desire nymark - Banneri

Tunnetteko jonkun ihmisen, joka on aivan liian kiltti? Jotenkin sitä luulisi, että elämässä ei voi olla liian kilttejä yksilöitä, mutta valitettavasti voi. Liian kiltti luonne saattaa olla suurikin taakka, joka vetää oman jaksamisen nollaan, jos ympärillä on vääriä ihmisiä. Pienet palvelukset puolin ja toisin on hyvä juttu, mutta aivan liian usein tämä järjestely toimii pelkästään yhteen suuntaan. Varsinkin ne ihmiset jotka ovat taitavia käsistään ovat helposti kusessa.

Hei, haluatko tulla kahville? Ota akkuporakone mukaan samalla. Vai mentäskö Ikeaan, sun pakettiautolla? Katsos kun pitäisi saada sitä yhtä tuolia.. Haluatteko kahvivieraita? Otan samalla mukaan sen yhden hyllylevyn, katsos kun se on vähän liian pitkä, mut sulla on varmaan sopivat työkalut ja osaamista. Maalausapua, muuttoapua, työkaluja tai pakettiautoa pitäisi saada lainattua. Muutama vuosikin saattaa vierähtää, ennen kun tajuaa että hetkinen. Onko tämä ihminen ikinä soittanut ilman taka ajatusta?

En edes jaksa laskea, kuinka monta muuttokuormaa mieheni on ajanut. Tai kuinka monta kertaa hän on käynyt ”vähän vilkaisemassa” jotain ja antamassa neuvoja, ilmatteeksi, pitkän duunipäivän jälkeen. Raksamiehet eivät suinkaan ole ainoa ammattiryhmä, joka aika nopeasti joutuu opettelemaan vastaamaan ”sori, ei onnistu”. Tunnen yhden kampaajan, joka saa kahvikutsuja, siinä toivossa että hän lähtisi kahvittelemaan sakset yhdessä kädessä ja värikipot ja pensselit toisessa. Valokuvaajat ovat toinen ryhmä, joka aina pitäisi olla valmis kameran kanssa. ”Tervetuloa juhliin 6.6, voisitko samalla räpsiä muutaman kuvan?”. Pienyrittäjille pahin painajainen on nuo klassiset ”voinko maksaa muutaman viikon päästä?” tai ”hmm… en kyllä ihan ajatellut tällaista hinta..”.

Rohkeasti kissa pöydälle

Kaikki eivät tietenkään halua hyväksikäyttää ihmisiä, jotkut eivät vaan yksinkertaisesti tajua että tavaroiden lainaaminen ympäri kyliä on rasittavaa. Tai että kymmenen muuta seisoo jonossa, tarvitsemassa ”muutamaa pientä palvelusta”. Jos vastaus aina on tyyliä ”voi ei, en kyllä nyt valitettavasti pääse”, kun pyydät vastapalvelusta, kannattaa vaan rohkeasti nostaa kissa pöydälle. Tai sitten käyttää samantyyppistä tekosyytä seuraavalla kerralla, kun taas tarvitaan jotain. Moni elää myös sellaisessa uskossa, että yrittäjällä olisi niin helppoa pitää vapaata ja auttaa muita, kun ihan vapaasti saa päättää milloin niitä töitä tehdään. Asiahan ei ole näin.

Tässä vuosien varrella olen ainakin oppinut, että rahaa ei ikinä kannata lainata kenellekään. Yleensä kahvittelut loppuvat heti siinä vaiheessa, kun olisi takaisinmaksun aika. En ole jaksanut juosta ja räyhätä rahojeni perään, vaan olen ottanut nämä oppirahoina. Muistutan asiasta muutaman kerran ja sitten annan olla, mutta en ikinä unohda kenelle olen lainannut ja mitä. Nykyään olen fiksumpi, ja pistän kaikki ylimääräiset rahat säästötilille. Jos haluan auttaa ihmisiä, lahjoitan punaiselle ristille tai joulupuu keräykseen.

Ystäviä pitää tietysti auttaa, esimerkiksi käyttämällä heidän palveluja. Oli kyseessä sitten kaveri jolla on siivousyritus, kampaamo tai pieni kauppa. Meillä on myös paljon kavereita, jooden kanssa pienet palvelukset puolin ja toisin toimii hyvin. Nyt kun meillä on kaksi lasta, ryntäminen apuun ei oikein onnistu noin vaan. Tästä syystä moni tuttava on tippunut pois, mutta jäljelle ovat jääneet ne oikeat ystävät. Mielummin muutama oikea ystävä, kuin sata hyvän päivän tuttua. Eli tässäkin asiassa pätee sanonta ”ei se määrä, vaan laatu”.

Itse ahdistun aina, jos joudun sanomaan ei. En tiedä onko tämä suomalainen tapa, että pää kainalossa pitäisi ryntää apuun. Pelkkä ”ei” tai ”en jaksa” ei ole tarpeeksi hyvä syy olla jeesaamatta, vaan aina pitäisi löytää joku mahtipontinen tekosyy, luokkaa keuhkokuume tai olen koomassa ja kissakin kuoli. Sen kyllä sanon, että jos auttaminen rasittaa omaa jaksamista, pitää vaan oppia sanomaan ei. Kaikkeen ei myöskään kannata sinisilmäisesti uskoa, kuten nyt esimerkiksi nämä ”tilillä on 0,05€ ja kela ei auta, näännyn nälkään” päivitykset somessa. Oma jaksaminen ja oman perheen menot ovat aina ykkösprioriteetti. Jos ympärilläsi lentää lokkiparvi, ammu ne alas haulikolla. Meidän ympärillämme ei lennä yhtäkään lintua enää. Paitsi haikara, joka teki nopean stopin helmikuussa. (Edit. Tämä oli vertauskuva, jättäkää ne oikeat lokit rauhaan).

Millaisia palveluja teiltä pyydetään ilmatteeksi, ja millä alalla työskentelette? 😄

Kommentit (32)

Minua on moni käyttänyt hyväksi. Heille kelpaa apu, mutta vastapalveluksia ei saa. Ottavat yhteyttä vain kun tarvitsevat jotain. Ja jotkut jopa sanoneet, että eivät viitsi tulla auttamaan. Viitsi? Niin, ei nyt vain viitsi. Asia selvä. Ammattini puolesta minua ei ole hyväksikäytetty, mutta osaamisen ja materian suhteen kyllä.

Rahaa lainanneisiin toimii se, että kun on minun vuoroni maksaa heille jotain, niin sanon että ”tässä samallahan sitten kuittaantuu/vähenee se sinun velkasi”. Eli kun kaveri oli minulle satasen velkaa, ja ostin häneltä tuotteen joka maksoi 50 euroa, niin en maksanut siitä mitään ja sanoin että hänen velkansa on nyt lyhentynyt 50 eurolla ja vielä toinen viisikymppinen jäljellä, maksatko tililleni, annatko käteisellä vai jätetäänkö vielä roikkumaan? 🙂 Voi sitä raivoa mikä siitä seurasi 😀 Ja toiselle tein saman. Hän oli minulle velkaa 50 euroa, mutta ei koskaan sanut sitä maksettua. Minä lainasin häneltä auton päiväksi, hinnaksi sovimme 60 euroa johon sisältyi bensat. (En ajanut sillä kuin muutaman kymmenen kilometriä, mutta tarvitsin sitä koko päivän.) Maksoin hänelle 10 euroa ja sanoin, että se hänen 50 euron velkansa kuittaantui tässä samalla. Ja hänkin suuttui, ettei kyllä enää ikinä lainaa minulle mitään tai auta minua missään! No, toivoin myös, ettei hän koskaan enää yritä hyötyä minusta mitenkään. Eikä ole onneksi yrittänytkään. Eli loppui se minun hyväksikäyttöni siihen.

Oma lukunsa ovat sitten tietenkin ne, jotka ovat antamassa jotain pois ja kysyvät että haluatko, ja sitten kertovat hinnan. Esim. Kaveri oli lahjoittmaassa tavaraa Konttiin ja kysyi, haluaisinko jotain vaatteita. Otin yhden takin, ja hän sitten laittoi viestin kun olin kotiini päässyt että ”tässä on mun tilinumero, laita vaikka 20 euroa siitä takista”. No huhhuh! :O Siitä ei kukaan edes vitosta maksaisi kirpparilla… Ja sitten ne, jotka kysyvät että haluatko kuivattuja sieniä, pikku pussillinen. Tossa ole hyvä. Ja hetken päästä ”Laita mulle 15 euroa tilille, en mä niitä sieniä ilmaseks aatellu antaa”. (Ja nuo sienet ovat sellaisia, ettei niitä todellakaan missään nimessä edes kannata kuivata…) Eikö tuollaisissa tilanteissa pitäisi kysyä, että haluatko ostaa minulta jotain? Ja sitten sama tietenkään EI toimi toisin päin… He eivät suostu maksaman mitään kaikki pitää ilmaiseksi saada. Bensojakaan he eivät maksa, vaan tarjoavat juoman, ruuan tai jotain ”sitten joskus”, mutta eivät koskaan sillä samalla reissulla… Mystistä. Eikä sitä luvattua juttua tule koskaan jälkeenpäinkään.

Pari kaveria pitävät julkista velkalistaa. Siinä saa muutkin helposti tiedon, jos joku ei palauta lainaamaansa tavaraa tai ei maksa velkojaan. Siinä lukee, kuka on lainannut mitäkin, ja kun velka/laina on hoidettu, nimi poistuu. Esim. ”Pekka, akkuporakone, Miina, 50 euroa”. Kovin moni ei halua pitää nimeään listassa pitkään, joten alkaa homma toimia 😀

No, onneksi noista oppii, ja tuollaiset ihmiset voi heittää kaveripiiristä ulos.

Olen ammatiltani urheiluhieroja ja aina pitöisi sukulaisia ja kavereita hieroa ilmaiseksi tai parilla kympillä.
”Vähän on nuo hartiat kipee viitsitkö vilkaista”. Puhumattakaan että tämän hinnoittelun lisäksi tulisi olla heti saatavilla…

Olen itse menestyvä myyntiedustaja ja minulla on suht. koht. hyvät tulot. Minulla on yksi ystävä kuka aina pyytää kahville, tiedän jo etukäteen että rahaa ollaan pummaamassa. Välillä on ongelmia maksaa vuokraa koska rahaa meni juttuun x tai sitten kissa tarvitsee parin tonnin leikkauksen etc. Kerran lainasin rahaa, onneksi tein kirjallisen velkakirjan asiasta sillä jouduin oikeudella uhaten ottamaan rahat takaisin. Kuitenkin tämä sama rahan pummaaminen jatkuu vielä nykypäivänäkin.

Isossa huonekalu-/sisustustavaratalossa työskennellessä saa kuulla pyyntöjä jos voisin ostaa henkilökunta alennuksella vähän sohvaa tai mattoa tai sitä sun tätä. Kauheen kiva ajatus, mutta potkuja en rupee toisten sohvien tai mattojen takia ottamaan 😀 ja tätä on jääty jankkaamaan että miksei onnistu ja pahotettu mieli kun oon sanonu että en kertakaikkiaan vaan nyt pysty, sori…

Mies ollut pitkään raksa-alalla ja nyt toimii Teknisenä isännöitsijänä (ottaa kantaa toimiiko asunnoissa viemäröinti teknisesti ja laatoitus oikein). On aika monet rempt,laminaatit,maalaukset,terassit,kosteusmittaukset,kuntokartoitukset tehnyt. Itse olen keittiö ja salipuolen osaaja. Aikamonia keikkoja on tullut hoidettua vuosien varrella 😅 Kertaakaan ei oo kyllä jääny pa**amaku suuhun,aina ollaan saatu vastapalveluksia ja paljon kiitosta. Itse ainakin ajattelen sen niin että esim kosteusmittaus ja ristiäisissä juhlapöydän huolehtiminen ei ole meille paljon mutta maksaa ison rahan toiselle.

Niin, juuri sain itse taas kerran oppia kantapään kautta, että ei kannata lainata rahaa kuin perheenjäsenille korkeintaan.. Eikä ole enää mistään parista kympistä todellakaan kyse..
Ja kiva tosiaan, kun ennen on hoidettu velat pois ajallaan, mutta sitten yhtäkkiä ei maksetakaan enää takaisin, kun juurikin tuli muka ongelmia ties minkä kelan ym kanssa..
Siinä menee täysin luottamus.

Opiskelin 90-luvulla englannin kieltä, tein käännösgradua. Yksi puolituttu tuli aika paksu auton manuaali kädessä juttusille ja kysyi, voisinko kääntää hänelle, kun olen lähes ammattilainen ja hyvä siinä. ”Juu, mikäs siinä! Lähes ammattilaisen taksa on n 10€/sivu.” Hänen mielestään hinta oli vitsi. Vielä hän yritti, ettei niin kauhean tarkasti tarvisi, mutta en ottanut tehtävää vastaan. Vaikka opiskelinkin kääntämistä, ei tuollainen sanasto edes ollut minulla hallussa, joten ei olisi kääntynyt edes sivu tunnissa.

Yksi sukulainen olettaa että tuon kastettavat kahvipöytään aina: jos ollaan meillä (koska olen emäntä) ja jos ollaan heillä (tuliaisia tietenkin), eikä koskaan ikinä tarjoa itse mitään. Yritän nyt totutella, että ottaisin vaan lapselleni eväät mukaan, kun mennään käymään.

Puolitutut pyytävät usein tekemään töitäni heille vapaapäivinäni, olen kategorisesti alkanut kieltäytyä. Aivan lähimmille teen mielelläni.

Sukulaiset ja tuttavat ovat pummineet ilmaisia ratsastustunteja, kerta ”sulla niitä heppoja on”. Kerran sanoin, että ”ois kiva jos maksaisit edes tämän kerran tästä ratsastuksesta, kun nää hepat on kuitenkin tehneet 2-3 tuntia joka päivä töitä 5 päivän ajan ja me kaikki (minä ja hepat) ansaittaisi vapaata töistä. Mutta jos maksat niin voinhan mä sulle tunnin pitää.” Sukulaisrouvaa ei ole sen jälkeen pihassa näkynyt.
Olisi luullut että hän jos kuka ymmärtää, ettei mikään ole ilmaista ja että palveluista maksetaan, yrittäjä kun on itsekin. Hän on kyllä laskuttanut kaikki pitopalvelutuotteet suvulta, jos niitä on häneltä pyydetty. Nähtävästi ratsastuksesta ei kuitenkaan tarvitse maksaa, hepathan hölkkää mielellään kesäkuumalla vielä yhden tunnin kentällä, ratsastushan on elämys ja elämyksistä ei tarvitse maksaa, eihän?

Kosmetologikoulun kävin ja jo kouluaikana mm äiti oletti että kun tulen kylään niin hoidan hänen jalat🙂 siellä äiti etunenässä kun oli kahville pyytänyt niin ovelta jo huuteli kynsilakkavaihtoehtoja. ja ei jalkahoitojen teko ei ole lempiasiani maailmassa, eikö kovin kepeää puuhaa. mummo taas oletti että mulla aina ripsiluidut mukana vaikkei mistään sovittukkaan😂

Mies lvi-asentaja. Tykkää työstään. Vapaalla tekee kavereille tai mielestäni ”kavereille” hommia välillä. Toisinaan ärsyttää kun ilmaiseksi tekee 2000-3000€ työn (mitä joutuisi firmalle maksamaan.).
Tietenkin naisena kihisen välillä kotona lasten kanssa.😄
Itse hän huono pyytämään apua keneltäkään.

Olen pyy

Oon yhdistelmä ajoneuvon kuljettaja. Ei tartteis vissiin ikinä olla muualla hommis, kun on ihmisiä jotka aina pyytää, että hei tuu heittää yks pien muutto/kaatis keikka. Ja kun kysyy, että tartteeko kantaa nii ei missään nimessäkään. Voi kunpa eläisimme sellaisessa maailmassa. Elämä on opettanut ilmoittamaan hinnan onneksi. Harva ottaa miut. Onkohan liikaa pyydetty kaverilta 60€h 🤔 tuntemattomille kelpaa täysin. Ja ps te jotka luette tämän niin en lähde.

Sähköasentajana en kerro ammattiani hirveän helposti uusille tutuille.
Välillä tulee ammuttua noita lokkeja haulikolla kun vaan väsähtää siipelijöihin. Juuri viime viikolla tuli kovaa iskua kaverilta..
Tuli soitto jos voisin vanhassa kämpässä fiksata muutamat valot kun ei toimi ja uusille asukkaille luvattu että toimii. Eihän hän ole tiennyt muutostaan kuin likimain 11 kuukautta etukäteen. Kaveri on kuitenkin ollut best man niin lupasin joustaa. Kaksi päivää ennen kuin menin hommiin kaveri teki oharit kun onkin firman pikkujoulut, joten hoidin yksin lamppujen vaihdot (onneksi uusi asukas sentään avusti tavaroiden laskemisessa katonrajasta).

Raksalla ja whatsappia tulee kaikenmaailman pikku jutuista. Tästä syystä jätin ostamatta omat työkalut, voi vedota siihen 😄 lainaan töistä työkalut omiin tarpeisiin.

Voi kyllä, parturi ja sairaanhoitaja😂 kampaajan hommistakaan ei olis saanut ikinä veloittaa mitään kun kuitenkin ihan vaan kotona tehtyä ja omilla aineillani🤦🏼‍♀️ terveysasioissa en neuvo ketään kuin työaikanani, on kuitenkin soiteltu että tarvisko soittaa ambulanssi vai tulisinko ihan kattomaan, ja aika pahoista tilanteista kyse..

Olen itse ammattivalokuvaaja ja koska olen aika nuori niin ilmeisesti monet ajattelevat, että en voi olla ammattilainen. Sukulaiseni pyysi valokuvaamaan hänen yrityksensä tuotteista kuvia nettisivuilleen ja sanoi ettei halua mennä ammattilaiselle, kun on niin kallista. En muuten kuvannut yhtään mitään.

Mä aina naureskelen näille ja ajatellut että ei itellä oo onneks tätä ongelmaa kalatiskillä työskenellessä 😅 kunnes eräs tuttu kysyi heillä kahvilla ollessani että olisinko voinut fileerata heidän Kuhan 🤣🤣 ”kun p*rkeleet velottaa moisesta 1 € lisää” 🤷‍♀️

Hyvä teksti!

Mun mies on sähkömies ja osaa värkätä autoja ja lukea niistä vikakoodeja. Viikottain joku on kysymässä apua talon sähköjen kanssa tai pyytää nollaamaan autosta vikakoodit ym.

Kilttinä hän auttaa ja yleensä ihan ilmaseksi. Sähkötöihin on viimeaikoina oppinu joilleki sanomaan ei.

Hyvä kirjoitus! Samaistun kampaajana tähän, en muista yhtään kahvitusta että saisin vaan istua ja keskustella kun käsketään ottamaan sakset mukaan tai laittaa samalla parit raidat..

Leipuri! ”Hei siehän voisit leipoa parit kakut meidät Martti-Irmelin synttäreille kun kuitenkin tulossa”
Tai olis tommoset illanistujaiset voisitko vähän leipoa jotain tarjottavaa sinne.

Lääkäri. Ei varmaan tarvitse tätä enempää avata.

Voin vain kuvitella… Itse olen sairaanhoitaja ja parhaillaan olen 10 puhelua saanut viikon aikana perhepiiristä tai sukulaisilta. ”Kysyisin sulta vähä tästä lääkkeestä” ”Mitä luulet pitääkö mennä lääkäriin” ”Voitko tulkata mulle labratulokset”
Ja sitte suututaan, kun kehoitan soittamaan terveyskeskukseen hoitajalle ja/tai varaamaan lääkäriajan. ”Etkö vois vain nyt suoraan sanoa tarviiko mun edes mihinkään lääkäriin mennä” Ei edes hoksata, että samalla vaivalla soittaisi suoraan hoitajalle tk:een ja saisi hyvällä tuurilla heti ajanki varattua.

Mies on ammatiltaan koodari ja osaa tietokone yms. ATK hommat. Jännästi hänen sukulaiset hänelle soittavat vain jos on tietokoneessa, puhelimessa tai äly TVssä ongelmaa. Ja ATK-tuki sitten auttaa. Mikä on etänä aika vaikeaa, vaan oletetaan että osaa just sen laitteen korjata. Muuten ei näy ei kuulu heitä.

Ai että mikä aihe! Voisin antaa tähän esimerkkejä kirjan verran! Ihan käsittämätöntä välillä kuinka tärkeitä ihmiset on.
Omamies on vähän sellainen yleismies jantunen, joka osaa vähän kaikkea ja on sähköasentaja. Miten sille soitellaan, että tuutko vähän auttamaan tai katsomaan ja hän ei vaan osaa kieltäytyä.
Voitko tulla tekee sen, tämän ja tuon ja palkka on kiitos.
Monesti verukkeena ettei itse voi tehdä kun on perhe ja työ, niin on meilläkin, mutta eihän se nyt ole ollenkaan sama asia, kun mieheltä työhön ei kulu niin kauaa aikaa kun vasta-alkajalta.
Joskus mulle myös kaks siskosta pyyti juhliin ja pyysi tekemään sinne kakun, kun kerran osaan. Tai koska osaan kutoa, niin äkkiähän mä villasukat teen kun toisen kaapissa ei ole. Itse kyllä osaan kieltäytyä ja valita kelle ne sukat voin hyvää hyvyyttä tehdä ja näiltä hyväkskäyttäjiltä pyydetään tuplahinta ettei erehdy pyytämään toista kertaa.
Samoin lähipiirissä on kampaaja, usein saa sukulaisilta synttärikutsuja, joissa pyydetään ottamaan sakset mukaan.
Nämä kyselijät ei kuitenkaan olisi valmiita tekemään mitään ilmaiseksi tai hyvää hyvyyttä.
Joidenkin kanssa se vastavuoroisuus taas toimii hienosti, hoidin yksien juhlien tarjoilut ja vastapalveluna sain hiusten leikkauksen ja värjäyksen. Puoliso auttoi remontoinnissa ja vastapalveluksena sai apuja kun itse remontoi.

Itse pintakäsittelyalan ammattilainen, joten kaikkeen remontoimiseen liittyviä ilmais pyyntöjä tulee. Myös autottomat jotka ”eivät tarvitse autoa mihinkään”, olisivat viikottain kyytiä ja kuskausapua vailla milloin mistäkin.
Mies taas maanrakennusyrittäjä, ja apua myös kaikkeen kaivamiseen, viher yms. juttuihin pyydetään koko ajan. Jotkut jopa loukkaantunut kun on ilmoittanut tuntiveloituksensa, vaikka ei edes koneisen lainasta ja muista laskuttaisi tuttuja erikseen.
Omiin muuttoihin/lasten (kohta 4kpl) hoitoapua ei kyllä saa hetkeksi keneltäkään, ja onkin päätetty että ilmaisapua ei enää ihan oikeasti tipu.

Mulla oli ”ystävä” joka kävi lapsiensa kanssa meillä kahvilla aika usein, leikkitreffeillä niinkuin sanotaan koska meilläkin on lapsia. Alkuun olihan se kivaa lapsille leikkiseuraa mutta aika pian huomasinkin ettei tätä ihmistä hirveästi kiinnosta kahvitella mun kans, vaan mieluummin löhösi sohvalla puhelin kouras kun mä juoksin lasten peräs, kielsin ja hoidin. Sama alko toistumaan aika usein, tajusin et okei mä oon tälle ihmiselle niinku ilmainen päiväkoti. Hän muutti toiselle paikkakunnalle ja kas kummaa ystävyytemme loppui.. löytyi varmaan uusi ”lastenhoitaja” 😀 Mutta oikeassa oot, ihminen voi olla liian kiltti ja silloin löytyy myös näitä hyväksikäyttäjiä.

Aaargh!! Tämä on niiin tuttua, että savu alko nousemaan korvista tätä lukiessa. Meillä tällainen ylikiltti mies, joka on joka viikonloppu ja arki-iltoinakin työpäivän päätteeksi millon missäkin rakentamassa muille taloa tai auttamassa ”vain pienesti”. Välillä tuntuu, että mies unohtaa oman perheensäkin, kun lupailee itteään ihan joka paikkaan. Siis pahin tässä lähiaikoina oli, kun kaveri pyysi apua katon tekoon. Kun mies sinne meni, niin isäntä sielä sanoo, kuinka hän ei kyllä millään kehtaa sinne katolle tulla, kun sairasloma. Siellä sitten mies kilttinä teki katon isännälle, kun isäntä itte ihasteli ja syljeskeli maahan. Mikä pahinta, mies lupasi lapsille olla kotona tiettyyn aikaan, mutta hups ku venähti 5h ylimääräistä. Voin kertoa, että olin hiilenä. Miten kusinen isäntä, mutta myös ärsyttävä mies, ettei voi sanoa, että on luvannut olla kotona tiettyyn aikaan. 🤯😤

Niin tuttua raksamiehen kanssa 🙄😂 meilläkin oli sellainen jännä episodi, että kaveri halusi lainata rakennustelineet. No sitten paikan päällä selvisi, et piti myös kasata. Muutama viikko myöhemmin tuli soitto, et niitä pitää nyt heti paikalla käydä hakemassa pois (ja tietty myös purkaa). Siellä sitten mies seisoi kaatosateessa purkaamassa jotain helvetin rakennustelineitä, joita kaveri lainas ilmatteeks. Eli meilläkin on ollut vaikeuksia sanoa ei… Yleensä miehille iskee älynväläys siinä vaiheessa, kun ne itse pyytävät apua ja KUKAAN ei saavu paikan päälle, koska on sitä ja tätä. Voivat sitten itse jatkossa käyttää niitä samoja syitä, nämä kun yleensä ovat ”olen kotona lasten kanssa”, ”oli pitkä työpäivä” tms 😀

Mekin rakennettiin talo ja arvaa vain oliko jokainen sillain ”hei me tullaan sit kyl auttamaan jossain kohtaa” vaan ei oo tänä päivänäkään näkynyt ja vuosi ollaan kuitenkin asuttu. 🙄 Silloin mieskin ymmärsi, ettei se hyvä mitä ite antaa, tuu koskaan takaisin, mutta jotenkin se yhtäkkiä unohtuu ja taas ollaan samassa hyväksikäytön kierteessä. 🙄🙄

Juu kyllä. Mieheni autoalalla, harva se viikko saa olla jonkun autoa hinaamassa tai korjaamassa…itse en suostuisi ja olen tästä sanonut muttakun toinen on niin kiltti

Näissä asioissa miehet valitettavasti usein ovat liian kilttejä 😅

Hyvä postaus tärkeästä aiheesta. Itse inhoan yli kaiken toisten autokyydeillä ratsastavia ihmisiä. Sellaset, joilla ei itsellään ole syystä tai toisesta autoa ja sitten kuitenkin ajelevat rahaa tarjoamatta muiden kyydeillä. Tai sellasia, joiden tavaroita pitää kuskata heti sinnetänne, kun tulee pienikin mahdollisuus sellaiseen. Tai sellasia, jotka säästävät omaa rahaansa lainaamalla kaiken mahdollisen toisilta olettaen, että toisen omaisuus on jollain lailla yhteistä. 🧐 Olen selvinnyt näistä tilanteista ilmoittaen, etten lainaa. En halua lainata tavatoitani. Muutenkin kartan ystävyyssuhteita ihmisiin, jotka uskovat että omaisuutta kuuluu jakaa tasan ja muut ovat sitä varten, että heistä voi jotenkin hyötyä ja heiltä saada palveluksia🤯

Vastaa käyttäjälle Riku Kataniemi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X