En ole pitkään aikaan avannut mitään meidän parisuhteesta teille. En oikein tiedä miten minun pitäisi kuvailla meidän tilannetta. Erottiin RV13, olin yksin koko raskausajan, mies saapui paikalle synnytyksen jälkeen ja muutti takaisin kun Kirppu kotiutui sairaalasta. Yritetään, riidellään, sovitaan ja riidellään taas. Ei luottamusta, ei varmuutta huomisesta, junnaillaan paikallaan koska haavat ovat vielä niin tuoreet. Anteeksi antaminen on helppoa, mutta unohtaminen on vaikeaa.
Välillä häpeän. Mun miestä ja meidän vaikeasti selitettävää tilannetta. Häpeän että kaverit joutuivat viemään minut sairaalaan keskenmenojen kanssa, koska mies oli muualla. Ja sitä että hän jätti minut, vaikka lupasi olla tukena ja turvana ja edellisenä päivänä väitti rakastavansa minua. Häpeän kaikki ne kerrat kun istuin yksin neuvolassa, ultrassa tai parisuhdeterapiassa koska hän ei saapunut paikalle. Ja kaikki ne kerrat kun makasin sairaalassa ja hän ei viitsinyt vastata puhelimeen. Häpeän että hän unohti minut jouluna, mun syntymäpäivän, meidän kihlapäivän ja että hän ei huomioinnut minua mitenkään äitienpäivänä.
Häpesin kun sain tietää että mies jäi töihin vaikka lääkäri soitti että minä olen heräämössä ja Kirppu teholla. Ja kun hän osallistui firman juhliin vaikka Kirppu oli sairaalassa. Häpeän niitä kertoja kun hän on ottanut vapaapäivän ja mennyt muualle jopa yön yli, koska vauva-arki väsyttää häntä. Häpeän kun mun ystävät kysyvät missä hän on ja joudun vastaamaan että en tiedä, tai että hän ei vastaa puhelimeen. Ja niitä kertoja kun olen sopinut menoja ja joudun perumaan ne koska hän on myöhässä.
Häpeän kun mun ystävät kysyvät jos hän on hoitanut niitä asioita mitkä hän on luvannut hoitaa ja joudun vastaaman ei, ja ne sanovat asioita kuten ”mä arvasin” tai ”no eipä ollut mitään uutta”. Mua hävettää kun mun ystävät ennustavat miten hän seuraavalla kerralla mokaa ja joudun myöntämään että he olivat oikeassa, tai kun he kysyvät ”ja se oli tietysti jollain ihmeellisellä tavalla sun syy taas?” ja joudun vastaamaan joo. Ja minua hävettää joka kerta kun joku kysyy miten mä jaksan kattoa tätä. Koska oikeasti en jaksa. Tai kun ne kysyvät neuvolassa miten meillä menee enkä edes tiedä mitä pitäisi vastata. Paremminkin voisi mennä? En tiedä? Ei hyvin? Samaa paskaa kuin ennenkin?Mutta eniten häpeän itseäni. Että minä vielä kaiken tämän jälkeen olen tässä, valmiina yrittämään kerta toisensa jälkeen. Että minä en vaan pysty päästämään irti. Että uskon häntä kun hän väittää yrittävänsä, koska minä haluan uskoa. Mua hävettää että mun mies muuttui totaalisesti naimisiinmenon jälkeen ja että en vaatinut avioehtoa. Että minä olin niin tyhmä. Ja minua hävettää kirjoittaa tätä teille. Tuhansille ihmisille. Mutta minua hävettää vielä enemmän kun kysytte miten meillä menee enkä pysty vastaamaan. Koska kulta, mä vittu häpeen sua.
Kommentit (99)
[…] arjestaan Belle-vauvan yksinhuoltajana vaikean eron jälkeen. Hänen suosituin postauksensa Kulta, mä häpeen sua avasi suoraan ja riipaisevasti päättyneen parisuhteen ongelmakohtia ja sai myös lukijat […]
Moikka, mä olen 26v mies joka erosi lapsensa äidistä toukokuussa. Lapsi 1v 10kk nyt. Minä olin lapsen syntymän jälkeen täysi sika kotona. Käyttäydyin narsistisesti, alistin ja haukuin puolisoani ja syytin häntä kaikesta. Elin ikään kuin sumussa. Olin kokoajan sitä mieltä että ero on paras vaihtoehto. Ei kiinnostanut pariterapiat eikä mitkään. Koska syy oli toisessa. Hän ei ansainnut minua. Näin siis ajattelin. Nyt eron tultua ja kesän erossa oltuamme olen saanut märän rätin kasvoilleni tajutessani miten epävarma ja pieni ihminen olin ja miten purin sen lapseni äitiin. Kadun tätä päivittäin tällä hetkellä ja todella teen töitä muuttuakseni. Kadun tekojani ja olen pyytänyt anteeksi useita kertoja. Tosin kaikki taitaa olla liian myöhäistä. Summasummarum minun piti menettää kaikki tajutakseni virheeni ja ongelmani. Ehkä ex miehesikin joskus tajuaa virheensä ja kasvaa. Valitettavasti kaikki eivät sitä tee.
) :
Herää kysymys, miksi miehesi käyttäytyy noin. Onko hän jo luovuttanut? Oletteko puhuneet tästä? Toivon kaikkea hyvää, mutta itsekin mietin, että kannattaako sitä toista arvostella julkisesti. Oma mieheni on jopa kieltänyt kirjoittamasta meistä blogissani, jonka ymmärrän hyvin. Ei meidän parisuhde kuulukaan aiheisiini muutenkaan.
Minä taas olen ihan alusta asti kirjoittanut parisuhteestani 🙂 ja kyllä, yritetään purkaa näitä.. nämähän ovat siis vanhoja asioita, sen takia pystyin näistä kirjoittamaan niin avoimesti
Tuo jatkuu tasan niin kauan kun annat sen jatkua. Sanoit jossain että mies ei ole tuottanut lapselle pettymystä, kyllä hän on. Hän on kohdellut lapsensa äitiä todella huonosti. Lapsi kyllä vaistoaa asioita pienestä lähtien.
Ja e också av den åsikten att de här e fult gjort, att skriva allt som din man gör fel. Sku va hemst om min puoliso sku börja skriva alla mina mokan, o sånt som han tycker stt ja ha gjort fel i, i nettin, så alla kan läsa o man int har möjlihet ens ti försvara sej, om de ens sku vara möjlit, dont know… Men, bara min åsikt.
Alla gör fel, nångång. O som nån o skrev så, så myky mäst man arvosta sej själv o känna sej själv att man int tar emot va som helst o kan också tänka järkevästi. O framförallt kuna prata, ingen kan förstå den andra om man int säger o berättar, om de int efter de funkar åt något håll så…
Ps, samma perheneuvoja ???
Ibland hjälper de int bara att prata, utan man måst förstå varandra å ti de behöver vi just en perheneuvoja 🙂 vi har endå tur att Borgå har en sån, alla har int de. Å Anne e helt huippu ?
Heipsan.
Suoraan asiaan. Et voi muuttaa toista, siihen sinulla ei ole valtaa. Tämä on ensimmäinen asia, mikä sinun pitää ymmärtää. Toinen on se, että sinun tulee hyväksyä, että parisuhteesi on sairas. Kolmas asia on se, että tärkein rakkaus on itsensä rakastaminen. Kyllä, se on tärkeämpi, kuin mies, jopa lapsi. Sinä olet sinulle tärkein ja kun sinä voit hyvin, voi ihmiset ympärilläsikin. Ja tämä on erityisen tärkeää lapsellesi.
Olen joskus ollut samantapaisessa tilanteessa. Miehesi ei tule tuosta muuttumaan. Hetken muutos voi tulla, mutta se ei kestä. Miksikö? Koska hän ei arvosta sinua. Voin luvata, että tilanne ei tule muuttumaan. Lähteminen on vaikeaa, koska toinen lupaa 10 hyvää ja 11 kaunista. Sen takia on vain päätettävä lähteä ja tehdas se, eikä koskaan katsoa taaksepäin. On sisäistettävä ja hyväksyttävä se, että ne lupaukset eivät koskaan täyty. Sinun on myös ymmärrettävä, että nykyinen tilanne vaikuttaa negatiivisesti myös lapseenne. Hän saa todella kieroutuneen käsityksen parisuhteesta ja voi olla hänen sisäiselle kehitykselleen jopa tuhoisaa elää perheessä, jossa äitä kohdellaan, kuin vanhaa rukkasta ja hän on onneton. Uskallan väittää, että ero on lapsellekin parempi.
Lähteminen voi tuntua hypyltä tuntemattomaan ja sitä se toki on, pois totutusta. Mutta kuinka paljon huonompi se tuntematon voi olla? Minä lähdin. Löysin uuden ja toimivan parisuhteen ja voin vain ihmetellä itseäni, mitä päässäni liikkui, kun tuhlasin aikaani siihen edelliseen. Nyt olen oikeasti rakastettu ja arvostettu. Ja ihan sellaisena, kuin olen. Mutta hyppy vaati sen, että oppi rakastamaan itseään niin paljon, että ymmärsi, minkä arvoinen on.
Rakastan itseäsi ja mieti, oletko tuon kohtelun arvoinen. Ja vielä yksi opittava asia, sinä et ole tehnyt mitään väärin. Miehesi ei ole sinun häpeäsi. Hän ei ole sinun jatkeesi. Hän on erillinen yksilö. Hän on oma häpeänsä, jos osaa hävetä. Jos ei, sekin on hänen ongelmansa.
Olen onnellinen puolestasi, että sait kaiken kuntoon ja uskalsit päästää irti ♥. Ja näinhän se on, että ”minäkuva” on kärsinyt kaikesta tästä paskasta, ja jos ei rakasta omaa itseään niin ei kukaan muukaan sitä tee.
Vain yksi ja ainoa neuvo; LÄHDE!!!!! Vastaavassa tilanteessa minä päätin tehdä niin ja muutuin lähes onnelliseksi ihmiseksi. Vie vuosia unohtaa kaikki se kauheus ja luottamus ihmisiin on hataraa, mutta silti en palaisi entiseen. Tsemppiä!
Kiitos ❤️
Mielestäni vajoat aivan yhtä asiattomalle tasolle kuin huonokäytöksinen ja välinpitämätön miehesi kirjoitellessas tämmöistä mollaavaa mustamaalaavaa tekstiä koko suomen luettavaksi. En puolustele tuollaista käytöstä mitä kerrot miehesi tekevän, mutta mautonta retostella sillä ympäri nettiä. Tietääkö miehesi, kuinka rumastk puhut hänestä täällä? valitettavasti en ihmettele, jos menee huonosti. Kulta, sun miehes varmaan myös häpeää sua.
En kyllä mielestäni retostele asialla, ei tämä ole mikään ylpeyden aihe. Mutta jokainen ottaa tämän vastaan omalla tavalla.
Kuulosti tutulta toi sun teksti, valitettavasti. Omalla kohdallani pohdin eroa vuosia ennen kuin raja lopulta tuli vastaan. Eron jälkeen koin toki surua kun en saanutkaan sitä ihanaa rakastavaa ydinperhettä, mutta myös valtavaa helpotusta kun ei tarvinnut enää tuhlata energiaa katkeruuteen ja siihen ihmettelyyn että missä se toinen luuraa. Jokainen tilanne on toki omanlaisensa ja jokainen tehköön omat valintansa niin kuin parhaaksi näkevät. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Kyse on parisuhteesta, jossa molempien on kannettava kortensa kekoon. Yksin et voi suhdetta pelastaa tai kannatella. Paljon tsemppiä ja voimia!
Kurjaa että olet joutunut kokemaan saman. Mutta onneksi sait sun asiat kuntoon, ja kiitos tsempeistä ♥ pikkuhiljaa suunta ylöspäin 🙂
Toivottavasti saat voimaa ajatella omaa ja lapsen hyvinvointia. Toivottavasti saat voimaa antaa lapsellenne sellaisen kodin ja vanhemmuuden mallin joka mielestäsi on se oikea.
Ole itsekäs, lapsi ei ole syy olla yhdessä. Vanhempi voi olla ilman parisuhdettakin.
Kovasti voimia <3
Ps.avioehdon voi tehdä jälkeenpäinkin esim. http://www.agens.fi
kiitos ♥ ja joo, pystyy sen avioehdon myöhemminkin tekemään, mutta siihen tarvitaan molempien allekirjoitus, joten meillä se on edelleenkin tekemättä. Ehkä vielä joskus voidaan keskustella asiasta ja saadaan molemmat nimet alle 🙂
Luulen, että viimeistään sitten, kun miehesi pettää jonkin lupauksen lapsellenne ja lapsi itsekkin sen tajuaa, olet valmis jättämään miehen taaksesi ja etsimään sellaista rakkautta ja läsnäoloa mitä ansaitset. Me aikuisina kyllä kestämme yllättävän paljon sontaa puolisoiltamme mutta äidin sydän murtuu nähdessään sen ahdistuksen minkä lapselle niin rakas isä aiheuttaa. Joten olet ehkä valmis riskeeraamaan oman hyvinvointisi mahdollisen yhteisen tulevaisuuden tähden mutta oletko lapsesi?
Olen miehelleni myös sanonut että on eri asia olla huono aviomies kuin huono isä ja jos tämä käytös myös kohdistuu meidän prinsessaan niin se on kerrasta poikki. Mutta meidän tyttö on niin pieni vielä, että eipä ole mitään lupauksia vielä pystynyt hänelle antamaankaan 🙂
Siis minun on niin vaikeaa uskoa tätä todeksi. Tämä on pieni kaupunki ja kaikki kuulee kaikki. Kannattaisi varmaan muutaman kerran miettiä mitä kirjoittaa nettiin. A) kaikki pääsevät tätä lukemaan b) tämä tarkoittaa myös lapsesi muutan vuoden päästä c) kannattaisi varmaan pysyä totuudessa. Parisuhteessa on (usein ) 2 ja siksi on kaksi tarinaa aina,ja molemmissa on varmaan totuutta mutta minun on hyvin vaikeaa uskoa tätä ja paljon muuta sun blogista olevan totta. Harmittaa miehesi puolesta!
Mitään näistä asioista ei ole salaisuus vaan kaikkien tiedossa, koska kuten sanoit tuppukylässä asutaan. Kannattaa muistaa että kenenkään suhteesta ulkopuolinen ei voi puhua, koska kukaan ei tiedä mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Fasadi voi olla vaikka miten hieno, mutta totuus jotain ihan muuta. Mitä meidän lapseen tulee niin kumpikaan meistä ei valehtele hänelle yhtään mitään, vaan ihan avoimesti kerrotaan että olin yksin jos hän sitä kysyy.
Sä oot todella rohkea, kun uskallat jakaa näin kipeitä asioita. Olet varmasti monen naisen asilla ja avuksi monille muille, että uskallat! Joku muukin uskaltaa sinun ansiostasi ♡♡♡ Voimia ja siunausta sinulle! Toivotaan, että asiat järjestyvät parhain päin.
Kiitos ♥♥
Kannattaa muistaa, että ero tai asian päättäminen ei ole helppoa. Siinä ei luovuta pelkästään siitä, mitä nyt on vaan myös siitä mitä tulevaisuudessa voisi olla. Ei kannata syyttää itseään tai miettiä olevansa heikko, me kaikki tehdään se mihin pystytään ja mihin voimat riittää.Tulevaisuudessa ehkä kaikki on paremmin tai sinä olet vahvempi. Selviät varmasti!
Tämäpä! Ja kiitos hienoista sanoista ♥!
Irtipäästäminen ja muutos parisuhteesta yksin olemiseen on aina vaikea, mutta kirjoituksestasi luen: olet jo yksin.
Tarinasi muistuttaa omaani, vaikka omani oli PALJON helpompi. Elin 7 vuotta peliriippuvaisen kanssa, joka elätti itsensä siipieni alla, perui sovitut menot pelien takia ja käytti hyväksensä henkistä väkivaltaa: hänen virheensä olivat aina minun, eikä koskaan osannut pyytää anteeksi. Sanoillansa satutti. Häpesin.
Kun kihloihin oli menty 15-vuotiaana (idioottina), eroa ei ikinä halunnut ajatella. Sitten aloin ymmärtämään, että olen elänyt pelkissä toiveissa: toinen on vain haavekuva siitä, mitä oikeasti halusin. Lopulta valo pilkahti tunnelin päästä: Ihastuin. Rakastuin. Toiseen. Mutta ennen kuin tein tunteideni kanssa yhtään mitään tai edes kertonut rakkauteni kohteelle, tein päätöksen lähteä. Ja helppoa se ei ollut, varsinkin kun muu perhe ja vanhemmat eivät ikinä tienneet, mitä suhde oikeasti oli. Eivätkä tiedä vieläkään.
Yli kaksi vuotta on kulunut eropäätöksestä, enkä ole katunut hetkeäkään. Nyt elän ihanaa arkea rakastamani miehen kanssa. Miehen, joka rakastaa minua itsenään ja on aina tukena. Mies joka oikeasti haluaa tulevaisuuden kanssani. Ja osaa pyytää anteeksi.
Muista, että menneisyyttä ei voi muuttaa: sanottuja sanoja ei saa ikinä takaisin, eikä unohtaminen ole helppoa. Sen sijaan tulevaisuus on aina omissa käsissäsi.
Minä valitsin puhtaan pöydän.
Voimia valitsemallasi tiellä.
Toi sinun tarinasi ei kyllä vaikuta yhtään sen helpommalta kuin minun. Älä ikinä vähättele mitä olet joutunut käymään läpi. Vahva nainen olet ja olen onnellinen että olet saanut elämäsi kuntoon ♥
Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla, että jää tuohon tilanteeseen?
Ymmärrän pointtisi. En nyt tiedä tyhmä, mutta ainakin erittäin optimistinen.
Tee itsellesi ja lapsellesi palvelus. Lähde! Jos ei kerran tule sovitusti pariterapiaankaan.
Raskausaikana jätti tulematta, mutta nykyään kyllä osallistuu. Onneksi. Toivotaan nyt että sillä tavalla saadaan jotain tuloksia 🙂
Todella paljon tsemppiä sulle! Minullakin on aikoinaan ollut tollasta miestä, ”petti” mua, ei tullut sairaalaan tukenaksi vaikka hän oli vaatinu minun tekevän aborttia (sanoi tappaavansa itsensä jos en tee aborttia, itse halusin kovasti pitää sitä lasta. Mutta pelkäsin menettäväni häntä), kokoajan etti uusia tyttöjä kenelle voisi keskustella, oli kyllä ihana muakin kohtaan aina. Mutta valehteli ja oli vain sellainen.. noh, tyhmä ihminen. Aina vain annoin anteeksi ja otin takaisin. Ja aina vain hän vannoi ettei samaa tulee ikinä tapahtumaan. Mutta aina vain hän teki kaiken uudestaan ja uudestaan, kunnes en enää jaksanutkaan ja jätin. Toisaalta me ei kyllä todellakaan oltu naimisissa, vaan seurusteltiin vain 9kk. Mutta siitä huolimatta maailmani romahti. Kunnes elämääni astui mies joka nosti mut jaloilleen ja näytti ettei kaikki ole samanlaisia.
Meillä on nyt kaksi lasta, omakotitalo ja koira tulossa! On meilläkin ollut vaikeita aikoja,mutta hän pysyy siellä ja todellakin taistelee tämän parisuhteen eteen. Kohta 6v ollaan oltu yhdessä.
Paljonpaljonpaljon tsemppiä, tiiän myös kuinka vaikeeta se on, kun haluaa ja toivoo että toinen muuttuisi samanlaiseksi millanen hän oli alussa.. mutta yleensä siitä seuraa paljon hyvää, kunhan vain uskaltaa päästää irti ❤
Voi ei miten kurjaa 🙁 mutta kiva kuulla että asiat on nyt paljon paremmin ja kiitos ♥ ♥
Oisko kannattanut ensin parisuhde laittaa kuntoon ennen kuin pykää lapsia maailmaan.. Näyttää yh:na olo olevan helpompaa kun luottaa tuollaiseen apinaan joka ei ole auttamassa sillon kuin pitäisi. En ikinä antaisi kenenkään kohdella itseäni noin.
Ennen raskautta olin niin paljon vahvempi (mutta tietysti sinisilmäinen) että ihan hyvin selvisin keskenmenoista yksin. Mutta sitten kun tulin raskaaksi en ollutkaan ihan yhtä ”vahva”, ja sitten koko suhde kaatui. Eli kyllä jotkut asiat myös ovat sellaisia, että se kaataa parisuhteen hyvinkin nopeasti. Ei näitä asioita välttämättä pysty ennustamaan.
Ulkopuolisen silmin on selkeä tilanne. Avioehtoa ei ole, mutta raha on rahaa. Sitä ei hautaan saa. Siitä voi luopua. Työuraa on pitkälti edessä.
Sait jo kalleimman, lapsen.
Ei miehesi muutu. Nuo tilanteet ovat olleet törkeitä. Varjostavat tulevaa jo yhtä paljon kuin nykyisyyttä.
Pelottaako aloittaa alusta? Tietenkin. Mutta kun kirjoituksiasi lukee, kyllä olet arvokas ja timantit viedään parisuhdemarkkinoilla nopeasti. Joutuisit vaan tarkkaan valitsemaan minkä otat 😉 Tsemppiä nuori äiti!
Voi kiitos, olipa hienosti kirjoitettu. Lämmittää sydäntä ♥
Mulla on ollut samanlainen aarre miehenä, nykyisin hän on ex. Se olin myös minä, jonka oli vaikea päästää irti. Mutta sitten kun uskalsin vihdoin päästää irti, oli niin paljon helpompaa hengittää. Vaikka raskasta oli yksin kahden pienen lapsen kanssa, oli kuitenkin helpompaa, kun ei enää tarvinnut odottaa, hoitaisiko parisuhteen toinen osapuoli kerrankin lupaamansa asiat, vai saisiko taas pettyä katteettomiin lupauksiin?
Kun olin saanut itseni koottua, ja oppinut ennenkaikkea rakastamaan ja arvostamaan itseäni, tapasin miehen. Miehen, joka on paikalla kun lupaa, hoitaa ja haluaa viettää aikaa lastensa kanssa, hoitaa ja hyväksyy minun entisen elämänikin lapset.
Ja minulla on tässä kaikessa isoin opettelu, voiko miehet olla tämmöisiä, voiko heihin todella luottaa? Kyllä voi, se vain on niin hankalaa, kun ennen luottamus oli täysin tuntematon käsite.
Mutta ellen olisi uskaltanut päästää irti, en koskaan olisi saanut olla näin onnellinen. Uskalsin päästää irti, kun tajusin, etten voi yksin yrittää molempien puolesta, ja että minä mahdollistin exän sekoiluja, hän tiesi aina saavansa anteeksi, koska minä olin heikko.
Jaksamista sinulle, ja kun sinäkin uskallat päästää irti, löydät miehen, josta voit sanoa, kulta oon ylpeä susta, eikä häpeälle ole enää sijaa.
Tsemppiä. Neuvoisin sinun jatkamaan elämää. Kuten itse tein kerran. Mutta koska itse haluat, toivon parisuhteen löytävän kultaisen keskitien ja onnen. Onneton ihminen ei pitkälle kanna. Ehkä miehesi ei ole löytänyt omaa onnen tunnetta elämässään? Ilo lapsesta ja perheestä olisi oltava ensisijaista.
Avioehdon voi tehdä jälkikäteen, jospa saatte myös sen tehtyä jossain vaiheessa.
Tästä tekstistä saa sellaisen käsityksen, että sun mies on aivan kamala. Samalla näen tämän ”hyökkäyksenä” miestäsi vastaan. Hänellä on selvästi ongelmia, jos teksti pitää paikkansa, mutta toki osa asioista tässä on kertomatta niin lukijan käsitys on aina erilainen kuin itse asiat kokeneella. Kannattaa kuitenkin muistaa katsoa asioita kauempaa. En tarkoita sitä, että pitäisi etsiä syyllistä, vaan pyrkiä toimimaan tavalla, joka ei lietso tilannetta enää pahempaan. Tällaisen julkaisun kirjoittaminen on kuitenkin aika arkaluontoinen ja loukkaava. Miehesi on toiminut selkeästi väärin. Hänellä tuntuu olevan ongelmia, joihin hän tarvitsee apua. En tiedä onko hän sitä mieltä… Haluaisiko hän muuttua… Mutta tästä julkaisusta päätellen hän ei ole ainut. Selvästi provosoitte toinen toisianne ja olette siinä suhteessa kuin oravanpyörässä… Hän on molannanut. Mutta niin olet sinäkin. Haluaisitko sinä, että mokillasii mehusteltaisiin julkisesti? Jos joku tekisi minulle niin, se olisi äärimmäisen ahdistavaa ja loukkaavaa. En usko että olet niin tyhmä, että et ole sitä tajunnut kirjoittaessasi tätä julkaisua. Josta tulee ajatus, että ei miehesi ehkä ole ihan noin vain muuttunut naimisiinmenon jälkeen. En halua todellakaan syyttää sinua, mutta arkaluontoisten asioiden julkaiseminen toisesta netissä voi olla kova pala. Jotkut voivat mennä sekaisin siitä. Jos haluat asioiden olevan hyvin, kannattaa pyrkiä tekemään positiivisia tekoja jotka eivät provosoi toista. Pahoista teoista ei kannata kilpailla, kilpailkaa hyvistä asioista, positiivisessa mielessä. Toki asioista pitää puhua, mutta mielestäni tällainen julkaisu nimellisesti on julkista nöyryytystä eikä mitenkään auta teitä. Jos haluat kansan mielipiteitä, ehkä kannattaisi tehdä se anonyymisti. Niin kukaan ei osaisi yhdistää näitä asioita niin helposti mieheesi ja häneen ei kohdistuisi samanlaista hyökkäystä, kuin tästä.
Ymmärrän pointtisi ja ymmärrän myös että hänestä saa sellaisen kuvan. Onhan noi teot aivan hirveitä ja paljon haavoja olen saannut, mutta ei hänessä pelkästään paskaa ole. Yhdessä mentiin naimisiin ja rakennettiin tulevaisuutta enkä mitenkään pysty uskoa että hän olisi vetänyt roolia koko ajan. Sen takia toivon että saisin vielä takaisin sen ihanan miehen johon rakastuin 🙂
Alussa olin vähän että mitäs pienistä ja kyllä sopimalla selviää. .. Mutta mielipiteeni muuttui tekstin edetessä
… Jos ei mikään auta puhuminen jne. Jätä mies hyvissä väleissä jotta lapset saavat isän.. (itse olin isän enkä suosittele kenellekään)
Mutta työasiat ovat sellaiset jotka kannattaa antaa anteeksi. Työt voivat oikeasti viedä ihmisen elämästä tärkeitä osia.. jne.
Toivottavasti selvittelet ja saatte suhteen kuntoon 🙂
Ps. Lapsi on tärkein 🙂
Väärän kysymyksen ovat kaikki sinulle esittäneet. Seuraan täysin samaa tilannetta lähipiirissäni. Se on raskasta myös ystävillesi, koska he haluaisivat vain sinulle parasta. Parasta perheellesi, lapsellesi ja parisuteellesi, mutta eivät tiedä, miten voisivat auttaa kuin olemalla läsnä.
Mutta! Kysymys, joka teiltä kysytään, on ihan väärä. Minusta tässä kohtaa ei kuulu kysyä, miten teillä menee. Oikea kysymys olisi, miten sinulle kuuluu? Tai… Oletteko puhuneet aiheesta myös niin, että paikalla olisi mieluusti täysin ulkopuolinen ammattilainen, he tulevat tarvittaessa myös kotiin, mikäli toisen on hankaluuksia saapua vastaanotolle.
Voimia ja toivottavasti saisit itsellesi selkeytettyä, mitä oikeasti haluat elämältä ja suhteelta. Mahdolliseen lainaan tai taloudelliseen ahdinkoon, jota avioero toisi ilman avioehtoa, on saatavilla monia tukimuotoja.
Joo meillä on aivan mahtava perheneuvoja joista on ainakin minulle ollut iso apu! 🙂 mutta faktahan vaan ikävä kyllä on se, että jos sitä toista henkilöä ei kiinnosta niin ei se terapiakaan auta. Kiitos ❤️❤️
Kuulostaa myös arvostuksen puutteelta. Mies ei arvosta sua tai lasta ollenkaan, te ehkä saatte hänessä heräämään riittämättömyyden tunteita, joita hän sitten pakenee. Hän ei pysty paljastamaan omia heikkouksiaan ja jos olisi kotona, ne näkysivät kaikille. Pelkää epäonnistumista enemmän kuin velvollisuuksien hoitamista, niiden velvollisuuksien, jotka hän ihan varmasti ymmärtää ja tiedostaa. Eikä hän tiedä mitä häneltä odotetaan nyt kun on yhteiskunnan asettamat isän rooli-odotukset ja vielä oma aloitekyky olematon.
Mulla on mies, joka kyllä viihtyy himassa, mutta meillä on kipinä kuollut ja kommunikaatio pakkasella. Täällä siis asuu tyyppi, joka juuri ja juuri erottuu sohvasta, jos ei ole töissä.
Mä olen myös joutunut vaatimaan muutosta ja vastaantulemista ihan tolkuttomasti. Ihme, että suostui osallistumaan ”Paluu alttarilla”-ohjelmaan ja siinäkin meidän tilanne muutettiin ihan toiseksi, yllätys. No, onneksi käydään pariterapiassa muutenkin.
Hitaasti muuttuu mikään, mutta mies on saatava siihen peilin eteen ja ymmärtämään, että kukaan ei oo täydellinen ja velvollisuudet on vaan hoidettava vaikka kuinka pelottais. Eikä mikään muutu ainakaan paremmaksi karkaamalla.
Tsemppiä <3 oot arvokas, älä anna miehen alentaa sua ja vetää heikon itsetuntonsa perässä. Ymmärrän sun tuskaa <3
Ihana kuulla että teillä meni asiat parempaan suuntaan, ja kiitos hienoista sanoista ❤️ minäkin toivon muutosta, edes sitä hidasta ?
Olet vahva, en ymmärrä miten olet selviytynyt niin hienosti yli raskauden herkkien kausien kun kaikki ahdistaa. Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu ja ymmärrän hyvin häpeän tunteesi, olen itsekin elänyt samoja tuntemuksia. On vaikeaa kun haluaisi näyttää muulle maailmalle että on tehnyt oikeita valintoja ja onnistunut löytämään parisuhteen josta olla ylpeä kun todellisuus on aivan toinen. Olen hyvin ylpeä sinusta, lapsellasi on hyvä äiti.
Tämäpä juuri! Raskausaika oli siinä mielessä helpompi, että silloin pystyi vielä ajattelemaan et ehkä asia ei vielä ole niin konkreettinen miehelle ja hän tajuaa sitten kun vauva syntyy 🙂
Honey, if it hurts its not love.
Jos jotain rakastaa, häntä ei satuta. Jos satuttaa, pyytää anteeksi ja oppii virheistään. Älä anna itseäsi kohdella noin 🙁 elät suhteessa, jossa et ole onnellinen etkä saa arvostusta.
Tiedän että irti päästäminen on vaikeaa. Minut jätettiin raskausuutisen jälkeen, ja silloin tajusin miten huonossa suhteessa olin ollut ja minkä idiootin kanssa. Kertomasi tunne häpeä on juuri sitä mitä minäkin häntä kohtaan tunnen. Hävettää, että olen sellaisen ihmisen kanssa koskaan edes seurustellut. Olen ollut 3v yksin lapsen kanssa ja en voi kuvitellakaan miten onneton ja voimaton olisin, jos tuo suhde vielä tänäkin päivänä jatkuisi. Samaa lupausten pettämistä ja virheiden vierittämistä minun harteille. Ei se miksikään muutu, jos toiseen kertaan joutuu puolison samoja virheitä antamaan anteeksi. Niitä joutuu antaa anteeksi vielä lukemattomia määriä. Ja niin ei kohdella sellaista ihmistä, jota rakastaa. On helppo luvata vaikka kuu taivaalta, mutta harva on valmis lähtemään sitä hakemaan.
Jos et toivo lapsesi olevan samanlaisessa suhteessa kuin missä nyt itse olet, älä sinäkään ole. Arvio suhteenne nykytilanne realisesti eläkä elä paremman tulevaisuuden toivossa. Kuinka kauan olet odottanut sitä parempaa tulevaa? Tulet odottamaan sitä lopun elämän…
Kiitos että halusit jakaa tarinasi ❤️ ja kyllä minäkin pelkään että joudun odottamaan lopun elämän sitä muutosta mitä niin kovasti toivon
Voimia.Tällä kokemuksella en enää moiseen lähtisi.Olen kuullut ja nähnyt vastaavia tarinoita;sekä onnellisilta,että onnettomilla lopuilla.Nuorempana mietin kovasti,mistä tietää,että joku on se oikea.Tajuaako toinen osapuoli,että hänen käytöksensä on häpeällistä? On eri asia ottaa aikaa itselleen sisäistääkseen asioita ja jaksaakseen arjessa kuin vaan häipyä aina kun vastaan tulee jotain tylsää tai ikävää.Nyt omalla rinnalla kulkee se oikea ja jaamme niin ilot kuin surutkin.#halaus#
Kiitos ❤️ juurikin tämä että ei voi häipyä aina jos tulee jotain tylsää ja ikävää ?? tosin lähteminen on tässä vaiheessa helpompaa miehellä, minä taas olen rakentanut koko elämäni silleen että vaikeeta olisi yksin olla ❤️
Ymmärrän niin mistä puhut, kuin omasta elämästäni. Se osa elämää tosin muuttui vihdoin, kun yritin ja ymmärsin ja lopulta mieheni päästi irti perheestään. Ei kuulemma oikeasti halua perhettä. Sekin täytyy hyväksyä ja pakko sanoa, että oma suljettu häpeäni ja piilotettu ahdisteuneisuuteni loppui. Voin hengittää ja rakentaa omaa elämääni ilman juuri tuota häpeää yksinäisyydessä hoidetuista asioista, ymmärsin vihdoin että en ole vastuussa kivireestä jota vedin vuosia perässäni ja kestin ja yritin. Olen vastuussa ensisijaisesti omasta elämästäni ja lapsieni elämästä, tämä ei ollut isälke se elämä mutta minulle maailman tärkein. Tunnen itseni vapaaksi ja onnelliseksi ja ah niin rentoutuneeksi vihdoin. Voimia❤
Ihana kuulla että sinulla menee hyvin. Ehkä minäkin pääsen siihen pisteeseen vielä joskus! ❤️
Koita sisäistää se, että miehesi on narsisti. Minun mieheni on jossain määrin myös mutta hän on myös mt-ongelmainen ja päihteiden käyttö on runsasta. 3 vuotta olen koittanut häntä auttaa mutta muutoshalun tulee tulla miehestä itsestään. Yksin olen saanut olla lapsen kanssa 10kk. Nyt muka muutin omaan asuntoon lapsen kanssa mutta mies seurasi perässä kun luottotiedoton ei noin vain saanutkaan asuntoa. Kireys kotona siis jatkuu vaikka luulin että pääsen lapsen kanssa olemaan kaksin, kokeilemaan omia siipiämme. Ehkä joskus. Toivon sulle kovasti voimia siihen että pääset irrottautumaan suhteesta. Se ei tuo mitään hyvää kenellekään teistä. Rauhaa ja rakkautta ?
Tätä olenkin ruvennut vähän epäilemään. Kurja toi sun tilanne ☹️ toivottavasti pääset miehestäsi eroon ?❤️
Huh! Mikä teksti! Tuntuu puolestasi pahalta nämä kommentit että miten et lähde tai että miksi vielä jatkat! Sillä elän ihan samanlaista elämää kuin sinä! Luin kirjoituksen mitä harvemmin teen kun en lasten hoidon takia ehdi! Olen yhtä yksin kuin sinä ja teksti oli kuin suoraa minun arjesta ja elämästä!? Olet sitkeä nainen ja muista arvostaa itseäsi?❤️ Kiitos siitä että kirjoitit tämän tekstin juuri näin! Sillä ikinä en olisi osannut paremmin sanoa!❤️
En minä itsekään tiedä miten lähteminen on niin vaikeaa, mutta jollain ihmeen tavalla saan aina voimia jostain enkä halua erota. Olen pahoillani että olet samassa tilanteessa, rankkaa tämä on! Jaksamisia sinne myös ja kiitos kauniista sanoista ❤️
Kuulostaa ihan paskalta suoraan sanottuna eikä sitä mitenkään kaunistella kannata. Mutta näin tuntemattomana tosi huono tulla neuvomaan etkä sä varmasti neuvoja kaipailekaan tai no mist mä tiän. Jos tarttet vaan jonkun ketä kuuntelee niin mulle voi viestiä.
Voi kiitos ❤️?
Voi ei, olipa kurjaa luettavaa kyllä. Toivottavasti saisitte kaikki asiat puhuttua ja saisitte kunnollisen suhteen, voimia paljon ja tsemppi hali <3 🙂
Ajattelin kirjoittaa sulle FB viestin. Voinko kirjoittaa? 🙂
Kiitos ja juu kirjoit vaan! ?❤️
Hyvä kun olette hakeneet apua! Voimia kovasti!
Kiitos ❤️❤️
Olisi hyvä miettiä, miksi ”suostut/hyväksyt” tuonlaiseen käytökseen? Ja toinen miksi miehesi mielestä hänen käytöksensä on hyväksyttävää? Onko hän empatiakyvytön tai narsistinen luonne vai nostaako lapsen syntymä omat lapsuuden traumat pintaan, joista aina itse ei ole tietoinen? Toki vanhemman vastuulla on kohdata menneisyyden kipeätkin haamut ja olla siirtämättä niitä seuraavalle sukupolvelle.
Voimia sinulle. Toivottavasti saat miehesi kohtaamaan asiansa ja tekemään töitä itsensä kanssa tai löydät voimia arvostaa itseäsi ja lastasi enemmän, etkä salli enää tuonlaista käytöstä.
Kiitos <3 terapiassa käydään mutta vielä en ole huomannut minkäänlaista apua siitä. Toki vaikeeta myös kun revitään kaikki vanhat asiat ylös
Hei, Desire! Onpa Sinulla vaikea tilanne menossa. Nyt vaan on niin, että ette ole enää ainoastaan parisuhteessa, vaan mukana on jälkikasvuakin.
Kannattanee miettiä erittäin tarkkaan se, miten pitkälle päästät tilanteen. Kun lapsi tulee isommaksi, hän alkaa vähitellen ihmetellä asioita, ja luottamuksen puute isää kohtaan saattaa tulla äkkiä hänellekin ristiksi. Sellaista ei lapsen pitäisi joutua kokemaan omalta vanhemmaltaan. Aikuinen pystyy sentään tekemään valintoja – lapsi on aikuisten päätösten armoilla. Valitsethan viisaasti. Apua varmasti saa sekä keskudtellen terapiassa että ystäviltä/muilta läheisiltä. Liekkimereen ei voine nyt jäädä makaamaan (?).
Paljon voimia Sinulle!
Kiitos ❤️ saatiin neuvolasta perheneuvoja 🙂 toivotaan että siitä olisi apua!
Musta on hienoa että on valmis yrittämään uudelleen, antamaan anteeksi eikä heti luovuta kun vastoinkäymiset tulee eteen..mutta nimenomaan parisuhde on kahden ihmisen välinen se vaatii molemmilta työtä ja sitä että molemmat panostaa tosissaan siihen.. Toivottovasti saatte asiat selvitettyä !
Kiitos, ja toivotaan todellakin että saadaan asiat rullaamaan! 🙂 <3
Onko miehelläsi jokin addiktio?Itse olen 10-vuotta roikkunut vastaavassa tilanteessa.Aivan käsittämättömiä valheita.Aina luvataan, jotta pääsisi siitä tilanteesta.Lupaukset eivät merkkaa mitään miehelleni.On vielä reissutyössä ja joskus sulkee puhelimet ettei häntä tavoita mistään. Hän on seksi/pornoaddikti.Lisäksi alkoholi myös maistuu, kun se on mahdollista hänen työreissuillaan.Työreissu kestää yleensä 3 viikkoa.Terapiassa käy, mutta hän oikeesti kusettaa terapeuttia!Jotta saa siitä oikeutuksen toimia miten toimii.Hän on siis katumushetkellä=kun on jotain vailla siis myöntänyt kaiken tämän! Pitäis vaan irtautua ja jatkaa elämää ilman häntä.On lapsia myös.Voimia sulle kans.Vertaistukea olen vailla.
Ei oo mitään addiktioita, eikä oo ikinä ollu. Terapiassahan on just se että pitää ensin löytää se oma tahto ennenkun siitä saa mitään irti. Ikävää että olet tällaista joutunut kokemaan ☹️❤️
Tiedän tunteesi liiankin hyvin. Sitä haluaa uskoa ja toivoa parasta, mutta todellisuudessa se usein on yhtä tyhjän kanssa. Luulisi miehen muuttuvan jos sitä haluaisi, mutta onkohan heillä joku sisäänrakennettu idiootti geeni? Tsemppiä sinulle hirveästi<3. Tekstisi ovat ihanan rehellisiä ja monesti saavat miettimään elämää. Itsellä oli tuollainen edellinen parisuhde ja mies hävisi raskauden selvitessä. Keskenmenonkin jouduin ystävien avustuksella selviämään. Kun vihdoin uskalsin päästää irti, tuli elämään mies, joka ei ollutkaan idiootti tai säikähtänyt mitään. Nyt ollaan naimisissa ja vieressä on 2kk poika. Tietenkin kaikissa suhteissa on haasteensa, mutta elä enempää riko ja väsytä itseäsi. Ansaitset rinnallesi kunnon miehen, etkä mitään vinkuvaa pikkupoikaa esittämään.
Voi kiitos <3 toivoisin että tästä miehestä vielä tulisi kunnon mies 🙂 tiedän kyllä että hän kykenee siihen jos vaan halua on, koska alussa oli aivan mahtava mies!
Osui ja upposi.
Mä jätin miehen koska en enää jaksanut kun mikään lupaus yms ei pitänyt.
Nyt olen vähitellen alkanut tajuamaan mitä kaikkea paskaa sitä kestikään ja aina vika oli mun.
Kavereille ja muille hän esitti täydellistä puolisoa ja mä olin se kamala eukko joka ei vaan ymmärrä hänen tarpeitaan ja tilaansa.
olet siis tavannut herra narsistin. Onneksi pääsit hänestä eroon <3
Samaa mieltä olin kuin alin kommentoija, toivottavasti arvostat itseäsi ja näet itsesi sellaisena joka ansaitsee parempaa. Jos ei arvosta itseään, ajattelee että sietää minkälaista kohtelua tahansa. Ja se on niin surullista. :/
Niin on. Yritetään nytte terapialla, ensinhan se tilanne pahenee kun revitään kaikki vanhat haavat auki mutta toivotaan että helpottais kohta 🙂
Hirveä tilanne 🙁 ! Voimia sinulle ja toivottavasti miehesi tajuaisi arvostaa mitä hänellä on !
kiitos ❤
Ei hitto mikä tarina :/
Voimia!
Kiitos ❤️
Sit taas fakta on, ettei toista ihmistä voi muuttaa, ainoastaan itseään. Eli vaikka vaatisit miten, sen muutoshalun on tultava miehestäsi. Ja taas tangoon tarvitaan kaksi, eli itsetutkiskeluakin harjoittaisin tässä tilanteessa, koskaan vain toinen ei ole syyllinen parisuhteen tilanteeseen tai riitoihin. Toivottavasti löydätte oikean suunnan <3
Käydään terapiassa nytten niin toivotaan että siitä olisi apua ❤️
Aika sydäntä Särkyvää.. tsemppiä sulle ihan hirveesti!
Kiitos ❤️❤️
Voimia! <3 Meillä tilanne ei ole koskaan ollut aivan noin paha. Emme ole olleet asumuserossa ja mies on ollut mukana lastemme syntymässä jne, mutta tekstissäsi on paljon samaa kuin meidän avioliiton ja perhe-elämän alkuvuosissa. Miehelle sitoutuminen, läsnäoleminen ja vastuu oli vaikeaa. Hän sanoi aina, että rakastaa. Käytännössä en läheskään aina sitä kokenut tai nähnyt. Mies oli paljon poissa kotoa, en tiennyt missä hän on, eikä vastannut puhelimeen yms. Ja häpesin. Oli ihan vaikeaa myöntää läheisille, että olen ottanut miehekseni mäntin. Monta kertaa halusin luovuttaa, mutta en luovuttanut. Hiljalleen mies alkoi oivaltaa, mitä tarkoittaa olla puoliso ja isä ja alkoi ottaa vastuuta ja osallistua. Uskon kuitenkin, että halu muutokseen täytyy syttyä ihmisessä itsessään, ulkopuolinen voi puhua ja jakaa omia ajatuksia ja tunteita, mutta muutokseen ei voi pakottaa. Nykyään mieheni on loistava puoliso ja isä kolmelle lapsellemme. Nykyään en häpeä, vaan rakastan ja ihailen. Toivoa on!
Kiitos ❤️ tällaista tarinaa olinkin vähän toivonut. Onneksi teillä meni kaikki hyvin, toivotaan että meilläkin menis! 🙂
Hei!
Kirjoitit mun tarinaa. Meillä huippu oli kun mies kertoi samaan aikaan seurustelleensa naapurin naaisen kanssa! Kiva ja kiitos, tuossa on kassit ja ovi. Ja ihana mies olikin ja kaikki kysyi miksi jätit. No,miksiköhän. Siinä ei enää kukkakimput eikä kellot,korut auttaneet. Ja se jatkuva epäluulo ennenkuin asia paljastui,enää en jaksanut vaan kysyin.
Yksi asia, en neuvo vaikka nyt neuvonkin :D. Otappa selvää siitä avioehdosta. Mun mielestä sen voi solmia myöhemminkin.
Meillä se asia meni luonikkaasti kun hän nyt vaan keräsi kamppeensa ja autonavaimet eikä meillä juuri mitään kerennyt kertyä,kun ei oltu sillai kiinnostuttu omistamaan ja oltiin vielä pienipalkkaisia. Niin,se isyys. Se kyllä parantui ja hän on nyt loistava isä lapselleen ja me,me pysymme toisistamme kolmenkymmenen kilometrin säteellä. Olkoon vaikka puussa,ne valheet eivät enää kiinnosta. Mutta tsemppiä sulle ja kysy sitä avioehtoa!
Voi, minä niin ymmärrän sinua. Häpeä on tuttu tunne juuri samassa merkityksessä.
Minä olen itsenäinen ja vahva, ja minulla on hyvä itsetunto. Olen fiksu, koulutettu ja hyvässä asemassa. Sinua 15 vuotta vanhempi. Ja häpeän, koska parisuhteessa olen samassa tilanteessa kuin sinä. Paitsi, että olen luovuttanut ja järjestän lapsille hoitajan jos haluan johonkin varmasti. Koska se on parempi vaihtoehto kuin se, ettei pääsekään. Tai se, että stressaa että pääseekö. Pääasiassa menoni ovat niitä, joihin voin mennä lasten kanssa. Se on helpompaa, ja olen hyväksynyt että aikansa kutakin. Lapset kasvavat ja minulla on lähitulevaisuudessakin jo enemmän omaa aikaa.
Lapseni, nuo ihanat ihana ihmiset, eivät olekaan minun ongelmani. Eivätkä ehkä sinunkaan. Ongelma on se mies. Mittani on ehkä täyttymässä, mutta lasten kannalta taas pysyn vielä tässä. Mies on hyvä ja rakastava isä heille. Katsotaan miten kauan jaksan. Sinulle annan kuitenkin vinkin: älä anna itseäsi kohdeltavan näin. Kuten joku jo sanoikin, annat samalla parisuhteen mallin pienelle tyttärellesi. Ja sieluusi voi tulla haava. Sitä paitsi, voit päätyä 38-vuotiaaksi naiseksi, joka on jo toistamiseen samaa kaavaa toteuttavassa avioliitossa.
Näin mäki olen yrittänyt nyt järjestää. Todella rankka tilanne 🙁 rakkaus on kyllä ihmeellinen. Sillä pärjää helvetin pitkälle vaikka toisen käytös loukkaa todella paljon! Ja enhän mä sitä, on mullaki omat ongelmat ja oma osa tässä sopassa. Yritän päästä keskenmenojen yli jopa ihan terapian kanssa, mutta vaikeeta se on :/
❤
❤️
Tulipa surullinen fiilis. Muista, että tyttösi saa teiltä esimerkin parisuhteesta ja siitä, miten toista kohdellaan. Mitä hän pitää tulevaisuudessa normaalina toimintana ja käytösmallina peilautuu pitkälti vanhempien parisuhteeseen. Te ansaitsette parempaa<3
Tätä minäkin pelkään. Jotenkin olen aina elänyt (ja elän edelleenkin) siinä toivossa että mies skarppais ennenkun meidän pikkunen ottaa meidän parisuhteesta mallia. Jossain luin että parasta mitä isä voi tehdä on rakastaa ja arvostaa lasten äitiä. Mun mielestä niin ihana ”sanonta” ❤️
Toivon, että arvostat itseäsi riittävästi vaatiaksesi muutosta tai lähteäksesi suhteesta
Muutosta yritän vaatia. Saa nyt nähdä miten menee ?
Haluat, että miehesi muuttuu. Miten ajattelit sen tekeväsi? Entä luuletko, että se tosiaan onnistuu? Et voi muuttaa ketään toista. Jos miehesi ei riitä sellaisena, kuin on, on parisuhdetta turha jatkaa.
Sinä olet onneton, luultavasti hänkin on, kun tekee sinulle tuollaisia temppuja. Jos et rakasta itseäsi sen vertaa, että lähdet suhteesta, jossa voit huonosti, niin mieti, rakastatko edes miestäsi? Jos rakastat, päästä hänet menemään. Sillä jos rakastat, haluat, että hän on onnellinen.
En muuttumaan ihmisenä, vaan että pystyisin luottamaan häneen. Luottamus on toki sellainen asia joka ei helpolla saada takaisin, kun kerran rikottu.