Millaista elämä on kahden tytön isänä? No, aika mielenkiintoista. Monen monta kertaa olen yllättynyt miten moneen tämä minun mieheni taipuu. Oli kyseessä sitten vaippakakku, kermakakku tai hiekkakku, Andreas kyllä hoitaa. Välillä tämä monipuolisuus tietysti saattaa mennä vähän yli. Yhtäkkiä meidän kodista saatta löytyä jäätävän kokoinen sirkusteltta, joka ”oli paljon pienemmän näköinen kaupassa”, tai sitten trukki. Sanotaanko näin että elämä tämän miehen kanssa ei ikinä ole tylsää.
Meidän pihalle ilmestyi ajettava ruohonleikkuri, koska ”Belle halusi”. Belle on myös onnistunut kinumaan itsellensä pienen vaaleanpunaisen akkuporakoneen, työhousut, mittanauhan ja mitä nyt vielä. Tällä hetkellä hänellä on sellainen tyttömäisempi vaihe meneillään, eli nuket, kukat ja röyhelöt ovat nyt se juttu. No ei siinä, Andreas on niska limassa hoitanut meidän lapsenlapsia, eli Bellen nukkevauvoja. Toitotan koko ajan että ”minähän en kyllä enää ylläty mistään”, mutta kyllä minä vaan yllätyin (jälleen kerran), kun Andreas istui alas ja ompeli tytöille rusettipannat. Omin pikku kätösin!
Muutama viikko sitten tilasin tytöille rusettipannat ja harmittelin, miten en löytänyt sopivan värisiä. Muutama päivä myöhemmin meille ilmestyi kasa pellavakangasta ja bambuharsoa. Vanha Elna kaivettiin esille ja eikun rusetteja tekemään. Lopputulos oli yllättävän hyvä, juuri oikean kokoiset ja väriset, ja ehdottomasti rakkaudella tehty. En tiedä johtuiko hormoneista vai siitepölystä vai mistä, mutta kyllähän siinä meinasi pieni itku tulla.
Tähän saakka koronakotoilulla on ollut positiivinen vaikutus meidän arkeen. Ollaan siivottu ja järkätty ihan hulluna (muistatteko Andreaksen ”järjestellään kaikki keittiönkaapit uuteen uskoon” projektin?), kaksi makkaria ovat saaneet uudet tapetit, Belle sai leikkikeittiön, pihaprojekti etenee, minä olen viettänyt enemmän aikaa keittiössä ja nyt sitten jopa ommellaan tytöille rusetteja. Peruuntuneet suunnitelmat eivät todellakaan ole tarkoittaneet lamaantumista, päin vastoin projektit etenee hullun nopeasti ja keksitään uutta tekemistä koko ajan.
Miten teillä menee? Ja mitä hulluuksia teidän miehet ovat keksineet? 😁 Viime viikolla meidän pihalle ilmestyi bobcat, mistä en ollut kovin innoissani, mutta annettakoon tämä pieni episodi anteeksi. Pitäähän miehen saada toteuttaa omia visioita ja projekteja. Nyt sitten omellaan ihan hulluna, niin että rusetteja riittää sukulaisille ja kummilapsillekin!
Kommentit (3)
Heippa! Ihania rusetteja<3 Millä ohjeella onnistuitte rusettien teossa? Tässähän innostuu itsekin!
On ihan hassu ajatus, ettei miehet voisi käyttää ompelukonetta.
Se on vähän sama, kuin poikien tanssiharrastus tai tyttöjen jalkapallo.
On jo pitkän aikaa ollut hyväksyttävää, jopa ihailtavaa, kun ”poikatyttö” pelaa jalkapalloa. Kun taas pojan tanssiharrastus on ollut sellainen suojeltu puolisalaisuus, ettei vaan kiusata (ja naapuritkin ajattele). Siinä missä poikatyttö on jo puhekielessä sana, ei ”tyttöpoikaa” käytä kukaan (no, tyttömäinen poika on ehkä käytössä, mutta ei kehuna, kuten rajumat maskuliiniset ominaisuudet tytöillä).
Porakonetta ja pöytäsahaa käyttävä nainen on vähintään itsenäinen. Välillä jopa tuntuu, että seinän maalaaminen tai Ikea-kalusteiden kokoaminen olisi juuri naiselta joku ihme-suoritus. Että kun minun mieheni tulee kotiin, niin hän saa sitten kasata…
Olen muuten itse koonnut kaikki kalusteeni, maalannut seinäni ja ommellut vaatteeni ja verhoni. En ole vielä löytänyt ompelukoneesta sitä kohtaa, joka tekisi sen käytöstä erityisen vaikeaa juuri miehille.
Sama on muuten hiusharjan ja pampuloiden kanssa. Mikä myytti asuukin siinä, ettei isä voisi laittaa tyttären tukkaa. Ei ainakaan paremmin kuin äiti. Kun letittävät isät nousivat lehtiotsikoihin muutama vuosi sitten, jäin vain ihmettelemään, missä kohtaa sitä letitystä se muna muka olisi hommassa tiellä 🤔
Meillä pojat käyttävät ompelukonetta siinä missä tytötkin. Samoin tyttö tietysti kiristää polkupyöränsä ruuvin ihan itse tai hoitaa auton tankkaamisen. Ei siksi, ettei apua saisi pyytää, vaan siksi, etten halua kasvattaa sukupuoleensa avuttomasti suhtautuvia lapsia.
Niinhän se on 😁 itse en osaa ommella, enkä muutenkaan ole kovin taitava näpertämään, mutta Andreas on sellainen moniosaaja 😀 kyllä mä tiesin että hän osaa ommella, koska hän on lyhentänyt verhoja ja päällystänyt tuoleja jne, mutta en oikein osanut odottaa että hän jaksaa näpertää rusettipantoja tytöille 🤭😍