Mikä helvetin uhriutuja se äiti siellä kotona on

Niin, miksi äidit valittavat kovaan ääneen, miten rankkaa perheen pyörittäminen on. Onhan se lapsi kuitenkin ihan oma valinta, ja siis onhan se, tietysti, mutta eihän se arki muutu helpommaksi, vaikka oma valinta onkin. Tässä kun olen valvonut yli kuukauden poskihampaiden takia, voin todeta, että kyllä tämä äitiys on rankkaa paskaa välillä. Olen aivan finaalissa, ja vaikka asenteella on väliä monessakin asiassa, pelkällä asenteella ei lähdetä korjaamaan univelkoja. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, että en rakastaisi lapsiania, olen vaan tosi väsynyt just nyt.

Eihän äitiys sido meitä kiinni patteriin. Voisin tehdä sen päätöksen, että Mytte menee päiväkotiin. Tällä tavalla mun työntekokin helpottuisi huomattavasti, mutta eihän tämä auta väsymykseen. Jos minulla olisi tavallinen 9-17 työ, olisin varmaan entistä väsyneempi. Nyt saan sentään huilata päikkäreiden aikana, mikäli meillä on sellainen päivä, että Mytte päättää nukkua näitä päikkäreitä. Tämä kun ei myöskään ole itsestäänselvyys enää. Lapsivapaatakin voisin tietysti ottaa, ja nakata lapset vaikkapa mummolaan. Mutta äitiydessä on se jännä ristiriita, että lapsia tulee heti ikävä. Sitten olen juuri se mutsi, joka on ahdistunut, että meneekö siellä nyt varmasti hyvin, ja lasken minuutteja kunnes lapset tulevat takaisin kotiin.


Mulla meni vähän pata jumiin valvomisen kanssa, joten Andreas antoi minun nukkua pitkään viikonloppuna. Siinä vaiheessa kun itse heräsin koomastani, Mytte nukkui päikkäreitä ja voi vitsi miten ristiriitainen fiilis siitä tuli. Mullahan ois ollu mahdollisuuksia tehdä vaikka ja mitä, ilman että lapset roikkuu kiinni mussa, mutta ei, teki mieli käydä herättämässä ja sylitellä. Eli tämä minun ja Mytten eroahdistus toimii molempiin suuntiin. Tavallaan pitäisi saada sitä hehkutettua ”omaa aikaa”, jotta jaksais paremmin, mutta sitten kun mulla olisi mahdollisuus ei enää tee mielikään.

Kai nyt jokainen ymmärtää, että lapset ei välttämättä nuku

Uskon kyllä, että jokainen vanhempi tiedostaa, että vauvat eivät välttämättä nuku kovinkaan hyvin, mutta valvominen on silti perseestä. Väsymys kun vaikuttaa niin moneen asiaan. Väsyneenä minusta tulee sellainen kiukkuinen äkäpussi, ja välillä en edes kestä itseäni. Jokainen pieni vastoinkäyminen tuntuu yhtäkkiä maailmanlopulta. Jokainen vanhempi tietää varmasti myös, että lapset sotkevat, mutta siinä vaiheessa kun nukkamattoon on kuivunut kiinni noin kilon muovailuvahaa, ei kyllä silti hymyillytä. Siinä vaiheessa tekisi oikeasti mieli sytyttää koko kusinen matto tuleen. Poissa silmistä, poissa mielestä, vai miten se meni.

Aika usein äidit puhuvat, miten miehet eivät sitä ja miehet eivät tätä, ja onhan se totta, että suurimmassa osassa perheistä äiti on se, joka on kotona lasten kanssa. Jossain tutkimuksessa luin, että vaan yksi neljäsosa miehistä käyttäisivät kaikkia isyyslomapäiviä. Mutta tässä pitää myös muistaa, että vaikka miehet eivät sitä ja tätä, niin heilläkin on ne omat voimavarat. Myönnän, että vitutuskäyrä on erittäin korkealla, kun valvon Mytten kanssa ja Andreaksen kuorsaus kuuluu olkkariin saakka, mutta hänellä on herätys 05:30. Minä saan ehkä hyvällä tuurilla nukkua 9 saakka. Nykyään miehet sentään osallistuvat aika hyvin kotitöihin ja lastenhoitoon, mutta eihän nekään voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Enkä kyllä minäkään tarttunut mopinvarteen samantien pitkän työpäivän jälkeen, silloin kun lapsia ei vielä ollut kuviossa.


Vaikka äitien marmattaminen ehkä ärsyttääkin, näissä asioissa kannattaa muistaa, että toisen väsymystä ei ikinä saisi vähätellä. Tällaiseen ”ai sinä olet valvonut kolme viikkoa, eihän se ole mitään, MINÄ olen valvonut kolme vuotta, JA HYVIN OLEN SELVINNYT!” ei myöskään kannata lähteä. Ihmiset kun kestävät valvomista ja väsymystä eri tavalla. Pahimmassa tapauksessa ihmiset eivät enää uskalla kertoa olevansa uupuneita, eikä uskalla hankkia apua, vaikka voimavarat ovat loppu. Pelkällä kahvilla ja positiivisella asenteella kun ei pärjää maailman tappiin saakka, vaan välillä tarvitaan oikeasti ulkopuolista apua.

Oli miten oli, tällä hetkellä meillä nukutaan aika huonosti, jonka takia olen väsynyt. Joku nyt varmasti ihmettelee, että ”nooo, miten paljon teillä sitten valvotaan?”. Välillä on parempia öitä, ja välillä huonompia, joten vastaan että ”tarpeeksi”. Lisään vielä tähän, että poskihampaat ovat perseestä. Miten yöt sujuu teillä? Muita väsyneitä äitejä? 😴

Kommentit

20 kommenttia
Avatar

Tämäkin teksti olisi vähän uskottavampi, jois kuvat ei olisi niin sliipattuja. Sulla on kuitenkin jostain aikaa ja voimia laittaa hiukset, meikata ja siivota koti 👍 Enemmän kuin monella muulla.

Avatar

Kuulostaa tutulta. Meillä 10kk tyttö sairastellut paljon ja nukkuu huonosti. Kyllä väsyttää ja kiukuttaa mutta rakastan silti maailman eniten olla äiti tuolle pienelle tytölle enkä vaihtaisi päivääkään pois. Ihanaa lukea nöitä sun tekstejä kun et kaunistele mitään. Oot best! Keep up the good work ❤️

Avatar

Neljän viikon ikäinen ja 6-v valvottivat vuoron perään koko viime yön, ja sitä edeltävän ja luultavasti myös seuraavan yön. Olen monsteriäiti kun kaikki ketuttaa niin paljon ettei veri kierrä…ja tää puolison kuorsaus kaiken päälle vie viimeiset hermot

Avatar

Väsymyksestä huolimatta oot kyllä ihan jäätävän kaunis! ❤️

Desire Nyman

Voi kiitos, piristipäs mun päivää ihanasti tämä kommentti! 🥰 vaikka täällä kauhistelen mun silmäpusseja 😂

Avatar

Tää on tosi tärkeä aihe! Itse koen, että ei kumppanin kuulu työputken keskellä valvoa tasavertaisesti kotona olevan äidin kanssa, mutta ehkä ongelma piileekin juuri siinä, että miksi se on aina se mies joka on työputken keskellä, eikä toisinpäin? Niin että äiti käy töissä ja tarvitsee unta, ja kumppani herää öisin.

Tietysti ihan biologisista syistä vauva on enemmän äidissä kiinni ekoina kuukausina. Mutta tuntuu, että usein vielä vuodenkin päästä isä on se joka ”auttaa äitiä” lastenhoidossa, eikä aidosti oteta vastuuta saman verran. Vaikka äitikin kävisi töissä.

Tää vuodatus ei nyt sinänsä liity mitenkään teidän perheeseen (yrittäjien haasteet vaikuttaa järjestelyihin paljon), mut tuli vaan yleisesti tästä aiheesta mieleen:).

Desire Nyman

Totta, näinhän sen ei kuuluisi mennä, mutta usein valitettavasti menee! Ollaan näköjään vähän kivikaudella vielä tämän asian kanssa täällä Suomessa. Jotenkin ajatellaan helposti, että lapset olisivat pelkästään äidin vastuulla, ja isä vaan ”vähän auttaa” välillä 😅

Avatar

Täällä väsynyt äiti! Klo 2.30-4.30 välillä alkava pinnasängyssä ympäri telmiminen ”äitiäitiäiti”-mantraa hokien iskee lisäkierroksia äidin väsymykseen. Laskeskelin, että edelliset hyvät 8 tunnin yöunet oli joskus 2019. Väsymyksestä johtuen oon 85% sitruunan väärästä päässä nauttineen oloinen, onneks lähipiiri auttaa ja muistuttaa hellittämään välillä.

Avatar

9kk pojalle tullu viimeisen kahden kuukauden aikana 8 hammasta ja oppinu ryömimään, konttaamaan, nousemaan istumaan ja nousemaan seisomaan, että ei oo hetkeen kunnolla nukuttu 🥴 Eikä voi ees kahvia juoda kun sitten ei poika nuku edes päikkäreitä kunnolla… Pikkuisen väsyttää juu, mutta kai tämä joskus rauhoittuu..

Avatar

Poskihampaat ovat perseestä, siitä olen samaa mieltä. Lapsi teki poskihampaita lähes kolme kuukautta ja nukkui huonosti. Lopulta kaikki neljä poskihammasta tuli läpi viikon sisällä ja tadaa, unet paranivat kertaheitolla noin 90%.

Muiden hampaiden puhkeaminen aiheutti ehkä yhden huonon yön jos sitäkään, mutta poskihampaat olivat omaa luokkaansa. Ja niitä kuulemma tulee vielä toinen satsi siinä 2 vuoden kieppeillä 😀

Avatar

Meillä 4kk ikäiset kaksoset. Ollaan valvottu se 4kk ja aina suorastaan vi..ttaa kun ihmiset sanoo että pitää nukkua kun vauvatkin nukkuu. Joo siis jos ne nukkuis joskus ja hienoa olis jos vielä samaan aikaan. Ei niillä 10 Min pätkillä tee mitään. Ja siis on 2 vanhempaa lasta joten ei ole meille mitään uutta vauvojen kanssa oleminen.

Avatar

On myös puolisoita, jotka eivät oikeasti osallistu.
Perheitä kun on niin monenlaisia.

Desire Nyman

On toki, mutta jos ei osallistu vaikka toisella on voimavarat ihan loppu, olisi varmaan keskustelun paikka. Parisuhteessa pitäisi mielestäni osata tehdä tiimityötä 😊

Avatar

Meillä on Mytteä pari viikkoa vanhempi kaveri. Vauvana nukkui vain vieressä, ei yksin tai vaikkapa vaunuissa ollenkaan. Nyt nukahtaa noin klo 20, mutta heräilee noin vartin välein siihen asti, että menen viereen nukkumaan. Sitten klo 00-01 välillä herätään, valvotaan pahimmillaan 3-4 tuntia ja sitten nukutaan rauhallista unta klo 05-08. Tätä jatkunut nyt kuukausia. Yksin ei nuku edelleenkään juurikaan (uni katkonaista) ja että saa edes vähän unta pollaan olen sitten pitänyt vieressä.

Avatar

Täällä 6kk neiti hulinoi ja valvottaa oikein urakalla. Heti synnärillä totesin, että tämä neiti se ei tule nukkumaan ja miten oikeessa olinkaan. Nukutaan tytön kanssa kaksin parisängyssä ja mies sohvalla. Tyttö herää aivan mitättömistö äänistä ja ei suostu nukkumaan yksin. Heräilee tissille 3-4 kertaa yön aikana ja saattaa valvoskella pitkiäkin aikoja keskellä yötä. Kauhulla odotan tämän liikkeelle lähtöä miten sitten saan pysymään turvallisesti sängyssä.
Esikoista käytin aikoinaan vauvahieronnassa ensin vatsakipujen ja myöhemmin hampaiden tekemisen takia ja oli muuten meille tosi suuri vaikutus. Jokainen vauva tosin reagoi hoitoon eri tavoin.

Avatar

Nostan hattua jokaiselle vanhemmalle, jotka valvovat syystä tai toisesta. You can do this!

Avatar

Haha toi eka kuva on huippu, Mytte selkeesti näyttää keskaria sun yöunille😁 mut oikeesti tsemppiä! Valvominen on perseestä…:/

Avatar

Yöt alkaa vihdoin kahden vuoden lähestyessä sujua, mutta neljän, vielä aika pienen lapsen, kanssa ihan toi perusarki on välillä niin uuvuttavaa, että tekisi mieli itkeä. Sä oot sentään ehtinyt siivoamaan olohuoneen, meikkamaan, laittamaan tukan ja tän tekstinkin kirjoittamaan ✌️ Ehkä vähemmän siloitellut kuvat toisi vielä enemmän uskottavuutta juttuun 😉 Vaikka toki ymmärrän tuon vauvavaiheen väsymyksen, voimia sinne!

Desire Nyman

Kiitos, eiköhän tämä tästä, kunhan ne hampaat nyt vaan tulis läpi 😄 nämä ”siloitellut kuvat” saattavat nyt ehkä antaa vähän väärän kuvan, jos unohtaa että tämä blogi sekä kuvien ottaminen on mun työ 😊

Avatar

Kipulääkesuppoja kannattaa antaa lapselle, jolla on kipuja. Se helpottaa lapsen oloa.

Kun lapsi täytti kuusi vuotta, pystyin henkisesti suuntautumaan pelkästä lapsen tarpeisiin keskittymisestä, myös omiin tarpeisiini tuntematta surkeaa oloa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä