desire nymark - Banneri

Raskausviikko 8 meni ohi nopeasti ja tänään siirryttiin raskausviikkoon 9. Preglife sovelluksen mukaan 20% raskaudesta on hoidettu. Sikiö on noin 1 cm:n mittainen päästä peppuun. Minä taas olen kaksi vaatekokoa isompi. Varhaisultran ansiosta tiedämme että pikkuisen sydän sykkii, joten yritämme pysyä rauhallisina ja nauttia raskaudesta.

Väsymys ja turvotus jatkuu. Hajusteet ällöttävät, joten yritän välttää pesuaine hyllyä kaupassa. Olen myös vaihtanut suurimman osan mun kosmetiikka tuotteista hajustettomiin. Välillä hajusteiden takia tulee heikko olo ja minua huimaa. Tällaisia kohtauksia saattaa tulla kaupassa, koska siellä niitä hajuja nyt on joka puolella. Kaupassa tulee muutenkin ällöttävä olo lihatuotteista. Suihkussa saattaa myös tulla huimaava olo, mutta en tiedä johtuuko tämä kuumasta vedestä tai hajuista. Ainakin suihkun jälkeen on järkyttävä jano, enkä edes uskalla yrittää jalkojen sheivaamista tällä hetkellä.

Mitään hulluja raskaushimoja ei ole vielä tullut vastaan, mutta minitomaatit ja tuoremehu ei ole ikinä maistunut näin hyvältä! Rinnat ovat kasvaneet aivan valtavasti. Tästä asiasta mieheni on tietty innoissaan, mutta valitettavasti ne ovat niin kipeät että niihin ei saa koskea. Nukun urheiluliivien kanssa ja se on auttanut jonkun verran. Pukeutumistyyli ei ole lähelläkään pinterest matskua, mutta minä nyt muutenkin tykkään käyttää kolitsihousuja ja huppareita. Mukavuus on kaiken A ja O!

Andreas on edelleenkin tosi innoissaan ja höösääminen jatkuu. Ainoa asia joka on muuttanut meidän arkea melko radikaalisti on minun väsymys. Ennen Andreas nukahti ja minä valvoin. Tein paperihommia ja kirjoitin blogipostauksia öisin. No, nykyään minä nukahdan jo pari tuntia ennen Andia. Sinänsä tällä nyt ei ole mitään merkitystä, koska olin muutenkin ajatellut ottaa vähän rauhallisemmin nyt kesällä. Mutta päivät menee kyllä tosi nopeasti, kun nukkuu näin paljon. Kovasti odotan että väsymys helpottaisi ja löytäisin enemmän energiaa. Mutta samalla olen niin helpottunut että olen päässyt pelkällä väsymyksellä tähän saakka! Olin 99,9% varma että hyperemeesi iskee.

Kohta olisi myös ensimmäisen neuvolakäynnin aika. Pakko myöntää että en odota sitä innolla. Suhde neuvolaan ja lääkäreihin on saanut pienen kolahduksen Bellen raskausajan sekä synnytyksen jälkeen. Se että kävin naistenpolilla 5 päivää ennen hätäsektiota, koska vatsa oli kivenkova ja pikkuhousuissa oli verta ja minut vaan nopeasti ultrattiin ja lähetettiin kotiin panadolin kanssa oli melkoinen kokemus. Kukaan ei kuunnellut minua, kun sanoin että kaikki ei ole hyvin. Mitäpä nyt ensisynnyttäjä tietäisi. Onneksi pysyin visusti sängynpohjalla sen 5 päivää, kunnes mulla oli kontrolliaika ja sairaalan parkkipaikallahan se istukka sitten repesi. Tässä raskaudessa aion kuunnella omaa kehoa paljon tarkemmin.

En siis vieläkään tiedä miten tätä istukan repeämistä tarkkaillaan tässä raskaudessa, vai tarkkaillaanko ollenkaan. Istukan repeämiseen on muuten 1% riski, mutta niillä joilla istukka on repeytynyt uusiutumisen riski on kymmenenkertainen.  Toivoisin että raskautta tarkkaillaan naistenpolilla, mutta jotenkin luulen että saan ylimääräisiä neuvolakäyntejä. Niissä en näe mitään ideaa, koska meidän neuvolassa ei edes ole ultraa. Siellä vaan mitataan hemoglobiinia, käytetään niitä kusitikkuja ja kysellään vointia. Eihän kukaan viimeksikään huomannut mitään, vasta minuuttia ennen hätäsektio päätöstä.

Fiilikset heittelee aika paljon. Ollaan tosi onnellisia, tietysti, mutta välillä pelottaa. Tiedän että jos istukka repeää emme kerkeä sairaalaan ajoissa, ja se ahdistaa. Tuntuu hölmöltä miettiä synnytystä jo viikolla 8, laskettuun aikaan on vielä 224 päivää! Viime kerralla minulla oli suojelusenkeli mukana, mutta mitä jos tällä kertaa ei ole? Äh, vaikeita asioita. Onko täällä muita jotka ovat miettineet synnytystä jo alkuraskaudessa?

Kommentit (20)

Itsellä on hyvä kokemus Naistenklinikalla alatiesynnytyksestä. Ymmärtääkseni sinne otetaan varsinkin riskiraskaudet/jos on jotain erikoista, joten luulisi että sinä kuulut tähän ryhmään edellisen raskauden istukan repeämisen vuoksi?

Minulla käynnistettiin synnytys, ja kaikki vaikutti normaalilta. Kun vauva syntyi niin kätilö ja lääkäri (oli paikalla imukupin takia) järkyttyivät kun vauva tarvitsisin hengitysapua ja oli muutenkin hieman poikkeava, mitään merkkejä tästä ei oltu huomattu raskauden aikana.

Toiminta oli kyllä superhyvää ja vauva kiidätettiin äkkiä saamaan hoitoa ja minua parsittiin kokoon samaan aikaan. Vietimme Naistenklinikalla vastasyntyneiden teholla 2 viikkoa. Siellä on aivan ihana henkilökunta ja hienot tilat. Kätilö pyysi lupaa tulla katsomaan meitä seuraavana päivänä teholle, hän tosiaan välitti potilaistaan ❤️.

Itse synnytyksestä jäi tosi hyvä kokemus vaikka mitä sen jälkeen tapahtui oli pelottavaa. Sitä ei olisi kuitenkaan voinut huomata ultrasta ja diagnoosi saatiin kun vauva oli 10 kk eli pari kuukautta sitten. Eli harvinaisesta syndroomasta kyse. Muistan ajatelleeni jossain kohtaa että tulisipa sektio (kun synnytys pitkittyi ja kätilö sanoi että se voi olla vaihtoehto jos kohta ei ala tapahtua). Jälkeenpäin olen onnellinen että synnytin alakautta niin olin hyvässä kunnossa olla vauvan luona teholla. Näin paljon äitejä osastolla jotka olivat tosi kipeitä sektion jälkeen, toki sinullahan meni toipuminen tosi hyvin.

Mihin vaan päätyykin niin se on sinun ratkaisusi ja varmasti oikea ❤️.

Naistenklinikka on kyllä paras paikka olla, jos jotain sattuu niin parhaat valmiudet. Teholla tuli monta kertaa päivässä hälytys käytävien ruudullle hätäsektio/kiireellinen sektio ja henkilökunta lähti juoksemaan alakertaan synnärille.

Pelottaa ja ahdistaa synnytys jo näin alussa. Viimeksi makasin paikoillaan 3 vuorokautta hirveässä tuskassa avautumatta lapsi avotarjonnassa. Päätyi onneksi sektioon. Olipahan vaan koettelemus. Toiv. pelkopolilla saa helpotusta :/

Voi ei 😱 mä meinasin kans pyytää ajan tonne pelkopolille nyt keskiviikkona, kun meillä on eka neuvola. Jospa sieltä saisi vähän helpotusta 🙈

Täällä laskettuaika tammi-helmikuussa ja ajatukset pyörii pelonsekaisin fiiliksin jo synnytyksessä. Esikoisen raskaus oli superhelppo, mutta kaikki kääntyi synnytyksessä. Lapsi ei ollut kiinnittynyt ja oli tulossa avosuisessa tarjonnassa, jouduin makaamaan koko 17h paikoillaan. Lapsi oli kaiken lisäksi lähes 4,5kiloinen ja pää oli iso, joten tulos oli eppari ja kolmannen asteen repeämät. Nyt on jo aika varattuna sype-polille, että pääsen käsitteleen tuon edellisen.

Voi ei 😱 varmasti hirveä kokemus! Toivottavasti saat sype-polista apua. Ikävää jos koko raskausaika menee ahdistuksen parissa tulevan synnytyksen takia :/ tsemppiä ♥️

Neuvolakäynnit tuntuu kyllä aivan turhilta. Mulla nyt 20+0 ja ollut vain kaksi neuvolakäyntiä ja niidenkin sisältö melko mitäänsanomaton. Niin ja toki nt-ultra ollut. Olen kyllä soittanut aina vaihteeseen neuvontaan milloin mistäkin, mutta edes tarkistuskäynneille ei pääse, jos ei tyyliin vuoda solkenaan verta ja kärsi valtavista kivuista. ”Seuraile tilannetta” on kuultu jo niin monta kertaa, että huhheijaa.

Joo tää on kyllä 🙄 Maksimiannostus panadolia ja kuuma suihku, ratkaisu kaikkeen 🙂

No miten on, saako Andreas varpajaiset? 😁

Andreas ei halua pitää. Minäkään en pidä babyshowereita. Keskitytään vaan raskauteen ja perheeseen, ilman ylimääräistä hömppää 😄

Luulisi, että tuolla taustalla seurattaisiin istukkaa tarkemmin. Meilläpäin ainakin istukkaan liittyvät ongelmat/riskit menee kaikki äitiyspolin seurantaan alkaen noin rv 28 johtuivatpa ne sitten mistä hyvässä. Jos ei mitään ongelmaa ilmene, täällä kontrollit 4 vkon välein joissa katsotaan istukan virtaukset ym. En tiedä onko repeämisriski nähtävillä ultrassa?

En yhtään tiedä 🤔 Kävin naistenpolilla 5 päivää ennen istukan repeämistä. Silloin ei huomattu mitään, vaikka ultrattiin. Mutta en sitten tiedä miten pätevä lääkäri oli.. siinä oli toinen hoitaja mukana ja ne ihmetteli siinä että ”miksiköhän tää vatsa muuttuu tälleen kivenkovaksi? No.. en tiedä, kotiin lepäämään ja pandolia ja jos pahenee niin synnytyssairaalaan”. 🤷🏼‍♀️

Hei. Mulla meni kans maha kivenkovaks ja mulle sanottiin että on ihan vaan harjotussupistuksia, mulla tosin ne alko kypsyttää ja pehmentää kohdunkaulaa 🤔

Joo en siis tiedä 🤷🏼‍♀️ Koko tilanne oli niin sekava ja olin niin paniikissa 🙈 Vai olikohan se niin että vatsa oli pinkeä ja kiven kova 5-10 min putkeen 🤔 en nyt ihan tarkalleen enää muista 😅

Täällä myös helmikuinen tulossa ja synnytys mietityttää jo. Esikoisen syntymä oli traumaattinen kaikille hoitohenkilökuntaa myöten. Synnytin tajuttomana ja kouristelleb kun lapsi vedettiin imukupilla ulos alateitse ja pian teholle hengitystukeen. Olin jo muutamaa tuntia aiemmin valitellut kätilökle että tuntuu että on vaikea kestää tajuissaa …

Voi ei 😱 jotenkin kaikki fiilikset edellisestä synnytyksestä pyörii päässä koko ajan nyt kun tietää että pitäisi synnyttää uudestaan 🙈

Moi! Aiemman istukan ablaation vuoksi tulet pääsemään erikoissairaanhoidon seurantaan, tätä voit myös vaatia. T. Terkkari

Hei! Kiitos kovasti viestistä, nyt ei enää tarvitse meittiä ja jännittää 😀 ihmettelin kun ne ei sanonu mitään naistenklinikalla 🧐 pelkästään että raskautta seurataan normaalisti neuvolassa 🤷🏼‍♀️

Tomaatit ja tuoremehu oli myös täällä himona! 😂 Ja kirpeet karkit tuli vähän myöhemmin.. Nyt jo viimeisiä viedään ja maanantaina olis laskettuaika ❤️ Peukut pystyssä täällä seurattu teidän matkaa ja jatketaan yhä toivoen että kaikki menee hyvin maaliin saakka 😍

Ai sielläkin! 😀 Turvotuksesta päätellen kyllä luulis et himona olisi hampparit ja pullat 😆 kiitos, kovasti tsemppiä tulevaan synnytykseen! 😍♥️

Toivotaan ainakin näin! 🙂 Muuten olen ymmärtänyt että Porvoolaiset synnyttävät Kotkassa tai Hyvinkäällä. Tosin silloin kun Belle oli syntymässä naikkarissa oli vissiin joku sulku päällä remontin takia 🤔 En ainakaan nähnyt yhtäkään ”normi synnyttäjää” siellä silloin, oltiin kaikki ”erikoistapauksia” 😅

Vastaa käyttäjälle Desire Nyman Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X