Lapsettomuus on miehillekin rankka asia

Aika harvoin puhutaan lapsettomuudesta miehen näkökulmasta. Tämäkin postaus on naisen kirjoittama, mutta haluaisin nyt kuitenkin puhua tästä aiheesta vähän enemmän sekä vähän siitä miten äärettömän tärkeä kumppanin tuki on. Onhan se totta että lapsettomuushoidot yleensä rasittavat naisen kehoa enemmän, koska yleensä nainen on se joka piikittää itseensä ja kärsii hormoonien sivuoireista. Yleensä kaikki toimenpiteet myös tehdään naiselle, mutta mies ei missään nimessä ole ”täysin hyödytön” tässä tilanteessa.

Meidän tapauksessa mieheltä otettiin yksi verikoe ja suunnittelukäynnillä hän sai allekirjoittaa paperin, sitten se oli siinä. Ainakin lääkärien osalta. Mieheni ei kuitenkaan jäänyt ”sivusta seuraamaan”, hän on ollut mukana koko ajan tukemassa minua ja auttamassa minua. Ihan siis joka ikisessä asiassa. Jokaisella lääkärikäynnillä hän on ollut mukana, hän on soittanut naistenklinikalle jos meillä on ollut jotain kysyttävää, hän on tilannut lääkkeet ja hakenut ne apteekista. Hän oli myös se joka pisti minulle Gonal-F ja Ovitrelle piikit. Hänen mielestä se on ”vähintä mitä hän voi tehdä”, minun mielestä minä olen päässyt helpolla koska minulle jäi ainoastaan aukiolotutkimus, sisätutkimukset ja sivuoireet.

Iltaisin olen saanut levätä koska mies puuhailee Bellen kanssa ja muutenkin häärää ympäri taloa ja passaa minut takaisin sohvalle lepäämään jos olen väsynyt tai kipeä. Onhan tässä ollut vähän kaikenlaista, kun mun keho nyt jostain ihmeen syystä reagoi näin vahvasti näinkin pieniin lääkemääriin. Epäilin jo olevani luulosairas, koska tiedän monta naista jotka ovat piikittäneet valtavia määriä samoja lääkkeitä valittamatta yhtään! Täällä minä nillitän MINIMIANNOSTUKSISTA. Lääkäri sitten rauhoitteli että en ole luulosairas, olen vaan herkkä hormooneille ja se on kuulemma vaan hyvä juttu. Mene ja tiedä.

Ne pienet asiat jotka miehet voivat tehdä

Jokaisen lääkärikäynnin jälkeen olen saanut ruusuja. Minulta kysytään koko ajan jos ”haluan jotain”. Ovitrelle piikin jälkeen mieheni laittoi pienen laastarin ja toi minulle suklaakeksin. Lutinuksen takia sain hiivatulehduksen ja heti aamusta mies ryntäsi apteekkiin ostamaan hiivalääkkeen. Mun miehen ansiosta olen selvinnyt näistä hoidoista sekoamatta. Välillä on tullut pettymyksiä ja niitä ollaan yhdessä käyty läpi, mutta ilman miestäni tämä olisi ollut sata kertaa rankempaa. Yritän siis olla valittamatta ja jos tulee oikein kova avautumisen tarve käännyn tänne blogin puolelle kirjoittamaan.

Lapsettomuus on miehillekin vaikea asia

En haluaisi sanoa että ”syy” tai ”vika” on jommassa kummassa meistä, mielestäni tämä on meidän yhteinen asia. Mutta joudutaan käyttämään pakastettuja siittiöitä. Nämä siittiöit ovat olleet naistenklinikalla jo kymmenen vuotta, eli voin vaan kuvitella minkälaisia fiiliksiä lapsettomuus on nostanut esille silloin. Lapsettomuus on siinä mielessä pahempi miehelle, koska yleensä nainen on se joka pistää kehonsa koville lapsettomuushoitojen aikana. Hän tietää että hänestä johtuvien ongelmien takia hänen kumppani ”joutuu” piikittämään itsensä hormooneilla ja käymään lääkärissä. Minulle tämä ei ollut iso asia, eihän kukaan voi omalle lapsettomuudelle mitään. Mutta moni meidän tuttavista ovat ihmeellisellä tavalla nostaneet minut jalustalle, että ”ole kiitollinen että Dessi käy tätä läpi sun vuokses, moni nainen ei sitä tekisi”. Tiedän että mieheni on kiitollinen, hän on sen minulle monesti sanonut ja huomaahan sen käytöksestäkin, mutta mun mielestä hänen ei tarvitse olla. Me tehdään tätä yhdessä.

Inseminaation jälkeen meitä harmitti, koska onhan se kurjaa jos lääkärit ovat laskeneet sen varaan että pakkasessa olisi miljoonia siittiöitä, vaikka siellä oikeasti on 0,1milj/olki. Pakkasessa on ollut vaan 7 olkea, nykyään niitä on 6 eikä niitä saa lisää. Että mieheni olisi pitänyt vaatia koko pakkasen täyteen kymmenen vuotta sitten, siinä samalla kun hän taistelee syöpää vastaan toista kertaa. Ärsytti ne lääkärit, ärsytti että ”hyvänlaatuinen” muuttui ”todella heikkolaatuiseksi” parissa päivässä ja jatko jäi kysymysmerkiksi. Minua ärsytti mieheni puolesta. Ihminen joka kuin tehty isäksi. Sellainen joka jaksaa keksiä vaikka mitä tekemistä Bellen kanssa, joka ei edes ole hänen biologinen lapsi mutta ihana bonus. Viimeviikolla hän raahasi kotiin linnunruokaa ja kodin linnuille ”koska Belle voi sitten ruokkia lintuja” ja sen sirkusteltan varmaan muistatte myös.

Inssin jälkeen tuli just sellaisia ”sinä ja Belle riitätte minulle, ei meidän tarvitse tehdä IVFää kun sun keho jo reagoi näin vahvasti pieniin lääkemääriin” ja ”sinun ei tarvitse tehdä tätä minun takia”. Vaikka mun ajattelutapa on kaukana tosta. Sitten oli mun vuoro olla kannustava ja sanoa että kyllä sinäkin saat sanoa että haluat vielä yrittää ja että haluat lapsia. Kannustetaan toisiamme vuorotellen. Tästä tuli aika sekava postaus, mutta halusin ottaa esille sen että lapsettomuus on miehellekin rankkaa. Miehelläni on paha olla koska minulla on paha olla. Vaikka nämä sivuvaikutukset nyt ovat olleet luokkaa pientä pahoinvointia, turvotusta, väsymystä ja päänsärkyä, eli kyllä tässä pystyy suht normaalisti elämään.

Lapsettomuushoidot ovat miehillekin rankka asia. Miestä ei saisi jättää ulkopuoliseksi ja keskusteleminen on erittäin tärkeää. Tässä eletään sellaisessa tunteiden vuoristoradassa että joka päivä pitää käydä fiiliksiä läpi, tilanteet kun voivat muuttua nanosekunnissa.