desire nymark - Banneri

Muistatteko miten minulle iski ihan hirveä ikäkriisi 25 vuotiaana? Tänä vuonna täytin 26 ja jotenkin tämä ikä sekä äitiys on sekoittanut pakan ihan totaalisesti. Huomaan miten prioriteetit, kiinnostuksen kohteet, oma asenne ja elämäntyyli on muuttunut. Lähestyvä 30 ikä ei enää tunnu ollenkaan ahdistavalta. Jollain tavalla minusta tuntuu että olen kasvanut ihan hirveästi. Onkohan minusta nyt vihdoin tullut aikuinen?

En enää koe minkäänlaista hinkua lähteä lomalle. Kaverit matkustavat milloin mihinkin ja feedissä on aina ne perinteiset kaksi skumppalassia ja sijaintina Helsinki-Vantaa. Minä makaan kotona sohvalla ja koen että tämä on luksusta, oma koti ja rauha. ”Ei me nyt jakseta matkustaa tällä hetkellä, Bellekin on niin pieni vielä. Kyllä me keretään sitten myöhemmin”. Kesällä meinaamme lähteä muumimaailmaan ja maaliskuun lopussa lähdemme risteilylle, mutta noin muuten meillä ei ole suunnitelmia, eikä hinkua suunnitella mitään.

Opiskelija aikoina kauhistelin miten kallista esimerkiksi juusto ja kahvi on, mutta samaan aikaan törsäsin älyttömästi rahaa baarissa. Nykyään ostan ilomielin juustoa ja voisin helposti maksaa kympin kahvipaketista, suosimme kotimaista vaikka se on kalliimpaa. Mutta emme käy ulkona syömässä, mielummin otamme takeawayn. Remonttiin on upponut ihan älyttömästi rahaa, mutta toisaalta se on myös nostanut talon arvoa. En ole valmis sijoittamaan tuhansia euroja design kalusteisiin, mutta ollaan siirretty ikean halvemmista huonekaluista niihin kalliimpiin. Onhan sekin jotain.

Laatu korvaa määrän

Nykyään panostan laatuun, enkä määrään. Olen silti sen verran pihi että ostan melkein kaikki vaatteet käytettyinä. Nuorempana rakastin shoppailua ja pidin sitä ihan oikeasti harrastuksena. Nykyään vihaan kauppoja ja ostan kaiken netin kautta. Parkkihallit, ihmiset, jonot, huoh. Ei vaan jaksa. Nuorempana aloitin laihduttamisen heti tammikuussa koska iiik kesäkunto, tänään vedin ananashampparin ja myöhemmin meinasin vielä syödä makkaraperunat, koska menkat. Ennen kävelin korkkareissa vaikka jalat olivat rakkuloilla. Tänään en enää suostu sellaiseen masokistiseen käytökseen, olen hyväksynyt että jalkani on aivan liian leveä sellaisiin kapistuksiin ja käytän mukavia kenkiä. 

Mikä siinä muuten on että nuorena haluat olla mahdollisimman ruskettunut etkä halua käyttää aurinkosuojaa? Ennen kävin solariumissa ja käytin itseruskettavaa. Ei syöpäriski ja rypyt paljon kiinnostaneet. Kärvensin hiuksiani vaalennusaineella koska olihan platinablondi nyt niin kiva väri, vaikka omaväri on ruskea. Hiukset tippuivat päästä mutta ei se mitään, laitetaan lisää pidennyksiä. Nykyään koitan parhaani mukaan välttää aurinkoa, käytän aurinkosuojaa ja yritän kasvattaa oman hiusvärin takaisin. Ihan luonnollinen en kuitenkaan ole, koska en ainakaan vielä osaa luopua hiustenpidennyksistä, ripsienpidennyksistä ja kynsistä. Ehkä se vaihe tulee sitten kolmekymppisenä? 

Pesutorni oli maailman paras ostos

Yhtäkkiä maailman oudoimmat asiat tekevät minut onnelliseksi. Äitiperspektiivissä tietty pitkä suihku sekä rauhalliset aamut, mutta olen myös ollut onnen kukkuloilla kun saatiin pesutorni ja ilmalämpöpumppu. Ennen olisin lentänyt kattoon ja huutanut saatanan sovinistisika jos olisin saanut pölynimurin synttärilahjaksi, mutta nykyään voisin ihan hyvin jopa toivoa imuria tai paistinpannua. Ennen olin myös sitä mieltä että miehen aina pitäisi tarjota kahvit tai leffaliput treffeillä, Andreaksen kanssa tavattiin vaan kaverin luona ja seuraavalla deitillä käytiin mäkkärin autokaistalla. Emme muutenkaan elä sillä mentaliteetillä että miehen aina pitäisi maksaa, olen aikuinen nainen ja voin maksaa omat menot itse. 

Vuosi sitten olin sitä mieltä että varpajaiset pitäisi kieltää lailla. No, en edelleenkään hyväksyisi mitään kolmen päivän ryyppäjäisiä, mutta ihan tavallinen poikienilta ei enää tunnu maailmanlopulta. Esimerkiksi nyt hoitojen aikana Andreas on ollut aivan mahtava. Hakenut lääkkeet apteekista, ollut mukana joka ikisellä lääkärikäynnillä, pistänyt joka ikisen piikin. Arkisin hän tekee kotitöitä ja hoitaa Belleä. En ole ikinä ajatellut että hän ei pärjäisi, tai että hän ei osaisi ottaa vastuutta. Jos hän haluaa polttaa sikaria ja juoda kallista konua poikien kanssa niin se on mulle ihan ok. Ennen myös mesosin miten miehen pitäisi olla tipattomalla raskausaikana. Nykyään juon muutenkin mielummin pepsin, joten mikäs siinä. Ei se ole multa pois. 

Nuorempana otin paljon tatuointeja, koska se oli sairaan siistiä. Kadun joka ikistä. Tällä hetkellä en ainakaan jaksa käydä poistattamassa, mutta lisää ei ainakaan ole tulossa. Yhdessä vaiheessa meinasin myös käydä laittamassa huulitäytteitä ja synnytyksen jälkeen haaveilin silareista. Onneksi en käynyt laittamassa. Tissit ne vaan on ja huulitäytteet tuppaavat menemään vähän yli joka toisella ihmisellä. Luultavasti olisin ollut ankan näköinen. Olen jo saanut jonkun verran otsaryppyjä, syypää siihen lienee kuiva ihotyyppi ja solarium, mutta en halua tökkiä neuloja mun naamaan. Se tuntuu jotenkin liian hurjalta.

Rauhallinen ja tasapainoinen arki on onnistunut poistamaan suurimman osan katkeruudesta ja materialistisestä ajattelutavasta. Sen avulla olen onnistunut kasvamaan ja kehittymään ihmisenä. Mitään isoja suunnitelmia tai tulevaisuuden haaveita meillä ei ole tällä hetkellä. Keskitytään perheeseen ja meidän vauvaprojektiin, mutta myönnän että välillä haaveilen eläkeiästä. Miten istumme Andreaksen kanssa terassilla auringonpaisteessa vanhoina ja ryppyisinä, kahvikupit kädessä ja katsomme miten meidän lapsenlapset leikkivät meidän pihalla. 

Rehellisesti nyt, miten teidän ajattelutapa ja prioriteetit ovat muuttuneet vuosien varrella? 😀

Kommentit (6)

En kyllä pysty vielä tai ikinä samaistumaan vaikka oon 27 :D.. Jos tilataan ruokaa niin syödään ihmisten ilmoilla ja rakastan matkustelua. Ikeasta en osta mitään, koska huonekalujen tekijöillä on huono palkka ja vaaralliset työolosuhteet. Ei kyllä haittais vaikka jonkun hyvän valurautapannun saisi lahjaksi. 🙂

Pystyn kyllä samaistumaan näihin 😀 en mikään kova bilettäjä ole koskaan ollut mutta nyt 27 vuoden kypsässä iässä (:D) ihan parasta on olla kotona. Ja ilmalämpöpumppu, voiko olla mitään parempaa? Kuivausrumpu on vielä haaveissa, mutta ehkä joskus kun minäkin saan omakotitalon niin sinne sitten. Oma koti kullan kallis 😀

Tätä oli niin ihana jotenkin lukea! Tuli osa omista ajatuksista mieleen kun olin kahdenkympin alkupäässä 😀 jossain vaiheessa asenne muuttui oman kodin myötä mutta vasta lapsen saatuani ajatusmaailma muuttui totaalisesti! Ennen haaveili ulkomaanmatkoista ja uusista jutuista, oli sit vaatteita tai tavaroita. Nykyään itsekin ostan (ja ostanut jonkin aikaa) vaatteet käytettyinä koska en osaa oikein hemmotella itseäni sitä kautta. Pesutornista unelmoin 🙂 ja ehkä ulkomaanmatka tulee joskus mahdolliseksi, mutta sekin ajatellaan sitten mikä on lapselle/ lapsen kanssa hyvä paikka 🙂

Kirjoittelin itse omaan blogiini aika samasta aiheesta tässä lähiaikoina: https://littleyellowheart.blogspot.com/2019/02/suuri-keskeneraisyys.html
Lähinnä naurattaa se miten erilaisesta näkökulmasta tätäkin asiaa voi lähestyä, tai miten erilainen elämäntilanne vaikuttaa suhtautumiseen. Itse tunnen lähinnä nimittäin pakokauhua siitä, että ikää on jo näinkin ”paljon” ja en koe saavuttaneeni elämässä oikein mitään. Uskon, että lapsen saaminen kyllä vaikuttaa näihinkin ajatuksiin paljon. Se mihin voin samaistua on kyllä tuo kodinkoneiden toivominen synttärilahjaksi. 25 vuotta täyttäessäni toivoin paistinpannua 😀 Ehkä tänä vuonna sitten vaikka tehosekoitin voisi olla hyödyllinen.
En tiedä, kai sitä pitäisi osata olla omaan elämäänsä tyytyväinen ja oppia hyväksymään ikänsä. Kaikilla kun on kuitenkin niin erilainen polku elämässään, että vertaillakaan ei oikein voi. Saa nähdä mihin elämä tämänkin vuoden aikana sitten vie 😀

Härligt att läsa, känner igen mig i massor. Sommaren 2018 hade vi en period när vi gärna var ute, hängde med vänner och njöt av livet. Sen plussade vi i början av hösten och allt förändrades, men inte till det sämre. Vi vet båda att vi behövde den där sommarperioden för att nu kunna uppskatta att ta det lugnt och bilda familj. Allt har sin tid!

Precis! 😄 Livet o prioriteringarna ändras med åren, men inte till det sämre! Sen så kanske de förväntas lite för mycke av knappt 20 åringar också. Många tycks tycka att om man har en ”händelserik” period före man skaffar barn så passar inte barn in i bilden, men påriktigt så anpassar ju människan sig. Som du sa, allting har sin tid! 😄

Vastaa käyttäjälle Christina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X