desire nymark - Banneri

Olen puhunut aika avoimesti rahasta. Raha, kun on sellainen tosi kiinnostava aihe, mutta samalla tabu. Kaikki haluavat tietää kaiken, mutta kukaan ei puhu. Avasin meidän perheen budjettia, meidän tulot sekä menot ja tietysti myös miten paljon töitä tehdään rahan eteen. Palkka ei sinänsä kerro paljon paskaakaan yksinään, siihen pitää myös liittää työmäärä. Onhan sillä väliä, tekeekö muutaman tunnin töitä viikossa vai 100 tuntisia viikkoja ilman lomia. Silleenhän se tuntipalkka määräytyy. Moni arvosti rehellistä puhetta, mutta tulihan siitä skeidaakin. Yhtäkkiä olen muuttunut pinnalliseksi, pröystäilen ja flexaan, tuomitsen muita ja olen jopa onnistunut pilaamaan suomenruotsalaisten maineen. Moni kun muutenkin kuvittelee, että kaikilla suomenruotsalaisilla automaattisesti on paljon fyrkkaa, joten sellaista ei missään nimessä saisi nostaa esille. Ihmisille herää vaan enemmän ennakkoluuloja meitä kohtaan, ja sitten meitä syrjitään entistä enemmän.

Toki tiedän, että syrjintää on. Itse kuitenkin haluan uskoa, että kaikki jotka lukevat tätä blogia kyllä tietävät, että kaikilla suomenruotsalaisilla ei ole purjevenettä, tai edes niitä purkkareita, näin herran vuonna 2021. Ei me nyt mitään uniikkeja lumihiutaleita olla, vaan ihan tavallisia suomalaisia janttereita, joiden äidinkieli nyt sattuu olemaan ruotsi. Tietysti tiedän, että joku on saattanut ottaa mun Suomenruotsalainen synnytys: Ponnistan rapuhattu päässä ja vauva saa syntyessään saaren postauksen tosissaan. Tosin jos keissi on näin, tämä sama ihminen varmaan myös kuvittelee että työnnän perseeni pakastimeen säännöllisin väliajoin.


Raha on silleen jännä juttu, että jos rahaa ei ole, esitetään että sitä on ja jos rahaa taas on, sitä piiloitetaan. Sitten koko hommasta tulee tabu, mistä kukaan ei uskalla puhua. Nostat kissan pöydälle, ja joko olet pummi tai sitten ylimielinen pröystäilijä. Eli mikäli rahaa ei ole, ei saisi valittaa, koska silloin joku heittää näitä ”jokainen on oman onnensa seppä” ja ”MENE TÖIHIN1!1!1” juttuja. Jos sitä rahaa taas on, sitä pitäisi iskeä patjaan jemmaan. Kyllähän töitä saa tehdä, ja rahaakin saa olla, kunhan sitä ei käytetä. Ainakaan sillä tavalla, että se näkyisi. Kyllä me suomalaiset vaan ollaan outoja. Toisen menestyksestä ei tietenkään voi iloita, ei edes vaikka toinen olisi lähtenyt ihan nollasta ja saavuttanut kaiken itse.

Älä pröystäile, ihmiset saavat väärän kuvan meistä suomenruotsalaisista

Suomenruotsalaisia on oikeasti syrjitty, tämä on ihan totta. Jopa täällä Porvoossa. Meidän kylässä suomenruotsalaiset ja suomalaiset menivät kouluun samalla tilataksilla. Siellähän oli ihan hirveä mylly aina. Veljeni tuli kotiin hakattuna koko ala-asteen ajan. Se kiusaaminen oli jotain aivan kamalaa. Hakattiin, lyötiin, haukuttiin, rikottiin tavaroita ja kiusaamiseen ei tietenkään puututtu, vaikka mun vanhemmat tekivät kaikkensa. Tämä oli todella karua ja synkkää paskaa, mutta tämä ei ole minun tarinani, joten en lähde avaamaan tätä sen enempää. Haluan vaan sanoa, että meidän perheessä kiusaaminen on erittäin herkkä aihe.

Minulle taas victim shaming on todella tulenarka aihe, joka menee ihon alle samantien. Jotenkin etsitään syitä siihen kiusaamiseen, vaikka tiedetään, että mitään hyväksyttäviä syitä EI OLE. Kiusaaminen on aina väärin, mutta silti halutaan kuitenkin ystävällisesti mainita, että tilanne olisi voinut olla eri, mikäli kiusattu ei olisi niin pyöreä/ujo/outo tai hänellä ei olisi ollut puhevika/rikkaat vanhemmat/köyhät vanhemmat/hassu nimi/silmälasit. Lyödään lyötyä ja kerrotaan hienovaraisesti että voivoi, olisitpa erilainen niin eipä tällaista kiusaamista olisi. Onhan tämä nyt ihan paskaa. Eihän vika ole niissä, joita syrjitään. Tällä tavalla vaan kerrotaan kiusaajille, että joo, olihan teillä syy kiusata. Kyllähän jokainen meistä tietää, että poistetaan asia X, niin kiusataan asiasta Y. Kiusaajassahan se vika on, ei uhrissa.

Joitakin asioita voisi tietysti muuttaa, ja sillä tavalla ehkäistä kiusaamista, tätä en kiellä. Koen kuitenkin, että uhria ei ikinä saisi syyllistää, ja sitähän tällaiset ”muutostyöt” nimenomaan ovat. Näytetään että ei ole ok olla oma itsensä, koska ”yhteiskunta ei vielä ole valmis ottamaan sinut vastaan tällaisenaan” tai jokin muu tekosyy. Suomenruotsalaisilla ongelman ydin nyt ilmeisesti on purjeveneet sekä raha, joten kielletään kaikki vedessä liikkuvat menopelit ja suljetaan rahahanat nippusiteillä. Tämähän olisi jopa toteutettavissa, mikäli joku haluaa tällaiseen projektiin ryhtyä, mutta miten menetellään esimerkiksi homoseksuaalien kohdalla? Niitä kun ihan oikeasti syrjitään tosi rajusti, verrattuna meihin suomenruotsalaisiin. Käsketäänkö heitä sitten vaan muuttumaan heteroiksi, vai pyydetäänkö piiloittamaan omaa seksuaalista suuntautumista? Kuka ottaa kopin projektista ”homot takaisin kaappiin”? Vai olisikohan sittenkin fiksumpaa puuttua itse kiusaamiseen.

Itse koen että ollaan menossa parempaan suntaan, mutta onhan meillä vielä paljon parannettavaa. Kiusaamiseen pitää puuttua, eikä uhria ikinä saisi lähteä syyttämään. Nostetaan enemmän esille, että kaikki ovat yhtä arvokkaita just sellaisena kun ovat, kunnioitetaan muita ja näytetään hyvää esimerkkiä meidän lapsille. Jospa seuraava sukupolvi olisi meitä fiksumpia. Voidaan vaikka aloittaa sillä, että mikäli ei ole mitään kivaa sanottavaa, ollaan hiljaa. Jopa täällä somessa.

Kommentit (13)

Olen samaa mieltä avoimesti kateellinen kommentoijan kanssa. Mullakin tullut vastaan ihmisiä ja aina mietin että miten se noi rahat on saanut kun ei selkeesti tuu mistään ilmi.

Satunnaisesti seuraan tätä blogia, mutta ei ole kyllä kertaakaan tullut sellaista kuvaa, että kirjoittaja uhriutuisi tai hakisi sääliä 🤔 musta hän kirjoittaa, kuten asiat (hänen kokemuksensa mukaan) on. Ei oo kertaakaan tullu sellasta fiilistä, että pitäisi kommentoida tekstiin ”voi voi, onpa teillä ollut hirveää ja rankkaa”. Musta tää on aidosti elämänmakuinen blogi, joka eroaa muista blogeista just sen takia. Tykkään myös itseironisesta tyylistä.

Hyvää avointa rahapuhetta tässä blogissa. Ei mun mielestä mitään pröystäilyä. Hyvää vastapainoa sille, että nykyään tuntuu, että some on täynnä ihmisiä, keiden elämä on täynnä rolexeja ja luksusasuntoja, mutta kukaan ei oo valmis avaan sitä, mistä se raha tulee. Seurasin taannoin yhtä toista (myöskin suomenruotsalaista, mikä on tosin tässä yhteydessä merkityksentöntä) vaikuttajaa, joka vaihtoi asuntoa kuin sukkia, osti talon, johon ei koskaan muuttanut, osti merkiivaatteita ainakin tuhannella eurolla ainakin kerran parissa viikossa ja ajoi hienolla autolla. Kun seuraajat kysyi, mistä raha tulee, vastaus oli tasoa ”olemme olleet onnekkaita”. Kutsukaa mua kateelliseks paskaks, mutta mielummin seuraan sellasia blogeja, joissa tätä asiaa avataan pikkasen enemmän. Ymmärrän, että vaikuttajaltakaan ei voi vaatia sitä, että avataan elämän jokainen osa, mutta helposti syntyy somesta sellanen kuva, että kaikilla muilla on sitä ja tätä ja tota ja ite mietin kokoajan, että mistä voidaan karsia taloprojektissa, kun meille myönnettävä lainamäärä riittää suunnilleen leikkimökkiin (siittäkin huolimatta että mies on suomenruotsalainen! Hän ei valitettavasti perinyt sitä saarta :D). Maailma tuntuu oikeudenmukasemmalta, kun joku avaa että mistä se niiden raha oikeesti tulee. Sikstoiseksi, on mielenkiintosta tietää mitä asiat oikeesti maksaa. On tosi vaikee esim. hahmottaa lapsien kokonaiskuluja, kun ei itse oo äiti. Myös laajennuksen ja mökkiprojektin kustannukset kiinnostaa. Lisää rehellistä rahapuhetta, kiitos!

Niinniin, kateuttahan se tietysti on. 😀 Suomessa kun kerrot jostain asiasta mielipiteesi, se on joko kateutta, rasismia tai poliittista.
Mitä ite tarkoitin oli se, että Desire kyllä tekee paljon rahansa eteen, mutta siitäKIN ikään kuin uhriutuen kirjoittaa (ihanko totta Desire täytyy tehdä töitä rahan eteen? En usko että tänä päivänä enää oikeasti kuvittelee yrittäjän rahan tulevan tekemättä mitään). Ikään kuin muiden sitten pitäisi jatkuvasti muistaa hurrata ja antaa uhrilahjoja, koska hän tekee niin kovasti töitä..
Ja tällä kiillottamisella tarkoitin sitä, että itse kiillottaa elämäänsä kun muut ei sitä tee.
En tiiä, kai mulle ei vaan sovi tämäntyyppiset blogit. 😀

Kiusaaminen on syvältä, todella syvältä. Itseänikin on kiusattu milloin mistäkin; pyöreydestä, koulumenestyksestä tai sen puutteesta, eläimistä, ihan kaikesta. Ja pikku sisarukset joutuvat kulkemaan samaa tietä valitettavasti. Itselle tämä maailma on näyttänyt jos jonkinlaista tallaajaa ja ennakkoluulot on karisseet sen kautta. Tämän blogin lukeminen saa välillä aikaan lähes huutonaurua ja toisinaan taas surua teidän puolesta kun lukee kaikesta mitä käytte läpi.
Itsekin olen yrittäjä ja tiedän että se raha ei todellakaan kasva puussa, vaan sen eteen tehdään töitä niska limassa. Ja jos joku saavuttaa sillä, että jaksaa painaa töitä aivan hulluna, paremman elintason niin hattua nostan onnistumiselle. Sehän tässä on tarkoituskin, se on tietyllä tavalla yrittämisen ”perussääntö” että pitää kurkottaa kuuhun eikä vain tyytyä pärjäämään. Ja jostainhan sen rahan on tultava, tässä maassa on aika vähän näitä miljoonaperijöitä jotka saa rahansa ilman työtä, eli oletettavasti tekin sen leivän eteen jotakin teette. Se ettei rahasta saisi puhua on puppua, rahasta pitäisi puhua enemmän. Ja mitä itse olen sinun postauksia lukenut niin ei tämä kiillottamista ole, eikä leveilyä, sinä teet töitä rahan eteen ja kerrot sen että rahaa on ja miten te sen saatte.
Toivon vain että sinun postaukset jatkuvat sellaisina kuin ne ovat, rönsyilevinä ja elämänmakuisina. Sellaisina kuin te olette.

Suomalaiset on ainoata kansaa, jotka on valmiita maksamaan siitä 100 euroa, ettei naapuri saa 50 😂 ja se on aivan käsittämätöntä! Kateus, se on kansantauti siinä missä sepelvaltimotautikin 🙄

Rahasta nimenomaan pitäisi puhua enemmän. Siitä millaista tuntipalkkaa saa tai paljon maksaa mistäkin. Hiljaa olemalla voi tehdä karhun palveluksen itselleen ja muille. Olen ollut työpaikassa, jossa selvisi, että saatiin ihan eri tasoista palkkaa vaikka työ oli melkein sama ja kokemus. Vasta kun yksi alkoi puhumaan palkastaan asia selvisi. Tuttua taas oli vuokraisäntä huijannut ja asia selvisi vasta kun avasi suunsa ja kysyi muilta apua. Itse olen uskaltanut pyytää parempaa palkkaa kun olen kuullut millaista palkkaa työkaverit sai. Olen myös siirtänyt erinäisiä menoja muualle kun olen saanut halvemman sopimuksen kun kaveri kertoi millainen sopimus ja mihin hintaan sai. Raha, tulot ja menot ei saisi olla tällainen tabu. Hiljaisuudesta hyötyy ihan muut tahot.

Minäkin olen saanut sellaisen kuvan, että yrität kiillottaa teidän elämää. Ja uhriudut todella paljon kaikesta.

Niin, tai sitten sua vain ärsyttää bloggaajan avoin ja suora tapa kertoa asioista. Mä en kyllä ole mitään kiillottamista huomannut, päinvastoin. Oletkohan edes ajatuksella lukenut tekstejä, vai vaan kateudenpuuskissasi piti päästä huutelemaan?

Minusta on taas hienoa että rahasta puhutaan. Ei ole tullut ollenkaan vaikutelma että yrittäisi kiillottaa omaa elämää. Vaikutelma ennemminkin että duunia pusketaan hullun lailla ja välillä mietin miten he jaksavat. Varmasti ovat jokaisen pennin ansainneet. Ihanan avoin blogi. Ja tosiaan ei tarvi seurata jos ei miellytä.

Harmi että koet asian näin 🙂 Olen vahvasti sitä mieltä, että ei kannata seurata vaikuttajaa jonka sisältö ei miellytä. Vaikuttajia on pilvin pimein, joten valinnanvaraa kyllä on!

Tiedän mitä on syrjintä ja kiusaaminen myös. Lähes jokainen romani kokee sitä elämässä, valitettavasti. Olen myös huomannut suomalaisten suhtautumisen rahaan, todellakin jos jollain on sitä rahaa vähä enemmän niin ollaan niin kateellisia. Moni myös ei osaa iloita toisen menestyksen puolesta. Se on vaan totuus.

Tämä on kyllä valitettavasti totta!

Vastaa käyttäjälle Satunnainen lukija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X