Neljävuotias päätti ottaa lopputilin päiväkodista ja siirtyä muihin tehtäviin

Tähän saakka neljä on ollut haastavin ikä. Meidän neidille pamahti päälle sellainen uhma, että olen aivan loppu. Samalla yritän olla nauramatta, koska tämä neitokainen on melko napakka neuvottelemaan. Usein mun omia oppeja ja viisauksia käytetään minua vastaan. Elämäni aikana en ole tavannut ketään, joka osaisi potkasta suuhuni jauhoja, mutta minulle sinuaantui tietysti minikopio itsestäni, ja nyt sitten istun jauhot suussa vähintään kerran päivässä. Ironista, eikö?

Olin selostanut Bellelle, että kukaan ei ikinä saa koskea sinuun, jos et halua. Teoriassa kaunis ajatus ja tärkeä oppi elämässä. Yhtenä kauniina aamuna hän sitten päätti, että ei halua pukea housuja. Olimme lähdössä päiväkotiin, oli tietty ihan jäätävä kiire ja lapsi huutaa naama punaisena että ei, en halua housuja, menen pikkareissa. Just kun olin aloittamassa painomatsin, hän kertoi että ”en halua että kosket minuun, olen itse sanonut että ei saa koskea jos ei anna lupaa!”. Siinä se sitten oli, mun omia oppeja ja ohjeistuksia käytettiin minua vastaan. Räjähtämisen sijaan olin oikeastaan aika ylpeä. Onhan tuo pieni ihminen tosi hyvä argumentoimaan.

Päiväkotiin lähteminen on nykyään tosi haastavaa. Viime viikolla hän ilmoitti napakasti ottavansa lopputilin päiväkodista. ”Siirryn muihin tehtäviin, koska minusta tuntuu, että päväkodilla ei enää ole minulle yhtään mitään annettavaa”. Keskustelu tuntui lähinnä palkkaneuvottelulta, mutta olihan siinä vähän vaikeeta pitää pokkaa ja pysyä vahvana, että kyllä me ollaan sinne päikkyyn menossa huomennakin, vaikka miten haluaisit ”siirtyä muihin tehtäviin”. Lisäargumentti oli tietysti, että olen ohjeistanut häntä tekemään asioita, mistä tykkää, ja nyt on kuulkaas niin, että hän ei kyllä yhtään tykkää siitä päiväkodista. ”Eihän siinä ole mitään järkeä tehdä asioista, mistä ei tykkää!”.

Ennen tätä uhmaa, Belle on ollut tosi päättäväinen ja ottanut epäonnistumiset tosi rankasti. Olen lohduttanut, että kaikessa ei tarvitse olla paras, ei edes välttämättä hyvä. Aina ei vaan onnistu, ja se on ihan ok, tehdään sitten mielummin jotain muuta. Riittää että yrität parhaasi ja niin edelleen. No, nykyään siivoaminen ei enää ole mieluisaa hommaa, joten arvatkaapa vaan mihin tämä tyttö vetoaa, kun siivoaminen ei nappaa. Hän siirtää yhden tavaran, ja muistuttaa minua sitten kovaan ääneen, miten ”kaikessa ei tarvitse olla paras ja aina ei vaan onnistu. Tänään siivoaminen ei onnistu, ja se on ihan ok”. Ai luoja.

Tähän päiväkotiväittelyyn olen yrittänyt selittää, että ensin käydään päiväkodissa ja sitten koulussa. Koulussakin pitää käydä, ja opiskella itsellensä kivan ammatin. Sillä tavalla saa itsellensä kivan työn. Nooo… Nyt tässä, kun pää meinasi räjähtää Bellen uhman kanssa, hän ihmetteli miksi en opiskellut itselleni paremman ammatin. Toisin sanoen minun neljävuotias enkelini kertoi että ”voivoi, itseppäs päätit opiskella kotiäidiksi, ammattivalinta kysymys”. Kesken hirveetä väittelyä purskahdan aina nauruun, vaikka uhma nyt ei sinänsä ole mikään naurun aihe. Tämä on rankkaa paskaa tällä hetkellä.

Onko teillä yhtä sanavalmiita muksuja? 😀

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Teillä on tunneälykkäät lapset. Niin samaistuttava kirjoitus tuosta lasten nokkeluudesta. Meillä neiti on sanavalmis, joten voin samaistua tuohon, että välillä on vaikea olla nauramatta ku kuulee omia kommenttejaan noiden pikkuihmisten suusta.
Olin kieltänyt jonkun asian ja hetken päästä neiti tulee voitonriemuinen ilme kasvoillaan kertomaan, että mummu lupas. Sä olet äiti sanonut, että vanhempia pitää totella ja koska mummu on sun äiti niin sun pitää totella sun äitiä. Oli salaa käyny soittamassa mummulle ja osannu asetella sanansa niin, että mummu ei ollut tiennyt mitään mun kiellosta ja mennyt lupaamaan neidille, että saa tehdä. Eikä neiti tietenkään ollut kertonut, että äiti kielsi. Sovittiin Mummun kanssa, että jatkossa me aikuiset keskustelemme ensin keskenämme toimintatavoista ja vasta sitten luvataan asioita. 🙈.
Ne on aika älykkäitä nuo lapset saamaan asiat läpi ku jotain haluavat.😁

Avatar

Meillä esikoinen oli vähän vajaa 4v kun järkyttävän raivarin jälkeen kysyin, että ”no, olitkos vähän kiukkupussi” ja poika vastasit tähän itkuisena ”ootko ite paska vai keijo” 🤣

Desire Nyman

Ahahahha eikä 🤣🤣🤣

Avatar

Belle on niin näppärä suustaan! 😍

Avatar

Belle kuulostaa ihan meijän vanhemmalta muksulta, joka on vetänyt jokaikisen uhmansa läpi aina sata lasissa 😀 On myös hyvin sanavalmis ja fiksu tapaus, äiti ja isi saa usein kuulla kunniansa. Kerran esim. raivosi kun ei päässyt harrastukseen flunssan takia, että ”te pilaatte minun elämäntyöni!!” 😀

Avatar

Täytyy kyllä sanoo et mahtava teksti ja kirjoitat muutenkin kivalla ja hauskalla tyylillä. 🙂👍🏻👍🏻 Tätä tekstiä ei voinut nauramatta lukea, vaikka uhma ei millää muotoo ole aina iha kivoimmasta päästä.Nimimerkillä itsellä poika 2/19 syntyny ja tuntunu et joku uhma ollu 1v asti ja pahenee vaa. 😏😩 Toki äitikin on hyvin hyvin tulinen ja tempperamenttinen. 🔥😆🤦‍♀️

Avatar

Ihana Beltsu 😍😍😍 sulla on niin mahtava plikka😁😘

Avatar

Anteeksi, päivän parhaat naurut 🙈😅

Avatar

Apua, just ku meidän 4v päättäväinen neiti. Välillä vanhempana ei oikein tiedä pitääkö itkeä, nauraa, komentaa vaiko antaa periksi

Avatar

Meillä vastaus lähes kaikkeen on : äiti kato googlesta.

Avatar

Meillä tyr nyt 9 ja tuo sama jatkunut tuosta n 4 asti. Ja kaikki kerrotaan muillekin, lauseella – äiti oot sanonut että kaikki perheet sählää/sössii tms mutta jotkut vaan yrittää peitellä sitä. Erittäin hyvä neuvottelija kun on kuullut meidän yrittäjävanhempien neuvottelevan millon mistäkin. Nyt kun on kännyt ym digivehkeet niin osaa käydä kauppaa viikonloppuisin lisäajan saamiseksi. Pitivät kesällä kirpputoria kodin etupihalla ja oli mahtavaa kuunnella hinta keskusteluja katumme ihmisten kanssa. Onnea vaan!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä