desire nymark - Banneri

Sain otsikkoon kaksi stereotypiaa ja yhden haukkumasanan, hyvä minä! Ei mutta oikeasti, tällaista postausta on toivottu monen monta kertaa. Itsehan luulin että kaikki tietävät että Suomi on kaksikielinen maa, mutta sitten perustin youtube-kanavan ja sain lukuisia kommentteja missä ihmeteltiin miksi me puhutaan toisillemme ruotsia.

Bloggaaja tienaa

Ylpeästi suomenruotsalainen

Asumme Porvoossa ja täällä 29,6% asukkaista ovat ruotsinkielisiä. Koko mun suku on ruotsinkielinen, Andreaksen suku on ruotsinkielinen ja Bellen isän suku on ruotsinkielinen. Puhumme silti ihan sujuvaa suomea ja esimerkiksi lääkärissä tai pankissa emme edes aloita asiointia ruotsiksi, koska faktahan on että Suomessa ei pelkällä ruotsilla pärjäisi kovinkaan pitkälle. Moni on myös ihmetellyt miksi jokaisessa lauseessa on vähintään yksi suomenkielinen sana, varsinkin tekstiviesteissä. Täällä Porvoossa puhumme tällä tavalla, voisin melkein sanoa että ”kuuluu murteeseen”.

Suomenkieli on siinä mielessä helpompi että se on suorempi. Suomenkieliset sanat kertovat heti mistä on kyse ja ne ovat helpompia ymmärtää. Lääkärissä ja pankissa haluan aina puhua suomea, muuten tällainen tavallinen tallaaja ei ymmärrä mistään mitään. Silti ruotsi on mun äidinkieli ja sen takia olen aina valinnut ruotsinkielisen kumppanin. Jotenkin se vaan on helpompi niin. Varsinkin väsyneenä mun suomesta ei saa mitään selvää, pelkkää sössöttämistä ja hukkaan sanoja.

Keksin omia sanoja

Välillä editoin mun videoita ja huomaan että keksin omia sanoja. Ihan pokkana seisoin kameran edessä ja selitin handuukista ja näsduukista, vaikka tarkoitin käsipyyhettä ja nenäliinaa. Välillä taas kyseenalaistan itse että onkohan tämä edes oikea sana, kuten se kerta kun puhuin ”Silja Linen seisovasta pöydästä”. Onhan se tavallaan sana, mutta yleensä sanotaan ”buffa”. Keskenämme puhumme aina ruotsia ja vaihtaminen suomeen on tosi vaikeeta, vaikka välillä yritän videoiden takia, että ei olisi pakko tapella tekstityksen kanssa. Jotenkin se vaan tuntuu niin epäluonolliselta ja oudolta puhua suomea henkilölle jonka kanssa muuten aina puhutaan ruotsia.

Mutta auta armias, jos suutun. Silloin vaihdan aina lennosta suomeksi, koska ruotsissa ei ole tarpeeksi voimakkaita voimasanoja. Kyllähän te suomenkieliset tiedätte, että muissa kielissä ei ole sopivaa sanaa joka osaisi selittää mitä vitutus on. Jag är arg tai I’m pissed off, ei se ole yhtään sama asia. Ei saisi kiroilla ei, mutta välillä kun vitutuskäyrä (tähän ei myöskään ole sopivaa ruotsinkielistä sanaa) nousee tarpeeksi niin on pakko purkaa paineita. Toki niin että pienen pienet korvat eivät kuule.

Svenskatalandebättrefolk

Sitten näihin ennakkoluuloihin. En ole ikinä syönyt rapuja, enkä todellakaan laula mitään snapsvisoja. En omista purjevenettä, enkä minkäänlaista paattia ylipäätänsä. En ole asunut Ruotsissa, enkä ole harkinnut muuttoa sinne. Ruotsissa en muutenkaan pärjää kovinkaan hyvin, koska me puhutaan tällaista muminsvenskaa joka on ihan erilaista kuin mitä ne puhuvat Ruotsissa. Emme myöskään ole rikkaita, tai aatelisia, tai mitä jengi nyt luulee. Ollaan ihan tavallisia maalaistolloja, mutta ruotsinkielisiä sellaisia. PS. En tykkää skumpasta enkä ole ikinä maistanut kaviaaria. PPS. En omista paukkuliivejä.

”Boll – Pallo”

Kaksikielisyys on rikkaus, mutta onhan tässä toki huonojakin puolia. Saan harvoin palvelua omalla äidinkielellä, eikä suomenkieli ikinä tule olemaan yhtä vahva kuin mitä mun oma äidinkieli on. Esimerkiksi laskeminen suomeksi on yhtä helvettiä ja olisihan tämä kirjoittaminenkin paljon helpompaa jos kirjoittaisin ruotsiksi. Suomenkielen taitoa voisi toki treenata esim lukemalla kirjoja, mutta se ei onnistu millään. Kirjat ja blogit ruotsiksi, telkkarin tekstitys suomeksi. Aina.

Koulussa opeteltiin suomea vasta kolmosluokalla. Muistan miten opettaja toi fläppitaulun luokkahuoneeseen missä oli kuvia. Siinä sitten käytiin läpi että ”Jordgubbe – Mansikka” ja ”Boll – Pallo”. Eli aika pitkälle ollaan silti päästy. Koulun jälkeen katselin aina salkkareita, ihan siis uusintana tuli aina iltapäivisin. Siitä se sitten lähti. Bellelle yritän sentään puhua suomea, niin että hän kuulee suomea vaikka ei nyt ihan ymmärtäis. Satunnaisia sanoja tulee suomeksi, mutta ruotsi on ilmeisesti ainoa kieli joka tarttuu. Mehän vasta opitaan puhumista ylipäätänsä vielä.

Koen että kaksikielisyydestä on ollut enemmän hyötyjä kuin haittoja, joten Bellekin tulee tulevaisuudessa menemään ruotsinkieliseen dagikseen ja kouluun. Hänestä tulee siis ihan samanlainen hurrinperkele kuin me muut. En muuten ole pitkään aikaan kuullut että kukaan käyttäisi sanaa Hurri. Onkohan se jo vähän vanha haukkumasana. En muutenkaan jaksa loukkaantua siitä. Mitään ihmeellistä tässä suomenruotsalaisuudessa ei oikein ole. Niin ja Andreas pyysi lisäämään että tässä talossa kannustetaan HIFKiä.

Kommentit (25)

Tätä oli jotenkin mukava lukea. Serkkuni isä on suomenruotsalainen ja välillä ihmettelevät, jos puhun heille hieman ruotsia. Kun kysyin kerran yön pikkutunneilla että ’Är du trött?’, vastaukseksi tuli ’Mitä? En.’

Itsellä sukujuuret ulottuu niin Venäjälle kuin Norjaankin, joten olisi mukava tutkia sukupuutaan enemmänkin. Kantasuomalainen siitä huolimatta olen.

http://www.randomilla.com

Se on rikkaus, että osaatte kummatkin kielet. Se ei ole keneltäkään pois 🙂 Olen itse kateellinen, etten ole saanut kokea tätä. Belle tulee varmasti oppimaan suomenkielen. Hoidat/hoidatte asiat ihan oikein – teille sopivalla tavalla 🙂 <3

Jag tror nog att barnen får finskan också annanstansifrån nuförtiden! Vi bor i Lovisa och mina ungar går på ett dagis där dom pratar både finska och svenska, nu har dom börja komma med allavärldens finska ord här hemma: appelsiini, mandariini, ei sinne! osv. Vi är också helt svenskspråkiga hela puljun 😂

Joo ja tror nog också att finskan kommer ganska luontevasti sen. Man hör ju finska överallt 😀 Värre e de nog säkert att lära barnen svenska, för de hör man ganska sällan 🤔 Buu-klubben e väl de enda svenskspråkiga som intresserar småbarn, om äns de 😀

Jee kiitti postaustoiveen toteuttamisesta! Tai siis tack! 😀

Siis ruotsinkielisiä on kaksi asiallista ” rumaa sanaa” : skitstövel ja slipsfitta. Olen itse kotoisin ruotsinkielisestä seudulta ja yli 20v. suomenruotsalaisen kanssa naimisissa mutta tuo jälkimmäinen ilmaisu tuli tutuksi Beck elokuvasta n.vuosinsitten Ja Kukapa muu kuin Gunvald kuvaili sillä asianajajaa.

Ruotsissa asuneena sitä todella huomaa kuinka täällä Suomessa puhutaan niin eri tavalla sitä ruotsia 😀 Tuhkolmassa tosiaan ihan erilainen murre tai tapa miten sen nyt sanoisi… Mieheni on ruotsista ja puhuu suomea ihan täysin mutta välillä sitä joutuu muistuttamaan nykyään että ”hei puhuthan myös ruotsia” koska todella toivon että poikamme oppisi molemat kielet. Onhan monikielisyys vain vahvuus 🙂

Mä oon niin onnellinen että oon löytänyt sun YouTube kanavan, olen aina tykännyt kuunnella ruotsia puhuvia ja se tekee sun videoista just ihan parhaita koska on vähän kuin kylässä jonkun kotona. Olen myös huomannut että olen alkanut alitajuntaisesti palautella ruotsin sanastoa mieleeni ja töissä on nykyään helpompaa kun tulee suomenruotsalaisia asiakkaita. Kiitos sinulle että jaat omaa elämääsi ja puhut sekä suomea ja ruotsia se nimenomaan on rikkaus. Minusta on myös mielenkiintoista seurata bellen puheen kehitystä minulla on itselläni saman ikäinen tytär ja usein katsomme yhdessä bellen touhuilua videoilta, eli täältä löytyy isompi ja pienempi fani. Kaikkea hyvää teille.

Mun miehellä on aukko sivistyksessä kun hänellä tietyt stereotypiat päässä suomenruotsalaisista. Ärsyttävää! Olisin halunnut mun täysin suomenkieliset lapseni dagikseen ja ruotsinkieliseen kouluun, mutta esikoisen lukihäiriö muutti suunnitelmat.

Tuosta lapselle puhumisesta, niin sitähän suositellaan, että puhutaan aina vanhemman omaa äidinkieltä pelkästään. Eli että sinäkin puhuisit ruotsia lapselle. 🙂 Tuossa tilanteessa ehkä laittaisin lapsen sitten suomenkieliseen päiväkotiin. Nää on vaan ajatuksia, mitä heräsi. Toki teette itse niin kuin parhaaksi näette. 😊

Neuvolassa taas sanottiin, että tärkeintä olisi että lapsi kuulee suomea, ihan siis vaikka niin että istuu vieressä kun keskustelen kaverin kanssa. Silloin kieli ei tunnu ”vieraalta”, mutta mene ja tiedä 😀 En oo ottanu mitään stressiä suomenkielen kanssa, itse oon oppinu vasta koulussa niin eiköhän Bellekin viimeistään siellä sitten 😊

Meillä kaksvuotias puhuu jo aika hyvin molempia kieliä. Mut se onkin helpompi opettaa, kun toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ruotsalainen, niin molemmat puhuvat omaa äidinkieltään lapselle. Hänestä ei tosin ole tulossa muminsvenskalainen, vaan suomenskånskalainen! 🙂

Suomi-USA -perheen äiti täällä, hei vaan hei! (Tähän kohtaan tulis se vilkuttava hymiö, jos vaan vois.)

Me asutaan pienellä paikkakunnalla, jossa on tosi vähän diversiteettiä ja kyllä täällä pitkiä katseita kerää. Ihan aina. Välillä on tosi ärsyttävää, kun puhe ei kulje oikein kummallakaan kielellä tai joskus toinen on selvästi sujuvampaa, kuin toinen. Sanat muuttuu turhankin helposti finglishiksi ja sitten tullaan niihin stereotypioihin, että ”kun noi nyt kuvittelee olevansa muita parempia”… Kun ei. Mutta kun elää kotona elämäänsä 90% englanniksi, on välillä vaikea vaihtaa suomeksi. Olkoonkin, että mä oon kyllä ihan suomenkielisessä perheessä itse kasvanut ja elänyt.

Enivei! Sitä vaan piti sanomani, että kantakaa ihmeessä sitä suomenruotsalaista lippua korkealla ja pitäkää teille tärkeistä, (kielellisistä) asioista kiinni! Mun perheestä osa on suomenruotsalaista, ja pakko myöntää… Silloin penskana olin ihan kateudesta vihreä, kun sukulaisilla puhuttiin kahta kieltä! :–DDD

Nestuuki ja hantuuki on myös täällä Porissa käytössä! ☺ Hiukan ”vanhan kansan” käyttösanoja nuo enemmänkin taitaa olla kuitenkin nykyään. Muitakin ruotsalaisista sanoista tulleita murresanoja on paljon käytössä edelleen, vaikka itse ruotsinkielisiä ihmisiä on alle prosentti asukkaista.. 🤔

https://www.muporiokaunis.fi/sanakirja

De e ju kiva att du också talar svenska på dina videoklipp o int stressa på texter – bra vår ”bara finska” ska också lära lite svenska. 😉 Siis mun mies on ruotsinkielinen, ja oon aina ihaillut ruotsinkieltä jostain syystä; että oikeesti puhu vaan videoilla enemmänkin ruotsia, edes jotkut videot olis kiva saada vain ruotsiksi👌🏻Ja tähän loppuun pakko sanoa, että sun aitous on parasta!

Mummoni oli kotoisin Helsingistä ja kertoi että kun hän oli pieni, hänen äitinsä alkoi puhumaan ruotsia kun ei halunnut, että lapsi ymmärtäisi uusimmat juorut. 😊 Olivat siis ihan suomenkielisiä muuten. Mummo sano nenäliinaa nestuukiksi, taisi olla hänen oma ”käännös“ 😋

Oon kotoisin Länsi-Suomesta ja täällä on kans paljon suomenruotsalaisia. Mainitsit sanat handuuki ja näsduuki. Mun mummu käyttää niitä sanoja! Hän on ihan suomalainen mutta sanoo aina että kaksikielisessä maassa ne sanat vaan tarttuu murteeseen.

Itse Vaasasta, ja just nuo sanat ”sekoittuu” luontevasti, varsinkin kun toinen puoli suvusta ”pohojalaasia” ja toinen puoli suomenruotsalaisia. Kyllä rikssvenska on kuitenkin helpompaa kuin närprska 🙄😂

Ja nästyyki on nenäliina pohjalaisittain 🙂

Siellä otetaan vissiin aika paljon vaikutteita ruotsista murteeseen 😀 mun pitää perehtyä aiheeseen tarkemmin! 😀

Musta tuntuu että puolet sanoista joita mun etelä-pohjanmaalla asuvat isovanhemmat käyttää, ovat ruotsinkielestä peräisin 🙈 ovat siis täysin suomenkielisiä. Täällä Vaasassa on miljoona tollasta sekasanaa, joita ite käytän enkä ees tajua sanovani ”väärin” 😂 bluukata (kolata lunta), blomata (astua esim jään läpi lätäkköön), strobat (sukat) ym 🤭

siis mähän pystyisin puhumaan tätä murretta heti 😱 kuulostaa ihanalta paikalta, pakkaan tavarat ja muutan sinne! 😂

Hantuuki on kyllä murresana pohjanmaalla, tarkoittaen juuri käsipyyhettä. Eli et ole keksinyt sitä omasta päästäsi. 🙂

Ihan oikeasti, onko? 😀 Vähänkö siistiä! Mä heitän aika usein vaan taivutuksen ruotsinkielisille sanoille ja luulen että ne on ihan oikeita sanoja, vaikka ne ei ole 😆 Kiva kuulla että olen kerran jopa onnistunut käyttämään jopa olemassaolevia murresanoja 😀

Vastaa käyttäjälle Saara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X