desire nymark - Banneri

Tämän hetken kysytyin kysymys: ”Haluatteko lisää lapsia?”. Kolmessa kuukaudessa olen jo kerennyt unohtamaan kaikki raskausajan oireet ja kivut, joten loppuraskauden ”ei todellakaan!” ei enää ole yhtä jyrkkä. Andreas hillui onnen kukkuloilla heti synnytyksen jälkeen ja olisi heti halunnut kolmannen lapsen. Aika nopeasti torppasin toiveet kolmannesta lapsesta, koska eihän meille mahdu. Tila loppuu kesken, meillä on vaan kolme makkaria. No, nyt meidän takkahuone on muuttumassa makuuhuoneensi, joten kyllä mahtuu!

Elämä kahden lapsen äitinä on alkanut tosi mukavasti. Belle on tosi ymmärtäväinen ja omatoiminen, joten liikkuminen kahden kanssa taittuu yllättävän helposti. Tavaroiden määrä on kyllä melkoinen, mutta Belle pakkaa yleensä omat tavarat omaan reppuun, jota hän itse myös kantaa, ”kuten isot tytöt tekevät”. Kaikki on mennyt sen verran hyvin, että pieni haave kolmannesta lapsesta on herännyt eloon. Meillähän on 9 alkiota pakkasessa, joten tällä kerralla kaikki menisi paljon helpommin. Meidän lapsiluku olisi luultavasti tässä, jos koko hela hoito pitäisi aloittaa alusta.

Onhan se vähän hullua, että mietitään lapsilukua jo kolme kuukautta synnytyksen jälkeen, mutta toisaalta kaikki on erilaista kun kamppailee lapsettomuuden kanssa. Pitäisi suunnitella milloin hakeudutaan hoitoihin, jonot pitää ottaa huomioon sekä tietysti kesäsulku, pyhät ja muut punaiset päivät. Siihen pitäisi sitten vielä saada oma kierto ja aikataulu mätsäämään. Sellainen rauhallinen ”jos me jätämme ehkäisyn pois ja alamme yrittämään” ei nyt vaan ole meille vaihtoehto. Ainahan sitä vitsaillaan että lasten tekeminen on se hauskin osuus. No, ei meille.

Toisaalta on heränyt paljon ajatuksia millaista elämä ja arki olisi kolmen kanssa. Miten ihmeessä kolme lasta mahtuu auton takapenkille? Missä järjestyksessä niitä ”heitetään autoon”? Mihin suuntaan juokset jos kaikki kolme huutavat yhtä aikaa? Miten paljon pyykkiä kolme lasta ja kaksi aikuista voivat saada aikaan? Jotenkin arki kolmen kanssa vaikuttaa hirveän työläältä. Oikea ikäero on myös asia joka mietityttää, ja siitähän ollaan niin eri mieltä. Omasta mielestäni kolme vuotta on ollut oikein sopiva, mutta tällä kokoonpanolla ollaan menty vasta kolme kuukautta, eikä ole kokemusta mistään muusta, joten tiedä nyt sitten.

Kohta meidän talossa on yksi makkari lisää ja mökillekin yritetään mahduttaa neljä makkaria. Sektion jälkeen pitäisi odottaa vähintään vuosi, eli asia olisi ajankohtainen aikaisintaan maaliskuussa 2021. Mikään kiire ei kuitenkaan ole, meidän alkiot pysyvät turvallisesti naistenklinikan pakkasessa.

Kommentit (24)

Meillä kolme pakkaspirpanaa eli pakastetun alkion siirrosta ovat saaneet alkunsa meidän kaikki kolme lasta.

Esikoinen sai alkunsa ensimmäisen IVFn ensimmäisestä PASsista. Toinen ei sitten meinannut onnistua ollenkaan vaan väliin mahtui yht kaksi uutta IVF-hoitoa ja kolme PASsia. Mutta jaksoin sen kaiken, kun en vaan osannut hyväksyä ajatusta siitä että esikoinen jäisi ainokaiseksi.

Kolmatta kun lähdimme yrittämään niin pakkasessa oli vielä neljä alkiota kahdessa oljessa. Se selvääkin selvempää oli, että yhtään uutta IVFää ei enää tehdä. Kolmas oli enemmän kuin tervetullut, mutta vain jos onnistuisi näistä palkasessa olevista alkioista. Ja onneksemme kolmas raskaus lähti liikkeelle heti ensimmäisestä siirrosta.

Elämme nyt ihanan kiireistä ruuhka-aikaa. Esikoinen täytti juuri 8-v, keskmmöinen töyttää kuukauden kuluttua 4v ja elokuussa kuopus 1v

Ekan ja tokan ikäero on siis 4v1kk ja tokan ja kolmannen 3v1kk

Olisin alunperin halunnut lapset pienemmällä ikäerolla. Mutta näin jälkikäteen ajateltuja ajoitus on ollut ihan täydellinen: olen saanut olla kotona vauvan kanssa koko esikoisen ekan luokan ajan.

Eli turha murehtia liikaa. Jälkikäteen voi tuntua juuri oikealta joku jota ei ihan niin suunnitellut.

Tsemppiä jatkoon!

Ekan ja tokan lapsen välillä 3 vuotta, mutta kolmatta aloin odottaa kun toka oli 5kk. Hyvin selvittiin, kun meitä oli kaksi aikuista jotka teki yhtä paljon lasten kanssa. Saatiin vielä yllärivauva kolmannen jälkeen, ikäero 2 vuotta. Olen korkeasti koulutettu, hyvässä työssä oleva 4 lapsen äiti, sekin onnistuu kun puoliso auttaa.

Pikakommentti ikäerosta – minä ja siskot ollaan 3-3-3-6 vuoden ikäerolla (siis kome ekaa kolmen vuoden välein, iltatähti kuuden vuoden päästä edellisestä) ja kolme vuotta oli kyllä super! Ainoo harmi oli yläasteelle ja lukioon siirryttäessa kun sisko just lähti ku ite aloitti. (meillä oli muuten kolme makkara, mut vanhemmat nukku erkkerissä osan teinivuosista niin ees vanhimmilla omat huoneet) Omilla ikäero 2v7kk eli vuosilukuina se kolme, ja huippua ollut. Isompi oli tosi iso apu ja nyt ovat hyvää pataa. Toisaalta tää nuorempi on ihan erilainen ja sylivauva ja pitäis jo olla raskaana jos olis saman ikäeron halunnut taas ja hellllll no. Katotaan vielä vuosi ainakin, ehkä se 4v ero ei ole myöskään paha 😀 Ja toki tää kahden makkarin asunto ei olis ees ideaali siihen.

Itse odotan vasta esikoista, mutta nyt jo mietityttää koska seuraavaa alkaisi yrittää. Meillä myös lapsettomuustausta ja esikoinen sai alkunsa iv-hoidoilla joten millään ei mitään ehkäisyä haluaisi käyttää, kun tietää miten vaikeaa lapsen saaminen on ja haluaisimme kuitenkin ison perheen, 4-5 lasta. Meillä ei jäänyt kuin 1 alkio pakkaseen, mikä myös mietityttää, että jos se ei selviä sulatuksesta.. Mietityttää, että entä jos nyt jostain syystä tärppäisikin helposti niin en haluaisi kärsiä raskausoireista esikoisen vauva vuonna..

En ymmärrä, mihin kaikki lapset tarvitsevat oman huoneen. Lapsillehan tekee hyvääkin jakaa tilaa ja oppia elämään yhdessä. Monille sisaruksille se on myös tärkeää ja vahvistaa sisarusten välistä suhdetta. Meillä kaksi lasta tulee olemaan pikkulapsiajan yhteisessä huoneessa ja vasta, kun itse haluavat omaa tilaa, ostetaan isompi koti ja molemmat saavat omat huoneet.

Myös se että vanhemmat lapset kyllä kerkiää poiskin jaloista kun omille teille lähtevät.

Ei tietenkään ole mikään pakko. Itse haluan että kaikilla on oma huone ja että talo ei tunnu liian pieneltä. Riippuu tietysti todella paljon ihmisestä. Itse olen sellainen joka tarvitsee aika paljon ”omaa tilaa” ja rauhaa. Sellainen yksilö olen ollut ihan pienestä saakka 😊

Meitä on 3 siskosta 3 vuoden sisään ja hyvin tässä on kasvatettu aikuisiksi ilman 4 makuuhuonetta ja autoon mahduttiin. Toki meillä aikanaan riitti vilskettä ja vanhempia vietiin yhtä aikaa moneen suuntaan. Meistä oli myös sitten seuraa toisillemme joka helpotti vanhempia. Itsehän se on mietittävä mikä on itselle sopiva määrä lapsia. Meillä on yksi ja hyvä niin.

Teidän kannattaa ehkä miettiä myös jotain sijaislapsi/sijaisvanhemmuus/muuta vastaavaa jossa lapsi olisi kerran pari kuukaudessa teillä. Jos rakkautta on jakaa ja ruokaa ja ylimääräinen vuode löytyy, niin olisi jollekin lapselle teistä varmasti turvalliset varavanhemmat ja varasiskot.

Tuohon sijaisvanhemmuus kommenttiin haluan lisätä, että silloin se lapsi asuu kyllä siinä sijaisperheessä. Ja voi käydä vanhemmilla kylässä/ olla yötä jos tilanne sen sallii.
Tukiperheenä kun on niin silloin lapsi käy perheessä kerran kuussa vlopun.

Niin asuu! 😊 sijaisperheenä oleminen on todella iso ja vaativa rooli. Meillä on kaksi helppoa lasta, joten en oikein koe että olisin riittävän osaava sellaiseen, ainakaan vielä. Ja ymmärrän hyvin että ei suositella jos perheessä on pieniä lapsia. Kyllähän tässä on kädet aika täynnä jo kahden kanssa, vaikka ovat ”helppoja ja tyytyväisiä” yksilöitä 😊

Otimme jonkun verran selvää näistä asioista vuosi sitten, mutta ymmärsimme että ei suositella jos perheessä on pieniä lapsia. Mutta tulevaisuudessa tietysti onnistuisi, kunhan meidän omat muksut vähän kasvaa 😊

Esikoisen ja tokan välissä 3,5v ja tokan ja kolmannen 1v 6kk. Ehdottomasti oli helpompi kun oli suurempi ikäero. On tää ollut aikamoista, mutta päivääkään tai ainakaan kovin monta en vaihtaisi 😅 ja supurb autona niin mahtuu.. Tiukkaa tekee, mutta mahtuu 😂

Meitä lapsia on kolme – minä oon vanhin, keskimmäiseen on vajaa vuosi minusta ja nuorimmaisen kaa mulla on ikäeroa 2,5v. Asutaan pääkaupunkiseudulla ja mummola sekä sukulaiset on ollut lähemmäs 6h ajomatkan päässä. Hyvin ollaan mahduttu muksuista asti kolmistaan takapenkille 🙂 Nyt ollaan kaikki kaksikymppisiä ja en voi muutakuin sanoa, että on huippua omistaa kaksi rakasta siskoa, jotka on melko saman ikäisiä ja samoissa elämäntilanteissa itseni kanssa ❤️

Voi miten ihana kuulla! 😍 Mulla ja mun veljellä on 7 vuoden ikäero, ollaan kyllä nykyään läheisiä mut lapsena ei kyllä tullut hirveästi leikittyä yhdessä 🙈 äiti taas sanoo että isompi ikäero on helpompi 😀 Mytte katsoo aina Belleä tosi ihailevin silmin, eli sanoisin että heillä nyt jo on aika hyvä sisarussuhde. Joten siinä mielessä sellainen 2-3v ikäero olisi kiva 😊

Mitä luulen että kaikilla on se oma hyvä ikäero niistä omista hyvistä syistä.
Meillä on 3tyttöä. Kaikilla toisiinsa 1vee 1kk ikäeroa eli tuossa kohtiin aloin jo melkein olla taas raskaana. En ole kokenut tätä mitenkään poikkeuksellisen raskaaksi.
On toki hommaa ja hyvin vähä omaa -aikaa mutta mihin sitä tarvii nyt kun voi viettää tätä ainutlaatuista hetkeä. Tämä ei ikinä palaa kaikessa rakkaudessa ja raskaudessaan. Myöhemmin on aikaa itselle ja toiselle, nyt on aikaa perheelle 🥰

Meillä vaihtus auto vasta neljännestä lapsesta. Kätevää kun takapenkillä on kolmet isofixit.

Musta 3v on minimi ikäero mitä mä kestäisin. Nyt on pienimmillä neljä ja se tuntuu hyvältä. En haluaisi kahta vaippapeppua samaan aikaan.

Lapsettomuusjoidot ja alkiot pakkases kyl tuonlisä miettimistä tähän asiaan. Vasta odotan toista mutta vielä nyt tuntuu et en enää jalsais lähtee yrittämään ja olla raskaana, mutta sitten kun pakkasessa on alkioita( viel huimat 17kpl ) niin enhän mä niitä roskiin halua heittää 😱 uskon että vauvakuume vielä iskee kun tämä on syntynyt mutta mitä jos kolmas tärppäiskin helposti ja sinne edelleen jäisi alkioita 🙂 🙂

Teillä on niin ihana perhe, että kyllä lisää lapsia mahtuu. Sopu sijaa antaa sanottiin ennen vanhaan. Lapset kasvattaa toisiaan ja oppivat jakamaan asioita. Ääntä ja meteliä sekä sotkua syntyy, mutta kaikesta selviää. Yhtäkkiä huomaakin, että lapset on jo isoja ja muuttaneet omiin koteihin. Sitte äiti ja isä istuu kotona ja ihmettelee hiljaisuutta. Soitellaan lapsille, että tuletteko kylään ku just olis tuoretta pullaa ja saunaki on lämmin. ❤

Tuttuja kysymyksiä lapsia mulla 4. Auto tosin meni vaihtoon 🙈 tsemppiä arkeen kahden kanssa. 🙂

Meillä kans tuo vuosi sektiosta on nyt ekana rajana, mutta myös se, että imetyksen pitää olla loppu ennen kuin lähdetään alkioiden siirtoon! Se aiheuttaa itsellä pohdintaa, kun toisaalta sitä haluaisi lähteä yrittämään heti uudelleen, kun ei tiedä miten pitkään taas joutuu talloa ivf maailmassa, mutta toisaalta taas haluaisin imettää ihan niin kauan ku esikoinen haluaa. En haluaisi, että uuden yrittäminen olisi esikoiselta pois. Mutta siis tosi ihana lukea muidenkin mietteitä hoitojen jatkoista! 🙂

Suosittelen väh. 2 vuotta tokan ja kolmannen lapsen ikäeroksi, päösee kaikki vähän helpommalla. 🙂

Heh eipä muuten tarttee odottaa vuotta. Sain sektiolla esikoisen kohta 6v sitten. Hänet saatiin 4 inseminaatiosta. Lääkäri sanoi ettei kohtu heti alussa kasva kovin paljon… Hän suositteli meille pikku kakkosen yrittämistä luomuna heti kun mahdollista. Ja laski että esikoinen syntyi syyskuussa niin yrittää voidaan alkaa heinäkuussa… Summa summarrum nooh me otettiin varas lähtö ja aloitettiin kesäkuussa ja heti tärppäs😂
Samainen lääkäri teki alku raskauden ultran… Tuumas kun laski raskauskiekosta että ” mitä eihän teidän pitänyt vielä silloin aloittaa!” Ja mun mies vastasi ” silloin olikin juhannus” lääkäri siihen että ” kyllä minä teidän juhannuksen tiedän” voi luoja kun hävetti…. Mutta tälläinen tarina.

Meille taas sanottiin sekä naikkarilla varhaisutralassa että espoossa sektion yhteydessä että pitäisi odottaa vuosi 😁 Tosin en kyllä nyt ihan heti muutenkaan jaksais 🙈 mutta tosi kiva että teillä tärppäsi! 😍 Välillä se elämä yllättää 🤭

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X