Meidän piina ja paniikki

Kaksi tietyllä tavalla niin samanlaista, mutta kuitenkin niin erilaista lasta, meidän Piina ja Paniikki. Tämä kaksikko todellakin muistuttaa Herculeksestätutut piina ja paniikkia, tosin nimitys on parempi ruotsiksi: skrik och panik (huuto ja paniikki). Molemmat kikattavat kilpaa, jos yksi itkee tai huutaa toinen tekee saman, joko sympatiasta tai sitten tsemppinä. Näillä kahdella on kaikin puolin tosi läheinen suhde ja täydentävät toisiaan.

Belle on aina ollut sellainen herkkä ja rauhallinen tapaus. Ei välttämättä ujo, mutta varovainen. Hän tarkkailee ensin ympäristöä rauhassa ja lähtee vasta sitten mukaan leikkeihin. Hän analysoi asioita, miettii ja pohtii. Iltasadun jälkeen tulee usein kysymyksiä, miksi joku on toiminut niin tai näin. Bellen kanssa pitää keskustella asiat läpi, jos kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. Epäonnistumiset otetaan myös aika rankasti, varsinkin nämä ”en minä osaa” jutut. Belle on myös tosi huolehtivainen, varsinkin pikkusiskostaan ja muutenkin sellainen tunneihminen, joka aina ajattelee toisen parasta.

Mytte taas on tosi iloinen tyyppi, joka kirjaimellisesti kiljuu riemusta (varsinkin isosiskon jutuille). Selkeä projektityyppi, joka oppii asioita raivon kautta, eikä anna periksi. Joka ikinen aamu meillä on operaatio tyyny alas sängystä ja siinä sitten säädetään, kunnes vähintään yksi tyyny tipahtaa lattialle. Sitten kiljutaan riemusta ja ollaan niin tyytyväisiä. Ilmeet kertooselkeästi, jos äidin ideat on ihan perseestä, kuten ulkoilu vesisateessa. Silloin mulkoillaan äitiä totisesti. Kärsivällisyyttä tältä pieneltä tyypiltä ei löydy ollenkaan, varsinkaan jos puhutaan ruuasta. Tarjotinta lyödään vihaisesti, jos tarjoilu on liian hidasta.

Molemmat ovat siinä mielessä olleet helppoja vauvoja, että heillä on hyvät unenlahjat. Belle on selkeästi tullut äitiinsä, ja viihtyy omissa oloissaan eikä kestä ihmismassoja. Mytte taas on ylisosiaalinen, kuten isänsä. Päikkärit ei meinaa onnistua millään, jos meillä on vieraita. Belle on aina ollut tästä kaksikosta se nirsompi osapuoli, mutta hän on myös aina syönyt todella siististi. Mytten sormiruokailun sotkuille taas omistin kokonaisen postauksen, mutta hän myöskään nirsoile mistään. Tämän neiti nauttii ruuasta täysin rinnoin.

Päivä päivältä neitien luonteenpiirteet tulevat voimakkaammin esille. Heistä on tulossa niin erilaisia, mutta silti tietyllä tavalla niin samanlaisia. Pahoin pelkään, että tämän kaksikon aina yhtä iloinen olemus tulee olemaan jotain ihan muuta teini iässä. Ollaan jo huomattu, että asennetta kyllä löytyy molemmilta. Meidän piina ja paniikki, tiuhti ja viuhti, tiku ja taku, Belle ja Alice. Yhtä ihania ja rakkaita molemmat.