Täällä ollaan eletty kuplassa 155 päivää. Minun huonot olot, lääkärikäynnit, labroissa pyöriminen, jännittäminen ennen tuloksia, väsymys, kärttyisyys, vauvan terveys. Eilen ekat lumet tuli ja värjäsi koko maan valkoiseksi. Siinä vaiheessa havahduin että minun kurja olo alkoi kesällä, kesälomani aikana. Niin nopeasti aika on vierinyt ohi, ilman että olen pystynyt miettimään mitään muuta.
Avioliittoni ajautui huonoon koloon heti kun tulin raskaaksi. Ensimmäiset kuukaudet en pystynyt tekemään muuta kuin käydä töissä ja nukkua. Kaikki viikonloput nukuin. Muistan miten mieheni aina töitten jälkeen nopeasti teki ruokaa, että saisin edes jotain syötyä ennen kuin nukahdan. Mieheni siis menetti vaimonsa läsnäolon jo ennen plussaamista.
Sitten saapui toinen vaihe, ne jäätävät päänsäryt ja oksentamiset, huimaukset ja lisää väsymystä. Tässä vaiheessa istuin vessassa ja oksensin. Muistan miten mieheni toi minulle vettä ja rupesin itkemään, purkasin siinä sitten sydäntä miten en vaan jaksa enää enkä pysty tähän, samalla kun räkä valui. Niin erittäin romanttista, eikö niin. Mieheni ei pystynyt vastaamaan mitään, mutta katse oli huolestunut. Vietettiin loppuillan meidän vessassa, tunnelma oli tiivis koska se on kooltaan noin 4 neliötä.
Olotila pysyi samana, mutta sitten hormoonit toivat mukanaan sellaisen kukaan ei ymmärrä ja miksi pelkästään minä kärsin – fiiliksen. Silloin tuntui ihan loogiselta syyllistää miestäni siitä että hänellä on niin hyvä olo, ja minä saan kaiken tän paskan. Tuntui niin epäreilulta että lopputulos on kuitenkin meille molemmille se sama: yhteinen lapsi. Jälkeenpäin (näin rauhallisessa mielentilassa) ymmärtää helpostikin että se ei ollut mieheni vika vaan biologian. Miehet eivät voi kantaa lapsia. Muistan miten hän tuputti minulle kaiken maailman ruokia koska syöminen on tärkeetä ja vauvakin tarvitsee ravintoa ja minä otin sen heti loukkaavana että kyllä tässä kuule yritetään mutta kun mikään ei mene alas niin mitäs siinä pakkosyötät! Väitätkö että tahallani olen ravitsematta meidän vauvaa?! Ja hirveät itkusessiot siihen päälle.
Kaipaan miestäni ihan hulluna ja halusin jotenkin osoittaa että hän on minulle tärkeä, ja että arvostan häntä. Ostin hänelle kaksi lippua jokereitten lätkämatsiin. Saa sitten tuleva isukki vähän rauhoitella hermojansa välillä. Elämä raskaana olevan hormoonihirviön kanssa ei varmasti ole helppoa. Onneksi yli puolet odotusajasta on selätetty. Toivon että vaikka ongelmat tässä vaiheessa tuntuvatkin isoilta, voimme vielä joku päivä nauraa näille muistoille. Varsinkin sille kun heitin appelsiinejä mieheni päälle, koska pyysin mandariinejä ja hermot meni kuoriessa. Anteeksi siitäkin kultaseni, terveisin Appelsiinin tappaja. ❤️
Kommentit (2)
Hah i know the feeling!
Med vårt första barn va dedä tröttheten helt superhemsk!
Såndä ”perus” vardag va orka dra sej till jobbe, efter de butiken sen laga mat o sen o sova ”päikkäre” 3h vakna att klockan e typ 21.00 sen dushen, kläderna, valda inför nästa jobbdag, pieni iltapala o ladda kaffekokaren klar till morgonen o sen sova igen.. veckosluten for typ till utan att ljuga säkert 16h per dag att sova. Vet int är man lika trött nu när man väntar andra eller är de bara att man int hinner reagera för de samma vis när man har helatin touhu me första barne. Nojaaa anyway helt hemskt o dedä att nån helatin säger va man ska göra (jo den andra tänker på ens bästa men ..) AAH du ska int äta Auraost, inte skaldjur, inte dricka för mycke kaffe, inte äta sushi, inte äta kavijar/mäti/gravad lax öööh va annat.. jooo o motionera o ut o gå flere timmar i veckan o inte stressa eller anstränga sig fysikst ändå så mycket.. kom ihåg dricka vatten så o så mycket… Värst va när min man sa att ja inte får byta kattsandlådan för kattkisi innehåller öööh int direkt väl ammoniak men någå jävla ångor o bobbor man kan få.. eller att använda så mycket parfymerade saker (typ dödö, hiuslakkaa, parfym ym) eller att lacka naglarna eller färga håret..
Då tiltta ja o sa att prkl bygg en jävla stor bur åt mej då när man int får göra någå, typ bara sitta/ligga o äta salladsblad o ut o marssa (OBS! bara de inte var förhalt och telefon o huomioliivi måst vara med/på)
Oioi va ja minns den tiden, nu skrattar ja åt all ”hössötys” o e no lite sådää hmmm rörd av hur gulli man mittiallt kan bli men jag kanske inte visa mina känslor på ett så bra vis, va ju van att göra o fara hu mam ville o inte påsammavis tänka på nån annans hälsa.. liksom sådää mina pienet paheet (typ Battery eller Redbull drickande) kan ha så stor inverkan på någon annan (masuasukki)
Men jooo här märker man att man har haft full rulle helandagen med 1.5 åringen så man måst lite angsta vuxensaker 😀
men ciao hoppas allt är bättre än dina förra posts, o ja kan nästan lova med 100% sannolikhet att dedä kiukkupyllytiden far nog förbi och försök se lite från din mans synvinkel, sku du själv orka hära på tiuskimista om du frågar någå om hu du mår eller bebben mår, kanske han tror/tycker att de e bättre o ta några steg undan från all hormoonihurrikaanin din kropp/mieli släpper låss..?
Pettikö hän sinua toisen naisen kanssa? Miten sait tietää siitä?