desire nymark - Banneri

Ensin epäiltiin raskausmyrkytystä, koska verenpaine lähti nousuun. Sitten oli tietysti kaikkea muutakin, kuten ongelmia näön kanssa, päänsärkyä, vatsakipuja, turvotusta jne. Myrkytystä ei kuitenkaan ollut, yritin levätä mahdollisimman paljon (se nyt ei ollut vaikeaa matalan hemoglobiinin kanssa kun muutenkin väsyttää koko ajan) ja verenpaine lähti laskuun. Mun vointi on kuitenkin mennyt pahempaan suuntaan ja tällä hetkellä mun aivokäyräkin olisi pelkkä suora viiva ilman minkään näköistä liikettä.

Viimeisen viikon aikana olen seurannut verenpainetta ja kuten arvasinkin, se on melko matala. Yläpaine on noin satasen paikkeilla (yleensä alle) ja alipaine 55-65. Itsehän en ole mikään verenpaineen maisteri, mutta googlen mielestä alle 100 yläpaine on matala. Eli ei ihme että välillä heikottaa ja huimaa. Googlen mielestä matala verenpaine ei kuitenkaan ole vaarallinen, ”mielummin liian matala kuin liian korkea” tyyppisesti, mutta saattaa välillä aiheuttaa melko ikävän olon. Kuten nyt esimerkiksi se että happi ei oikein kulje ja välillä taju meinaa lähteä.

Onneksi ylösnouseminen ei nyt muutenkaan suju kovin ripeästi näin loppuraskaudessa. Suihkussa kyllä pelottaa välillä, että mitä jos taju lähtee tässä kesken kaiken. Suihkussa tulee muutenkin heikko olo, vaikka yritän olla nopea ja käyttää mahdollisimman kylmää vettä. Sanotaanko näin että tällä hetkellä meidän arki on aika rauhallinen. Ei tässä tehdä mitään ylimääräistä. Yritän vaan levätä mahdollisimman paljon. Bellen kanssa leikitään nukkeleikkejä ja nautitaan rauhallisesta arjesta. Parasta nukkeleikeissä on tietysti päikkärit.

83% raskaudesta on jo hoidettu ja enää olisi 48 päivää laskettuun aikaan. Tuntuu niin hurjalta että kohta koko tämäkin urakka on ohi. Projekti joka kaiken kaikkiaan kesti 1,5 vuotta jos lasketaan mukaan meidän lapsettomuushoidot. On tässä loppuraskaudessa hyviäkin puolia. Esimerkiksi se että sitä muuten niin pelottavaa synnytystä oikeasti odottaa innolla. Yksi tärkeä päätös ollaan sentään saatu löytyä lukkoon ja se on synnytyssairaala. Jos tässä nyt tulisi jotain komplikaatioita niin mennään tietysti suoraan Naistenklinikalle, mutta muuten meidän tyttö syntyy Espoon sairaalassa. Olisi tosi kiva kuulla kokemuksia Espoosta, jos joku teistä on synnyttänyt siellä?

Kommentit (10)

Haha, vuoden paras heti tammikuussa: ”Urakka on kohta ohi!”. 😀 Urakka vasta alkaa. Voi tulla ikävä lapsettomuusaikoja vuosien varrella..
Tosin kertooko se siitä, että lasten saannissa tärkeintä on vaan se maailmaan saattaminen, loppuko menee sitten omalla painollaan?
Tähän maailmaan ei pitäisi luoda enää yhtään turhaa ihmistä, vaan tulisi ajatella vuosia eteenpäin, ja alusta asti kasvattaa lapset hyödylliseksi osaksi maapalloa.

Täällä toinen raskaana oleva, jolla matalat paineet! Toki ennen raskauttakin oli matalat, n.110/60. Koko raskauden on ollut nyt 90-105/50-60. Mulla hemoglobiini sen sijaan on normaali. Huimaa silti. Nyt menossa rv 28, vielä pitäisi kolme kuukautta jaksaa!

6/19 synnytin esikoisen espoossa. Käynnistettiin yliaikaisena mut hyvin meni. Yllätti miten rauhallista sairaalassa oli ja henkilökunnalla hyvin aikaa. Perhepesään siirettiin ja myös siellä ihana henkilökunta. Kaikkeen sai apua mutta kukaan ei tuputtanut. Valitsisin ehdottomasti siellä synnyttämisen uudelleen jos tulisi ajankohtaiseksi. Tsemppiä! Kohta pienokainen on jo täällä 🤗

Minulla myös matala RR, yläpaine n. 100 luokkaa ja alapaine n. 50. Mutta mulla ollu aina matala RR niin ei se mun oloon vaikuta. Useimmat tosiaan kamppailee liian korkeiden paineiden kans, niin mieluummin matala kuin korkea. Toki en pysty saunomaan kovin kovissa löylyissä pitkään, muuten tulee huono olo. Oiskohan niin että Desire haluaa vain valittaa joka toisesta asiasta, niinkuin tämä blogi muutenkin on aika negatiivissävyinen. Raskaudessa on monenlaisia ”ongelmia”, tai sellaisia mitkä poikkeaa normaalista olosta, niiden kans on vain opittava elämään ja menee kyllä ohi kun raskauskin loppuu. Tsemppiä kuitenkin ja paaaaljon positiivisempaa mieltä! Luojan kiitos en ole sinun kätilösi enkä terkkarisi, en jaksaisi kuunnella marinaasi🤣

Kannattaa kuitenkin muistaa et jokainen keho reagoi eri tavalla 🙂 istukan repeämisen takia näitä nyt seurataan tarkemmin, ja hyvä että seurataan. Kiitos, ja uskon kyllä että pärjäisit oikein hyvin kätilönä. Siitä saisit sentään palkkaa, blogia jaksat lukea ihan vapaaehtoisesti 😄

Moikka! Mä oon synnyttänyt Espoon sairaalassa lokakuussa 2018, ja ei löydy mitään huonoa sanottavaa. Kätilöt olivat ihan huippuja, tukivat, neuvoivat ja olivat läsnä juuri niin paljon kuin vain tarvitsin, sekä synnytyksen aikana että osastolla synnytyksen jälkeen. Mulle jäi todella hyvä fiilis ja lämmin muisto tuosta viikosta minkä poikani kanssa sairaalassa vietin. Viikko oltiin siksi, että vauvalle tarvi tehdä varmuuden vuoksi useampia tutkimuksia. Jorvin puolen lastenlääkärit ja vastasyntyneiden osaston henkilökunta oli aivan huippua ja hoito hyvää ja vanhemmat huomioon ottavaa. He tekivät muutamista hirveän huolen täytteisistä päivistä mahdollisimman siedettäviä. Onneksi tutkimuksissa ei löytynyt mitään, ja nyt 1v2kk taapero juoksee ja kiipeilee täällä ympäri kotia 😀 Toivon sulle mahdollisimman hyvää vointia loppuraskauteen ja tsemppiä synnytykseen! Kaikki menee varmasti hyvin 🙂

Itse synnytin Espoon sairaalassa joulukuussa 2018. Pidin todella paljon. Saimme olla pääsääntöisesti ihan omassa rauhassa ja rauhassa tutustua vauvaamme. Itse en edes aina tajunnut olevani sairaalassa, sillä osasto oli rauhallinen ja hiljainen.
Hoitohenkilökunta oli erittäin ihanaa ja tuli tunne, että ovat siellä juuri meitä varten. Ei tullut missään vaiheessa oloa, että olisin taakka tai minua ei haluttaisi auttaa, vaikka ensikertalaisena tuli jotain ”tyhmääkin” kysyttyä tai tarvitsin vaikka aluksi apua niin vaipan vaihtoon kuin imetykseenkin. Oman kokemukseni pohajalta en voi kuin suositella.
Paljon tsemppiä loppuraskauteen 😊

Meillä syntyi esikoinen 4/18 Espoossa ja oltiin tosi tyytyväisiä. Kohdalle osui mukavia kätilöitä ja lääkäreitä ja sektio (yliaikaisen käynnistys epäonnistui) oli positiivinen kokemus. Tykättiin kovasti myös vastasyntyneiden osastosta, hyvin vähän kuului itkua naapurihuoneista tai muuta häiriötä.

Ainoastaan pysäköinnin kalleus hallissa harmitti, kun oltiin sektion ja vauvan painon laskemisen takia useampi päivä sairaalassa, mut autolla mies pääsi hakemaan iltapalaa läheiseltä mäkkäriltä.

Ei ole tyhjästä temmattu, kun on vauvan odotukseen valittu juuri sanat ’raskaus’ ja ’raskaana’. Viimeinen kolmannes on aina epämillyttävä, ainakin itselläni ollut, kun jo on kaikkea kremppaa ja kaikki on kömpelöä ja vaikeaa.
Mutta on se luonto vaan ovela: siinä lyllertöessä kyllä ”kypsyy” niin, että on henkisestikin ihan valmis synnyttämään, oikeastaan ihan miten vaan, kunhan vaan pääsisi jo pälkähästä 😅
Tsemppiä sinne!

Jos olet lapsettomuudesta kärsinyt niin voin kertoa että tuskinpa tulee ikävä niitä aikoja 🙂 Lapsettomuushoidosta ja raskausajasta en ole nauttinut, mutta äitiys on ihanaa enkä koe että mun lapset olisi urakka tai työmaa 😄

Vastaa käyttäjälle Sapuska Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X