desire nymark - Banneri

Kuten kirjoitin viimeksi, meidän rakenneultra ei mennyt ihan nappiin. Ultrassa ei löydetty kaikkia verisuonia mitkä sydämessä pitäisi olla. Kätilö yritti tietysti rauhoitella, että ei tässä nyt ole mitään syytä paniikkiin. Välillä asento vaan on huono, saatte uuden ajan, yrittäkää pysyä rauhallisena. Mutta kyllähän siinä nyt silti iski paniikki ja viimeiset päivät ovat menneet sumussa.

Pelkäsin jo valmiiksi rakenneultraa, koska Bellen kanssa jouduin sikiöseulontaan. Episodi on tuoreessa muistissa vielä, vaikka siitä on kolme vuotta. Huoli, tietämättömyys ja paniikki. En todellakaan lähtenyt ultraan sillä asenteella että ”tässä nyt vaan selvitellään vauvan sukupuoli”. Ultran jälkeen vetäydyin, yritin välttää paniikkia ja pysyä rauhallisena. Eihän tässä oikein muutakaan voi. Sitten siirryin googleen (mitä minun ei missään nimessä pitänyt tehdä). Googlasin tietysti itse sydänvikaa, mutta myös perinatalogian erikoislääkäreitä. Sain lukuisia viestejä, että ”miten ultrassa meni. Onko kaikki hyvin?”. En jaksanut vastata, joten kirjoitin blogipostauksen.

Sitten iski hirveä kiukku. Vanhemmuus on ihana asia ja vauvat myös, mutta itse lisääntymisen olen täysin kypsä. Ensin keskenmenoja, sitten hyperemeesi ja muutenkin vaikea raskausaika Bellen kanssa, sikiöseulonta, istukan repeäminen, hätäsektio, synnyttäminen suljetulla synnärillä, keskonen, jatkohoidot. Siitä onneksi selvittiin, mutta ei nämä lapsettomuushoidotkaan ole hirveän helpolta projektilta tuntunut. Säätöä naistenklinikan kanssa, esimerkkinä nyt se kun tapahtui pieni näppäilyvirhe ja meille annettiin väärä aika joulukuussa. Piikkejä, verikokeita, pettymyksiä ja epätoivoa. Vihdoinkin plussa, mutta nyt eletään sitten taas ”jännityksessä”. Missä välissä sitä oikein uskaltaisi hengittää.

Andreas on ollut aika vahvassa vauvakuplassa tähän saakka. Nyt sitten vedettiin matto jalkojen alta ja jos kyseessä ei ole pelkästään ”huono asento” vaan sydänvika niin pudotaan korkealta ja kovaa. Tiedän että saatan olla ”aivan liian pessimistinen” monien mielestä. Moni on ottanut tehtäväkseen kertoa miten mun reaktio taas on vääränlainen. Miten ei saisi stressata, eikä manailla ja miten pitäisi pysyä positiivisena. Sitäpaitsi, meillehän ”ei annettu huonoja uutisia, ei vaan annettu mitään uutisia”. Joten sanotaan nyt vaan, että meillä on ollut vähän rankempaa nut viime päivinä ja että aika tuntuu pitkältä tällä hetkellä. Toivotaan että se on hyväksyttävä vastaus eikä liian pessimistinen.

Päätimme että emme vielä kerro ”kumpi meille on tulossa”. Emme muutenkaan oikein jaksa puhua koko tilanteesta. Odotellaan vaan ensi viikkoa ja seuraavaa ultraa. Olen pysynyt omissa oloissani, välillä olen jopa sulkenut puhelimen. Ollaan molemmat aika herkässä tilassa tällä hetkellä ja välillä tuntuu erittäin vaikealta purra kieltä, kun tietyt asiat pääsevät ihon alle. Kuten nyt esimerkiksi utelu että ”aaai, verisuoni ei näkynyt, mutta näkyikö vauvan sukupuoli?”. Hormonihuuruissa kerkesin jo miettiä että en varmana kerro sukupuolesta mitään, ei edes vauvan syntymän jälkeen. Annamme vauvalle unisex nimen, niin saa ihmiset ihmetellä. Mutta nämä nyt ovat tällaisia tunteenpurkauksia kun hermot ovat kireenä.

Artikkeli ”sukupuolipettymyksestä” herätti aika vahvoja tunteita, vaikka muuten olen vahvasti sitä mieltä että ”kaikki tunteet ovat sallittuja”. Tämä tilanne on muutenkin nostanut esille muistikuvia Bellen raskausajasta sekä Andreaksen syöpähoidoista, eli tunteet heittelee aika vahvasti. En oikein tiedä mitä muuta voisin sanoa tällä hetkellä. Onneksi tässä on enää neljä päivää jäljellä, sitten tiedetään jo luultavasti palkon enemmän. Kiitos kaikista kannustavista viesteistä ♥️

Kommentit (29)

Hurjasti tsemppiä sinne!

Meillä oli vastaava tilanne ja päivät ennen seuraavaa ultraa olivat pitkiä. Saimme onneksi hyviä uutisia, tosin jännitimme vielä syntymään asti. Terve lapsi tuli.

Monenlaisia juttuja voidaan operoida jo pienenä vauvana ja lapsi pääsee kasvamaan normaalisti.

Tsemppiä sinne ❤️

Hei, tsemppiä kovasti. Samaistuin erittäin hyvin tunteisiisi. Saimme tällä viikolla kuulla että tulokkaallamme on rakennepoikkeama josta jäimme täysin tyhjän päälle. Päivät tuntuvat pitkiltä eikä mikään kiinnosta kun päässä pyörii miten lapsi tulee pärjäämään. Tulevat leikkaukset ja kaikki muu, pää täynä kysymyksiä. Odottavan aika on pitkä epätietoisuudessa. Ihmiset jotka sanovat ettei se muuta mitään eivät ymmärrä että elämämme muuttuu täysin ja kaikki tulee olemaan uutta vaikka arki onkin tuttua. Onneksi on puoliso jonka kanssa jakaa asia kun ei halua muille puhua. Täällä pidetään teille peukkuja jotta olisi väärä hälytys mutta myös tsemppiä tiedon odottamiseen ❤️

Hei!
Kovasti tsemppiä! Teksti ja teidän elämä on kuin meidän omastamme. Paitsi, että esikoisen raskaus oli todella ihana ja nautin siitä ylikaiken, synnytys meni hyvin. Ja hänen elämänsä muutenkin on mennyt hyvin.
Mutta … (lyhennetty versio)
Toista lasta ei alkanutkaan kuulumaan. Yhteensä 10 vuotta lapsettomuushoitoja, keskenmenoja, pettymyksiä toisen perään. Yksi menehtyneen vauvan synnytys. Ja nyt 10 vuoden jälkeen meillä on sydänvikainen vauva sylissä. ❤️ Raskausaika lli raskas. Diagnoosi eli koko ajan. Vauva on aivan unelma, vaikka alkutaival oli raskas.

Mutta se mitä haluan sanoa, että vaikka teidän vauvalla olisi sydänvika, niin siitä voi selvitä ❤️❤️❤️ Itse olen sydänvikainen ja meidän vauveli on. Ja kun saimme kuulla, että sydänvika on, niin toki kaikenlaiset ajatukset pyörivät mielessä. Mutta halusimme antaa hälle mahdollisuuden 💙
Nyt hän tuossa tissillä tuhisee. Ja vietämme lähes normaalia vauva-arkea, pienellä tvistillä vain.

Toivottavasti kaikki oli vain väärän asennon syytä ja teille syntyy terve vauva. Mutta jos ei, niin kaikesta voi selvitä. Toki en kiellä sitä, etteikö alkutaival olisi raskas ja kaikenmoiset ajatukset ja pelot pyörivät mielessä. ❤️ Mutta usko tulevaan ja koko perhe tuette toisianne niin kaikesta selviää! Tsemppiä ❤️

Tsemppiä tämänpäiväiseen 💞

Paljon voimia odotukseen, kamala tilanne. toivotaan parasta. ❤️

Tsemppiä! Se on kamalaa kun pitää vaan odottaa ja pelätä. Meillä ei ollut sydämessä mitään, ja lapsikin nyt voi ihan hyvin munuaisdiagnoosinsa kanssa. Yritin raskausaikana kuitenkin ajatella että hyvä että tiedetään jo nyt niin ehditään varautua että kaikki ei ole hyvin. Pikku ongelmista huolimatta saatiin kuitenkin ihan ok lapsi.

Toivottavasti selviätte pelkällä säikähdyksellä, ja jos ette, toivottavasti ongelma on sellainen että lääketiede voi auttaa!

Täällä on peukut pystyssä tämän päivän rakenneultraa varten ❤️👍🏻👍🏻 koko sydämestäni toivon että kaikki on kunnossa ja saatte hyviä uutisia ❤️

Meillä myös epäiltiin omfaloseelea ja sitä kun googlailin, tuli vain vastaan tietoa, kuinka pieneenkin omfaloseeleen liittyy vahvasti kehityshäiriö, trisomia. 2vkoa jouduin odotella uutta ultraa jossa ei todettu enää mitään.
Tsemppiä, toivottavasti selviätte säikähdykselä

Molempien lapsieni rakenneultrat tehtiin 2 kertaa, 2 viikon välein, samasta syystä kuin sinulla. Elämäni pisimmät 2 viikkoa molemmilla kerroilla. Meillä kaikki oli kunnossa, varmasti myös teidän vauvalla!

Saat tuntea ja ajatella juuri niin kuin itse tahdot. Ajoittainen pessimistisyyskin on ihan ymmärrettävää kaikessa hornonimyrskyssä ja etenkin teidän kokemuksissa. Miksi onnen lahjat ei vaan mene tasan 🙁 Aivan liikaa epäonnea teidän matkassa. Suuresti tsemppiä <3

Tsemppiä, voimia ja jaksamisia! Toivottavasti saatte seuraavassa ultrassa vain ja ainoastaan hyviä uutisia.

Hei, ymmärrän teidän tuskan. Meillä oli sama tilanne. Viime viikolla rakenneultrassa löytyi kolme poikkeamaa; sydämessä, mahalaukussa ja napanuorassa. Aivan järkyttävä viikko takana, ja huolen määrä on ollut valtava. Miten pitkältä aika tuntuikin. Tänään oli aika erikoislääkärille, joka kumosi nuo kaikki kolme poikkeamaa. Koen, että meille tapahtui suuren suuri ihme.

Eli älkää siis missään nimessä ainakaan menettäkö toivoa! Kaikki voi olla ihan hyvin, vaikka pää täyttyykin peloista ja uhkakuvista ❤️

Tsemppiä <3 Meillä nuoremmalta pojalta ei myöskään löytynyt kuin 2 suonta, kolmatta ei myöhemminkään näkynyt. Mulle kerrottiin vain että saattaa hidastaa vauvan kasvua loppuraskaudessa (en googletellut enkä muistaakseni kysellytkään enempää tietoja) ja sain ylimääräisiä ultria missä seurattiin kasvua. 40+6 syntyi 4,3kg vauveli ihan terveenä eli ei hidastanut kasvua ollenkaan 😀

Tsemppiä valtavasti❣️ Muistan, kun esikoisen aikana lääkäri sanoi ultrassa ”on kyllä todella pieni pää sikiöllä”. Oli siis toteamus siitä, että vauva on kokonaisuudessaan pieni, mutta itselleni tuli vain ajatus microkefaliasta ja kysyinkin lääkäriltä, onko kyse siis microkefaliasta. Lääkäri oli kovin hämmästynyt ja kysyi, miksi kysyn moista. No, lääkäri ei tiennyt, että aihe osuu lähelle, itselläni ollut hydrokefalus vauvana. Toivotaan, että se kolmas suoni löytyy ja kaikki on hyvin. Niin meilläkin oli, tyttö tosin oli todella pieni.

Tsemppiä ihan hirmuisesti! Kauheita asioita nämä tälläiset. Toivotaan parasta ❤

Ikävä kuulla. Aivan varmasti painaa mieltä, oudompaa mielestäni olisi jos ei painaisi. Epätietoisuus on inhottavaa kun mieli seikkailee sinne tänne.
Onneksi kohta pääsette ultraan, toivon todella teidän puolesta, että kaikki on hyvin.

Tsemppiä kovasti, onneksi uusi aika on jo ensi viikolla!

Meillä on myös 10 vuotta sitten syntynyt pikkukeskonen. Sairaala-aika oli 2,5kk. Sen jälkeen kehitysongelmia. Olin jo sitä mieltä, että eikö siinä olisi ollut jo tarpeeksi, niin uusi järkytys tuli eteen, kun lapselta löydettiin parantumaton sydänvika, johon kuolee ennenaikaisesti lääkkeistä huolimatta. Elämä tuntuu aivan hirmu epäreilulta ja miksi joitain ihmisiä koetellaan enemmän kuin toisia. Muiden mielestä pitäisi olla kiitollinen siitä, että lapsi on kuitenkin elossa ja vielä mitään ei ole tapahtunut ja on olemassa lääkkeitä. Olen antanut itselleni luvan tuntea kaikkia tunteita, kukaan muu kun ei tiedä millaista tunneskaalaa käyn jatkuvasti läpi.

Sulla on oikeus kaikkiin noihin tunteisiin!! Ei tarvi keneltäkään pyydellä anteeksi eikä selitellä, mitä sun tunteet ja mieli muille kuuluu. <3 voimia edelleen piinaavaan odotteluun!

Meillä oli sama homma nuoremman ultrassa, että yhtä suonta ei löydetty. Oli ihan perseestä kun seuraava ultra-aika saatiin vasta seuraavalle viikolle. Olin ihan varma, että kaikki ei ole kunnossa ja mietin kaikki kauhuskenaariot. Meillä onneksi kaikki oli lopulta hyvin. Toivotaan, että teillä myös <3

Voimia odottamiseen koko perheelle❤️ Toivottavasti kuulette ens ultrassa hyviä uutisoa

Jaksamista teidän perheelle ja toivon vilpittömästi sydämeni pohjasta että kaikki on hyvin. Teitä on niin paljon koeteltu, että vahvasti tuntuu siltä että selviätte ”säikähdyksellä”. Kaikkea hyvää teidän perheelle!

Haluan toivottaa tsempit koko teidän perheelle! ❤️ Juuri itse 2kk sitten esikoisen saaneena ja sitä ennen kuukausi mieheni syöpähoitojen loppumisesta, voin edes jotenkin kuvitella minkälaisia ajatuksia teillä pyörii päässä niin Andreaksen osalta kuin sunkin hormonihuuruissa….Miksi me ihmiset emme voi edes yrittää ymmärtää toisten tilanteita ja olla vilpittömästi toisten puolella. ❤️ Haluan vain sanoa, että teillä on täysi oikeus tuntea juuri kaikki ne tunteet, mitä tunnette. Elämä on ylä- ja alamäkiä ja vielä tulee se ylämäki! Toivon kaikkea parasta ensi viikon ultraan!
jennihursti.blogspot.com

Hirmuisesti tsemppiä tuohon tilanteeseen 💚 täällä peukut ja varpaat pystyssä että kaikki olisi hyvin 💜 ja mielestäni kaikki tunteet sallittuja ☺️

Kirjoittelinkin sulle ig directiin samantyyppisestä kokemuksesta pari viikkoa sitten. Meillä ei myöskään saatu niiden kolme suonen virtauksia näkyviin ja vaikka kuinka kätilö vakuutteli vain vauvan huonosta asennosta niin kyllä se huoli on siihen saakka kokoajan kunnes asia varmistuu että kaikki on hyvin. Pari päivää pitäisi vielä jaksaa odotella lääkärin ultraa. Oikein paljon tsemppiä vielä teillekin ❤️

Toivotaan että me molemmat saadaan iloisia uutisia! ♥️ kiitos ja tsemppiä sinnekin, kyllä se huoli on kova vaikka miten yrittäisi olla stressaamatta! ♥️

Vastaa käyttäjälle Cherokee Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X