desire nymark - Banneri

Olen kerennyt sulatella mun tätä kilpirauhasen liikatoimintaa sekä peruuntuneita lapsettomuushoitoja muutaman päivän. Kovasti haluaisin tulla tänne kertomaan, että fiilis on parempi, mutta ei se kyllä ole. Aika nopeasti siirryin alkujärkytyksestä suruvaiheeseen, ja kyllä tämä tilanne tuntuu tosi lohduttomalta ja ennen kaikkea epäreilulta. Ollaan jo kerran kahlattu tämän paskan läpi, ja tällä kerralla kaiken piti olla helpompaa, kun meillä jo on alkioita pakkasessa odottamassa meitä. Mutta eipä ollutkaan, vaan nyt tällä kerralla kaikki on vielä vaikeampaa.

Tällä kerralla tarvitsemme raskausluvan

Naistenklinikka oli lisännyt oma kantaan ”Kilpirauhasen liikatoiminta tulee olla hoidettu, ennen kuin voidaan suunnitella PAS. Perutaan nyt meille varattu aika ja sovitaan että potilas on itse yhteydessä DHP:n kautta, kun hypertyreoosi hoidettu ja raskauslupa endokrinologilta on.” Eli tällä kerralla tarvitsemme raskauslupaa endokrinologilta. Tämä endokrinologi taas oli vastaanottanut päivystyksen tekemä lähete, missä kiireellisyysluokka oli 1-8 päivää, ja hän oli sitten päättänyt muuttaa kiireellisyysluokkaa astetta pidemmänksi, eli nyt tiedoissa lukee 8-30 päivää. En siis usko, että pääsen endokrinologille selvittämään asiaa ihan heti.

Tiistaina sain ensimmäisen lääkeanokksen, ja tortsaina kilpirauhanen päätti turpoa, joten nyt minulla on sellainen C-kupin tissi kaulassa. Syöminen on astetta vaikeampaa nykyään, kun muutenkin tuntuu että ei oikein meinaa saadan happea tuon kipeän patin takia, mutta ei kuulema ”ole syytä huolestua”. Itse kyllä epäilen että koko härpäke on tulehtunut, kun nuo oireetkin tulivat niin rajuina niin nopeasti, ja siihen päälle vielä turvotus ja kipu. Mutta nämä asiat selviävät vissiin siellä endokrinologilla, kunhan sinne pääsen.

Olo on kyllä muuten astetta parempi, koska Propral pitää sydämen kurissa. Leposyke on nykyään 80-90, joten onhan se nopeasti laskenut. Tiistaina leposyke huiteli 150-180. Muuten en kyllä sanoisi, että lääkkeistä on ollut kovin paljon hyötyä, koska paino lähti nyt rajuun laskuun, ja tiputan noin kilon päivässä, vaikka syön kuin hevonen. Eli viidessä päivässä olen laihtunut viisi kiloa. Voimia minulla ei enää ole lainkaan, enkä edes pysty nostamaan Mytteä. Tämä tietysti vaikeuttaa meidän arkea täällä kotona, mutta onneksi Andreas on ollut kotona, eikä Mytteä nyt enää hirveästi tarvitse nostaakaan, kun tyttö jo liikkuu eteenpäin kävellen.

Fiilis on lohduton

Fiilis on kuitenkin tosi paska. Lapsettomuushoidot eivät jännittäneet tällä kerralla, mutta silloin en tietenkään ollut tietoinen tästä liikatoiminnasta, joka on esteenä. Kilpirauhasen liikatoiminta ei myöskään muuten olisi mikään iso juttu, koska kyllähän tämän kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää, mutta kun nämä kaksi ovat kombona, tilanne tuntuu aika rasittavalta. Kuvittelimme että tämä verikoe vaan on sellainen rutiinijuttu. Emme siis yhtään varauduttu siihen, että kaikki ei olisi kunnossa. Matto todellakin vedettiin jalkojen alta.

Yritämme nyt hyväksyä sen faktan, että meille ei välttämättä tule lisää perheenlisäystä. Ei ainakaan sillä tavalla, miten olimme suunnitelleet. Sen verran toiveikas olen kuitenkin, että uskon siihen kilpirauhasen tulehdukseen, ja että arvot lähtisivät parempaan päin ennätysnopeasti. Mutta tiedän, että asia ei välttämättä korjaannu niin nopeasti, enkä nyt tällä hetkellä tiedä, jos jaksamme miettiä lapsettomuushoitoja vielä kahden tai kolmen vuoden jälkeen. Nojaan ehkä vähän enemmän siihen, että meidän pitäisi olla kiitollisia ja tyytyväisiä näistä kahdesta pienestä, jotka meillä jo on, ja keskittyä kokonaan niihin. Kuten tekstistä ehkä huomaa, fiilikset ovat tosi sekavat ja ollaan vähän siipi maassa tällä hetkellä. Onneksi kevät on tulossa, vaikka eilen satoi lunta.

Kommentit (17)

Nimenomaan täältä saa vertaistukea kun asiat uskaltaa kertoa siten kun ne ovat. Jos aina maalaa tekstinsä kultareunuksella se ei tarjoa sitä vertaistukea, mitä me monet täällä juuri kaipaamme.
Saa tuntea kaikkia mahdollisia fiiliksiä.. Silti ihminen voi olla kypsä ja todella fiksu. Pelottava ajatus että pitäis katkeroitua ja muuttua muita vihaaviksi ihmisraunioiksi.

Tunnetaan
kärsitään
surraan
itketään
kiukutellaan
iloitaan
nautitaan ja lopuksi nauretaan kaikelle.

Ihanaa kevättä 🌻

Älä hosu. Se ei kannata, kun kyseessä on hidasliikkeinen kilpirauhasen säätö.
Se ei käänny suitsait ja kun kyseessä on myös koko kroppa ja sydän, hommaa väännetään rauhallisesti.
Mä luulen et siksi sun lähete kirjattiin pidemmäksi ajaksi juuri tästä syystä. Ettei tilttais pumppu ja muu. Mm. hiustenlähtöä on tiedossa.
En mä ymmärrä ihan, miksi sä hosut. Minkä ikäinen olet? Ehkä 30 smtng? Aikaa on.
Ethän sä voi kaikkea saada toimimaan HETI siten ja silloin kun sulle sopii. Sä et voi käskyttää elämää omalla kohdallasi.
Vuosi-kaksi sinne tänne.
Nyt vedä pari lasia viiniä. Sulla on jo kaksi lasta ja mies. Sukulaisia ja kavereita apuna jos tarvii. Asiat tapahtuu tietyssä järjestyksessä suuremman suunnitelman mukaan. Älä panikoidu tolleen. Ei sulla sentään syöpää tai muuta vakavampaa ole.
Mulle sano endo aikoinaan et näistä autoimmuunisairauksista tää on helppohoitoisin. Nappia naamaan. Ei muakaan silloin naurattanu mut totuus se kyllä on. Hanki hermoja ja lopeta hosuminen. Ei ole maailmanloppu.
Sä et ole maailman napa. Katsele ympärillesi ja huomaa itsekkyytesi ja tee sille jotain.

Miten kukaan kehtaa edes kommentoida tuollaista! Sinua ei ole kyllä empatiakyvyllä siunattu. En ihmettele jos sinulla itselläsi ei ole ollut ystäviä tukemassa sairautesi kanssa. Kuka tuollaisen ihmisen ystävä haluaisi olla.

Totta kai saa tuossa tilanteessa olla järkyttynyt ja surullinen, oli ennestään lapsia tai ei. Eikä tarvitse olla edes lapsettomuustaustaa, että tällainen vetää mielen maahan, saatika sitten jos on jo joutunut kärsimään lapsettomuudesta.

Tsemppiä Desire, ja kaikkea hyvää teidän perheelle! Pidän peukkuja että kaikki menisi lopulta hyvin.

Luulen että lapsettomuus on monelle vaikea ja liian kapeakatseinen asia. Se että itse on käsitellyt asian teityllä tavalla, ei tarkoita että muut tekisivät niin. Lapsettomuudessa on valitettavasti myös paljon kilpailua, ja monelle sekundaarinen lapsettomuus/henkilön nuori ikä on ongelma. Itse veikkaan, että takana on käsittelemättömät traumat, jonka takia halutaan nostaa esille että ”meidän tilanne voisi olla paljon pahempi, mulla oli vaikeampi tilanne, älä marise”. Tämä on aika yleistä, valitettavasti 😊

Mutta kiitos ❤️ Kyllä tämä tästä, asian käsittelemisessä vaan menee hetki, ja saa mennäkin. Varmasti helpottaa sitten, kun olen käynyt labroissa ja keskustellut endon kanssa. Saadan edes jotain pientä ennustetta ja siitä sitten jatketaan 😁

Ei ehkä kannustavin kommentti THYRALTA mutta on tässä itua.. Liika on liikaa ja se välillä on ihmisen pakko jarruttaa. Kaikki onnen avaimet on kuitenkin jo Desire sulle annettu, nyt kun vain osaisit nauttia niistä ja antaa itsellesi armoa. Keskittyisit nyt jo edessäsi olevaan etkä tuntemattomaan tulevaan. Luot turhaan vain itsellesi painolastia.. Asiat kyllä menee eteenpäin vaikkei niin murehtisikaan 🙄

Kyllä me iloitsemme niistä asioista, mitkä meillä jo on 😊 mutta kyllä tämä silti oli musertava uutinen, varsinkin kun kuvittelimme että kaikki menisi helpommin tällä kerralla. Olemme molemmat surullia tästä, varsinkin Andreas joka on kamppaillut lapsettomuuden kanssa jo 18 vuotta. Tästä uutisesta on kuitenkin vasta alle viikko, joten käsittelemiseen menee hetki 😊

Neuvoisin Desire sinua nyt vaan keskittymään tähän hetkeen. Lapsesi kasvavat ja sinä et huomaa, kun märehdit vaan mitä ”et voi saada”.
Elämän kannalta kannattavampaa muutenkin on keskittyä positiivisiin asioihin, myrkytät kaikki ympäriltäsi negatiivisella ajatusmaailmallasi.

Eihän pettymys tai sairastuminen tarkoita että en keskity ”tähän hetkeen”. Kyllähän ongelmia pitää käsitellä, esimerkiksi nyt kirjoittamalla. Näin minut on kasvatettu. Ongelmista puhutaan, mitään ei vaan lakaisteta maton alle. Tämän blogipostauksen kirjoitin alle viikko diagnoosin ja hoitojen lykkääntymisen jälkeen, joten sallittakkoon meille aikaa käsitellä ja sulatella tätä asiaa.

Täältä voi lukea enemmän: https://www.simpukka.info/mita-lapsettomuus-on/ tässä on listattu suruvaiheet ja myös osa sekä keskenmenoja kokeneille että lapsellisille lapsettomille.

Hei Desire,
Haluan lähettää sulle lämpimät halaukset kaiken keskelle. Ymmärrän sinua niin hyvin.
Kuukausikin lisää epävarmuutta on välillä niin piinaavaa, puhumattakaan vuosista.
Jo olemassa oleva lapsi tai useampi ei todellakaan tee lapsettomuussurusta ja -hoidoista helpompia.
Luin järkyttyneenä saamiasi kommentteja, enkä voi käsittää sitä tunteettomuutta, vähättelyä ja tilannetajuttomuutta, mitä olet niiden välityksellä joutunut kokemaan.
Se, että suree, ahdistuu ja on musertunut siitä, että lasta ei pääsekään yrittämään juuri suunnitelmien mukaan ei kerro nuoresta iästä, kärsimättömyydestä, kypsymättömyydestä tai muusta, vaan kuvaa karusti vai sitä julmaa tunteiden vuoristorataa, jota lapsettomuussurun kanssa painiskeleva joutuu käymään läpi. Sitä murskaavaa ja kokonaisvaltaista pettymystä. Se tulee ja menee aalloittain, joskus pahempana, joskus helpompana, eikä kukaan voi sanoa toisen puolesta, milloin saa tai ei saa surra. Surulle on annettava oma aikansa, käsiteltävä sitä omaksi kokemallaan tavalla, ja usein puhuminen ja vertaistuki ovat mittaamattoman arvokkaita.

Voimia ja parempaa oloa.🙏

Suosittelen tutustumaan lapsettomuuteen. Itse en tällaisesta loukkaannu tai menetä yöuniani, mutta jos sun lähipiirissä on ihmisiä, jotka kärsivät lapsettomuudesta tämä ei ole oikea lähestymistapa 😊 Asia olisi varmasti eri, mikäli meillä ei olisi lapsettomuutta. Vuosi sinne tänne, saattaa helposti muuttua kymmeneksi vuodeksi, kun puhutaan lapsettomuudesta. Kaikille se positiivinen tulos ei tule sormia napauttamalla.

Pikkuisen on nyt draamaa liikenteessä. Olen tutustunut lapsettomuuteen kyllä. Ette sinä eikä Andy ole ainoita siipeensä saaneita. Joidenkin lapset mm. vammautuvat, sairastuvat tai esim. syntyvät kuolleina. Sitä paitsi – eikös teillä jo ole niitä lapsia! Joidenkin kohdalla syyt eivät selviä ja tosiaan jäädään ilman lapsia. Syynä ei ole kilpirauhanen vaan jokin muu.

Lapsellista sinulta (vaikka nuori oletkin) alkaa huomata ”kilpailua” hypertyreoosista puhuttaessa. Eiköhän ihmiset kuitenkin kertoneet omistaan siksi, että saisit jotain muuta ajateltavaa ja heijastuspintaa sen sijaan, että ymmärrät nyt vain oman sekundäärisen lapsettomuutesi & kilppariongelmasi olevan järkyttävän vakava asia. Lapsia saadaan, vaikka kilpirauhanen menee liikatoimintaan. Liikatoiminta hoidetaan ja sen jälkeen tilanne paranee. Siittiöt säilyvät pakkasessa.
Aikaa on yllinkyllin.
Sinulla ei ikäsi puolesta ole kiire. Sinä et vain halua, että et saakaan seuraavaa lasta silloin kun se sopii sinulle. Paljon on opittavaa vielä. Elämä pistää meistä jokaisen polvilleen, jos kurkottelee liikaa. Olen saanut osani.

28-vuotias on saanut pienen pintaraapaisun elämästä. Paljon tapahtuu vielä.
Täytyy sanoa, että olet jaksanut kiitettävästi tolkuttaa omaa dramaattista kohtaloasi 4:n vuoden sisään. Oikein yhteenveto mahd uusille lukijoille!
Nyt katso ympärillesi ja ala miettiä sitä, mitä itsekkyys on.
Aloita katsomalla poispäin itsestäsi, älä itseesi päin. Andy haluaa lisää lapsia, mutta hänenkin on odotettava. 18 vuotta on pitkä aika, onneksi sinun ei ole tarvinnut kärsiä hänen kanssaan aiheesta toistaiseksi kuin muutama vuosi ja yksi lapsikin on jo saatu. Jäitä hattuun nyt.
Meitä liikatoimintaisia on joku puolisen miljoonaa muistaakseni Suomessa. Ne käännetään vajaatoimintaan tilanteen mukaan. Kovin uniikkia kilpparin sairastaminen on. Itselläni on tästä runsaasti sukutaustaa.

Asia järjestyy, kun on sen aika. 😊 Sinä et pyöritä rulettia.

Asia teksti T4V. Näin se vaan menee.. Kyllä itteekin vähän mietitytti kun niin Desire hehkutit että ensi vuodesta TULEE kiireisin. Väkisin haluat kiirettä ja että asiat menee niin kuin tahdot. Tai no tälläisen kuvan sun teksteistä saa kokonaisuudessaan. Silti toivon kaikkea hyvää mutta hengitä hyvä ihminen ja anna elämän mennä omalla tahdillaan. Kyllä sitä saa unelmoida mutta ei heitetä itkupotkuraivareita jollei asiat heti tapahdu niinkuin haluaa. 🙏✌️🤝

Tämä blogi toimii monelle vertaistukena, ja täällä kannustamme toisiamme. Emme arvostele, emme vertaile emmekä kilpaile. Jokainen kokee oman lapsettomuutensa just sillä tavalla kun kokee, tässä ei ole oikeita eikä vääriä tapoja. Jokainen ihminen kun on erilainen.

Se on totta, että meillä ”jo on lapsia”. Silti sekundaarinen lapsettomuus voi olla, ja usein on, erittäin rankka ja vaikea asia, mihin liittyy surua, kipua jne. Ei kenelläkään ole oikeutta kertoa toiselle, mitä saa ja mitä ei saa tuntea. Sanomalla ”teillä on jo lapsia”, vähättelet sekundaarista lapsettomuutta, josta moni kuitenkin kärsii. Tarttumalla nuoreen ikään taas vähättelet niitä, jotka ovat nuoria, mutta ovat silti körsineet lapsettomuudesta pitkään. Monella kolmekymppisellä on kymmenen vuoden lapsettomuus takana, eikä nuori ikä auta siinä vaiheessa. Nuorilla on muutenkin jo valmiiksi vaikeampaa saada hoitoa (esimerkiksi siirtyminen IVFään) koska ”ovat niin nuoria” ja ”aikaa on vielä”.

Lapsettomuus on aihe, jota kannattaa lähestyä varoen. En usko että tarkoituksella yritit loukata ihmisiä, mutta moni lapsettomuudesta kärsivä loukkaantui ja koki että kommenttisi oli vähättelevä. Faktahan on, että asiat aina voisi olla paljon huonomminkin. Se ei silti poista sitä omaa kamppailua, mitä on käymässä läpi. En tiedä oletko tutustunut vertaistukiryhmiin, mutta sielläkin nimenomaan puhutaan paljon siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja että asioita pitää käsitellä. Ei kaikkea vaan voi lakaista maton alle, koska ”voisihan tilanne olla paljon pahempikin”.

Toivoisin että lapsettomuudesta kärsivät eivät lähtisi kilpailemaan, kuka nyt on eniten kärsinyt, vaan antais just sitä vertaistukea 😊 ihanaa kevättä sinne!

Sä et nyt tahdo ymmärtää ja hyväksyä sitä, että elämällä on jokaiselle oma suunnitelmansa.
Sekin, että nuoremmat joutuvat odottamaan pidempään hoitoihin pääsemistä, kuuluu tähän. Aikaa kyllä on. Joillakin sitä tuntuu olevan vähemmän kuin muilla, vaikka nuorilla on päin vastoin. Mistä se kertoo?

Kaikki tunteet sallitaan lapsettomuudesta ja kilpirauhassairaudesta puhuttaessa, mutta marttyyrin viittaa tunnutaan usein sovitettavan hartioille.

En aio kertoa minkälaisia vaikeuksia itselläni on elämässä ollut. Niitä on ollut vaikea hyväksyä, ne ovat olleet lähes kohtuuttomia, mutta tajuan sen, että elämää ja sen tapahtumia ei voi pakottaa.
Minä tarvitsin vaikeudet tielleni saadakseni käsityksen ja varmuuden siitä, että minua kuitenkin suojellaan ja minulle halutaan hyvää. En puhu nyt mitään uskonnollisesta asiasta.

Tietyt asiat sain vasta kun luovutin ne pois. Vaikka sattui. Sitten vasta kasvoin ja silmäni aukenivat.
Ihmeitäkin tapahtuu. Olemme osa suunnitelmaa, jonka tarkoitus on kypsyttää ja palvella meitä itseämme eri asioiden käsittämisen kautta.

Taidan tietää, mistä puhun.
Mutta jos ei esim nuoruuttaan pysty näitä asioita hyväksymään nyt, sen aika tulee myöhemmin.

Et voi kiirehtiä. Hyväksyminen tulee miettimisen ja tajuamisen kautta, ei siten että hokee hyväksyvänsä. Silloin valehtelee itselleen. Itsekkyydestä luopumisen opettelu toimii hyvänä alkuna. Nöyrtyä meidän kaikkien pitää jossakin kohtaa elämässään. Se kuuluu elämän opetuksiin. Me ei valita juuri mitään isoista asioista, vaan meille annetaan se, mikä meille kuuluu.

Elä ja anna muiden elää.

Ajattele.

En osallistu enempään keskusteluun näistä aiheista.

Sit kun sulla on energiaa ja tarmoa ni soita sinne endolle ja kysy syytä miksi se lähetteen kiireellisyys muutettiin. Ja tietty sit kerro isolla pensselillä nykyisistä oireista, älä vähättele ollenkaan. Kannattaa pistää päättäväisesti hanttiin jos sieltä ei tuu mitään ihan oikeesti hyvää syytä miksi kiireellisyyttä muutettiin. Joskus noita lähetteitä käsitellään niin ihmeellisillä kriteereillä että ammattilaistakin ihmetyttää. t. sh

Olen pahoillani puolestasi. Nyt kaikkein tärkein asia olet sinä ja terveytesi. Hoida itsesi rauhassa kuntoon, se on tärkeintä myös perheellesi. Ja vasta myöhemmin tulevaisuudelle. Voimia.

Juuri näin se menee! 😁 ihanaa kevättä sinnekin ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X