desire nymark - Banneri

Jokainen on varmasti kuullut vähintään yhden kauhutarinan miten mies on käyttäytynyt kuin mikäkin perseenreikä synnytyksen aikana. Pyydetään lisätikkejä, valitetaan kun väsyttää ja on nälkä ja tuolikin on epämukava. Tai sitten vaan nukutaan ja itse ponnistusvaihe jää nääkemättä. Jotkut saattavat myös pyörtyä ja sitten yhtäkkiä hoidetaan sitä miestä ja nainen jää yksin miettimään että pitäisikö nyt ponnistaa vai ei.

Tämän takia kysyin Andreakselta jospa meidän pitäisi käydä muutamia kohtia läpi, että ei vaan vahingossa tule heitettyä mitään erittäin väsynyttä läppää synnytyksen yhteydessä. Ei alapää juttuja, ei muutenkaan seksijuttuja, ei mitään muka hauskaa lehmä/lypsyläppää eikä sitten hämmästellä niitä sairaalan rintapumppuja kovaan ääneen. ”No enhän minä nyt ikinä…”. Etpä. Tässä pitkin raskautta olen saanut monet naurut, kun miesparka hämmästelee nännivoidetta (muistatteko vielä meidän äippäpakkaus videon?) ja muita synnytykseen sekä imetykseen liittyviä asioita.

Imetys on täynnä ylläreitä

Tässä ei nyt sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska muistan itsekin miten synnytys ja imetys aiheutti monta ”mitä v…?!” tilannetta. Miten maidon nousu sattuu ihan perkeleesti ja naiset käveli ympäri synnäriä kaalilehdet rintojen päällä. Miten ensin piti aloittaa käsilypsyllä ja siitä sitten siirtyä niihin pelottaviin rintapumppuihin. Miten outo se rintapumpun ääni oli. Miten kättärillä oli sekä lypsyhuone ja naistenklinikalla maitohuone. Niin ja sitten tietysti se kerta, kun seisoin kuumassa suihkussa ja maitoa vaan lensi pitkin seiniä. Sektioarpea en edes uskaltanut katsoa, koska olen nössö. Haavateipin poistaminen oli myös melkoinen episodi. Ensimmäinen vessakäynti sektion jälkeen oli myös yllättävän pelottava.

Synnytykseen liittyy monta erilaista elementtiä ja skenaariota, jotka ei ihan heti ehkä tulisi mieleen. Minulla ei nyt ole muita kokemuksia kuin hätäsektio ja siinä en kyllä nähnyt yhtään mitään kaunista. En kokenut synnytystä voimaannuttavana kokemuksena. Meidän toinen typy syntyy myös sektiolla, mutta toivottavasti tämä kokemus olisi parempi. Jos synnyttäisin alakautta voisin hyvin kuvitella itseni huutavana ja raivoavana hirviönä. Kaikkihan reagoi kipuun eri tavalla. Sen voin kuitenkin sanoa, että vaikka minulla yleensä on erittäin kuiva ja musta huumori, niin synnytyksen yhteydessä en välttämättä halua kuulla mitään top läppää.

Tässä tutustuttiin jo nännivoiteeseen, rintakumeihin, pestäviin liivinsuojiin, maidonkerääjään, niihin isoihin sairaalapikkareihin sekä menkkarätteihin jotka ovat vaipan kokoisia ja katsottiin pieni esittelyvideo sähköisestä rintapumpusta. Andreas hämmästeli kovasti rintapumppua ja ihmetteli tietysti miksi sairaalassa ei ole samanlaisia koneita kun mitä navetassa on. Ai niin, sovittiin myös että geishakuulat eivät sovi lahjaksi synnytyksen jälkeen.

Onko teillä jotain hulvattomia synnytystarinoita tarjolla? 😄

Kommentit (8)

Oltiin synnyttämässä ja mies lähti käymään tauolla. Kertoi sitten tullessaan, että kahvihuoneessa oli toisen isän kanssa kuulleet raivoisan huudon, että s….tanan Mäkinen ,et ikinä saa enää. Miehet olivat vilkaisseet toisiaan ja todenneet, ei ollu mun emäntä joten toivoa vielä on. Mitänkähän kävi Mäkisen herralle, tulikohan rouva toisiin aatoksiin myöhemmin😜

Muuten synnytys meni oikein mallikkaasti (minun ja miehen osalta) mutta synnytyksen jälkeen mies päätti valaista minua ja kertoa kuinka HÄNEN jalkojaan HAPOTTAA kun raasu on seisonut niin paljon😂 Mainittakoon vielä että synnytyssalissa miehellä oli penkki jolla hän istui suurimman osan ajasta🤔 Otin kommentin huumorilla ja huvittunut vilkaisu miestä kohti lopetti valitusvirren 😉

Täytyy olla tylsä ja sanoa, että mies hoiti homman tosi hyvin alusta loppuun asti. Teki mitä pyysin ja enemmänkin, talutti jopa synnytyksen jälkeen vessaan ja auttoi siellä kaikessa.
Mustaa huumoria kyllä viljeltiin sen jälkeen kun sain epiduraalin, koska sain itsekin hengähdettyä. Ja minä se käskin miestä kokeilemaan ilokaasua, kerran siihen oli mahdollisuus 😀

Toisaalta sovittiin, että puolin ja toisin ilkeästi tai tyhmästi sanotut asiat jäävät synnytyssaliin, mutta eipä sellaisia edes tullut.

Itse lähdin sillä, että ei saa ottaa niin vakavasti. Ja mielestäni oli vain kiva, kun mies kyseli laitteista ja muuta faktatietoa kätilöiltä silloin kun niillö ei ollut kanssani mikään akuutti tilanne kesken.

Mun mies ei pysynyt pää puolessa synnytyksen jälkeen mutta en onneksi pahalla ottanut. Tiesi että saa pojan paitansa alle kun menen suihkuun niin oli katsonut löysemmän hupparin mukaan, tästä sanottiin neuvolan perhevalmennuksessa. Mitään komennetteja ei onneksi laukonut, oli vain tukena siinä ja tuki yläselästä ponnistuksen aikana kun selällään synnytti

Mun ukko oksensi testailtuaan ilokaasua omin lupineen. 🙈

Ja kehtasi nillittää paidan likaantumisesta, kun vastasyntynyt tyrkättiin hänen paitansa alle lupaa kysymättä, kun minä menin suihkuun. Hohhoijaa. MINÄ puskin lapsen ulos vaginastani ilman lääkkeellistä kivunlievitystä uiden omissa eritteissäni ja hän valittaa hieman likaantuneesta paidasta, jonka hän pääsi pian kotiin vaihtamaan. 🖕🏻

Ekassa sektiossa mies pyörtyi, kun näki pojan ekaa kertaa. Toisessa sektiossa ei tullut edes saliin mukaan, kun olisi pyörtynyt taas heti. Piti siinä sit yksinään selviytyä. Hoitaja silitti päätä ja tsemppasi ja jutteli 😁

Minun mielestäni miehen pitää saada tulla synnytykseen mukaan vailla paineita siitä, että tekee tai sanoo jotain väärin.
Tuskin kukaan siellä on ”tahallaan” pyörtynyt. Hämmentävässä tilanteessa on tullut ehkä sanottua asioita, joista on sitten myöhemmin saanut kuulla – ehkä vuosienkin päästä vielä:
Jos oletus on, että mies käyttäytyy paikalla kuin aikuinen, niin eiköhän hän siihen pysty. Emme me etukäteen preppaa heitä parturikäyntejäkään varten.

Miehet..
Ekassa synnytyksessä täytyi poistua huoneesta valkoisena kuin lakana.

Toisessa en ehtinyt saada lääkettä avuksi joten pyörryin sitten itse… Noh hänen ratkasu oli lyödä minua naaman (mahdollisesti luuli jäävänsä yh-isäksi) 🤔 miksi ei, miksi ei…
Kolmas syntymäisillään näinä päivinä, katsotaan miten käy 😎☠️

Vastaa käyttäjälle Ano Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X