desire nymark - Banneri

En ikinä olisi kuvitellut että kirjoittaisin postausta imetyksestä. Imetys on mielestäni aina ollut sellainen aihe, joka herättää liian voimakkaita tunteita. Täysimettäjät saavat pystin, korvikemutsit taas joutuvat perustelemaan miksi imetys ei onnistunut. Yleensä kysellään ”kokeilitko sitä tätä ja tota”, vaikka maidontuotanto olisi loppunut jo kuukausia sitten. Tai sitten se perus ”No, kasvaahan ne lapset korvikkeellakin”. Harvoin puhutaan siitä, miten joillekin imetys saattaa olla ahdistava asia.

Esikoisen kanssa vihasin imetystä. Siis oikeasti VIHASIN. Pelkäsin nenämahaletkua, olin aivan liian stressaantunut, ahdisti imettää kätilöiden edessä eikä siitä vaan tullut yhtään mitään. Ne harvat kerrat kun vauva tarttui kiinni nänniin tuntui epämukavalta, jopa ällöttävältä. Mielestäni oli helpompaa pumpata maitoa kolmen tunnin välein, siirtää maidot pusseihin, kirjoittaa niihin nimet, päivämäärät sekä kellonajat ja kuskata mukaan sairaalaan. Päälle iski vielä rintatulehdus, maito loppui kuin seinään ja siirryttiin korvikkeeseen. ”No, kasvaahan ne vauvat korvikkeellakin” oli onneksi totta.

Tällä kertaa päätin että kokeilen imetystä, mutta asenne oli aika lepsu asian suhteen. Jos se ei onnistu niin sitten ei onnistu, ja sitä rataa. Ennen synnytystä ostettiin jo valmiiksi rintapumppu, kasan pulloja ja reilusti korviketta. Ennen synnytystä olisi tehnyt mieli pyytää niitä tabuja, jotka estävät maidonnousun. Onneksi en pyytänyt. Heräämössä sain vauvan syliin ensimmäistä kertaa ja kätilö ohjasi hänet rinnalle. Ensimmäinen imetyskerta oli oikeasti kauneinta mitä olen kokenut. Pitkän odottelun jälkeen hän oli täällä, ja imetys tuntui niin luonnolliselta, vaikka minulla tuskin edes oli maitoa enemmän kuin muutama tippa.


Ensimmäinen vuorokausi meni tosi mukavasti. Pidin vauvaa rinnalla koko ajan, eikä ahdistanut ollenkaan. Kätilö oli tosi ihana ja neuvoi rauhallisesti asentojen kanssa. Imetys ei kuitenkaan ole täysin mutkatonta puuhaa. Ensin stressasin, koska maito ei noussut kunnolla. Silloin tunsin niitä ”imetyspettymyksen” fiiliksiä, että eikö tämä onnistukaan vaikka tällä kertaa haluaisin imettää. Sitten maito nousi ja tissit oli älyttömän kipeet. Lisäksi en tajunnut käyttää rintakumia, enkä nännirasvaa, joten nännit menivät rikki ja maito muuttui vaaleanpunaiseksi. Onneksi tämä meni ohi vuorokaudessa. Yhtäkkiä maitoa oli liikaa ja vauva meinasi tukehtua mun suihkutisseihin. Silloin iski taas paniikki, että tyssääkö tämä nyt tähän. Kunnes tajusin että voin pumpata pois pahimman tulvan ennen imetystä. Tällä menetelmällä mennään edelleen.

Rintapumppujen villi viidakko

Täydellisen rintapumpun löytäminen on ollut melkoinen urakka. Ensin hankittiin Aventin manuaalinen pumppu, koska meillä on Aventin pullot. No sillä en saanut mitään pumpattua. Jostain syystä mun nännit ei sovi yhteen tämän kapistuksen kanssa. Sitten kokeilin Medelan sähköpumppua, joka muuten kyllä toimii tosi mukavasti, mutta kuulostaa moottorisahalta. Sillä herätän koko talon. Siitä siirryin Lansinoh:n manuaaliseen pumppuun, jonka kanssa olen tullut hyvin toimeen. Pumppaaminen on huomattavasti työläämpää kuin imettäminen, mutta tisseihin ilmestyy kovat patit, joten joudun pumppaamaan.


Pumppaaminen lisää maidonmäärää, joten yritän pumpata mahdollisimman maltillisesti. Meillä on kuitenkin jääkaappi ja pakkanen täynnä maitoa, koska eihän sitä nyt kannata poiskaan heittää. Sinänsä ihan hyvä, koska nyt Andreas voi syöttää Mytteä pullosta. Meidän Mytte syö tosi hienosti pullostakin, mutta mielummin hän hengailee rinnalla. Imetyksessä on tietynlainen läheisyys, jota pullovauvan kanssa ei ollut. Sektiohaavan kanssa imetys oli oikea lottovoitto. Sain vauvan nostettua suoraan rinnalle, eikä tarvinnut nousta ylös lämmittämään pulloja. Alku nyt on ollut pelkkää imetystä ja rinnalla hengaamista, mutta se on oikeasti ollut ihanaa!

Itse sanoisin että synnytyskokemuksella on valtava vaikutus imetykseen! Esikoisen kanssa olin ihan paniikissa, eikä siitä tullut mitään. Tällä kertaa olin onnen kukkuloilla ja imetys lähti hienosti rullaamaan heti. Andreas on muutenkin ollut tässä vieressä tsemppaamassa koko ajan. Vähän kyllä yllätti, miten paljon energiaa imetys syö. Iskee päälle jäätävä jano ja nälkä, sekä väsymys. Tekisi mieli nukkua päikkärit heti imetyksen jälkeen. Vaikka imetys ei onnistuisi ekan kanssa, tai tuntuisi kamalalta, se ei tarkoita että se olisi samanlaista toisen kanssa. Tällä kertaa kaikki nyt muutenkin on ollut niin erilaista.

Miten imetys on onnistunut teillä? Onko teillä vinkkejä imetyksen suhteen? Itse sanoisin että jos imetys ahdistaa tai ällöttää kannattaa suosiolla siirtyä pulloihin. Ei sekään ole maailmanloppu!

Kommentit (23)

Tuli mieleen siitä käsikäyttöisestä Avent-rintapumpusta, että jos niissä rintoja vasten tulevissa osissa on silikoniset osat, kannattaa kokeilla ottaa ne pois. Mulla ei meinannut pumppaus sillä ensin oikein onnistua, kunnes sain itse tämän vinkin ja heitin ne silikonilisukkeet pois! Vinkkinä kaikille kyseisen pumpun omaaville 🙂

En asettanut itselleni mitään tavoitteita imettämisen suhteen, muuta kuin halusin imettää jos se onnistuu.
Nyt vauva 4 kk vanha ja täysimetyksellä mennään. Imetys lähti käyntiin vähän kuin itsestään, vaikka maito nousikin vasta 3 päivää synnytyksestä.

Nyt on käyty läpi jo useampi tiheän imun kausi, erilaiset rintaraivarit (suihkutissit, hidas heruminen illalla jne.), mutta en ole huolestunut tai edes ajatellut tarjota vauvalle pulloa silloin, kun olen itse kotona. Olen vain liian laiska pelaamaan pullojen kanssa.

Suihkutissit on jo vähän tasoittuneet, vaikka edelleen maito lentää 🙂 Vauva kasvaa, raivoaa rinnalla, välillä kieltäytyy rinnasta ja välillä haluaa syödä usein. Mutta luotto itseen ja vauvan vaipat ja kasvu kertovat kaiken olevan silti hyvin.

Ihanaa imetysaikaa!

Mulla on ihan samanlainen kokemus!

Esikoisen kanssa hätäsektion jälkeen imetys ei lähtenyt käyntiin ja vihasin sitä kun mikään ei onnistunut ja tuntu että kaikkialta tuli painostusta että pitäis imettää. Lopulta luovutin ja siirryttiin korvikkeelle ja ”hyvin ne korvikkeellakin kasvaa”-kommentteja tuli joka suunnasta.

Kuopus syntyi viime kesänä ja rauhallisesti tehdyn sektion jälkeen sain jo leikkaussalissa vauvan rinnalle ja imetys lähti sujumaan. Jorvissa on kyllä huippu kätilöt kun jaksoivat yölläkin auttaa kun mulle iski epätoivo imetyksen suhteen ja itkin kätilölle et en osaa enkä pysty. Kätilö kuitenkin tsemppas ja nyt on imetystä takana 7kk.

En olis esikoisen jälkeen ikinä uskonut imettäväni ja olin varma että korvikkeella tämäkin vauva tulee kasvamaan, mut oon niin onnellinen että sain korjaavan kokemuksen niin imetyksen kun synnytyksenkin suhteen.

Mulla ainakin tuli muuten jossain vaiheessa kauheen syyllinen olo kun imetän kuopusta ja esikoinen sai korviketta. Tuntui että teen väärin esikoista kohtaan kun en muka sillon yrittänyt tarpeeks. Mut onneks neuvolassa osattiin kannustaa tässäkin asiassa 😊

Kuten joku jo kirjoittikin, niin kaksi tai useampi syöttö samasta rinnasta. Myös maidonkerääjä syötön ajan toisella rinnalla on auttanut maidon suihkuamiseen ja ylimääräiseen maidontuloob.

Mulla useampi lapsi ja vasta nuorimman kanssa löysin toimivat jutut ja imetys sujui ilman suurempia ongelmia. ❤

Vauva on kohta 1kk ikäinen ja meillä ei oikein imetys suju ku ehkä 2 krt viikon aikana. Mulla on matalat nännit ja isot raskaat rinnat ja vauva ei saa niistä kunnolla otetta.. Yleensä menee ensin vauvalla hermot jonka jälkeen itse turhaudun. Korviketta on saanut ja oon saanu jonkun verran onneksi pumpattua. Haluaisin imettää mutta ei ainakaan toistaiseksi onnistu. Itse koin että sairaalassa suunnilleen pakotettiin imettämään. Oli pakko välillä sanoa että mun rinnat tarvii lepoa sillä välillä vauvan imuote oli niin hukassa ja minä imetin kyyneleet silmissä sillä sattui niin paljon. Vauva olikin suurimman osan mun rinnalla sairaalassa vaikka nännit oli rikki ja imetys otti kipeää.. Paino putosi 300g 3 päivän aikana, sitten vasta tajusi henkilökunta että vauva ei saa multa mitään. Se oli henkisesti kova paikka sillä imetykseen käytin aikaa vaikka otti kipeää. Ja mulla tosiaan rintakumista oli vaan haittaa. Sekava teksti mutta imetys ei tosiaan kaikilla mene niinku elokuvissa ja toivoisin enemmän ymmärrystä esim. sairaalan henkilökunnalta. Uskon että jokainen kuitenkin yrittää parhaansa.
Ihanaa että teillä sujuu noin hyvin! ❤️

Ensimmäisen kanssa ei imetyksestä tullut yhtään mitään… vauva senkun huusi selkä kaarella aina kun tissiä tarjottiin, ja siinä pyörittelivät silmiään hoitajat, lääkärit ja imetystukihenkilöt. Syytä moiseen pulmaan ei ikinä löytynyt, ja kuukauden verran jaksoin yrittää. Samalla tietysti pomppasin maitoa hiki hatussa juurikin sillä kovaäänisellä medelan sähköpumpulla 😁lopulta oli pakko luovuttaa ja tuttipullon kanssa loppui se kauhea stressaaminen ja vauva-arki muuttui mukavammaksi. Numero kakkosen kanssa homma lähti jotenkin vähän paremmin käyntiin, mutta lopulta vaativa esikoinen vesitti senkin yrityksen. En nimittäin kertakaikkiaan ehtinyt istua vauva tississä kiinni riittävän paljon ja lopulta totesin että paletti pyörii paremmin pullon kanssa. Niimpä molemmat lapseni ovat olleet niitä paljon parjattuja pullovauvoja… 😉 kumpikin silti terveitä, vastustuskykyisiä ja allergiattomia vaikka ovatkin korvikkeilla taipaleensa aloittaneet…

Imetyksen yrittäminen oli ahdistavaa ja siihen se sitten tyssäsi. Vauvalla oli kireä kielijänne, en saanut häntä koskaan imemään, eikä synnärin lääkäri edes katsonut vauvan suuhun. Kätilöt repi nännejä ja painosti, jopa syyllisti ja tästä aiheutui niin voimakas ahdistus, että päätin antavani korviketta, kun pääsen kotiin. Maitoa ei tullutkaan paljoa. Pumppailin niin kauan, kuin pystyin. Jännä, sama äidinmaito pumpatessa ja imettäessä mutta aina vaan huonoa pelkkä pumppauskin… Muiden mielestä. Tuskinpa imetän seuraavaa (lääkitys syitä) ensitippoja enempää.

Itse olen imettänyt kolme lasta, jokaisen reilu 1v saakka. Sitten halusin lopettaa itse.
Esikoisen kanssa oli hieman hankaluuksia alkuun, luulin, että nänni vaan laitetaan vauvan suuhun, mutta oli siinä alkuun omat hankaluudet. 😀
Vinkki neuvolasta mikä on jäänyt mieleen oli, että jos vauva kasvaa tasaisesti on maidontulo rinnoista riittävää. Luulin esikoisen kohdalla, että maito on loppumassa, kun rinnat olivat tyhjän oloiset.
Kyse oli tiheän imun kaudesta.
Imetys on juurikin kamalan ihanaa, välillä on niin hellyyttävän ihania hetkiä kun vauva syö tissiä ja toisena hetkenä väsyttää ja rasittaa imettää. Tsemppiä 🙂

Hei, on monenlaista imetyskokemusta. Esikoista imetin 8kk ikään asti. Lopetteli itse ja itsestäkin alkoi tuntua että tämä on sopiva hetki lopettaa. Aloin odottaa toista lasta. Häntä imetin kolme neljä kuukautta. Paljon surua ja murhetta silloin elämässä. Vasta myöhemmin tajusin, että maito ei edes kunnolla noussut rintoihin. Kolmas lapsi syntyi kolmen vuoden päästä. Imetin 9kk. Nyt neljäs lapsi joka on 2v ja syö vieläkin iltaisin ja aamuisin rintaa. Monenlaista vaihetta imetyksessä ja kaikilla varmasti omat ongelmat ja ilon aiheet imetyksessä.

Pumpusta ja pullosta kannattaa pikku hiljaa varmaan hivuttautua eroon.
Maitomäärä kyllä tasaantuu tarvetta vastaavaksi. Ja toisaalta taas lisääntyy tiheän imun kautena, kun sitä lisää tarvitaan.
Onnea matkaan!

Joo, yritän pumpata mahdollisimman vähän, että tasaantuisi 😄 nyt alussa on ollut pakko pumpata pahimmat pois, kun rinnat ovat kivenkovat 🙈 mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa! 😁

Vieläkö käsin lypsäminen opetetaan sairaalassa?

Bellen synnytyksen jälkeen opetettiin naikkarilla 2017! 😁 Nyt vaan näytettiin oikeat asennot. Mulla tuli jo muutamat tipat maitoa illalla kun kätilö auttoi ja vauvalla oli tosi hyvä imu päällä, joten sen takia ei varmaan sitten näytetty. Ei kyllä myöskään neuvottu tai annettu rintapumppua. Niihin tutustuttiin myös naikkarilla. Tosin tilanne oli ihan eri, koska silloinhan vauva syntyi ennenaikaisesti ja oli teholla. Nyt pääsin heti kokeilemaan imetystä 😊

Itellä se suihkuaminen hellitti kun syötti aina kaks kertaa peräkkäin samasta rinnasta, tai näin muistelisin sitä reilun kolmen vuoden takaista ja se vanhan kansan kikka joka suojas nännejä, et aina puristaa tilkka maitoa ja levittää sen nänniin, mulla muuten tahtoi tulla tiehyttukoksia. Ja nännirasva on ehdoton, kun nännit alussa kipeät. Muista muru juoda paljon vettä ja tankata energiaa, niin jaksat. Ja ihanaa vauva-aikaa koko teidän perheelle!

Kokeilin tota ”tippa maitoa nänniin” kikkaa ja sillä nännit paraantui vuorokaudessa! 😁 On tämä naisen keho niin ihmeellinen! Ja kiitos, täällä nautitaan vieläkin vauvakuplasta 😍

Ekan kanssa imetys takkusi alusta saakka pienipainoisuuden, lisämaidon, verensokerien yms. kanssa. 5vko iässä luovutin kokonaan kun korvikemäärää joutui koko ajan lisäämään ja stressi loppui kokonaan!
Tokan kanssa ostin pumput, pullot, korvikkeet ja ajattelin että imetän jos se sujuu, mutta jos ei niin pulloa vaan. No tämähän ei sitten lopulta koskaan suostunut edes juomaan pullosta, eli imetys sujui hyvin alun rikkinäisten nännien jälkeen ja imetin 1v1kk saakka, lopetin uuden raskauden takia ja hänenkin imetys sujui hyvin vuoden ikään saakka, vaikka palasin töihin vauvan ollessa 8kk. Nyt odotan neljättä ja uskon että imetys tulee onnistumaan jos vain haluan niin, koska maitoa selkeästi tulee multa tarpeeksi. Ja osaa jo korjata imuotteen oikeaksi, jos iho menee taas rikki 🙂 niin joo ja maito nousi ekan kanssa 3vrk iässä, tokan ja kolmannen kohdalla menikin vain 1vrk.

Esikoinen nyt 3kk. Maitoa ei riittänyt ikinä tarpeeksi ja jo osastolla aloitettiin korvike. Imetyspettymys on ihan hirveää ja vieläkin nousee esiin. Osittaisimetin 2 ja puoli kuukautta. Nyt pelkkä korvike vauva. Kumpa alkaisi jo kiinteät että en miettisi epäonnistuneeni 🙁 onneksi vauva on muuten täydellinen vaikka äiti ei.

Ymmärrän että pettymys on valtava, mutta älä ikinä mieti että se olisi sun syy että maito ei riittänyt, tai että et olisi täydellinen sen takia! ❤️ imetys ei ehkä onnistunut teidän kohdalla, mutta teillä on varmasti jokin juttu joka onnistuu täydellisesti ja jonka kanssa me muut äidit kamppaillaan! Kuten itse sanoit kiinteät alkaa kohta, ja se on myös erittäin jännittävää aikaa! Siitä episodista oikeasti nautin esikoisen kanssa, kun yhdessä päästiin maistelemaan kaikkea! 😍

Mulla on vain yksi lapsi ja imetin häntä 1v asti. Ja kyllä, ihana/kamala imetys.

Mulla maito nousi nopeasti ja sitä tuli paljon mutta imetysote tai suun jänteet olivat huono/kireät niin itselle tuli myös kamalat haavat ja kärsin niistä 3kk… Ihan hirveät kuukaudet niiden kanssa. Jälkiviisaana olisi pitänyt tarkistaa imetysote sairaalan poliklinikalla, neuvolassa aina sanoivat otteen olevan hyvin, eivätkä ohjanneet tarkistuttamaan suun jänteitä. Olis kannattanut varmaan. Ongelma helpottui suun kasvamisen myötä. Mutta miehen tuki oli mun ”imetyksen jatkumisen” edellytys. Muuten oisin kyllä siirtynyt korvikkeisiin. Se kipu oli jotain aivan jäätävää. Mutta sen yli kun selvittiin niin sitten olikin tasaista, helppoa ja mukavaa, kannatti.

Taidan ensimmäistä kertaa kommentoida, vaikka olenkin blogiasi lukenut pidemmän aikaa. Itsellä imetykset on lähteneet jokaisen kohdalla hyvin käyntiin, vaikka maidonnousua on saanut odotella pari päivää. Kahden ekan kohdalla ei ole tarvinnut lisämaitoa antaa, mutta kahden viimeisen kohdalla on sairaalassa täytynyt turvautua lisämaitoon kunnes oma maito noussut. Mutta sitten kun on noussut niin onkin riittänyt hyvin, ja imettänyt olen pisimmillään 1v3kk. Katsotaan kuinka käy tämän nuorimmaisen kohdalla,tähdätään vuoteen 😊 Meillä ei kukaan ole pulloa huolinut joten olen ollut koko imetysajan lapsukaisissa kiinni, ja lisäksi oppineet nukahtamaan tissi suussa eli olen aina hoitanut myös yöheräämiset ja unille menot.. 😅 Jos jo tämän neljännen kohdalla osaisin ajoissa aloittaa nukahtamaan opettelut muutenkin ja jopa omaan sänkyyn, muut nukkuneet vieressä imetyksen lopettamiseen asti koska ovat jatkaneet yösyönnitkin sinne asti.
Tulipas pitkä kommentti 😂 Mutta tosiaan, ei kannata ottaa liikaa stressiä imetyksestä, jos se ei tunnu omalta jutulta niin ei kannata itseään kiusata, vauvalle pääasia että saa ruokaa ja syöttöhetket olisivat molemmille mukavia,sai ruuan sitten tissistä tai pullosta. Ja jos haluaa imettää tai ainakin yrittää, niin pyytää tarvittaessa apua ensihetkiin (asennot,imuote), pitää vauvaa paljon rinnalla ja muistaa itse juoda ja syödä tarpeeksi, ja levätä 😊
Ihanaa vauva-arkea teille!

Imetin esikoistani jo heti synnärillä rintakumilla kun otteesta ei tullut mitään. Ja luoja noita suihkutissejä 😅 maitoa oli pisaroina telkkarissa ja tietokoneessa ja tiess missä. Yhden yön nukuin ykkösen vaipat liiveissä koska kaikki liivinsuojat olivat pesussa. Aina imetyksen jälkeen paita ui maidossa. Se fiilis kun maito tasaantui mutta siihen meni itselläni aika pitkään 😅 tosin pumppailin myös koska oltiin lisämaidoilla alkuun niin sai antaa ne omaa maitoa ja mies antaa pullosta kunnes vajaa 4kk iässä pullo ei enää kelvannut ja samalla alkoivat rintaraivarit niin se oli tosi raskasta aikaa. Mutta imetin lopulta 1v ja 1kk ikään vaikka olin töissäkin samalla ja lapsi isänsä kanssa kotona 3kk.
Kaikenlaista mahtui siis meidänkin taipaleeseen ja en ollut ottanut mitään paineita imetyksestä tai muusta, lopetuskin meni tosi kivasta että lapsi itse lopetti vaikkakin töissä oloni varmasti vaikutti asiaan. Käytin rintakumia loppuun asti ja sekin oli yksi työmaa mutta siitäkin selvittiin 😅 hullu ja ihana vuosi samaa aikaa oli tuo.

Meillä esikoiset (kaksoset) syntyivät hätäsektiolla rv:lla 33+2. Olivat niin pieniä (1500g ja 1700g), että imetys oli mahdotonta = eivät jaksaneet imeä maitoa, vaikka multa tulikin maitoa hyvin. Niinpä pumppasin maitoa 3kk, ja sitten vaan yksinkertaisesti väsyin, ja siirryttiin korvikkeeseen. Nyt tämän juniorin kanssa imetys on sujunut mahtavasti, ja mä olen nauttinut. Niinpä edelleen imetän, vaikka taapero on yli vuoden..

Hei kiitos, nyt sain silläkin pumpattua! 😁👌🏻 tosin se imu on melko agressiivinen jos ton silikoniosan ottaa pois 😂 meinasi nännit irtoa!

Vastaa käyttäjälle Piipu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X