AVOIN KIRJE RASKAUS HORMOONEILTANI

Rakas ihminen lähelläni,

Olen aina uskonut että kaikkien pitäisi ottaa vastuutta omista teoistaan. Ja sitten tulin raskaaksi. Nyt en enää tiedä mitä minun pitäisi uskoa.

Tiedän että on ollut niitä hetkiä raskauden aikana kun en ole ollut täysin oma itseni. Olet ehkä huomannut pieniä mielentilavaihteiluita (pieniä tarkoittaen pesäpallomailalla naamaasi). Olet ehkä yllättynyt, loukkaantunut tai pelännyt. Haluan että tiedät että raskaus hormoonit ovat syy tähän – en voi olla vastuussa siitä. Anna minun selittää.

Raskaus hormoonit ovat kun alter ego, joka astuu ovesta sisään kun jotain menee pieleen, esimerkiksi kun Wifi ei halua toimia. Ne sanovat minulle ”Astu sivuun kultaseni, meillä on kaksi vaihtoehtoa. Voidaan käynnistää modeemi uudestaan tai voidaan raivota ja heittää modeemin seinään. Minun mielestäni meidän pitäisi raivota ja heittää modeemin seinään”. Ensin alter egoni heittää modeemin seinään ja sitten minä heitän läppärin perään.

Ensimmäisen kerran kun alter egoni (kutsun häntä Tinaksi, feel free to call her that also) astui esiin huomasin että luulit riiteleväsi minun kanssani, etkä Tinan kanssa. Tämä oli aika uutta meille molemmille tässä vaiheessa, joten kait se oli normaalia. Luulen että huomasit jotain olevan viassa siinä vaiheessa kun rupesin itkemään koska kaupassa ei ollut mandariinejä. ”Miksi et mennyt toiseen kauppaan? Etkö välitä minusta yhtään?”.

Tämän jälkeen Tina on astunut esiin aika usein, varsinkin kun paineet nousevat tai jos itse olen liian väsynyt reagoimiseen Tina on valmis astumaan parrasvaloon ja hoitamaan asian puolestani. Tina voi ilmestyä kahdessa sekunnissa mistä vain, ja hän ei ole kärsivällinen. Hän ei yritä peittää tunteitaan tai käyttäytyä hyvin. Et ehkä uskalla sanoa Tinalle ei koska pelkäät häntä, ja ymmärrän sinua hyvin koska minäkin pelkään häntä välillä.

Teimme keittiöremppaa mieheni kanssa. Oli lauantai ja mieheni oli flunssainen eikä viennyt projektia eteenpäin. Silloin Tina yhtäkkiä astui esiin ja kertoi suorilla sanoilla miten laiska ja hirveä ihminen mieheni on. Kun riitelyä ja nalkutusta oli kestänyt puolisen tuntia mieheni kyllästyi Tinalle, ja ymmärrän häntä täysin koska minäkin kyllästyin häneen. Päätin että nyt Tina pitää turpansa kiinni, ja otin Tinan kädestä ja talutin hänet autoon. Menimme sitten yhdessä ajelulle, missä Tina rauhoittui ja pystyin rauhassa omana itsenäni juomaan kahvia äitini luonna.

Lääkärien luonna Tina astuu hyvin nopeasti sisään jos he eivät anna selkeitä vastauksia, tai jos uutisissa on joku hirveän paha uutinen missä ei ole järkeä. Jos mieheni lähettää jonkun typerän viestin, pidämme keskustelua Tiinan kanssa. ”Vastasino hän oikeasti noin?” – ”OH NO HE DID NOT” – ”Ylireagoinko?” – ”Hell no girl, I’ll handle this”. Sitten Tina iskee capslockin päälle eikä pelkää käyttää huutomerkkejä. Koska Tina ei ole kärsivällinen, hän myös lähettää niin monta avautumisviestiä peräkkäin että mitään ei jää epäselväksi.

Äitini ehdotti erillaisia ruokia kun minulla oli erittäin paha ja etova olo, eikä selkeästi meinannut antaa minun olla syömättä mitään. Silloin Tina kertoi hänelle että ”Me ei todellakaan aijota syödä mitään nyt ja mikä sunki ongelma on että pitää väkisin tyrkyttää?!”. Äitini kertoi Tinalle aika jyrkkään sävyyn että nyt kannattais pitää turpansa kiinni ja syödä jotain! Siitä alkoi sitten hirveät itkusessiot että miksi kukaan ei ymmärrä tätä mun pahaa oloa.

En tykkää Tinasta, mutta joudun elämään hänen kanssaan. En tunne omaa itseäni enää koska en ikinä tiedä milloin Tina päättää astua esiin. Tina on myös antanut minulle aknen, pahan olon ja univaikeuksia. Haluan että tiedät että Tina muuttaa synnytyksen jälkeen sibiriaan ja on jäämässä sinne asumaan. Toivon että jaksat elää minun ja Tinan kanssa, vaikka se on rankkaa. Olen niin kiitollinen että olet jaksanut meitä näin kauan, se ei varmasti ole ollut helppoa.