Lepsu elämä ilman tiukkoja rutiineja

Meiltä kysytään aina, millaiset rutiinit meillä on, ja aina jännittää kertoa, että meillä ei oikeastaan ole mitään tiukkoja rutiineja. Esikoisen yöpuuhat lienee ainoa asia, jonka kanssa katsellaan kelloa. Meillä nukkumisrumba helpottui huomattavasti kahden vuoden iässä, eikä meillä olla kertaakaan riidelty nukkumaan menosta sen jälkeen. Ennen tätä oli sellaisia vaiheita, kun hän nukahti ainoastaan autossa ja kävimme ajelulla joka ikinen ilta. Tai sitten se vaihe, kun hän nukahti meidän välissä, ja siirrettiin sieltä sitten omaan sänkyyn, että ei tämä nyt aina ole ihan yhtä näppärästi mennyt.

Vuoden saimme nauttia helpoista öistä, sitten syntyi vauva. Myttellä ei vieläkään ole mitään tarkkaa nukkumaanmeno aikaa, vaan nukahtaa sitten kun väsyttää. Iltaisin tietysti rauhoitellaan menoa, niin että hän nukahtaisi helpommin, mutta välillä hän saattaa nukahtaa 22:00 ja toisinaan 00:00. Välillä on vatsavaivoja, välillä taas tulee hampaita, tai sitten hän on oppinut jonkun uuden taidon, jonka takia ei malta nukkua. Esikoisen kanssa kyyläsin kelloa, ja tuskailin usein miten kello ”JO on X, etkä sinä vieläkään nuku!”. Tämä vauvavuosi on mennyt paljon rauhallisemmin, koska tokan lapsen kohdalla tuppaa vissiin olemaan vähän lepsumpi ja muutenkin itsevarmempi. Tosin tilanne olisi varmaan eri, jos olisin palkkatöissä ja minulla olisi herätyskello soimassa.


Olen muutenkin tosi lepsu rutiinien suhteen. Mennään aika pitkälti fiiliksen mukaan. Huonosti nukutun yön jälkeen meillä on rauhallisempi päivä, jos ulkona sataa kaatamalla en väkisin roudaa lapsia ulos. Esikoisen nirsoilu on aiheuttanut sen, että syödään pastaa vähintään kolme kertaa viikossa, ja meidän salaatti sisältää  harvoin salaatinlehtiä. Uudet maut ja reseptit ovat aina ”hyi, en tykkää!”, enkä pakota lapsia syömään lautasen tyhjäksi. Emme myöskään käytä ”mikäli et syö sitä, mitä sinulle tarjotaan, se on voivoi. Et saa mitään muuta” – mallia. Mitään muuta emme kokkaile neiti nirsolle, mutta hän saa sitten syödä leipää tai hedelmiä. Pääasia että syö jotain, koska nälkäkiukku ja snadi uhma ei ole se kaikista hauskin yhdistelmä.

Siis miten niin teillä ei ole rutiineja?!

Välillä tuskailen meidän rutiinitonta elämää, kun vaikuttaa siltä että kaikilla muilla olisi tosi tarkata rutiinit ja niitä rutiineja muutenkin aina painotetaan. ”Kyllä pieni lapsi tarvitsee tarkata rutiinit, muuten ne menevät ihan sekaisin”, ja sitä rataa. Meidän esikoisella ei kuitenkaan ole ollut ongelmia sopeutua päiväkodin rutiineihin. Siellä tehdään tietyllä tavalla, ja kotona toisella tavalla. Kyllähän se herätti jonkun verran ihmettelyä, kun päiväkodissa syödään ja ulkoillaan tasan kello X, meillä kun nuo ajat ovat enemmänkin luokkaa ”noin X aikaan”. Siellä ei myöskään kysytä, mitä neiti haluaisi syödä. Selitin tämän sillä, että päiväkodissa on iso lapsikatra, joten siksi näin, muuten päikkytätien aika ei riitä. Äiti kun just ja just selviää kahden kanssa, siellä niitä muksuja on 15-20.

Jotkut varmaan kauhistelee meidän rutiinitonta elämää, ja jotkut jopa kutsuvat sitä ”vapaakasvatukseksi”. Mun äiti on yhtä lepsu, ja toitottaa aina että kyllä elämään mahtuu sen verran rutiineja sitten aikuisena, että ei sitä pienenä jo tartte mitään minuuttiaikataulua noudattaa. Mitään super tarkkoja sääntöjä meillä ei myöskään ole, eikä lapsia isketä nurkkaan istumaan raivokohtauksen jälkeen. Meillä otetaan syliin ja keskustellaan asioista. Belle on sellainen herkempi yksilö, joka saa raivokohtauksen kun visio ei onnistu, ja sitten itketään miten ”en osaa!”. Tällaisia fiiliksiä meillä aikuisillakin on, me vaan handlaamme pettymyksen tunteita paremmin. Pidämme tietysti kiinni siitä, että ei on ei, tavaroita ei saa rikkoa, toista ei saa loukata eikä satuttaa jne perusasiat, mutta sanoisin että meillä on aika pehmeä kasvatustyyli.


Meillä tämä systeemi toimii, arki pyörii ihan kivasti ja ollaan tyytyväisiä. Meidän elämään tulee tietysti enemmän rutiineja ajan kanssa, kun lisätään harrastuksia ja sitten koulu alkaa ja… Mutta nyt mennään näin. Joillekin tarkat rutiinit toimivat, ja se on hyvä. Toisille lepsumpi aikataulu toimii, ja sekin on hyvä. Uskon vahvasti siihen, että jokainen perhe löytää sen oman rutiinin, joka sopii just sille perheelle. Perheitä ja lapsia kun on erilaisia. Ihailen niitä ihmisiä, joilla on tarkka rutiini, sekä sellaisia jotka ovat super järjestelmällisiä. Jokaisella tavaralla on oma paikka ja sitä rataa. Kovasti haluaisin olla sellainen ihminen, mutta kun ei ole sellainen luonne niin ei vaan ole.

Minulle rutiinien noudattaminen on ollut tosi vaikeaa vauvavuotena. Tulee hampaita, on tiheänimun kausia, välillä opitaan joku uus taito ja sit ei malta nukkua, saattaa olla masuvaivoja jne. Asia mitä kaikki aina voivottelee vauvavuoden jälkeen on, että olisi pitänyt nauttia enemmän. Eli päätin keskittyä nimenomaan siihen nauttimiseen, enkä jaksa stressata rutiineja ja kyylätä kelloa koko ajan. Esikoisen kanssa yritin, ja iski vaan hirveä stressi. Tuntui, että oli kiire ja aina myöhässä, vaikka olimme ”ihan vaan kotona”. Jokaisella saa olla just sellaiset rutiinit, joita haluaa, mutta kannustaisin teitä myös siihen nauttimiseen. Se on yks silmänräpäisy ja sit koko vauvavuosi on hurahtanut ohi.

Millaiset rutiinit teillä on? Kertooka myös minkä ikäinen lapsi kyseessä!

Kommentit

24 kommenttia
Avatar

Jokainen taaplaa tyylillään, siihen uskon vahvasti, mutta meidän ainokainen nyt 4,5vee on ollut ihan vauvasta asti hyvin rytminen, eli tarkka siitä, että varsinkin nukkumaan mennään tiettyyn aikaan ha ruoka on tiettyyn aikaan. Jos ruoka tai nukkumaan meno myöhästyi, oli kuin olis tullu maailmanloppu! Liian väsyneenä ja nälkäisenä ei sitten varsinkaan niistä syömisestä ja nukkumaan menosta tullut mitään ja kun ne myöhöstyi sitten entisestään jäi päiväynet tai yöunet sitten lähes aina myös toisestakin päästä vajaiksi ja sitten oltiin väsymyksestä kiukkuisia myös seuraavana päivänä ja se väsymys taas myöhöstytti taas seuraavia unia. Kaikki aina kertautui ja normaaliin pääsy saattoi viedä useamman päivän. Siksi oli kaikinpuolin paljon helpompaa noudattaa sitä muksun omaa rytmiä ja lohdutella itseä, jos joku vaihe taas muuten sekoitti sitä vauvan ja lapsen omaa sisäistä rytmiä, että se on vaan vaihe ja taas kun saatiin kiinni siitä sillähetkellä parhaasta rytmistä selvittiin sitten taas siihen seuraavaan vaiheeseen. Ihanaa, että toisilla on toisin, mutta itseä kyllä ärsytti ne vanhempien lasten äidit, jotka koittivat mitötöidä meidän suht tarkan rytmin noudattamisen, joskus teki niin mieli pyytää, et tuuppa tänne sitten heijaamaan pari tuntia yliväsymyksestä huutavaa lasta, että päästään uneen ja heräämään viideltä tai puoli kuudelta, kun yliväsynyt lapsi ei vain saa nukutuksi, kun on niin väsynyt. Että joskus se saattoi olla ihan vartista kiinni ja kertautui päivän aikana moninkertaiseksi. Tai kun muksu ei nukkunut päivällä kuin syliin tai ulkona liikkuviin vaunuihin. Koita siinä sitten tehdä mitään kun olet kiikissä sohvan nurkassa ja jos koitat mitenkään siirtää lasta siitä pois herää ja huutoa saattoi kestää tuntikin, että oli vain helpointa ottaa itselle evästä sohvan viereen ja lukea tai katsoa töllöstä tallennettuja ohjelmia, silloin sai edes sen verran levähtää. Voin itse kertoa muille äideille, että näin meillä tehtiin tai tehdäön joku asia, mutta koitan kyllä sanoa, että kaikki ei sovi kaikille ja jokainen tekee kuten itselleen ja omaan tilanteeseen sopii. Olen kyllä varmasti kokeillut kaikkia vinkkejä joita minulle on tarjottu, mutta sitten matkasta jäi pois ne jotka meillä ei toiminut. Onneksi moni asia on vuosien aikana unohtunut ja moni juuri sillä tapahtumahetkellä suurta epätoivoa aiheuttanut olikin lopulta vain hetken harmina, kunnes tuli jotain muuta harmia tai iloa.

Avatar

Hienoa että uskallat sanoa ääneen tällaisen asian. Kiitos, lapseni ollessa pieni, me valvoimme ekan vuoden ainakin Aina yöt ja nukuttiin päivät. Ja se ahdisti minua…
On ihan totta että kaikille ei käy sama rytmi ja se ei tarkota todellakaan sitä etteikö lapsillasi olisi rajoja.
Meillä on tietyllä tavalla rytminä että kotona olessa aamulla on oltava pihalla viim. Klo 11 Koska meillä on koira, illalla pitää olla iltapalalla klo 19 koska on aikainen aamu koko perheellä jos mennään hoitoon ja töihin. Päiväuni aika on meillä todella tarkka, niin tarkka että osa on kritisoinut, mutta he eivät ymmärrä että meille se on ainoa konsti saada arki rullaamaan….
Lapsi saa nukkua 30min ennen klo 13 ja jos tätä ei noudata, hän valvoo illalla 22 asti ja kun aamu 6 herätän hänet, hän on väsynyt. Kun hän saa nukkua päivällä 30min,hän jaksaa illan muttei valvo kuin esim max 21 asti ja jaksaa hieman paremmin herätä hoitoon.
Ruoka-ajat ovat suunnilleen aikoja, mutta vaihtelevat koska joskus voi olla kiireinen päivä ja on enemmän nälkä tai päinvastoin.

Meillä on menossa sellainen vaihe tytöllä että tarvitsee aikalailla rajoja, koska testaa kokoajan mitä saa tehdä… Lisäksi tarvitsee rutiineja ja kerron aina hänelle mitä seuraavaksi tapahtuu päivässä tai seuraavana päivänä, ettei tule hänelle yllätyksenä.. Hän täyttää maaliskuussa 5 vuotta.

Avatar

Ah, tuo olisi itselleni niin luontainen tapa olla ja elää lasten kanssa. Meille vaan on siunaantunut kaksi lasta, joiden kanssa elämä sujuu parhaiten suht selkeiden rutiinien kanssa, joka päivä samat asiat samassa järjestyksessä. Silloin ei lapset niin hypi seinille tai saa raivareita aikuisen näkökulmasta pikkuasioista, vaan elämä soljuu kohtuullisen tasaisesti. Mutta ei meillä sitten tavarat kyllä ole paikoillaan tai muutenkaan supersiistiä. Paitsi lasten leluille on olemassa tietyt paikat, jotta he itse ne sitten löytävät.

Avatar

Siis ihanaa, että joku kirjoittaa näistä asioista näin avoimesti. Hyvin pitkälti samanlailla menee meillä 2,5v:n kanssa. Ei liian tarkkoja rutiineja, vaan päivä kerrallaan. Ulkoillaan sitten, kun on sopiva väli ja jos väsyttää niin sitten huilitaan. Nukkumaanmenoaikaa meillä ei varsinaisesti ole, vaan sekin hoidetaan aina tilanteen mukaan, joskus klo 21 ja hyvin usein lähempänä 23, koska lapsi on vauvasta asti ollut sellainen iltakukkuja. Tämä sopii hyvin meille, eikä yhtään haittaa, että on mahdollisuus itsekin nukkua aamuisin pitkään. (Hoitovapaalla kun olen) Huhtikuussa on uuden vauvan laskettu aika niin näkee sitten millainen mutsi musta muotoutuu sitten tokan vauvavuoden myötä 😄

Avatar

Meillä on pakko olla rutiinit, sujuu paljon paremmin. Joskus kun mentiin sillai et suurinpiirtein siihen aikaa tehään sitä ja tätä ni lapsi oli vaan äkänen eikä nukkunu yms. On sujunu paljon paremmin kun tietyt ruoka-ajat ja päiväuniajat. 😅 Mut jokaisella oma tyyli ja tietyt asiat sopii tietyille ihmisille. 😊

Avatar

Mä oo luullu et meillä on rutiinit mut ei taidakkaan olla 😂 mä oon tosi tarkka tietyissä asioissa, mutta yleisesti aika suurpiirteinen ja luovin paljon tilanteen mukaan. Vaikka oon kotona äitiyslomalla tällä hetkellä niin meillä on aina jotain menoa. Syödään kun alkaa harmittaa ja sama nukkumisen kanssa. Meidän lapsilla on itsellään rytmi joka vaihtelee vähän miten on herätty, mutta syödään ja nukutaan tiettyjen tuntihaarukoiden sisään. Meillä ei oo enää pakollista ulkoilua, koska ei enää koiraa niin jos ei huvita ei mennä. Lähes joka päivä kumminkin ollaan liikkeellä. Ilta on oikeestaan se ainoa et 10kk pitää päästä noin klo19 yöunille mut jos ollaan menossa saa nukkua missä ollaan. Stressaantuisin minuuttiaikatauluista ja siitä ettei voi tehdä jotain koska jotain…

Avatar

Meillä esikoinen nyt 1v ja toinen tulossa huhtikuussa. Viimeisen puolen vuoden kestäneen hyperemeesin takia ei täälläkään paljoa mistään rutiineista olla pidetty kiinni. Mennään sieltä mistä aita on matalin kun mamma oksentaa päivästä toiseen ja iskä hoitaa😂 hyvin kirjoitettu ja olen samaa mieltä siitä että kyllä niitä rutiineja ja kaiken maailman aikatauluja kerkee olemaan sitten kun lapset on vähän vanhempia.

Desire Nymark

Voi ei, tsemppiä sinne!🤍 hyperemeesi on kyllä sellainen ”vaiva”, että huhhuh 😅

Avatar

Meillä on kyllä aika tarkka rytmi. Oon huomannut että se sopii meille. Tyttö 1v 4kk nukkuu esim. paremmin, kun asiat tehdään päivästä toiseen samalla rytmillä ja rehellisesti se kyllä sopii munkin luonteelle.
Kyllä meidänkin päivät voi erota toisistaan esim ulkoilujen, kyläilyjen tms takia, mut ruokailut ja nukkumiset menee kyllä yleensä puolen tunnin heitolla aina samaan aikaan.
Tänään nauroin että oon huomaamattani kasvattanut myös hyvin järjestelmällisen tyypin, koska illalla leluja kerätessä tyttö osasi lajitella astiat leikkikeittöön, legot legolaatikkoon, pehmolelut nallekoriin ja muut lelut omaan laatikkoonsa 😀
Ite oon myös tosi siisti ja järjestelmällinen.

Avatar

Hei,

Kiitos tästä postauksesta. Mulla esikoislapsi nyt 7kk. Niin paljon luin monta kuukautta eri unikonsulttien ohjeita ja muiden mammojen tapaa noudattaa 7-19 päivärytmiä ja minuutintarkkoja päiväunia. Meillä ei vaan onnistunut. Olin ihan tuskissa aina siitä, kun meillä oli 22-10 rytmi pitkän aikaa vaikka kotona ollaan eikä mitään menoja. Välillä päikkärit liian lyhyet, välillä liian pitkät. Välillä oli vaikka mitä vaiheita ja hulinoita ja välillä nukahti 24. Yritinkin jopa pari päivää tuota 7 heräämistä mutta sitten en vaan enää kehdannut herättää nukkuvaa vauvaa.
Tällä hetkellä rytmi muodostunut suunnilleen 8-20. Välillä nukutaan pidempään niin kuin esim tänään 😁 mutta päivän rytmi aina lähtee siitä kun vauva herää 😊 mutta unille vienti on kyllä helpottunut, kun tietää moneltako unilta herätty ja moneltako suunnilleen hereilläoloaika täyttynyt 🙂 Toki rytmit muuttuu sitten kun alkaa työt, päiväkodit jne mutta en jaksa enää ottaa stressiä siitä, ettei mennä täysin ”ihannetilanteen” mukaan, kun vauva kuitenkin on hyväntuulinen 🙂

Avatar

Mä en vielä voi sanoa varmaksi, että miten tullaan vauvan kanssa toimimaan kun olen vielä raskaana, mutta ite en haluu olla semmonen ns ”täydellinen äiti” joka tekee kaiken oppikirjan mukaan, joten tuskin mennään ihan kellontarkoilla rutiineilla.

Avatar

Tuo on niin totta! Meillä eka lapsi ja vauvavuosi kohta lopuillaan ja oon sitä mieltä että stressasin ja stressaan välillä edelleen liikaa jos vauva ei nukahda tiettynä aikana mikä on ihan turhaa! Alkuun tuntui kans et on kauhee kiire suorittaa sitä päivää tietyssä aikataulussa ja järjestyksessä..ei siinäkään mitään järkeä. Rennomminkin voi ja kannattaa ottaa, kyllä sitä aikataulutusta tulee kerrakseen sitten kun palaa töihin ja arki alkaa 🙂

Avatar

Meillä on iltarutiinit, muuta ei ole eikä varmastikaan myös tule vielä pitkiin aikoihin. Vauva 2kk esikoisemme. Meillä on mahdollisuus olla kotona niin minulla kun lapsen isälläkin, niin aamuheräämisiä ei tarvitse stressata 😊
Iltaisin aletaan valmistautumaan nukkumaanmenoon klo 19 jälkeen ja rutiini pitää sisällään pesu/kylpy, sitten himmennetään valoja ja hämärässä kylppärissä laitetaan vaippa, tehdään hierontaa joko jalkapohjat tai masu&jalkapohjat ja lopuksi puetaan pyjama. Mutta kellontarkkaan en kyllä ikinä katso että mikä vaihe milläkin kellonlyömällä 😅 Tämän jälkeen sylitellään hetki ja lopuksi imetän ja vauva käy yöunille. Rutiini tohon iltaan on muodostettu oikeastaan vaan siksi että vauva tietää sen tarkoittavan että nyt aletaan yöunille, ja meille sopii tämä tyyli 😊
Mutta herätään millon sattuu aamulla, päikkärit nukutaan 3krt mutta se vaihtelee päivittäin ihan että mihin aikaan ja kuinka pitkään, eli ei ole kellontarkkaa puuhaa missään nimessä!

Avatar

Jes. Kerrankin voin samaistua rutiineista kertovaan postaukseen. Meillä mennään melko samanlaisella tyylillä ja mää myös oon kokenu sen tarkan aikatauluttamisen enemmänki stressaavana kuin arkea helpottavana. Meilläkin tilanne todennäköisesti muuttuu kun esikoinen menee kouluun ja itse lähden työelämään kodin ulkopuolelle.

Avatar

Meillä on rytmi, ei ihan kellontarkka, mutta aika lähellä. Herääminen heittelee ehkä tunnin verran ja se määrittelee sitten loppupäivön rytmin. Samoin päiväunien pituus, välillä lapsi nukkuu kaksi tuntia ja välillä alle tunnin. Siitä riippuen laitetaan nukkumaan tunnin haarukassa.

Välillä voidaan vaihtaa välipalan ja ruuan paikkaa jos menot nyt vaan menee niin. Mutta sen verran pidetään kiinni ruokailusta ja nukkumaanmenosta, että pyritään molemmat tekemään ajallaan, ennen nälkäkiukkua ja väsykiukkua. Silloin säästyy sekä öidin että lapsen hermot. Mutta päiväunia ei oteta ns. väärään aikaan, eli vaikka iltapäivällä liian myöhään. Tosin ei pelkoa, että lapsi niille nukahtaisikaan kovin helposti, koska lapsi itse on tainnut rytmittää elämänsä.

Meillä rytmi on ajatunut päälle vuoden ikäisen kanssa noin 7-19 rytmiin, se toimii, niin toimikoon. Muutetaan rytmiä sittenkun se ei enää toimi.

Avatar

Meillä oli päin vastoin eli lapsen ollessa pieni aika tarkat rutiinit ei minuutilleen mutta tarkat kuitenkin ja toimi hyvin. Ja siitä pikkuhiljaa mentiin lepsumpaan suuntaan lapsen kasvaessa. Toki koulu tuo tietyt rutiinit ja edelleenkin voin sanoa että ollaan enempi niitä rutiini ihmisiä ja hyvä näin. Lapsi nyt 9v. Mutta sitten myös nautin suunnattomasti, kun lapsi yökylässä ja ei tarvitse ajatella mitään rutiineja. Ja tuosta nukkumaanmenosta niin mun mielestä on ihan ok jos lapsi nukahtaa vain tietyllälailla jos se ei tuota vanhemmille mitään päänvaivaa. Meilläkin oli monta vuotta että vain iltasatuun nukahti ja itsekin nautin niistä hetkistä. Mä kanssa aloin joskus lapsen ollessa 3v. kysyyn mitä haluu syödä aamu, välipala ja iltapalaksi ja ei oo musta haitallista. Lounas ja päivällinen on myös meillä niin että jos ei maistu niin syö leipää ja hedelmiä.

Avatar

Muuten samaa mieltä, mutta kokemuksesta sanon, että ei kannata lähteä sille tielle, että antaa lapsen valita leipä ruoan tilalle. Ennemmin tekee sellaisia ruokia, mitä lapsi edes jotenkin syö.
Lapsipuoleni ei lopulta äidin luona asuessaan muuta syönytkään, kun leipää. Lopulta ei edes päiväkodissa ja anemia ja kasvun pysähdys seurasi tästä, koska lopulta kukaan ei saanut lapsen syömään mitään muuta. Paitsi sitten minä, joka aloin korjaamaan tilannetta mikä oli jo lapsen hyvinvoinnin uhka. ÄLÄ ANNA LAPSEN KORVATA RUOKAA LEIVÄLLÄ.

Avatar

Paljon on lapsen temperamentistakin kiinni, ja siis rytmisyys on yksi temperamentin osa. Itselleni ei olisi niin justiinsa, mutta kun lapsella on hyvin vahva sisäinen kello niin minkäs teet!
Lapsi oli n. 1v. kun kesäretkellä päädyttiin hienoon leikkipuistoon vähän ennen klo 12. Ajattelin, että päiväunia voi hyvin vähän venyttää, mutta kun kello tuli 12.00 niin lapsi käveli rattaiden luo, kiipesi kyytiin, painoi pään alas ja nukahti hetkessä.
Samainen lapsi vähän vanhempana (kuitenkin ennen kuin tunsi kelloa, eli ihan sisäisen kellon ohjaamana)on klo 20.00 kyläpaikassa ilmoittanut, että nyt ottaisin iltapalaa ja sitten menen nukkumaan. Siinä on turha äidin selitellä, että ajattelin, että saisitte kavereiden kanssa valvoa viikonlopun kunniaksi pitempään…

Avatar

Rutiinit musta voi olla myös sitä, että tehdään tietyt asiat samalla tavalla. Heräämisen jälkeen syödään aamupala, ei sillä väliä herääkö aina just samalla kellon lyömällä. Ja että ennen nukkumaan menoa, pestään hampaat, luetaan satu jne. Ei lapset sitä aisti millä kellon lyömällä asiat tapahtuu. Asiat voi myös tapahtua eri tavoin eri paikoissa. Esim lounas ravintolassa on vähän erilainen kuin lounas kotona, erilainen perheen kesken tai jos on vieraita. Kuitenkin yhdessä syödään, pöydässä tietyt pöytätavat ja turvallinen olo. Meilläkään ei ole mitään kellonlyömärutiineja, mutta joka päivä mekin herätään, syödään, leikitään, mennään nukkumaan ja rakastetaan.

Avatar

Kuulostaa ihan perusarjelta lapsiperheissä, ja että teillä on rutiinit. Teillä syödään, puuhataan jotain kaikille mielekästä ja illalla mennään nukkumaan. Rutiinien ei tarvitse tarkoittaa kello kaulassa juoksemista. Kotona kuuluukin olla rennompi meininki kuin vaikka töissä tai päiväkodissa. Itse olen päiväkodissa töissä, enkä Todellakaan näe tarpeelliseksi noudattaa rutiineja samalla tavalla kotona. Meillä kotona toimii säännölliset ruoka- ja uniajat, että nälkä-ja väsykiukuilta vältytään. Mutta kohta kun kuvioihin tulee toinen lapsi, nekin varmaan heittää häränpyllyä. Ja se on elämää.;)

Avatar

Itselleni ilta on ainut oma-aika ja ois ihan kamalaa jos lapset valvoisi 22asti😅😅Meillä on 20.00 talo hiljainen ja siitä eteenpäin 2-3h valvotaan miehen kanssa😊Toisaalta aamulla meillä lähtee mies töihin ja 1eskariin niin on luontaista nousta itsekkin silloin😊

Avatar

Vähän väärään kohtaan meni vastaukseni tähän kommenttiin, mutta tuolta ylhäältä löytyy.

Avatar

Tästä tuli mieleen, kuinka lastenlääkäri sanoi mulle, että ”älä lue niitä nettijuttuja.. kukaan ei ole parempi äiti kuin yhden 1-vuotiaan lapsen äiti, että viimeistään sitten kun saa toisen lapsen, huomaa, et samat jutut ei pädekään kaikkiin lapsiin.” ja tää oli musta niin hyvin sanottu. Jossain kohtaa äidit luulee keksineensä, että näin se homma pelittää, mutta ehei, eihän se sitten toisella lapsella enää toimikaan. Vauvat on yksilöitä siinä missä kaikki muunkin ikäiset ihmiset.

Avatar

Voihan joillain olla myös rytmi että aikuiset menee klo 1 tai 2 nukkuun niin silloin saa myös omaa aikaa iltaisin. Mutta on myös niitä ammatteja jossa ei aina omaa aikaa ole lapsen iästä riippuen esim. maanviljelijä.

Vastaa käyttäjälle Jasmin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä