desire nymark - Banneri

Vauvalle pitäisi keksiä nimi. Moni tuleva vanhempi kahlaa läpi suvun vanhoja nimiä, etsien sitä juuri sopivaa biljoonien nimien joukosta. Nimen valinta saattaa oikeasti olla yllättävän vaikea tehtävä ja jotkut palloilevat eri nimien kanssa kuukausia (kuten esimerkiksi me). Mitä sitten kun vihdoinkin kerrot että meidän pienestä piiperöstä tulee nyt vaikkapa Risto-Pekka, ja kaikki haukkuvat nimen alimpaan maanrakoon? Ensimmäinen ajatus on ainakin minulla ”aikuiset ihmiset, oikeasti”. Eihän kenenkään tarvitse perustella minkä takia valittiin juuri tämä nimi meidän lapselle.

Joka kerta kun julkkis tai nykyään jopa bloggaaja tai vloggaaja julkaisee vauvan nimen, siitä syntyy kohu. Kun eihän se nimi ole yhtään sopiva Marjattojen ja Pirjojen mielestä. Usein vedetään myös esille se kuuluisa ”lasta tullaan kiusaamaan nimen takia”, koska jokaisesta nimestä saa väännettyä jotain jos väkisin yrittää. Eilen törmäsin kuumetokkurassa keskusteluun, missä arvosteltiin erään bloggaajan nimivalintaa. Se ei kuulema sovi suomalaiselle lapselle, eikä taivu ”suomalaisen suuhun”. Nimi oli siis liian kansainvälinen raadin mielestä. Tämä kyseinen nimi on myös ollut mukana meidän nimilistalla ja on mielestäni erittäin kaunis, helppo lausua ja väittäisin näin suomenruotsalaisena että jopa melko tavallinen.

Suomalaisille kelpaa pelkästään perinteiset suomalaiset nimet

Ilmeisesti pitkät ja erikoiset nimet eivät sovi ”suomalaisen suuhun”. Pitäisi ehdottomasti olla lyhyt, ytimekäs ja helppo, kuten esimerkiksi Pekka tai Pirjo. Väittäisin että harva suomenruotsalainen valitsee lapsellensa perinteisen suomalaisen nimen. Meidän suvuissa on pitkiä nimiä, kuten nyt esimerkiksi Desiré, André, Andreas, Isabelle, Alexander, Sebastian, Madeleine. Kutsumanimet ovat myös asia joka aiheuttaa hämmennystä vähän väliä. Miksi ihmeessä lapselle pitää antaa niin pitkä nimi, jos hänelle kuitenkin keksitään kutsumanimi? No, minun mielestäni siinä ei ole yhtään mitään outoa, joten kysynpä että miksi ei?


Yritetään opettaa meidän lapsille, että toisen ulkonäköä, pukeutumistyyliä, etnisyyttä, seksuaalista suuntautumista tai varallisuutta ei saisi arvostella. Minun mielestäni tämä pätee myös nimivalintoihin. ”Mutta kun siitä nimestä sitten voidaan vääntää jotain ja lasta kiusataan sen takia”. Tämän takia kaikkia nimiä ei hyväksytä Suomessa. Joka vuosi lehdet julkaisevat listan hylätyistä nimistä ja muistaakseni tänä vuonna listalla oli mukana esimerkiksi Sukka ja Hoito Virhe. Mutta aikuisena ihmisenä kannattaa ehdottomasti miettiä omaa käytöstä. Jos sinä heti tyrmäät toisen nimivalintaa ja väännät siitä tuhat ja yksisataa muka hassunhauskaa kutsumanimeä, niin mietippä millaisen esimerkin annat nuoremmalle sukupolvelle.

Meillä on kaksi vahvaa nimivaihtoehtoa meidän tulevalle tytölle, molemmat ovat ihan tavallisia Ruotsissa. Mutta veikkaanpa että meidän mielestä tavisnimet Bianca ja Beatrice herättävät ison skandaalin, koska olisihan Pirjo tai Marjatta paljon paremmat. Itse ehdottaisin kuitenkin sellaista ajattelutapaa, että minä en arvostele teidän nimivalintoja, joten teidän ei myöskään tarvitse arvostella meidän. Perinteiset suomalaiset nimet ovat kauniita, mutta sellaista emme tule antamaan meidän lapsille.

Ihmisiä kiinnostaa oudot asiat

Itse en ymmärtänyt miksi meidän vauvan sukupuoli oli niin jännittävä asia. Enkä myöskään miksi vauvan nimi olisi. Tähän saakka olen elänyt siinä uskossa, että nämä ovat ”small talk” – aiheita. Esitetään olevansa muka niin kiinnostuneita toisen raskaudesta, vaikka ei oikeasti ole. Ja miksi pitäisi olla. Toisaalta en ehkä ole se kaikista paras ihminen ottamaan tähän asiaan kantaa, koska lapsettomuushoitojen aikana ”toisen raskaus ei ole meiltä pois, heidän lapsi ei missään vaiheessa ollut tulossa meille” – ajattelutapa toimi hyvänä suojakeinona. Yritä olla iloinen toisten puolesta, vaikka olet surullinen itsesi puolesta, äläkä ajattele liikaa.


Mutta minä en muutenkaan ymmärrä miksi meidän ihan perinteiset my day videot ovat kiinnostavia, tai siivousvideot. En oikein itsekään ymmärrä somen voimaa tai miksi meitä bloggaajia tai vloggaajia seurataan. Lapsettomuushoitojen aikana moni varmasti seurasi meidän matkaa vertaistuen takia, ja sen ymmärrän tietysti. Tällä hetkellä koen kuitenkin olevani tylsä perusmutsi. Erittäin onnellinen sellainen, mutta kuitenkin. Valaiskaa minua, minkä takia toisen ihmisen nimivalinta kiinnostaa ihmisiä ja minkä takia tämä on asia mihin on pakko kertoa mielipiteensä? Enkä tarkoita tätä pahalla, haluan vaan yrittää ymmärtää koska aihe herätti minussa aika vahvoja ”mitä ihmettä nyt taas” fiiliksiä 😀

Kommentit (24)

Meillä pojan nimen taustaa on kysytty useamman kerran, koskaan ei ole kauhisteltu kuinka vaikea tai epäsopiva nimi olisi. Olemme täysin suomalainen perhe jolla hieman skandinaavinen sukunimi ja sopii siihen mielestäni vallanmainiosti ja toinen nimi on suomalaiseksi sointuva. Ja poika on siis Peik.

Meillä on lapsilla perinteiset lyhyet suomalaiset nimet. Oma nimeni on mielestäni ihana mutta myös pitkä. En oikein koskaan oo tottunut kuulemaan sitä kun kaikki kutsuu lempinimillä. Tämän vuoksi mulle oli tärkeää, että lasten etunimet olisi sellaisia joista ei väänny monia lempinimiä, vaikka niissä lyhennyksissä nyt mitään varsinaista vikaa olekaan. 🙂

Minut nimettiin 80-luvulla isoisoöidin mukaan. Isovanhemmat olivat sitä mieltä, että lapsi kärsii kun niin kamala nimi. Minulle annettiin toinen nimi, joka oli trendinimi ja joka kelpasi suvulle. Minuankutsuttiin tällä toisella nimellä vuosikymmenet, vaikkanitse yritin jo ala-asteella vaihtaa kutsumanimen ensimmäiseen ”lapsi kärsii”-nimeen. Olen aina identifioitunut ensimmäisen nimeni omakseni. 10 vuotta syntymäni jälkeen tämä ruma nimi, josta lapsi kärsii, oli suosituimpien nimien listalla… niin ne ajat muuttuu, tuskinpa kukaan sanoisi nyt, että Ida on ruma nimi josta lapsi kärsii

det viktigaste är att namnet går ihop med efternamnet , desiree möttönen låter inte så vackert

No ei kyllä ole ollut meidän suvussa tätä ongelmaa. Selän takana on voitu toki puhua, mutta sitä en jaksa miettiä. En myöskään arvostele muiden nimivalintoja. Jos joku haluaa nimetä lapsensa Pirjoksi, Marjataksi tai Biancaksi, ovat ne kaikki aivan yhtä hyviä nimiä. Itse valitsisin näistä ehkä Marjatan. Toinen valitsisi Biancan. Kaikilla hyvä mieli.

Aikuiset ihmiset osaavat kyllä olla todella ilkeitä. Meidän poika sai nimekseen Felix ja se on mielestämme täydellinen nimi pojallemme.
Hän on vähän yli vuoden vanha ja monet kerrat aikuiset ihmiset on häntä jo ketsupiksi sanonut…
Pahin kommentti eräältä ihmiseltä oli: Ei sun lapsellakaan hyvin mee kun on tollanen nimi ja tuollaisena päivänä syntynyt (22.12)
Häntä tullaan kuulemma kiusaamaan niin paljon kun kouluun menee..
Näin äitinä kun omasta lapsesta puhutaan noin särkee sydäntä niin hirveästi ❤️

Minulla on Kolmi kirjaimen etu nimi Ranskalainen toinen nimi
Lapsilla on kaikilla kansain väliset nimet esikoisella Krista Pia Emilia
Jon Mikael Kristian
Jesse Vilperi Benjamin
Jessika Jadelein Karoliina
En häpeä näitä nimiä lapsillani ,sillä erikoisemmat nimet on meillä kunniassa .
Ei hirveästi tule vastaan .
Anceliga toiseksi nimikseni olen saanut ,mutta äitini ja isäni halusivat antaa minulle ja sisaruksille Ranskalaiset toiset nimet kaikille
Kansain välisyys kunniaan sanon minä

Nimivalinta on jokaisen oma asia toki, mutta silti en voi sille mitään että ärsyynnyn jos etu- ja sukunimi ei ole synkassa. Siis kuten jo tuossa aiemmin kommentoitiin, joku kansainvälinen etunimi ja suomalainen sukunimi, tyyliin John Järvinen. Mutta toki mun on helppo huudella kun omaan (ruotsikieliseen) sukunimeen istuu hyvin nuo kivat kansainvälisemmätkin nimet, en tiedä oisinko kuitenkaan Jukkaa tai Pirjoa valinnut jos sattuisin joku kolehmainen olemaan….

Itse en tykkää lempinimistä, mutta en toisaalta myöskään kovin lyhyistä nimistä, joten nimivalinta oli hankalaa. Lopulta päädyin valitsemaan kivat pidemmät nimet ja kyllähän etenkin Mikaelia on väännetty vaikka miksi tässä vuosien aikana. Eipä se oikeastaan edes haittaa, itse käytän silti aina koko nimeä.

Mainittujen lisäksi mun nimikriteerejä oli ettei saa olla ärrää (ei lapsen potentiaalisen ärrävian vuoksi vaan koska äidillä sellainen on), sisarusten nimet pitää sopia yhteen (ei kuitenkaan mitään alku- tai loppusointuja mutta tyylillisesti), ei samaa nimeä kuin jollain jo lähipiirissä on ja että myös savolainen, kielitaidoton mummi saa nimet lausuttua ongelmitta.

Kuten kommentista käy ilmi, nimijutut on mulle tärkeitä ja kiinnostavia, siksi on myös kiva lukea muiden juttuja aiheesta.

Ps. Beatrice ja Bianca on molemmat tosi kivoja!

Nimeä saisi minusta kommentoida vaan positiivisessa mielessä 🙄 ja tosiaan tuo, jos kaikilla olisi sama nimimaku niin eihän täällä olisi kuin muutamia eri nimiä lapsilla, se vasta tylsää oliskin.
Ja kokemuksesta tiedän, olen kerran yhtä nimeä vähän kavahtanu, mutten tietenkään sitä tietenkään ääneen sanonu ja ei menny montaa kuukautta kun nimeen tottui ja pian ei voinut kuvitella enää muuta ja jopa tykästyin nimeen. Eli hyvä että pidin mölyt mahassani.
Silloin asia on eri, jos kaveri kyselee mielipidettä nimistä enne kastamista niin voi nätisti sanoa jos nimessä on jotain tyyliin ”tiesitkö että se vaippa merkki” tms. Mutta jos ei kysytä voi olla hiljaa ja etenkin kun nimi on jo annettu.
Meillä miehen vanhemmat suuttui esikoisen nimestä kun ei jatkettukaan suvun nimeä vaan valittiin sellainen mistä itse tykätään joten kutsuivat lasta ”paska” etuliitteellä vaikkei varmaan yli puoli vuotta, kunnes mies teki tiukasti selväksi (oli toki sanonu asiasta jo useampaan kertaan) että emme enää mene käymään jos lapsemme on vielä kerrankin paska. Siihen se loppui. Toisen lapsen nimeen yrittivät vielä vaikuttaa mut kolmannen kanssa olivat jo luovuttaneet. Tosin salasimme heiltä että kolmannen nimestä kaksi nimeä on minun suvusta, mutta ne ei ole tarkoituksella, vaan ovat niin kauniita nimiä että olisin antanu muutenkin,paitsi toinen sellainen etten olisi tienny nimen olemassa olosta ellei se ois ollu mummon nimi. Mutta sitä ei ole annettu siksi että pitäisi vaan siksi että on kaunis nimi. Miehen papan nimet ei napanneet niin siks ei niitä jatkettu.

Meillä oli nimiäiset, joissa nimi paljastui kirjottuna mekon helman kiertävään silkkinauhaan. Nimen kuultuaan anoppi välittömästi sutkautti, että ”eihän ensimmäistä nimeä välttämättä tarvitse käyttää, kutsutaanhan minuakin toisella nimelläni”.

Onneksi olin tottunut hänen ymmärtämättömiin kommentteihinsa jo entuudestaan 😅

Voi kun tuttua tuo muiden kritisointi nimivalinnan aikana onkaan. 😂 Voit vain kuvitella minkä haloon saimme aikaiseksi kun meidän pojastamme tuli Viking. Nimi on kulkenut miehen suvussa ja aiomme sen kaikessa ihanuudessaan pitää mukana jatkossakin. Kaikki suomenkieliset sukulaiset olivat heti yhteen ääneen huutamassa että lastanne tullaan kiusaamaan. Jaha, kiitos varoituksesta mutta ei me sen takia nimeä muuteta. Kyllä ne ihmiset muitakin syitä kiusaamisen keksii jos on kiusatakseen.
Viking on nyt Viki, Vikke tai Kingis riippuen kuka hänestä puhuu. Suomenkielisten suussa nimi vääntyy usein muotoon ”Viikinki” mutta ei se meitä mitenkään haittaa. Pidämme itse paljon nimestä ja kaikkien suomenruotsalaisten tuttujen kesken sitä on ihasteltu. Vähän harvinaisempi ja erikoinen nimi on mielestäni sata kertaa kiinnostavampi kuin kolmaskymmenes Johanna tai Ville joka tulee aina vastaan. Hyvin tavallisen nimen omaavana voin sanoa ettei ole kivaa olla koulussa aina samannimisen kanssa samalla luokalla. Silloin nimelle tulee aina jatkeena sukunimen eka kirjain tai vaikkapa jopa järjestysnumero, tyyliin ”Eeva numero kolme”. Nej tack.

Jokaikisestä nimestä löytyy aina jollakin jotain urputettavaa, niin se vaan menee, oli se sitten perinteinen suomalainen nimi, sukupuolineutraali tai kansainvälinen. 😅 Se nimi vaan pitää antaa, joka omaan korvaan kuulostaa parhaimmalta.

Me valittiin meidän lapselle jo raskauden alkuviikkoina aivan ihana sukupuolineutraali nimi, joka täytti kaikki mun ja puolison miljoona kriteeriä. Pidettiin se salassa ristiäisiin saakka, ettei negatiiviset kommentit vaikuttais meidän päätökseen. Ollaan jouduttu kyllä monta kertaa perusteleen nimivalintaa, mutta negatiivisia kommentteja ei kyllä oikeestaan oo tullu ollenkaan. 😀

Oi kyllä, kuopuksesta piti tulla Minella tai Mimosa, anoppi soitto ja laittoi viestiä 10 kertoja että ei kai me oikeesti anneta niin kummallista nimeä ja että Mimosa on terveysside merkki (on kuulemma ollut joskus 60 luvulla), mutta itsehän en usko että moni olisi lastamme sidemerkkiin yhdistänyt. No päädyttiin sitten hyvin tavalliseen Almaan,mutta kolmanneksi nimeksi annettiin Esmeralda. Tämä kuulemma ihan kummallinen nimi, mutta itse tiedän monta ja olisin voinut hyvin antaa myös etunimeksikin. Tyttö itse nyt kaksi veenä tykkää omasta prinsessaninestään ja sanoo usein ”ja heter Alma Leona Esmeralda” eli ylpeänä kertoo koko nimensä jos joku kysyy ja on opetellut sanomaan sen jo hienosti vaikka Esmeralda ei ole ihan helpoin sana lausua

Ei apua 😂 Mulla olisi mennyt hermo ihan totaalisesti! Esmeralda on ihana ja luulisi myös että vaikka kovin montaa Esmeraldaa ei ehkä ole, niin pitäisi olla kaikille entuudestaan tuttu. Vai eikö ihmiset oikeasti katso Disney leffoja? 😀

Kun aikoinaan raskausaikoina kerroin nimen, jota olimme ajatelleet mikäli lapsesta tulisi poika, sain kuulla ”EEEEI, ei tollasta”. Ja nimi oli niinkin eksoottinen kuin Tuukka. Nimi, josta olen itse tykännyt nuoresta asti. Noh, meitä on siunattu kahdella tytöllä, joten sukulaisten ei ole tarvinnut Tuukka-nimeen sopeutua. 😀 Mielestäni on kuitenkin jotenkin ihan hassua miten nimiin suhtaudutaan. Okei, on jotkut nimet minunkin mielestäni kauheita, mutta en minä nyt sitä menisi päin naamaa sanomaan, jos joku kertoisi lapsensa moisella nimeävän!

https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/12/18/24-kysymysta-joulusta/

Näinpä! 😀 ja se perus ”EEEEEEI sitä, tunnen yhden x nimisen henkilön ja se on ihan hirvee!”. Aha kiva 😀 Jokaisella on oma maku ja jos joku nimi ei miellytä olen vaan ajatellut että aha, onneksi ei ottanut sitä nimeä mitä me ollaan ajateltu 😎

Hyviä ajatuksia, ja luulen että sen takia itse näitä blogeja luen. Ulkomailla asuvana olen saanut paljon kommenttia lasten nimistä, koska meillä ne ovat suomalaisia vaikka eivät mitään pekkoja tai Matteja kuitenkaan. Annoin toiselle pojalleni aika erikoisen nimen niin täällä Ranskassa kuin myös Suomessa. Arne. Siinä on ollut ihmettelemistä monella ja monesta suuntaa. Mutta loppujen lopuksi ainakin itselle merkitsee että nimi on kaunis meidän mielestä ja oma lapsi näyttää nimeltään. Itse olen kantanut erikoista nimeä ja olen tänään onnellinen että vanhempani ovat valineet juuri näin aikanaan.

Keksikää nyt ihmeessä sellainen nimi, jolla ette lastanne koskaan tule kutsumaan, kuten ”Bellen” kanssa..
Kannattaa nimivalinnassa ottaa kuitenkin asuinpaikka huomioon, miten luulet Beatricen ääntyvän suomalaisten suussa?

En ymmärrä miten Beatriis voisi olla suomalaisille niin vaikea lausua 😀

Miksi edes itse lausuisit sen kahdella iillä? Se ei äänny Beatriis vaan Beatris, tosin te kutsuisitte varmaan vaan Beaksi..

Mua kiinnostaa nimivalinta, koska se kertoo aika paljonkin ihmisestä. Nimiä on aivan loputon määrä, joten miksi päädyit juuri tähän? Se on tavallaan myös tosi henkilökohtainen ja itselleni melkein arka asia. Lapsi kasvaa nimensä kanssa ja kantaa sitä joka päivä koko elämänsä ajan, ellei päädy sitä itse vaihtamaan. Meillä ei ole kastetta tai nimiäisiä järjestetty lapsille, mutta silti raskausajan pidin nimi valinnat omana tietonani, koska en halunnut kuulla muiden kommentteja ja antaa niiden ehkä hetkauttaa päätöksiäni. Loppujen lopuksi nimi on vain nimi, mutta toisten valintoja on tökeröä kommentoida ellei mielipidettä erikseen kysytä.

Joo en ymmärrä miks se on nii iso juttu jos antaa jonkun kansainvälisen nimen. Omaniki on kansainvälinen kun nimikaimoja löytyy enemmän tuolta keski- ja eteläeuroopasta ja amerikoista ku Suomesta 🤷🏼‍♀️🤣

Itse taas kiinnitän nimikeskustelussa enemmän huomiota niihin kivoihin ja kauniisiin kommentteihin. Koska kaikkia ei voi miellyttää, kannattaa keskittyä niihin.
Usein ”tarina nimen takana” herättää enemmän ihastusta kuin ihmetystä.

Onneksi ajatteöemma kaikki nimistä vähän eri tavalla. Muutenhan meillä olisi kaikki lapset nimetty samoin!
Itse pidän esimerkiksi siitä, että etunimi sopii sukunimeen. Kun sukunimeä ei pääse valitsemaan (tai ainakin vaihtoehdot ovat rajlliset), on kiva, jos etunimi ja sukunimi ovat samassa linjassa, ikään kuin keskustelevat keskenään. Monen äään kotimainen sukunimi ei omasta mielestäni sovi kovin kansainvälisen ja erikoisen etunimen pariksi. Tiedän, että kaikki eivät ajattele samoin ja sekin on ihan sallittua.

Pidän myös siitä, että sisaristen nimet sopivat toisiinsa. Kaikille sekään ei tietenkään ole tärkeää.

Erikoisuuden tavoittelu ei myöskään ole oma juttuni. Joku toinen taas haluaa kirjoittaa Maijan Mayana, joten tehkäön niin.
Suomenruotsalainen nimistö on toki erilainen kuin se perus suomen kilinen nimistö. Sitä perinnettä saa tietysti jatkaa (ja ehkä pitääkin).

Lapsen etua aina ajatellen, niin eiköhän se oikea nimi sieltä löydy. Perinteinen tai uusi, muodissa oleva tai harvinainen.

Siis Bianca on aivan ihana nimi, aivan mun lemppari. Beatrice myös todella kaunis. Todellakin ihmiset saisivat olla avarakatseisempia. Toki näin suomenkielisenä myönnän, että heittomerkit nimissä ovat hankalia, kun eivät ole suomen kielessä yleisiä, joten silloin nimen saa varmastikin tavata eräänkin kerran elämän aikana. Mutta haitanneeko tuo, on sitten eri kysymys 🙂 Omat lapseni ovat jo teinejä ja sanoisin, että oma nimimaku myös muuttuu vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Vastaa käyttäjälle Miijukka78 Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X