sitten saisi sääliviä katseita.

Nyt synnytyksen lähestyessä ultrassa saimme aika hyvän lupauksen vauvan sukupuolesta ja olemme sen kertoneetkin ihan avoimesti. Mutta silti sekä me itse että kaikki ymmärtävät sen, että se voi ”lupauksista huolimatta” olla silti sitä toistakin sukupuolta, eihän sitä koskaan tiedä.

Mutta siis, mielestäni se on jokaisen oma päätös haluaako selvittää sukupuolen etukäteen ja jos haluaa, niin ei sitä ole pakko kertoa. Lähipiirissänikin on nyt toimittu kukin haluamallaan tavalla, eikä kenenkään kertomista tai kertomatta jättämistä ole sen kummemmin ihmetelty.

Ehkä se, että olette jo ekassa rakenneultrassa itse kysyneet vauvan sukupuolen, sai aikaan kyselytulvan, koska kyllähän sukupuoli selkeästi teitäkin on kiinnostanut, kun sen kerta halusitte selvittää…? Yhtälailla teitä kiinnosti kun muitakin..?

Koen kuitenkin että se on eri asia jos vanhemmat haluavat tietää, kuin se että muut haluaa tietää. Mutta tämä on tietysti vaan mun mielipide 😄

Mun yksi sukulainen totesi, ”että eikö olisi hienoa jos vauva olisikin tyttö?” kun sanottiin että meille on luvattu pientä poikaa. Vaikka tää käännettiin vitsiksi myöhemmin, niin on se jäänyt mieleen.
Jos saadaan joskus toinen lapsi, niin ei tulla kertomaan kumpi on tulossa vaikka itse tiedetään. Pääasia että vauva olisi terve tietysti ja syntyy perheeseen jossa häntä rakastetaan ja hänestä pidetään huolta.

En toki tiedä tarkotatko tässä tuttuja utelijoita vai somessa (ja tarkoitatko että kyselyjä tuli ennen rakenneultraa paljon, että kerrottehan sitten, vai sen jälkeen), mutta ihmisillä ei varmaan ole käynyt edes mielessä että sukupuolen kysyminen voisi ärsyttää noin paljon tai että sen kysyminen tarkoittaisi sen olevan jotenkin erityisen jännittävää ja kiinnostavaa, eivätkä varmaankaan tee sitä sen takia että saisivat ärsytettyä sua. Aika moni kysyy myös milloin on laskettu aika vaikka ei sekään kuulu muille. Tai että miten raskaus on sujunut, ei sekään kuulu muille. Eikö se ole sellaista normaalia uteliaisuutta tai jotain? Toki hyvä että kirjoitat tästä aiheesta, jotta ehkä jotkut miettisi tarkemmin sitä utelua juurikin tilanteessa jossa ei ole ihan varma onko vauvalla kaikki ok. Mutta hyvä että teet kuten itsestä parhaalta tuntuu, eihän se olekaan mikään pakko kertoa niinkuin kirjoititkin 🙂

Mua ei henk.koht. kiinnosta muiden tai oman vauvan sukupuoli 😁 kun ystävät on kertoneet kumpi tulee, en ole osannut enää sen kummemmin onnitella uudestaan, pääasia että kaikki on ollut hyvin. Ei tiedetty ekasta kumpi tulee eikä kyselty nytkään. Mun suurin lähtökohta tälle on se, että inhoan vaaleanpunaista, pinkkiä ja kaiken sortin sinisen sävyjä. Ja vaikka kaikki tietää tämän, niin silti oltais taatusti esim. viime kierroksella hukuttu tyttöjuttuihin. Ja musta on ihanaa saada sit vasta itsekin tietää, kun beibsi ulos putkahtaa! Rajoittaa muuten tehokkaasti myös omaa ostohimoa niinku tänään kirppiksellä. Oli ihania mekkoja ja muita, mutta eipä onneks tuu suotta ostettua ja hamstrattua liikaa kamaa!

Noniin tästähän sen voi päätellä. Teille on siis tulossa tyttö ja koska se teitä harmittaa ajattelette että on parempi olla sanomatta niin ei tarvitse kuunnella vielä toisten kommentteja asiasta. Mutta hei tytöt on ihania!

Ei nyt kannata vetää mitään johtopäätöksiä 😂 Meitä ei harmita mikään, saatiin hyviä uutisia rakenneultrassa ja se oli jo meille syy juhlaan. Kuten ylipäätänsä se positiivinen raskaustesti 💕

Emme ottaneet selvää kummankaan kohdalla 😊, joten ei ollut mitään salattavaa.
Mielestäni saa tehdä ihan niin kun itse tuntuu parhaalta! Ottaa selvää, kertoa, jättää kertomatta, selvittämättä… Mitä hyötyä muille on tietämisestä etukäteen? Oma vauva, oma päätös!👍

Hämmennyin tästä kommentista erittäin paljon. ”Mitä hyötyä muille on tietämisestä etukäteen?” Eikai ihmiset nyt sen takia kysy asioista että siitä olisi heille jotain hyötyä 😀 En oikein ymmärtänyt tätä.

Edelleen olen niin onnellinen että teilläkin oli kaikki ultrassa hyvin ❤️ Me kerrottiin kyllä sukupuoli muille mutta ei saatu mitään ”lupausta” ultrasta kumpi tulossa ja jotenkin nyt toisen kohdalla oon asian kanssa ihan fine. Tuntuu että moni kokee sen sukupuolen tärkeimpänä asiana raskaudessa ja itselleni ei aiheuta erityistä ahdistusta vaikka en nyt täysin tiedä kumpi sieltä on tulossa vaikka vahva tunne ja veikkaus onkin. Se kun on loppupeleissä aivan se ja sama kumpaa sukupuolta hän on kunhan kaikki on niin kuin pitää ja vauva on terve.

Meillä on viides tulossa. Neljä tyttöä löytyy ja jokaisen raskauden aikana on kyselty ”jokohan se nyt olisi poika?” Aha, niin tyttökö olisi huono juttu? Tän viidennen kohdalla mietin pitkään kysynkö rakenneultrassa edes sukupuolta. Niin kyllästynyt niihin ihme kommentteihin. No kysyin ja poika on tulossa. Lähimmille ollaan kerrottu, mutta näille ihme kyselijöille ei. Ei vaan jaksa.

Itse odotin rakenneultraa innoissaan ja ajattelin sukupuolen selviämisen konkretisoivan vauvan tuloa. Vauva oli kippurassa eikä sukupuolta saatu selville ja olin ensin vähän pettynyt. Vauva on ultran perusteella terve ja olemme siitä todella onnellisia. Tuleva isä oli alusta asti jo sitä mieltä että miksi sukupuolta edes tarvisi kysyä. Nyt itsekin olen samoilla linjoilla ja pidän hyvänä sitä että emme tiedä, se olkoon iloinen yllätys. Tämän jälkeen on alkanut myös ärsyttää utelut sukupuolesta, miksi kukaan ei kysy vaikka vauvan terveydestä?

Mä ymmärrän täysin! Itse en halunnut tietää ollenkaan vauvani sukupuolta ultrassa, vaan pitää yllärinä loppuun saakka. Jotkut olivat tästä ihan ihmeissään eikä voineet käsittää 😁 kauhisteltiin mm. että miten voin ostaa vauvalle vaatteita jos en tiedä kumpi tulee, ja että miten voin ”luoda suhteen” mahassani olevaan vauvaan raskausaikana, kun en tiedä sukupuolta.

En ehkä pidä sanonnasta, että ”ihan sama kumpi tulee”, vaan sanoisin mielummin, että odotin sekä tyttöä että poikaa aivan yhtä innolla.

Toisaalta ymmärrän että ihmisiä kiinnostaa, mutta pitäisi tajuta pitää mölyt mahoissaan ja odottaa että haluaako vanhemmat sitä tietoa itse jakaa. Tsemppiä loppuraskauteen 🤗

Onnea vielä hyvistä uutisista! Me ei toisen lapsen kohdalla haluttu tietää sukupuolta koska ajattelimme että ensimmäisen lapsettomuushoidoista alkaneen raskauden jälkeen kaikki muu on ns.tuttua ja kun toisen kohdalla ei tiedetty sukupuolta oli jotain uutta ja jännittävää odotettavaa tietenkin vauvan lisäksi. Kun toinen tyttö syntyi ja saimme kuulla hänenkin olevan tyttö palaset loksahtivat ja ajattelin että, tottakai tyttö, niin sen kuuluikin olla ja esikoisesta tuli isosisko ja meistä ihanien siskosten vanhemmat. Ja se että nyt te vain tiedätte uuden tulokkaan sukupuolen,on teillä jotain uutta ja yhteistä odotettavaa joka on ainutlaatuisesti teidän omaa <3 Ihanaa syksyä teidän perheelle 😊

Onneksi olkoon ultrakuulumisista!

Me ei kerrottu ja osaa se ärsytti ja kummastutti.. meille oli ihan sama mitä muut aattelee, toki en oo esim. bloggaaja tai julkisuuden henkilö, niin kyse oli vain pienehköstä lähipiiristä.

Saatiin esikoispojan jälkeen tyttö ja tottakai olimme tästä onnellisia, vaikka terveys oli se jota rakenneultrassa jännitin ja tää oli vaan sokerina kakun päällä!

Vastaa käyttäjälle Bettina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X