Tää remontti saa aikaan aivokasvaimen, masennuksen ja veritulpan

Olen skidisti dramaattinen, neuroottinen ja charmikas välillä. Mutta voi vittulan väki ja mansikkamäki, miten tämä remontti ja Bellen ensimmäinen uhma saa minut hulluksi. Olen tikittävä aikapommi, jonka äitiyden takia räjähtää säännöllisesti päikkäriaikana ja 10 jälkeen kun Belle on nukkumassa. Tekisi mieli huutaa että kiitti mulle riitti, olen lomalla palmun alla mexicossa enkä ole tulossa kotiin ihan heti huomenna.

Ensin olohuone meni työn alle. Tulihan siitä aivan mahtava, mutta kolme viikkoa juoksin Bellen perässä jolla oli selkeä pakkomieli ryömiä pölyssä ja olla just siinä missä tapahtuu. Tämän jälkeen oli keittiön vuoro ja tässä projektissa meinasin saada uupumuksen jo siinä vaiheessa kun maalisävyä piti valita. Uskallanko tehdä vihreän keittiön? Onko se liian räikeä? Näin jopa painajaisia limenvihreistä keittiöistä.

Keittiö purettiin ja tehtiin väliaikainen keittiö meidän takkahuoneeseen. Belle kerkesi 4 viikon aikana levittää soijakastiketta matolle, jauhoja ja curryä. Olin onnen kukkuloilla siinä vaiheessa, kun meidän keittiö valmistui, mutta sitten oli Andreaksen muuton aika. Meillä on yli 30 skumppalasia, yli 20 punkkualasia, varmaankin lähemmäs 40 kahvimukia ja kaikki löytyy tuplana. Kaapit ovat niin limitillä, että hyvä jos edes pysyvät kasassa.

Vasta siinä vaiheessa kun olin lappaamassa tavaroita sisään kaappeihin huomasin että meidän keittiössä on hylly, joka ei ollut mukana keittiösuunnitelmassa. Sellainen perinteinen krääsähylly, ilman minkäänlaista järkevää toimintoa. Andreas oli miehekkäästi iskenyt foliorullat, leivinpaperirullat, elmukelmurullat ja pillit siihen ja mun teki oikeasti mieli itkeä. Olen sellainen ihminen joka just ja just sietää että kahvinkeitin ja mikro on esillä. Kolme viikkoa tuijotin tätä hyllyä ja koitin hienovaraisesti reklamoida asiaa mun miehelle, mutta sitten vedin tietty kunnon psykoosit tulille ja huusin naama punaisena miten paljon vihaan tota kyseistä hyllyä ja miten se pilaa koko keittiön.

Skidisti dramaattista, myönnän, mutta keittiö on yksi kalliimmista asioista jonka voi remontoida. Enkä kestänyt sitä ajatusta, että joutuisin elämään tämän hyllyn kanssa loppuelämäni. Pienen pähkäilyn jälkeen sovittiin että tästä rumiluksesta tulee viinihylly. Keittiö oli muutenkin totaalinen kaaos, koska tehtiin molemmat töitä keittiössä. Keittiöpöydän ääressä mahduin just ja just syöttämään Belleä, muuten pöytä oli täynnä laskuja, papereita, nitojia, printtereitä, tietokoneita ja perkeleesti piuhoja.

Ratkaistiin ongelmaa tekemällä meidän takkahuoneesta työhuoneen. Onneksi tämä oli melko nopea keikka, koska tässä vaan maalattiin. Aika nopeasti kuitenkin tajusin että tämä ei ehkä ollut se maailman fiksuin ratkaisu, koska työpisteen kaaos pysyi samanlaisena ja takkahuone avautuu suoraan olkkariin. Belle varastaa mun näppiksen, hiiren, papereita ja levittää niitä ympäri kämppää. Muutenkin meillä on muuttolaatikoita joka nurkassa, kaikki meidän vaatteet eivät mahdu meidän vaatehuoneeseen, remppapölyä joka paikassa. Imuroin 2-3 kertaa päivässä ja mietin milloin verisuoni katkeaa mun pääkopassa.

Meillä on yksi kokonainen huone täynnä maaleja, työkaluja ja muuta remppakrääsää. Autotalli on täynnä huonekaluja ja muuta sälää. Valmiiksi sisustettuun taloon yritetään väkisin ängetä tavaroita toisesta kämpästä, joka oli about 100 neliön kokoinen. Samalla yritän hoitaa Belleä kotona ja eliminoida kaikki kielletyt tavarat häneltä. Vloggaamisesta on tullut melko haastavaa, näin lievästi sanottuna eikä bloggaaminen ole sen helpompaa. Välillä meinaa epätoivo iskeä. Ja raivo. Ja psykoosi. Välillä taas mietin jos vaan lopettaisin bloggaamisen ja vloggaamisen.

Ja mikä vittu siinä on, että aina pari päivää ennenku menkat alkaa elämä kaatuu ja kaikki on perseestä? Tämä kohtueläin kiittää, kuittaa ja meinaa kärsiä verenvuodosta rauhassa. Palataan asiaan viikon päästä, silloin jaksan taas rakastaa elämää ja ymmärrän että tämä oli totaalisen turhaa draamalaamailua.