desire nymark - Banneri

Välillä äitikuplassa saattaa tulla melko yksinäinen olo. Sellainen fiilis, että kukaan ei vaan ymmärrä miten elämäsi on muuttunut totaalisesti äitiyden myötä. Toisaalta, miten me äiti-ihmiset voimme olettaa että lapsettomat ymmärtäisivät meidän elämäntilannetta tai arkea? Tulihan jotkut äitiyteen liittyvät asiat meillekin yllätyksenä, vaikka olimme kerenneet valmistautua tähän projektiin 9 kuukautta, lukea tuhansia kirjoja, lehtiä, keskustelupalstoja ja meitä prepattiin neuvolassa. Silti minulla on ollut tämän matkan varrella lukemattomia ahaa-elämyksiä. Ahaa – tällaista tämä oikeasti on, Ahaa – tältä tämä tuntuu, Ahaa – tämäkin on ihan normaalia.Kaikki menee lapsen aikataulun mukaan
Miten neuvolaan meneminen voikaan tuntua niin rankalta? Koska se sekottaa koko päivän rytmit. Vaikka saat itse valita ajan, milloin menet neuvolaan valitset aina väärin. Joka kerta olen joutunut herättämään Bellen päiväunilta, jonka seurauksena hän ei suostu syömään ennen lähtöä ja nälkä yllättää neuvolassa. Lähteminen ei onnistu ihan noin vaan, koska ruoka- ja päikkäriaikoja pitää huomioida. Jos joudut herättämään lasta se vaikuttaa koko päivään, ja yleensä negatiivisella tavalla. Et myöskään ikinä tiedä milloin lapsesi sairastuu, tai milloin hän päättää että tänä yönä ei muuten nukuta.

Oravanpyörä uuvuttaa
Heräät joka aamu siihen, että lapsesi huutaa. Teet aamupalaa, suunnittelet päivän menot sään mukaan ja yrität pitää siitä kiinni, odotat päikkäreitä ja olet kärttyinen kun lapsesi ei suostu nukkumaan koska et saa mitään tehtyä. Imuroit päivittäin ja silti kotisi ei ole siisti, tyhjennät ja täytät astianpesukoneen samalla kun lapsesi roikkuu vieressä ja tekee prosessista kymmenen kertaa vaikeamman, keität kahvia, unohdat että keitit kahvia, juot kylmää kahvia, peset pyykkiä ja ihmettelet taas minkä näköinen pyykkikorin pohja on. Viikonloppu tulee, mutta rutiinit ovat samanlaiset. Elät jatkuvassa sunnuntaissa, periaatteessa sinulla on vapaapäivä mutta et kuitenkaan voi tehdä mitään ”oikeasti kivaa”, koska huomenna oravanpyörä taas pyörii.Ymmärryksen puute kiristää hermoja
Joudut jatkuvasti selittämään miksi olet väsynyt, miksi olet kärttyinen, miten kotiäitinä oleminen onkaan niin raskasta, miksi et löydä lapsellesi hoitopaikkaa näin lyhyellä varoitusajalla tai miksi et ylipäätänsä halua laittaa lastasi hoitoon. Miksi et halua mennä takaisin töihin, tai miksi jo menit. Miksi viikonloppu mökillä kaveriporukan kanssa ei ole hyvä idea, vaikka ”kyllähän sinne voi ottaa lapsiakin mukaan”. Miksi elämäsi on täyttä kaaosta ja miten sä vielä jaksat. Miksi pelkäät pöpöjä yli kaiken ja miksi lasten sekä omien tavaroiden pakkaaminen tekee sinusta hysteerisen, kun olet aivan varma että unohdit jotain ja uusi puklurätti tai pehmolelu ei ole lapsellesi sama asia kuin ”se oma”.

Sinulla ei ole mitään omaa
Moni äiti korostaa, miten heillä ei ole omaa aikaa ollenkaan. Et saa syödä rauhassa, tai käydä vessassa, tai edes suihkussa. Mutta moni ei tajua, miten sinulla ei taaperoiän aikana ole yhtään omia tavaroita. Lapsellasi on yllin kyllin omia leluja, mutta kun ne äidin jutut ovat niin paljon kiinnostavampia. Sun mini-me yrittää varastaa sinulta sun puhelimen, kaukosäätimen, lompakon, koti avaimet sekä autonavaimet. Välillä sun meikit ovat kateissa tai sun kengät ja välillä jopa tietokoneen hiiri. Vaikka lapsellasi olisi omat ruuat omalla lautasella, sun lautasella oleva sapuska on paljon parempi. Jos sun mies sitten vielä päättää lainata sun aurinkolaseja kysymättä lupaa sinä saatat nostaa kätesi ylös ja huutaa ”NYT MUUTEN RIITTI!”.Helpoista asioista tulee vaikeita
Imuroiminen vielä onnistuu suhteellisen näppärästi, mutta lattioiden moppaaminen on ydinfyysiikkaa jos et halua että lattiat ovat täynnä pieniä jalanjälkiä. Jos haluat käydä vessassa yksin tai suihkussa joudut oikeasti käyttämään kekseliäisyyttä tai sitten aikatauluttaa nämä prosessit siten, että lapsesi nukkuu. Mitä tapahtuu jos lapsesi herää ja sinulla on yksi sääri sheivaamatta? Keskeytät operaation ja yrität uudestaan huomenna. Hiusten föönaaminen, kynsien lakkaaminen tai meikkaaminen on sitten operaatio erikseen. Välillä yrität helpottaa elämääsi antamalla lapsellesi epämääräisiä tavaroita (kuten esim tyhjä vessanpaperi rulla) mutta tämä kostautuu loppupeleissä, koska niillä saadaan jäätävää sotkua aikaiseksi.

Olet itse pahin kriitikko itsellesi
Äitiys on todella herkkä asia monelle. Epäillään omaa äitiyttä, pelätään koko ajan että tehdään jotain väärin, analysoidaan tilanteita, mietitään jälkeenpäin mitä olisi voinut tehdä eri tavalla. Pelätään että asioita jotka teemme tänään vaikuttavat lapseen tulevaisuudessa. Ihmetellään miksi me olemme niin väsyneitä ja miksi meidän hermot ovat niin kireenä, vaikka ”kaikki muut äidit jaksavat oikein hyvin”. Moititaan itseämme jatkuvasti, joten jos joku vielä kyseenalaistaa meidän valintoja tai edes vihjaavat että voisimme tehdä joitakin asioita eri tavalla, me loukkaanumme. Jos epäilet jokaista liikettäsi, et todellakaan halua ”rakentavaa kritiikkiä”. Äitiys on kuitenkin sellainen asia, missä jokaisella on oma mielipiteensä, jopa niillä jotka ovat lapsettomia.Olet paljon herkempi ja mielipiteesi saattavat muuttua
En uskalla puhua kaikkien puolesta, mutta itsestäni tuli herkkis äitiyden myötä. Jos luen uutisia tai katson leffoja missä joku lapsi on loukkaantunut, se nostaa tunteet pinnalle ja kehitän päässäni kauhuskenarioita. Mitä jos Bellelle tapahtuisi jotain hirveää? Nämä ”mitä jos” – skenariot ovat läsnä päivittäin. Välillä lapsi kompastuu ja satuttaa itsensä, mutta yleensä selvitään säikähdyksellä. Tollaisen tapahtuman jälkeen mietin kuitenkin aina mitä jos.. Jos joku taas arvostelee Bellen kehitystahtia tai millainen lapsi hän on, minusta kuoriutuu hirviö. Jos joku ajattelemattomuuttaan vahingossa asettaisi Bellen vaaratilanteeseen sekoaisin totaalisesti ja minusta tulisi leijonaemo.

Väsymys on saanut uuden merkityksen
Teiniaikoina valitin väsymystä koko ajan. Häpeän itseäni tänään, koska en todellakaan tiennyt millaista väsymys oikeasti voi olla. Kun olet valvonut lapsesi kanssa pari viikkoa putkeen väsymys on jotain niin ylivoimaista että mikään ei luonnistu. Menet kauppaan eripari kengät jalassa, heität tyhjät korvikepakkaukset tiskikoneeseen, laitat korviketta sun kahviin ja kahvia tuttipulloon. Unohdat asioita koko ajan ja olet vaan koomassa. Välillä väsymys saattaa myös tarkoittaa sitä, että istut tiskikoneen vieressä ja itket koska et jaksa tyhjentää sitä. Isien ja Äitien tasavertaisuus on vielä kaukana

Mennään koko ajan enemmän ja enemmän tasavertaisuutta kohti. Nykyään isä on mukana synnytyksessä, on olemassa perhehuoneita ja on isyyslomia. Usein ero isän ja äidin välillä näkyy siinä, että äiti on se joka pitää naruista kiinni ja isät osallistuvat silloin kun heitä huvittaa. On yleistä että isät viettävät poikieniötoja, koska ”pää ei vaan kestä”, mutta äidit viettävät harvoin tyttöjen iltoja ilman lapsia. Jos olette osallistuneet mökkiviikonloppuun missä on useampi lapsiperhe käytäntö on usein se, että miehet menevät saunaan ja juovat muutaman saunaoluen sillä aikaa kun äidit yrittävät nukuttaa lapsia. Moni mies myös turvautuu siihen tuttuun ”tee sä, kun sä osaat paljon paremmin” – lauseeseen. Tosiasia on kuitenkin se, että emme tiedä yhtään sen paremmin miksi lapsi ei nuku tai miksi hän kiukuttelee. Kun luulemme että tiedämme kaiken vauvoista, siirrytään taaperoikään ja kaikki on taas uutta. Moni nainen taas suhtautuu negatiivisesti isien tapaan hoitaa lapsia. ”Näin siinä käy kun jättää lapsen yksin isän kanssa” on aika tuttu lause, kun lapsi ja isä on saanut sotkun aikaiseksi. Isälle pitää myös antaa mahdollisuus yrittää ja tehdä asioita eri tavalla, koska ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa.

Priorisoit eri tavalla

Ennen koin että sain pään nollattua jos pääsin kavereiden kanssa ulos. Nykyään haluan oikeasti vaan nukkua, katsoa telkkaria, siivota ja pestä pyykkiä, syödä rauhassa ja käydä suihkussa yksin. Tottakai yritän edelleenkin viettää aikaa mun lapsettomien ystävien kanssa ja silloin osallistun illanviettoihin, mutta harvoin. Illat näyttävät myös vähän erilaisilta nykyään, koska väsymys painaa päälle jo ennen kun saavun paikalle eli pilkkuun asti bailaaminen ei todellakaan onnistu. Laatuaika on sitä, että pääsee Prismaan kiertelemään yksin. Kampaaja ja kosmetologi lasketaan edelleenkin laatuajaksi, mutta nämä eivät enää ole paikkoja minne haluaisin mennä. Ensin mukau pitäisi saada hoitoon, hänet pitää viedä sinne, olet huolissaan että meneekö siellä hyvin ja kyttäät kelloa koko ajan. Niin se elämä vaan muuttuu.Perheloma ei välttämättä kiinnosta

Kyllähän sä pääset mökille tai vaikka palmun alle istumaan, mutta ei se välttämättä tunnu lomalta. Ensin sinun pitää pakata kaikki tavarat mukaan, sitten itse automatka tai lento joka voi mennä ihan hyvin mutta voi myös olla täyttä helvettiä ja huutoa. Paikanpäällä taas arkesi jatkuu, mutta lapset eivät välttämättä nuku koska olette uudessa paikassa, joudut vahtimaan pikkusia kuin haukka koska yleensä näissä paikossa on vettä (eli hukkumisvaara), lapsesi saattaa eksyä jne. Lomakohteista kaikista hermoja raastavin on varmasti mökkireissu isolla poppoolla. Vaikka siellä olisi muita lapsiperheitä etkä itse juo alkoholia, siellä on aina pari lapsetonta jotka vetävät överikännit, etkä voi tehdä asialle mitään koska itsehan olet osallistunut tällaiseen eventtiin lasten kanssa.

Olet onnellisempi kuin koskaan ennen

Näet miten ystäväsi saa lapsen ja miten hän muuttuu totaalisesti. H änestä tulee väsynyt, hän ei enää osallistu illanistujaisiin, välillä hän ei syö kunnolla eikä käy suihkussa moneen päivään. Kaikki pyörii lasten ja perheelämän ympärillä, ja teillä ei ehkä ole yhtä paljon yhteistä kuin ennen. Haluan kuitenkin painottaa, että vaikka arki on stressaavaa ja välillä täyttä kaaosta, olen oikeasti onnellinen enkä vahtaisi päivääkään pois. Päällepäin en ehkä näytä olevani onnen kukkuloilla, mutta oikeasti ja täysin rehellisesti, olen onnelisempi kuin koskaan ennen.

Kommentit (46)

Tää teksti kuulosti ihan siltä niinkuin kirjoittajalla ei olisi puolisoa ja lapsella isää arjessaan. Musta on aivan käsittämätöntä , että jos perheessä on kaksi täysjärkistä, normaalia aikuista, etteikö ne lasta yhteisesti halutessaan voi sopia, että lapset myös hoidetaan yhdessä ja tasapuolisesti. Meillä isä osallistuu aivan yhtä paljon lapsen elämään ja hoitoon kuin minäkin ja asia on sovittu jo ennen lapsen syntymää. Ei ole mitään asiaa mitä isä ei osaisi tai oppisi. Ihan samalla tapaa kuin äitikin. Molemmillehan kaikki on uutta. Aika paljon enemmän on energiaa molemmilla kun kuorma on jaettu.

Moni asia listassa oli sellainen mihin vaikuttaa oma asenne ja suhtautuminen (sen jälkeen kun se tärkein, eli vanhemman uni ja nukkuminen on varmistettu tavalla tai toisella). Kaiken ei tarvitse olla tip top ja kaikella on aikansa. Priorisointia tarvitaan ja apua on hyvä osata pyytää.

Noin nopeasti olet unohtanut lapsettomuuden tuskan kun vauvaa haluaa mutta sitä ei yrityksestä huolimatta saa. Olipa loukkaavasti kirjoitettu miten lapseton sitä ja tätä.

Tämähän on julkaistu 2018, eli ennen lapsettomuushoitoja.

Loistavasti tiivistetty!!! Kuin omasta kynästäni, jos osaisin kirjoittaa yhtä hyvin! Vauva-ajoista jo 12v. mut juuri tuollaista se oli!!!

Lapsettoman tyhmä kysymys: moni äiti sanoo, ettei voi käydä rauhassa vessassa tai suihkussa. Mutta miksi? (Omassa lähipiirissä ei ole pieniä lapsia ollenkaan.)

Luojan kiitos en ikinä hankkinut kakaroita. Olispa koko elämä pilalla lopullisesti. Kiitos tästä muistutuksesta jälleen kerran.

Kaksplus on nostanut tämän postauksen esille nyt vuonna 2020.
Elämä ei onneksi ole kaikissa perheissä tuollaista. Todellako näet lapsen tavalliset kehitysvaiheet rasittavina? Mitä siitä, jos tulee joskus sotkua vessapaperirullan repimisestä, kunhan kaikilla on hauskaa kotona. Meillä nautitaan matkustamisesta, kauppareissuista ja mökkireissuista (myös lapsettomien ystävien kanssa).

On kovin lyhytnäköistä sanoa, etteivät lapsettomat ymmärrä. Kyllä he ymmärtävät, ja ehkäpä siksi juuri ovat lapsettomia omasta halustaan tai haluavat odottaa kunnes lapsi sopii omaan elämäntilanteeseen. Tai ehkä he eivöt ole löytäneet vielä sopivaa ja tasa-arvoista kumppania, jolloin siellä mökkireissulla ei tarvitse itse aina olla kuskina.

Tektisi antaa kovin mustavalkoisen ja negatiivisen kuvan lapsien kanssa elämisestä, se tosin voi olla sinun totuutesi. Itse sanoisin, että kyllä siihen lapsen syntymiseen on aikaa varautua, mikäli lapsi ei tule vahinkona. Silloin toki ymmärrän puheet huonoista iseistä, raskaasta arjesta ja ainaisesta sotkusta. Sillon et ole itse päättänyt äidiksi ruveta.

Lapset rikastuttavat maailmaa, ja heillä on kehitysvaiheensa. Positiivisuutta lisää, ja huomaat ettei oman elämän tarvitse pyöriä vain lasten ympärillä. Lasten kanssa voi seikkailla ja heidät voi ottaa osaksi omaa elämäänsä jos niin vain haluaa 🙂 keskity enemmän ratkaisuihin kuin ongelmiin, kyllä se siitä!

Usein sanotaan, että lapsettomat eivät ymmärrä äitejä. Entä jos äidit vaan unohtavat kaiken muun ympäriltään saadessaan lapsia? Noh niin tai näin, meillä isä hoitaa lapsia siinä missä äitikin, ja koko perhe elää seikkailusta ja matkoista, kaikilla on riittävästi omaa aikaa.

Lisäisin vielä, että 9kk kotona lapsen kanssa ei ole se rankin asia tässä elämässä. Väsymystä voi olla lapsettomillakin, ja elämässä tapahtuu jatkuvasti asioita. Masennus, burnout, traagiset onnettomuudet, puolison menehtyminen, vakavat sairaudet ovat sellaisia että vauvan kanssa valvominen on aika pientä siihen verrattuna.

Lisää positiivisuutta ja asiat mittasuhteisiin, arki on juuri niin positiivista kuin siitä itse tekee 🙂

Itse seurasin monen ystävän vauva/lapsi-arkea ja se kuulosti omaan korvaan juuri tuollaiselta kuin kuvailit. Aina ihmettelin, että miksi, miksi asioista pitää tehdä niin kovin vaikeaa? Pyöräytimpä sitten kaksi lasta. Pojan ja tytön. Ja ei meillä kyllä ole sekamelskaa silti. Nyt vanhempi 5v nuorempi 4v.
Olen aina saanut käydä yksin vessassa ja nukkua yöni hyvin. Tietenkin lapsen ensimmäisenä vuotena yösyötöt kuului asiaan, mutten silti kärsinyt unenpuutteesta. Lapset on aina nukkuneet omissa sängyissään, omassa huoneessaan. Saan puuhastella omia juttuja, kun lapset leikkii omissa huoneissaan omia juttujaan. Luulen että vanhempien vitutus tulee juuri siitä, kun ensin ollaan ensimmäiset 3 vuotta niin tiivisti lasten kanssa ettei lapsi opi olemaan yhtään yksin ja sitten kun vanhemmat haluaisi olla yksin, ei lapsi ymmärrä miksi äidin / isän pitäisi päästä vessaan yksin, jos sitä lapselle ei kerrota. Ja tässä vaiheessa se on jo myöhäistä. Niin julmalta kuin se kuulostaa, niin meillä lapset alkoi heti vauvasta alkaen leikkimään itsekseen ja nukkumaan yksin. Tietenkin olin paikalla ja luen satuja ja leikin autoilla ja nukeilla. Ja kun itkettää tai sattuu ja kunnon itkupotkut, niin otan syliin ja silitän päätä, ja niin itku loppuu ja leikki jatkuu.
Mutta minusta on ihana käydä omien lasten kanssa kaupassa, elokuvissa, mökillä ja autoilla oikein pitkiä matkoja, lapset tykkää olla autossa. Heille ei ole koskaan annettu autossa älylaitteita. He katsovat ikkunasta pihalle, tai värittää värityskirja, kuunnellaan lasten mieli musiikkia tai satuja. Eivät tappele, eikä vingu. Vaatii vähän pitkäjänteisyyttä, mutta ajattelen, että lapset ovat vain hetken pieniä ja olen sen aikaa heidän kanssaan mitä he tarvitsevat. Ja kun he ovat sen ikäisiä että pärjäävät, sitten minä lähden tyttöporukalla mökille, rentoudun ja opettelen juomaan viiniä. Käyn minä nytkin, silloin tällöin, mutta en suunnittele sitä väkisin. Jos aikataulut ei käy yhteen, siirretään seuraavaan kuuhun. Ja sitä on nyt tämän vuoden puolella siirretty jo 9 kertaa.
Lasten isän kanssa meillä on samanlainen ajatusmaailma lasten kasvatuksessa, isä on ollut yleensä se joka vaihtaa vaipat ja kokkaa 😁
Eli meillä elellään hyvin rauhallista kotielämää…. Toistaiseksi. Eihän sitä tiedä millaisia teininä on. 😳

Asiallinen teksti, vaikkakin hyvin kärkkäästi kirjoitettu, mutta ei pahasti sekään. Kuitenkin en voi olla puuttumatta, kun kiinnitin muutamaan kohtaan erityisesti huomiota tekstissäsi. Minulle tuli tunne, että pyörität arkea yksin, samalla kun miehesi.. Ei tee mielestäsi mitään? Ja se mitä tekee, on vain sitä mikä häntä huvittaa.

Vähän kyllä myös jäin miettimään omaa jaksamistasi. Kuulostat todella väsyneeltä, etkä varmasti osaa nyt tätä viestiä ottaa ystävällisesti, mutta kehottaisin kiinnittämään omaan jaksamiseen huomiota ennen kuin on liian myöhäistä.

Vaikka puhuit että elät onnellisinta aikaa, tuntuu että koko teksti kumoaa täysin viimeisen kappaleen kirjoituksestasi.

Kymmenen vuotta lapsettomuudesta kärsineenä särähtää korvaan aina se, kuinka puhutaan että lapsettomat eivät ymmärrä. Itse olen ainakin hyvin tietoinen noista asioista ja osittain myös kokenut tuota ruljanssia sukulaisten takia. Olisin huolissaan enempi siitä, kuinka kaikki lapsia saavat eivät tajua näitä faktoja ja sitten sen takia hoidatetaan jatkuvasti muilla omia lapsiaan, kun ei ollakkaan valmiita sitoutumaan siihen millaiseksi se arki muuttuu lasten myötä ja kuinka paljon heitä pitäisi ottaa mukaan siihen omaan arkeen. Yleensä lapsettomat ovat juuri niitä, jotka nuo asiat ovat hyvinkin ottaneet huomioon, toiset vapaaehtoisia lapsettomia mutta sitten meitä, jotka silti vuosia haaveillut tuohon rumbaan pääsemisestä.

Oon jotenki hämmentynyt näitten vapaaehtoisesti lapsettommien kommenteista kun kuvitellaan että vauva-ja lapsiarki on vain ja ainoastaa tuollaista ja rankka-arki on syy olla hankkimatta lapsia. Jokaisella on kyllä joo oikeus tehdä oma päätös mitä tahtoo, mutta henk.koht. naurattaa tämä mustavalkoisuus. Täytyy kertoa oma kokemukseni: odotin että vauva-arki on rankkaa, öitä ei nukuta, lapsi märisee ja kitisee, on mahavaivoja ja kaikkea… Mutta ei, meillä kuten monella muullakin tuttavapiirissäni on helppo lapsi, joka nukkuu hyvin eikä itke turhasta, syö hyvin ja on oikeen tyytyväinen. Arki on tosi helppoa ja omaa-aikaa on runsaasti sillon kun lapsi nukkuu.. 🙂 Omassa tuttavapiirissäni olen huomannut raskaus-ja imetysajan ruokavalion olevan yhteydessä siihen että millainen lapsi on. Käytännön elämässä (ja myös työni puolesta) olen huomannut sen, että jos äiti syö erittäin terveellisesti raskaus- ja imetysajan ja pitää huolen ravintoaineista että ei varmasti ole pieniäkää puutoksia niin lapset tuppaa olemaan tyytyväisempiä ja helpompia… 🙂 Olen aika vakuuttunut siitä, että ruokavaliolla voi vaikuttaa tosi paljon myös pieneen vauvaan…

Mulla taas oli silleen, että oksensin koko 7kk (mitä kerkesin olla raskaana, Belle syntyi 32+5) ja silti Belle on maailman kiltein ja helpoin lapsi 😀 nukkuu tosi hyvin öisin, ei kiukuttele, on melkein aina iloinen jne. Alussa aika teholla toki väsytti ja sen jälkeen Bellellä oli ruoka-ajat 3h välein parisen kuukautta, niin silloin olin kyllä aika uupunut. Nykyään pelkästään flunssat, rokotteet ja hampaat saavat aikaan unettomia öitä, ja sen kyllä ymmärtää 😀

Tähän kirjoitukseen on listattu hienosti kaikki ne syyt miksen aio lapsia hankkia. Postauksen viimeiset lauseet eivät täsmää koko tekstin sisällön kanssa. Vilpitön kiitos siitä, että muistutit miksi kannattaa pysyä lapsettomana. Ei käy kateeksi.

Hauska miten usein velat tuntuvat näkevän lasten hankkimisessa vain tämän puolen, ihan kuin se oli niin mustavalkoista ja vain negatiivista saada lapsi. Muutenkaan se rankin vaihe ei kestä kuin muutaman vuoden ja sekin on hyvin yksilöllistä miten kukakin sen kokee ja miten raskas tai helppo lapsi sattuu olemaan. Myös asenne vaikuttaa.

Kenenkään ei tosiaankaan tarvitse tehdä lapsia mutta mielestäni tässäkin asiassa olisi hyvä muistaa että niinkuin elämä muutenkin, kaikessa on puolensa. Itse vuorotyötä tehneenä tiedän kuinka uuvuttavaa ja raskasta se voi olla ja työpäivän jälkeen ei jaksa kuin nukkua, nyt pienen pojan äitinä kotona ollessani koen että energiaa on ihan erilailla vaikka raskasta tämäkin välillä on. En tosin ylipäätään ole tottunut helppoon elämään joten voi olla että suhtaudun ja näen asiat eritavalla. Olen vain kiitollinen siitä että saan itse kokea ja nähdä lapseni kasvun ja odotan innolla millainen persoona hänestä kuoriutuu.

Näinpä juuri, todella paljon on asenteesta kiinni 🙂 halusin nyt just ottaa tämän esille, että vaikka näyttää siltä että me perheelliset olisimme uupuneita ja vittuuntuneita koko ajan, me olemme oikeasti onnellisia 😀 jokainen taisi ymmärtää postauksen vähän eritavalla ??

MINÄ olen oikeasti onnellisempi kuin koskaan, vaikka olen väsynyt ja arki on täyttä kaaosta, koska minä HALUSIN lapsia. Jos lapsia ei halua niin niitä ei onneksi ole pakko hankkia 🙂

Hei.

Itse asiassa mikään näistä syistä joita luettelit sellaisiksi, joista lapseton ei tiedä mitään, ovat osaksi juuri niitä syitä miksi en itse tee lapsia. Eli kyllä nämä asiat ovat tiedossa ja ymmärretty tällä ”toisella puolella”, on vain oma valinta haluaako tuota elämäänsä vai ei. Toki, jos halu lisääntyä on kova, niin silloinhan nuo on vaan kestettävä, kuuluvat vähän niin kuin hintaan. Sekin on oma valinta, eikä siksi varmaan kaikissa muissa ihmisissä herätä niin maan mahdottomia sympatioita.

Ja mikä ihme tämä kohta on: ”Lomakohteista kaikista hermoja raastavin on varmasti mökkireissu isolla poppoolla. Vaikka siellä olisi muita lapsiperheitä etkä itse juo alkoholia, siellä on aina pari lapsetonta jotka vetävät överikännit, etkä voi tehdä asialle mitään koska itsehan olet osallistunut.”

Erikoista väittää, että nimenomaan lapsettomat vetävät överikännejä. Se, mitä itse olen viihteellä nähnyt vapaalla olevia vanhempia, niin nimenomaan he ovat niitä jotka vetävät ”överikännejä”, koska ”kun nyt kerrankin pääsee”. Toisaalta, koska tajuan ettei ihmisiä voi yhden ominaisuuden perusteella tuomita, niin ajattelen taipumuksen vetää överikännit olevan yhtä yleistä tai harvinaista niin ruskea- kuin vaaleatukkaisillakin. Ja tosiaan, jos ei toisten käytöksestä pidä, niin kannattaa varmaan miettiä millaisiin paikkoihin menee.

Tässä nyt ei ollut pointtina se että lapsettomat pitäisi hankkia lapsia. Olin tietoinen näistä asioista raskausaikana, mutta kyllä se arjen vaikeus / täys käännös silti tuli yllätyksenä mulle. Jos ei halua lapsia, niin sitten niitä ei kannata hankkia. Niin helppoa se on 🙂

Kyllä me lapsettomat ymmärretään. Ja just siks ei niitä lapsia haluta.

Sitten niitä ei kannata hankkia 🙂

Olen lapseton, täysin vapaaehtoisesti, ja myös onnellisempi kuin koskaan ennen. Onnellisuus ei tule lapsista, vaan siitä, että saa elää omanlaistaan elämää. Tässä jutussa oli todella hyvin kuvattu osa niistä syistä, miksi minulla ei ole lapsia. Syitä on toki vielä paljon paljon enemmänkin.

Samoin minä olen superonnellinen lapsettomana naisena!

Kun tein lopullisen päätöksen teininä siitä, etten halua lapsia, oli se paras päätökseni ikinä (vela = vapaaehtoisesti lapseton)
Suosittelen kaikille! Enää vuonna 2018 ei tarvitse tehdä lapsia siksi, että niin ”kuuluu tehdä”. Toki saa tehdä lapsia jos oikein haluaa. Pääasia tosiaan on se, että tekee itselleen omannäköisen elämän. Sellaisen jossa viihtyy. Pitää huolta kanssaihmisistä…sekä itsestään.

Muistuttaisin kuitenkin ettei ole niin suurta ekotekoa muuta kuin se, ettei tee lapsia <3

Vapaaehtoiselle lapsettomuudelle on monia hyviä syitä ja monille se on oikea ratkaisu, mutta jos Desiren artikkeli kattaa syyt miksi ihminen päätyy lapsettomuuteen ja jos ihminen ei ymmärrä miksi Desiren onnellisuus ei millään muotoa ole ristiriidassa artikkelin muun sisällön kanssa niin kyseisestä ihmisestä piirtyy minulle kovin itsekeskeinen ja kyyninen kuva.

Itsekeskeinen siksi, ettei heillä ole tilaa muille ihmisille kuin itselleen oman elämänsä keskiössä ja kyyninen siksi että he näkevät Desiren tekstin vanhemmuuden hintana, mutteivät näe vanhemmuuden arvoa.

Lisäksi on kovin ajattelematonta muistuttaa naiselle, tai ylipäätään vanhemmalle joka on käynyt läpi keskenmenon (tai useita) että lapsettomuus on ekoteko. Se on kuin muistoadressin sijasta hautajaisiin lähettäisi onnittelukortin vainajan perheen viimeaikaisen hiilijalanjäljen pienenemisen johdosta.

Lapsen saaminen on eri asia kuin ylikansoittuminen, ja jos alamme näkemään syntymättömän vauvan vain numeroina ja hiilijalanjälkenä, elämme vastoin sitä kaunista elämän periaatetta jota kaikella ympäristötoimillamme yritämme suojella. Tästä vaarallisesta ajattelusta on vain pieni askel siihen että ympäristönäkökulmiin perustuen alamme kannustaa ihmisiä itsemurhiin (ekoteko sekin).

Nyt on pakko sanoa että tämä vastaus oli 10+! En olisi itse voinut muotoilla tätä yhtä hyvin, kiitos tästä! ??

Tässä ei nyt mitenkään ollut tarkoitus tuputtaa ihmisiä tekemään lapsia! Päin vastoin, jos siihen ei ole valmis/halukas niin ei todellakaan kannata hankkia! Minä taas nimenomaan halusin lapsia, sen takia olen onnellinen, vaikka olen väsynyt ja elämäni on kaaosta 🙂 En nyt kuitenkaan väittäisi että lapsettomat tekevät ekotekon. Koko ajan mietitään miten voitais kannustaa ihmisiä saamaan enemmän lapsia, tai adoptoimaan. Jos nyt siis sitä ajoit takaa 🙂

Tottakai! Minä olen onnellisempi kuin koskaan, mutta minä taas halusin lapsia 🙂 jos lapsia ei halua niin se on toki ihan fine, sitten niitä ei kannata hankkia. Minä viihdyn paremmin sellaisten ihmisten seurassa joilla nimenomaan EI ole lapsia, saa puhua jostain muustakin ku kakkavaipoista 😀

Heippa ? osuit täysin oikeaan monessa asiassa. Täällä 4v. Ja 1,5v. Pojat :)) !! Hyvä kirjoitus. Ainut mikä pisti silmään itsellä ja kavereilla oli tämä otsikko: jotenkin negatiivinen ja kuitenkaan ei jutussa sen enempää mainittu lapsettomia. Terkut tuli somessa kun jaoin hyvän kirjoituksesi. Sulla on ihanan aito blogi!

Kiitos! ? mä oon niin surkea otsikoitten valitsemisessa, että en yhtään ihmettele ? ei ole vahvin puoleni 😀 onneksi kuitenkin postaus upposi ♥️

Omassa perheessäni minä (isä) olen pääasiallinen tulonhankkija (ja vaikka tiedän, että pidät tätäkin tuomittavana, en itse voi millään pitää sitä pahana) ja toisaalta äiti on meistä ainut joka kykenee rintaruokintaan. Rintaruokinta on yleisesti todettu lapsen kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi. Nämä tosiasiat eivät millään tavoin kannusta epätasa-arvoon tai sovinismiin, mutta ne johtavat tilanteeseen jossa minä käyn töissä kun taas äidille jää vastuu lapesen hoidosta (joka yhtälailla käy työstä). Tämä puolestaan johtaa siihen, että äiti tietää minua paremmin missä tietyt välttämättömät tarvikkeet ovat. Joudun usen kysymään mikä potkupuku? mikä voide? mitkä näistä tuteista ovat puhtaita? jne. Jos yritänkin tehdä asiat oman pääni mukaan äidiltä kysymättä, johtaa se helposti hänen arkensa hankaloitumiseen, koska saatan laittaa jotain väärään paikkaan tai tehdä jotain toisin mikä sotkee hänen suunnitelmansa. Lisäksi toisinaan käy niin että vauva alkaa itkeä kun äiti poistuu huoneesta tai vauva ei väsymyksen tai nälän takia herkeä itkemästä ennen kuin saa äidin rinnan suuhunsa. Isänä olen voimaton.

Tällä haluan vain tähdentää sitä että vaikka sitkeästi haluat kertoa maailmalle miten isät eivät halua osallistua lapsen hoitoon vaan mielummin ryyppäävät Tallinnassa, ei asia ole aivan näin mustavalkoista.

Itse en ole ollut varpajaisissa enkä poikien illoissa ja teen kaikkeni auttaakseni äitiä, mutta rintaruokintaan kykenevä äiti on lapselle parempi ja läheisempi hoitaja kuin työssäkkäyvä isä. Lapsen kasvatus ei ole tasa-arvoista, mutta kumman rooli on kadehdittavampi ei ole minulle selvää.

Vaikka lapsi olisi rintaruokinnassa se ei tarkoita että äiti ei voisi pumpata maitoa ja isä sitten syöttää pullosta. Vauvanhoitoon kuuluu myös niin paljon muutakin missä isä voi osallistua. Käymällä vaunulenkillä, vaipanvaihto, kylvettäminen. Muutenkin kiinteät ruuat aloitetaan siinä 6kk iässä. Jos lapsi taas itkee heti kun äiti poistuu huoneesta, se taitaa olla merkki siitä että isä voisi olla enemmän läsnä. Tottakai että töissä käyminen on tärkeä osa, mutta tämä ei todellakaan tarkoita että äidin työpäivä olisi 24/7 ja isän pelkästään 8-16. Vaikka ”dokaamassa tallinnassa” on se pahin muoto, se ei tarkoita että ne isät jotka ovat selvinpäin mutta silti eivät osallistu olisi yhtään sen parempia. Kuten myös kirjoitin niin ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa vauvaa ja äitien pitäisi myös antaa isille mahdollisuus osallistua ja tehdä omalla tavalla, mitä sitten vaikka se tuttipullo olisi väärässä paikassa sen jälkeen. Vauva on yhteinen projekti 🙂
Enkä todellakaan ole sitä mieltä että isät olisivat alimman kastin ihmisiä. Mun mies kyllä hoitaa Belleä täällä kotona ja auttaa muutenkin kotona, vaikka Belle ei ole hänen biologinen lapsi 🙂

On sinulla otsaa ja häpeilemättömän vähättelevä ja ennakkoluuloinen käsitys miehistä. En edes alennu selittämään miten naurettavalta se tuntuu että todella luulet minun miehenä olevan autuaan tietämätön sellaisista asioista kuin rintapumppu vaipanvaihto vaunulenkki ja kylvetys. Tuskin myöskään tajuat miten loukkaavaa on se tapa jolla yleistät miehiä. Et missään välissä tunnusta hyvien isien olemassaoloa muuta kuin oman miehesi kohdalla; jos he eivät ole viikon ryyppyretkellä Tallinnassa niin he ovat juomassa kohtuudella koska pää ei kestä. Sen sijaan että viljelet tällaista negatiivisuutta ja pahaa mieltä, voisit yrittää päivittää perhekäsityksesi tälle vuosituhannelle ja edistää tasarvoa positiivisuuden kautta. Nyt leimaat miehet kautta linjan patalaiskoiksi juopoiksi ja lastenkasvatuksen koko joukoksi erinäisiä syitä marista. On suorastaan hupaisaa se miten blogissasi mariset ennakkoluuloista ja toisia tuomitsevista ihmisistä kun samalla kaksin käsin kivität miehiä kautta linjan perustuen omiin vinoutuneisiin ennakkoluuloihisi.

Ihan hölmöä loukkaantua kun kyllä se on ihan yleistä että on paljon isiä jotka eivät osallistu tai eivät osallistu tarpeeksi lastensa hoitoon tai ylipäätään elämään. Minunkin lapsella on ihana isä joka osaa ihan yhtälailla lapsen hoitaa koska on ihan alusta asti halunnut opetella kaiken. Valitettavasti hyvin harvassa tuntemassani lapsiperheessä on näin, tiedän jopa yhden isän joka ei ole koskaan vaihtanut lapsensa kakkavaippaa koska ”tulee oksennus kun haisee niin pahalta”, mikä mies semmonen on… Tosin tämä on jo ihan toinen ääripää, mutta keskiverto isä on kokemukseni mukaan sellainen, joka töiden jälkeen istuu sohvalla/käy harrastuksissa koska töissä oli rankkaa ja äitihän on vaan kotona, mitä rankkaa siinä on. Ja eron jälkeen tapaa lapsiaan 4 päivää kuukaudesta ja ihmettelee että mikä tässä muka niin rankkaa on, tajuamatta että äiti hoitaa ne jäljelle jäävät 26 päivää. Vaikka myös hyviä isiä on, niin ei se tarkoita sitä, että niistä huonoista ei saisi puhua. Jokainen hyvä isä saa varmasti (ainakin toivon niin) sitä arvostusta lapsen äidiltä ja tietysti mikä tärkeintä, siltä omalta lapselta.

Arka näyttää aihe olevan sinullekin Desire kun olet rakentanut koko blogin aiheen ympärille.

Mun blogi on rakennettu mun lapsen ympärille, jos saat siitäkin vedettyä herneet nenään niin ei muutaku oikein iloista kevättä 🙂

Desiren vastaus osoitti hänen ennakkoluuloisuutensa ja seksistisyytensä. Minua tuntematta hän kehtasi olettaa etten miehenä tiedä vaipanvaihdosta rintapumpusta kylvettämisestä ja vaunulenkeistä mitään. Se on minuun kohdistuvaa ennakkoluuloa jonka kuka hyvänsä kokisi loukkaavana. Mitä seksistisyyteen tulee niin videossaan 20 tapaa ärsyttää äitiä hän kutsui sitä neuvo-oksennukseksi kun muut antavat ohjeita ja kritisoivat äitiä hänen tilanteensa yksityiskohtia tuntematta. Kuitenkin Desire aivan samalla tavalla ehti jo vihjata etten ole tarpeeksi läsnä oman lapseni elämässä. Näinkö siis toteutuu tasa-arvo että äitejä ei saa tuntemattomat arvostella mutta isiä saa.

Vastasin ihan yleisesti että isät voivat osallistua niin monella tavalla, vaikka se itse imettäminen ei heiltä onnistu. Sitten taas se, että isän kannattaisi olla enemmän läsnä jos lapsi kerta itkee heti kun äiti lähtee toiseen huoneeseen on asia mitä käsitellään vauvaoppaassa, neuvolassa ja perhevalmennuksissa. Sun isyyttä en tässä mene analysoimaan, en tunne sinua eikä se minulle kuulu. Tämä aihe nyt taitaa olla sulle aika arka paikka, kun loukkaannut noin suuresti.

Mä olen myös sitä mieltä että asiasta pitää puhua, jotta ymmärrettäisiin että isien kuuluu myös osallistua. Nykyään kun esimerkiksi on tämä #metoo isosti esillä mikä on vain loistava asia, on tämäkin yksi asia joka olisi hyvä nostaa esille. Kaikki miehet eivät ole seksuaalisia ahdistelijoita ja kaikki isät eivät ole huonoja. Mutta on ihan kylmä fakta että näitä pleikkarin pelaajia ja tietokoneella istujia on jo pilvin pimein. Nyt jo muutama nuorempi ystäväni kertoo että mies istuu töiden jälkeen pleikkarilla aina puoleen yöhön tai pidempään. Viikot ja viikonloput. Heillä ei ole lapsia mutta voin vain ajatella että huh, toivottavasti ei pian tulekaan.

Kyllä epäkohdista pitää pystyä puhumaan julkisesti. Ja kun tämä ei ole mikään keksitty juttu että tuollaisiakin isiä on. Facebookin yh-ryhmistä löytyy muutama joka voi olla samaa mieltä 🙂

En olisi voinut tiivistää tämän paremmin ??

Sinä otit esille miten ”isä ei pysty imettämään”, en minä. Vaikka itse olisit avulias kotona on erittäin moni isä joka EI sitä ole, äidit keskustelevat siitä vauva-ryhmissä, vauva-kahviloissa, saan satoja sähköposteja ja yksityisviestejä missä avaudutaan tästä ongelmasta. Joten kyllä, meillä on ongelma ja ongelmista pitää saada puhua! Tässä postauksessa otettiin myös ylös miten äidit tekevät väärin, mutta ilmeisesti ainoa asia joka jäi mieleen oli pari lausetta miehistä. Jos teksti ei osu omalle kohdalle, miksi sitten loukkaannut?

On monenlaisia isiä ja paljon niitäkin jotka osallistuvat isosti lasten elämään pienestä asti. Itse olen kuitenkin käynyt läpi sen kuinka isä ei jaksa/viitsi/halua. Ymmärrän paremmin kuin hyvin että se työssä käyminen on raskasta ja kun toinen on kotona lasten kanssa (itselläni kaksi poikaa) voi helposti ajatella, että sillä kotonaolevalla ei varmaan ole niin raskasta. Mulla oli kolmevuotias ja sitten vauva joka heräili joka ikinen yö kolmen vartin välein 1,4 vuotta. Ei käynyt tuttipullot eikä tutit. Päivisin ei nukkunut päikkäreitä missään muualla kuin mun sylissä. Aina kun nosti vaunuihin tai sänkyyn alkoi itku. Isoksi osaksi tämä johtui varmasti sairastelusta sillä tietämättämme asuimme hometalossa. Kyllä tuolloin otti päähän kun mies tuli töistä ja paineli sohvalle puhelin kourassa ja kysyin voinko mennä vaikka tunniksi päikkäreille kun nukuin yöt keskimäärin 3-5 tuntia liki puolitoista vuotta ja toinen kiukkuissaan aina totesi että jos sun nyt on pakko. Ei puhettakaan että mulla olisi saanut olla harrastuksia tai olisin ikinä päässyt vaikka yöksi pois kotoa vaikka ystävän luo tai mun vanhemmille lepäämään. Mies kun ei jaksanut olla lasten kanssa.

Kun erosimme isän kanssa yhdessä sovittiin viikko viikko-systeemistä. Palasin työelämään ja hetken kaikki sujuikin. Kerrankin tuntui että nyt on tasaväkistä. Mutta noin puolen vuoden jälkeen mies löysi uuden naisen. Minua asia ei vaivannut, seurustelinhan itsekin jo varovaisesti. Mutta vain muutaman kuukauden jälkeen isä halusi vähentää lasten näkemistä. Kaksi kuukautta kokeilimme että isä näkisi poikia joka toinen vloppu kunnes ei enää halunnut nähdä ollenkaan. Nyt olen ollut totaaliyh yli puolitoista vuotta. Ja vuorotyössä käyvä sellainen.

Tiedän että on monia loistavia isiä. Mutta kun oma kokemus on se, että lasten kanssa ei auteta kuin sen verran kuinka saan vaatimalla vaadittua jotta itse ei tulisi burn outia tai masennusta pelkästä univelasta, tai että lapset edes hieman tuntisivat isäänsä ja lopulta vielä hylätään uuden naisen takia sitä miettii että en tee enää yhtäkään lasta ikinä vaikka kuinka ihana mies löytyisi. Koska olihan aikanaan tämäkin mies ihana ja innoissaan ekan lapsen syntymästä ja kaikesta. Jossakin vaiheessa se vain loppui. Olin varmasti itsekin kamala kaiken sen väsymyksen ja uupumuksen keskellä kahden täysin erilaisen lapsen kanssa joista isommalla todettiin hiljattain ad/hd ja tämä nuorempi oli todella raskas vauva-aikana. En ehkä huomioinut parisuhdettamme tarpeeksi koska nukkuminen oli ainoa asia jota kykenin ajattelemaan. Siltikin, jos isä olisi tukenut ja auttanut ja antanut edes hieman omaa aikaa sen sijaan että käänsi selkänsä voi olla ettemme olisi eronneet. Pienlapsiaika menee kuitenkin ohi vauhdikkaasti ja jo muutaman vuoden ikäisen lapsen kanssa on ihan eri olla kuin pienen vauvan.

Tiedän paljon äitejä tuttavapiiristäni, jotka jäävät paljon yksin lasten kanssa koska isien pitää päästä salille ja nähdä kavereita ja opiskella ja käydä töissä ja vaikka mitä. Monet äidit jäävät yksin lasten kanssa sinne kotiin koska ei anneta mahdollisuutta lähteä mihinkään, meilläkin oli vain yksi auto ja asuimme maalla syrjässä kaikesta. Tosin eivät kaikki haluakaan. Sitten ihmetellään kun se puoliso ei jaksa antaa huomiota sinulle ja kulkee pieruverkkareissa tukka likaisena eikä ole enää ollenkaan viehättävä. Ja sitten haetaan huomiota muualta koska ei se oma vaimo enää anna. Toiset äidit tietenkin jaksavat paremmin kuin toiset ja saavat kaiken tarvittavan olemalla lasten kanssa. Usein olen tässäkin kohtaa huomannut että nämä ovat niitä hyvin nukkuvia hyvin syöviä lapsia jotka eivät koskaan sairasta. On ihan eri kun toisille tulee ne koliikkivauvat, korvatulehduskierteet, pissatulehduksia, refluksia, allergioita tai muuten vain huonosti nukkuvia ja paljon itkeviä lapsia. Tässä kohtaa äitienkin kannattaa muistaa olla armeliaita muille äideille koska joku voi oikeasti käydä läpi vähän raskaampia juttuja ja siellä kotona ei kaikki välttämättä menekään ihan tasan eikä toinen saa sitä apua ja tukea jota tarvitsisi. Kenenkään väsymystä ei saisi vähätellä vain siksi että itse et ole lastesi kanssa väsynyt.

Miehille siis ihan käytännön vinkkinä jos haluaa pitää sen parisuhteen toimivana ja lapset mukana elämässä päivittäin ja olla maksamatta niitä elareita joista jatkuvasti tunnutaan nurisevan, että auttaa sitä äitiä vaikka kuinka töissä kävisikin. Pienetkin asiat on jo ihmeitä ja voi kysyä miten toinen voi ja jaksaa ja voiko auttaa ja miten. Multa ei koskaan kysytty olenko väsynyt tai tarvitsenko apua. Ja sitten kun pyysin se olikin nalkuttamista ja valittamista, ainakin miehen mukaan. Tätäkin voi äiti väärinkäyttää mutta ainakaan vika ei ole silloin isässä. Koska voin melko varmasti sanoa että yksikään äiti ei jaksa näyttää hehkeältä ja hoivata parisuhdetta päivän päätteeksi kun nukkuu kuukausia 3-5 tuntia yössä, siivoaa, ruokkii, pesee, pyykkää, imuroi, kylvettää ja käytännössä tekee kotona kaiken kun toinen osapuoli istahtaa työpäivän jälkeen sohvalle katsomaan jääkiekkoa koska töissä käyminen on niin raskasta. Jos haluaa onnellisen vaimon joka jaksaa huomioida vähän isääkin niin kannattaa keventää hiukan sitä taakkaa, siitä on hyötyä molemmille 🙂

Aamen ?? ja apua, en tajua miten olet jaksanut ? minulla oli yh aikoina sentään vaan yksi, hyvin nukkuva ja rauhallinen tapaus. Silti olin rättiväsynyt. Syy miksi kirjoitin tämän postauksen oli nimenomaan mitä kaikkea minä olen NÄHNYT että isät tekee (eli miten vähän osallistuvat). Minulla on täällä kotona nyt sellainen joka käy töissä joo, vetää pitkiä päiviä joo, mutta silti auttaa minua niin paljon kun vaan kerkee, vaikka ei ole oma biologinen lapsi ? kaikkea hyvää sinulle ja sun kahdelle pojalle ♥️

Moikka 🙂 On älytöntä, että nykyajan äidit teilataan heti huonoksi tai epäonnistuneeksi äidiksi, jos vahingossakaan erehtyy lausumaan äitiyden kirosanoja, kuten ”pulloruokinta”, ”korvike” ”väsymys” ja ”oma-aika”. Itse kaipaan hieman omaa aikaa, mutta laatuaika on aika omien lasten kanssa. Pitäs aina muistaa, että ihmiset ovat erilaisina, niin myös äidit!

Tämäpä juuri! 😀 Musta tuntuu että koko ajan saa lausua tota tuttua ”jokainen lapsi ja jokainen äiti on erilaisia” ja että ei oikeasti ole olemassa sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita! ?

Mehän erosimme esikoisen isän kanssa raskausaikana, ja tämä kyseinen postaus on kirjoitettu 2018. Eli tämä nyt varmaan pastoi tässä tekstissä aika vahvasti läpi 😊

Vastaa käyttäjälle Jenna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X