desire nymark - Banneri

Täällä eletään jo raskausviikolla 33 (32+5). Tämä on ollut ahdistavin etappi tähän saakka, koska Belle syntyi viikoilla 32+5. Olo on muuttunut yhä tukalammaksi päivä päivältä ja koko keho tuntuu tosi väsyneeltä. Välillä pelottaa olla yksin kotona Bellen kanssa, koska taju meinaa välillä lähteä, mutta onneksi Andreas on ollut enemmän kotona nyt joulun sekä uuden vuoden aikana. Mun äiti ja sukulaiset ovat myös olleet korvaamaton apu.

Yritän kuitenkin välttää osastoa viimeiseen saakka, koska tiedän että mun mielenterveys ei kestäisi. Sairaalapelko on sen verran voimakas Bellen synnytyksen sekä sairaalajakson jälkeen. Sitä fiilistä mikä teholla on ei vaan mitenkään pysty sanoilla kuvailemaan. Kärsimys ja huoli leijuu ilmassa. Naistenklinikka on kyllä tullut erittäin tutuksi lapsettomuushoitojen aikana, mutta valehtelisin jos väittäisin että en olisi ollut ahdistunut joka kerta kun kävelin ovesta sisään. Lisääntymisyksikössä oli muutenkin harvoin iloinen fiilis. Käytävässä ahdistus oli käsinkosketeltavaa ja saimme nähdä monet itkut. Sitten tietysti vielä se, että meillä on Belle. Tuleva pikkusisko on muutenkin hänelle tosi jännittävä juttu, joten yritetään pitää yllä meidän ”normi arkea” vaikka väkisin.

Tällä hetkellä mittailen verenpainetta, koska sehän on noussut aika tasaisesti raskausaikana. Nyt tällä hetkellä se onneksi on pysynyt matalana, mutta siitä ne mun pyörtymiset varmasti myös johtuvat. On ollut asioita jotka viittaisivat raskausmyrkytykseen (päänsärky, vatsakivut, turvotus, ongelmia näön kanssa), joten tilannetta tarkkaillaan. Toinen ongelma on matala hemoglobiini, joka laskee rautalisästä huolimatta. Tunnen olevani rättiväsynyt koko ajan. Matala hb ei vissiin muutenkaan ole ihanne tilanne tulevaa sektiota miettien. Viime neuvolassa se oli reilusti alle sadan, jonka takia tuplattiin rautalisän määrää. Harmi vaan että vatsa ei oikein kestä. 

Torstaina kävin taas naistenpolilla tarkastuskäynnillä. Bebellä oli kaikki tosi hyvin, mutta fakta nyt vaan on että istukan repeämistä ei oikein voi etukäteen ennustaa. Tässä nyt lähinnä seurataan beben kasvua, että ei olisi mitään istukan vajaatoimintaan viittavaa tai jotain ennenaikaisuuteen viittaavaa. Katsottiin kohdunkaulaa, kun minulla nyt on ollut aika paljon supistuksia ja kohdunkaulan tilanne oli OK. Pikkuneidin mittoja oli vähän vaikea saada, koska hän ei ikinä halua pysyä paikoillaan. En siis joudu tekemään mitään liikelaskentaa tämän tyypin kanssa. Saatiin kuitenkin kaikki virtaukset näkyviin, kaikki vaikutti oikein hyvältä ja painoarvioksi tuli 2015g.

Otettiin verikoe (rauta, verikuva, crp ja olikohan vielä jotain muuta) ja täällä odotellaan nyt sitten tuloksia. Varsinkin ferritiini kiinnostaa. Sain myös Somac reseptin, jospa saisin närästyksen säletyttä sillä. Mitkään perus renniet ei oikein enää auta. Tavoitteena oli ensin päästä raskausviikolle 32 ja nyt sitten yritetään päästä viikolle 35. Seuraava käynti on muutaman viikon päästä ja lääkäri meinasi että silloin voidaan jo ruveta katsomaan sektioaikaa. Vaikka aika matelee tässä viimeisellä kolmanneksella niin iski silti sellainen ”ai niin joo, se synnytys. Sehän on ihan kohta!” – fiilis. Saan olla iloinen siitä että pääsin yli puoleen väliin ilman sen isompia komplikaatioita. Siirryttiin viimeiseen kolmannekseen ja PAM! kaikki mahdolliset vaivat liitoskivuista pyörtymiseen ja pahoinvointiin. En olisi ikinä uskonutkaan että alavatsa ja niin sanottu bikinialue voi olla näin kipeä. Muuten fiilis muistuttaa aika paljonkin sitä aikaa juuri ennen istukan repeämistä, kun kylmähiki valui ja jopa hengittäminen oli pelkkää tuskaa. 

Tässä pitäisi vielä hankkia vähän asioita, pyykkirumba on vielä kesken, en vieläkään ole päättänyt jos oikeasti tarvitsen sähköisen rintapumpun heti vai en. Viimeksi pärjäsin ihan manuaalilla, vaikka imetyksestä ei tullut mitään, eli pumppasin maitoa ihan hulluna ja kuljetin sairaalaan. Tuttipullojen suhteen pitäisi myös tehdä jonkin sortin valtina, mutta kun niitäkin on tuhansia eri vahtoehtoja nykyään. Perjantaina Andreas kävi noutamassa meidän vaunut postista, joten ne möllöttävät täällä keskellä käytävää. Lastenhuoneen sisustus on kesken enkä ole täysin varma sairaalakassin sisällöstä. Onko väärin ajatella että kyllä sitä kerkeää myöhemminkin? Että viimeksi mikään ei ollut valmiina ja sairaalakassina toimi musta jätesäkki, mutta selvisin silti? Ja missäköhän se niin kovasti hehkutettu pesänrakennus vietti on?

Kommentit (22)

Mikähän mättää kun kommenttini jäävät toistuvasti blogista pois? Mielestäni ihan asiallisia.

Mun pesänrakennusvietti näyttää rakentuneen tähän sohvalle. Tässä on oikein kotoinen ”pesä” kaikkine peittoineen ja tyynyineen (joilla yritän saada sopivampaa asentoa..) Ehkä se vietti vaan toisilla herää vähän myöhemmin 🙄

Hei! Saisiko kysellä, mistä kuvan vauvanvaateihanuudet on hankittu? 😍

Oli pakko kommentoida sen verran että oon niin samaa mieltä sun kanssa tuosta lapsettomuuspoliklinikan fiiliksestä. Tuntui että siellä ei kyllä empatiaa näkynyt (kävin itse TYKS:ssä). Aulassa vallitsi kuoleman hiljaisuus, pariskunnat tai yksittäiset ihmiset istui hiljaa niillä rumilla vihreillä nahkapenkeillä. Kukaan ei puhunut mitään kenellekään. Vastaanotolla lääkäriä tai ketään muutakaan ei kertaakaan kiinnostanut että mitä oikeasti kuuluu. Joku lääkäreistä oli mun mielestä vähän tylykin. Sitten kun oltiin syksyllä käymässä ekassa ultrassa positiivisen raskaustestin jälkeen, hyvä kun onniteltiin ja tuntui että hoitaja ja lääkäri ei millään tavalla osallistunut meidän iloon..itsehän itkin lähes koko vastaanoton koska olin niin onnellinen. Vaikka itsellä matka raskauteen lapsettomuuspolilla ei todella ollut pitkä, noin puoli vuotta, on se silti jäänyt mieleen yhtenä ahdistavimmista elämänjaksoista.

Mie en kyllä ymmärrä sairaalakassi-touhotusta, kun eihän sinne loppupeleissä edes tarvitse mitään erikoista mukaan. Tai ainakaan minä en tarvinnut kuin perus hygieniatarvikkeet. Eli hyvin kerkeät 😀
Ps. Meillä vauva 8 kk ja lastenhuoneeseen hommattu tasan yksi matto 😅👶 kun ei siellä vielä pahemmin edes oleskella

Niinpä! 😂 Viimeksi mulla ei edes ollut lompakkoa mukana. Pelkkä kännykkä ja päällä olevat vaatteet. Sairaalasta kyllä saa kaiken tarpeellisen jos vaan pyytää. Toki minulle kuitenkin tuotiin kotiutumisvaatteet, laturi ja lompakko seuraavana päivänä 😁

Hei, jaksamista vauvan ja taaperon kanssa. Seuraile ferritiinia myös synnytyksen jälkeen vaikka yksityisellä jos julkinen nihkeilee. Itsellä takana kohta 4 kk obsidania ja varasto noussut hitaasti. Lapset 4 ja 2,5v ja puute todettiin(ferrit 4) tosiaan vasta viime syksynä kun alko todella hermo mennä väsymykseen, pyörrytykseen ja hengästymiseen. Siinä mielessä hyvä että sulla on jo asia tiedossa. Varmasti arvot nousee kun pieni syntyy. Tsemppiä sektioon. Kaikki apu tulee tarpeeseen. 😇 ai niin ja itsellä molemmat alkua lukuun ottamatta pulloruokinnassa ja parhaat tuttipullot omasta mielestä on Life factoryn lasiset pullot joihin voi sitten myöhemmin ostaa nokkapäät. Meillä käytössä isovelin vanhat edelleen juniorilla. Nättejä, kestäviä ja pullotutteja joka ikäkauteen.

Suosittelen kokeilemaan nestemäistä rautaa. Olen itse rv36 ja yritettiin obsidanilla nostattaa mutta se vain lisäyksistä huolimatta laski. Otin käyttöön floradixin 30mg päivä ja 100mg obsidania ja nousuun lähti.

Kiitos vinkistä! Mulla on nyt käytössä toi obsidan, mutta käyn huomenna hakemassa ton floradixin! Muuten olen tehnyt kaiken ns ”oikein imeytymisen kannalta”, joten en tajua miksi hb vaan laskee 😫

Mun kroppa kestää parhaiten Ferrodania. Kannattaa kokeilla useampaa rautavalmistetta, jos et ole sitä jo tehnyt. Joskus harmi kyllä oikein mikään ei tunnu toimivan :/

Bellen kanssa kokeilin kaiken maailman eri sortteja, mikään ei toiminu 😫 nyt olen kokeillut ferrodania, maltoferia ja jotain nestemäistä. Hb nyt oli sentään noussut vähän, koska viime neuvolakäynnillä oli alle 100. Mutta hidasta on 😕

Toinen raskautesi kuulostaa samalta kuin toinen omani. Kipuja, painetta, väsymystä, tuskaa. Verenpaine kohosi 90/150 ja sain verenpainelääkityksen. Oli näköoiretta ja protskua, muttei koskaan myrkytystä.

Kävin rv35 supistustenkin takia synnärillä, mutta vauva syntyi rv38 käynnistettynä :). Pitkä matka oli syynä.

Tsemppiä kovasti loppumatkalle ❤️

Sulla on kyllä niin minimasu, itsellä viikkoja 25+1 ja maha on paaaljon isompi🤗 liitoskivut (juurikin bikinialueella) ja alapään jomotus on ihan normaaleja kipuja raskausaikana, joten niistä ei tarvi olla huolissaan. Tsemppiä loppuaikaan!

Mun mielestä se on valtavan kokoinen! 😂 Mutta mulla oli tosi pieni vatsa Bellen kanssa ☺️ Liitoskivut ovat ihan tavallisia (vaikkakin tosi vmäisiä 😂) mutta sitten taas kaikki raskausmyrkytykseen viittaava, matala hb, happi loppuu, pyörtymiset aiheuttaa ahdistusta. Jospa nyt verikokeista saisi jotain selkoa että missä mättää 😬

Hei.
Apteekista saa myös ilman reseptiä närästyslääkettä. Toki hieman kalliimpaa ilman reseptiä mutta menee ensihädässä.

Kovasti sulle tsemppiä, olet ajatuksissa 😊

En oo uskaltanu kokeilla mitään muuta ku rennietä! Hitsi jos ois aikaisemmin tajunnu, tää somac auttaa paaaaljon paremmin 😄🙏🏻

Mulla oli hemoglobiini joku 90 kun sektio tehtiin. Sen jälkeen oli vissiin 70, mutta hoitivat ja selvisin hyvin 💪 uskon että pelot valtaavat mielen, mutta en uskoisi tai soisi toista kertaa tapahtuvan mitään pahoja juttuja ❤️

Mulla oli viime sektiossa kans jotain 90 paikkeilla, mutta annettiin punasoluja sekä sektion aikana että 2 päivää synnytyksen jälkeen. Eli ei nyt siinä mielessä mitään hengenhätää, enemmänkin pelottaa se että kroppa ei vaan yksinkertaisesti jaksa 🙈 pitää vaan toivoa parasta ja ottaa päivä kerrallaan 💕

Ihana masu ♥

Kiitos ❤️ Omasta mielestäni ihan valtavan kokoinen 🙈😂

Voi ei, en tiedä missä mättää 😕 hyväksyn kaikki kommentit. Ensimmäinen kommentti vaatii hyväksynnän, mutta sen jälkeen pitäisi automaattisesti päästä läpi ilman hyväksyntää. Eli käytä jatkossa samaa säpoa niin pitäisi näkyä heti, muuten on jotain teknisiä ongelmia! 😊

Vastaa käyttäjälle Desire Nyman Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X