desire nymark - Banneri

Noin 5% Suomen väestöstä ovat suomenruotsalaisia. Me kuulumme tähän viiteen prosenttiin, joten meidän lasten äidinkieli on ruotsi. Puhumme heidän kanssa meidän äidinkieltä, kuten tutkimusten mukaan kuuluukin tehdä, mutta tämä aihe on herättänyt paljon keskustelua. Miksi teidän lapset eivät osaa suomea? Missä ja miten he oppivat puhumana suomea ja missä minä itse olen oppinut?

Meidän perheen pienin ei vielä puhu. Hän osaa vaan muutaman sanan, kuten mamma, pappa, tack ja mat, mutta kaikki lastenleffat ja kirjat ovat ruotsiksi. Meidän esikoinen osaa jo puhua oikein hyvin ja on saanut kehuja hänen laajasta sanavarastosta, mutta puhuu siis pelkästään ruotsia. Päiväkodissa on myös suomenkielisiä ryhmiä, mutta hän ei ainakaan vielä ole ollut kovin innoissaan oppimaan suomea. Sinänsä en koe että asialla olisi mikään hoppu. Opitaan ensin äidinkieli hyvin ja sitten koulussa opitaan suomea. Niinhän minä itsekin olen tehnyt.


Neuvolapalvelut meillä on ruotsiksi, mutta muut asiat hoidamme yleensä suomeksi. Porvoossa asuu paljon suomenruotsalaisia, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että täällä pärjäisi pelkällä ruotsilla. Suomenkielen oppiminen on sinänsä paljon helpompaa kuin ruotsinkielen oppiminen, koska suomenkieltä oikeasti tarvitsee ja sitä tulee käytettyä päivittäin. Kaikki työjutut, asiakaspalvelutilanteet, lääkärikäynnit yms hoidetaan suomeksi. Koen silti että kaksikielisyys on valtava etu ja rikkaus, joten meille se oli itsestäänselvyys että lapsemme menevät ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun.

Kaksikielisyys on iso etu

Kaksikielisyys on rikkaus työmarkkinoilla ja ruotsinkielisillä on helpompaa oppia tanskaa, norjaa ja saksaa. En siis sanoisi, että ruotsinkielisyydellä on mitään huonoja puolia, päin vastoin! Silti meidän ruotsinkielisyys herättää paljon tunteita. Ihmiset eivät ymmärrä, miksi emme opeta meidän lapsille suomea, vaan luotamme siihen että he oppivat kielen koulussa. ”Kyllähän suomea pitää osata, kerta asumme Suomessa!”. Moni unohtaa täysin, että Suomi on kaksikielinen maa. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että meidän pitäisi muuttaa Ahvenanmaalle tai Ruotsiin.

Meidän ruotsinkielisyys on monelle ongelma, mutta en silti usko että kovin moni perhe opettaa pienille lapsille mitään muita kieliä. Ruotsista, englannista ja saksasta olisi iso hyöty, mutta suomenkieliset perheet puhuvat pelkästään suomea ja se on ihan fine. Meidän kohdalla taas pelkkä ruotsi ei riitä, enkä ymmärrä miksi. Moni mun seuraajista eivät edes tunnista koko kieltä, vaan ihmettelevät missä maassa me asumme. Kovasti toivoisin, että ihmiset näkisivät kaksikielisyyttä rikkautena, mutta harva on oikeasti kiinnostunut oppimaan ruotsia. Koulussa puhutaan pakkoruotsista, ja vasta sitten aikuisiässä harmittaa, kun ei osaa sanaakaan ruotsia.


Esikoinen katsoo välillä suomenkielisiä ohjelmia, kuten nyt esimerkiksi pikkukakkosta, mutta muuten meidän netflix ja disney+ on ruotsiksi. En itsekään osaa katsoa lastenleffoja tai muumeja suomeksi ja kirjoja luen myös mielummin ruotsiksi, mutta ruotsinkielinen tekstitys taas tuntuu tosi oudolta. Lääkäri ja pankkiasiat hoidan mielummin suomeksi, koska koen että suomenkieliset sanat ”avaavat asioita enemmän” ja kuvailee asioita paremmin kuin ruotsinkieliset. En siis vaadi palvelua ruotsiksi, mutta onhan asiointi omalla äidinkielellä usein mukavampaa.

Moni on myös ihmetelleet, miksi suomenruotsalaiset useimmiten seurustelevat toisen suomenruotsalaisen kanssa. Itse sanoisin, että on helpompi luoda syvempi yhteys kun saat puhua omaa äidinkieltä. Minulle suomenruotsalaisuus ei kuitenkaan ollut mikään vaatimus, ja monella suomenruotsalaisella on suomenkielinen kumppani. Jos porukassa on suomenkielinen henkilö, puhumme kaikki suomea. Tosin kielen vaihtaminen on välillä tosi haastavaa, kun on niin tottunut puhumaan ruotsia kyseisen henkilön kanssa.

Monet ovat myös ihmetelleet millainen meidän kulttuuri on. Tähän en oikein osaa vastata, koska en koe että meillä olisi mitään ”omia juttuja”. Rapujuhlat lienee ainoa asia, mutta minun pitää tunnustaa että en itse syö rapuja. En myöskään veneile, emme omista purjevenettä eikä meidän perhe ole saakelin rikas eikä aatelinen. Nämä nyt ovat tällaisia stereotyyppisiä juttuja, joista voitte lukea enemmän mun

Suomenruotsalainen synnytys: Ponnistan rapuhattu päässä ja vauva saa syntyessään saaren postauksesta.

Onko teidän mielestä outoa, että puhumme meidän omaa äidinkieltä lastemme kanssa ja että he oppivat suomea vasta koulussa?

Kommentit (43)

Riippumatta vanhempien äidinkielestä ja ympäristön ”valtakielestä”, mielestäni ja ymmärtääkseni tutkimusten yms. mukaan vanhempien olisi parasta puhua lapsilleen äidinkieltään. Jotta lapsi oppii kielensä natiivilta, ja saa paremman tunneyhteyden vanhempaansa. Samoin sitten sen valtakielen, teidän tapauksessa suomen, oppii natiiveilta opettajilta ja kavereilta koulussa. Mielestäni olisi hassua, että puhuisin lapselleni koulussa oppimallani kielellä!

Asun itse Ruotsissa italialaisen mieheni kanssa, ja aion todellakin puhua tulevalle lapsellemme suomea. Ja pitää jöötä, että mies puhuu italiaa. Ruotsia (ja englantia, meidän välinen kielemme) oppii sitten myöhemmin/muualla/siinä sivussa. Käytännöllistä? Ei ehkä…. 😀 Syvällisempää kommunikaatiota meidän kummankin ja lapsemme välillä? Varmasti! (Millaisen tunnemaailman ja yhteenkuuluvuuden lapselleen voisi välittää kouluruotsilla?! Huh.)

Täällä moni puhuu siitä, kuinka Suomessa pärjää vain suomenkielellä. Ymmärrän, että suuressa osassa Suomea se on realiteetti, ja olen itsekin sellaiselta alueelta kotoisin. Haluaisin tuoda kuitenkin toisenkin näkökulman (ja tästä varmasti saisi shokeeravamman blogipostauksen aikaiseksi jos blogia pitäisin :D). Me asutaan täällä Vaasan ympäristössä ja mieheni on ruotsinkielinen, eikä hän juuri osaa suomea. Tai no, kaupassa käyminen, ravintolassa tilaaminen yms. perusasiat just ja just onnistuu, mutta ei hän osaa kovin syvällisiä keskusteluja käydä. Hän on töissä kansainvälisessä yrityksessä, joita täällä on paljon. Työkielet on ruotsi ja englanti. Kaikki palvelut saa täällä ruotsiksi. Moni varmasti ajattelee tän rajoittavana asiana. Entä jos hän haluaa muuttaa pois täältä joskus? Mutta kun ei halua. Tää on hyvä paikka asua ja elää, luonto ja meri lähellä, palvelut huippuluokkaa, ja töitä täältä on tosi helppo saada, koska täällä on paljon yrityksiä ja työllisyysprosentti maan huippuluokkaa. Ja jos hän haluaisi muuttaa, kyllä hän oppisi kieltä sitten suomenkieliselle alueelle muutettuaan. Itsekin opin ruotsia vasta aikuisena muutettuani tänne. Enkä usko, että mieheni tilanne olisi erilainen vaikka jompi kumpi mieheni vanhemmista olisi puhunut hänelle kangertelevaa suomea.
Ihmettelen myös tuota aiemmin mainittua tarinaa pk-seudulle muuttaneesta ruotsinkielisestä henkilöstä. Tiedän paljon täältä sinne muuttaneita henkilöitä, jotka ovat sitten sielä suomea sitten aikuisiällä oppineet ilman mitään maahanmuuttajien kurssia. No big deal. Jonkinlainen pohja siittä ”jari heittää palloa” -kouluopetuksesta kuitenkin kaikille muodostuu. Ihan samalla tavalla minä opin ruotsia aikuisiällä, kun päädyin tänne. Ymmärrän, että moni haluaa paremmat kielivalmiudet lapselleen, ja itsekin toivon, että tulevat lapset oppivat paremmin suomea kuin isänsä, mutta pointtini on, että ei se maailmaa kaadu jos niin ei käy. Se taas kaataa, jos vanhempi stressaa liikaa itselleen vieraan kielen opettamisesta lapselleen, eikä keskity olennaiseen.

Härreguud, että joka asiasta voi tehdä ongelman, jos haluaa. Älä välitä toisten mielipiteistä. Mukuloilla on koko elämä aikaa oppia yhtä jos toista. Monissa muissa maissa on ihan tavanomaista, että ihmiset puhuvat arjessaan useampaa kieltä.

On myös meitä, joiden kotona puhutaan suomea, vaikka se ei ole vanhemmista toisen tai kummankaan äidinkieli ja meille se on se normi, eikä sitä osaa kuvitella, että asiat olisi toisin.

Kuten totesit, Porvoossa on suomenruotsalaisia paljon. Lapsuuden Borgåssani meillä oli esimerkiksis muuten suomenkielisissä harrastusryhmissä joskus lapsia, jotka puhuivat lähinnä vain ruotsia, ja he pärjäsivät siinä missä muutkin, eikä se ollut mikään ongelma kellekään.

Nej, inte alls. Man ska prata sitt hjärtespråk till sina barn. Med en finskspråkig man kan jag faktiskt instämma att den djupaste kontakten kanske uteblir då jag inte kan uttrycka mig lika nyanserat på finska.
Jag passar inte alls heller in i stereotypen för finlandssvenskar: inte från rik familj, ingen segelbåt och kräftfest. Men studerat vid Åbo Akademi nog 😅

Minusta on hyvä, että lapselle puhutaan omaa äidinkieltä. Mulla vaan särähti korvaan se miten puhut kaksikielisyydestä, vaikka puhutte kotona vain yhtä kieltä. Silloinhan lapsella on vain yksi äidinkieli eikä siis ole kaksikielinen. Vaikka sitä suomea sitten opetteleekin koulussa ja varmasti oppii se muuttuu vahvaksi kieleksi aikanaan. En ehkä osaa hahmottaa tätä asiaa samalla tavalla kuin sinä, kun olen itse suomenkielinen eikä siis ole koskaan tarvinnut ajatella asiaa. Ajatteletko siis niin, että koska valtakieltä kuulee kuitenkin joka paikassa, niin siitä tulee tavallaan automaattisesti toinen äidinkieli? En osaa muotoilla mun kommenttia semmoseksi että se vastais mun ajatusta, vaan siitä tulee väkisinkin jotenkin töksähtävä. En siis halua kyseenalaistaa vaan ymmärtää 🙂

Heippa,

Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, kunhan lapsi oppii sitten sen suomen kielen kunnolla jossain vaiheessa. Totuushan on, että Suomessa et pärjää vain ruotsilla. Onhan meillä kolmaskin kieli, saamen kieli. Kyllä heilläkin on oikeus omaan äidinkieleen, mutta kukapa saamen kielellä pärjäisi Suomessa? Aivan kuin ei pärjää ruotsillakaan.

Mieheni isä on suomenruotsalainen ja hän ei ole opettanut lapsilleen ruotsia, koska lapset eivät siihen suostuneet. Virhe sinänsä. Miehen isän olisi pitänyt olla vain tarpeeksi sinnikäs, eikä luovuttaa. Näen kyllä, että kielten oppiminen on aina rikkaus.

Mutta sitten on se toinen puoli. Aikaa sitten sitten työkaverikseni tuli henkilö, joka oli syntynyt ja kasvanut Vaasan seutuvilla pienessä kunnassa. Kunnassa puhuttiin vain ruotsia ja missään ei kuullut Suomea. Hänen vanhempansa eivät kuulemma osaa Suomea ollenkaan. Tämä työkaveri sanoi myös, että hän läpäisi peruskoulun ja lukion suurinpiirtein sellaisella suomen kielellä, että ”Jari heittää palloa”. Hän ei siis oppinut suomea koko peruskoulun tai lukion aikana. Lukion jälkeen hän halusi opiskelemaan yliopistoon pk-seudulle. No hän pääsi ruotsinkieliseen opinajoon, mutta sitten ongelmat alkoivatkin. Pk-seudulla tarvitsi auttamattomasti suomea! Ja hän ei osannut puhua sitä oikeastaan yhtään. Hän joutui menemään maahanmuuttajille tarkoitettuun suomen kielen kurssille ja pikku hiljaa alkoi sitten suomea oppimaan. Mutta kyllä hän oli sitä mieltä, että se oli raskas reitti. Että 20-vuotiaana piti alkaa opettelemaan valtakieli ja olla omassa kotimaassaan täysin avuton kielen kanssa.

Itse ällitystyin täysin tästä kertomuksesta. En oikeasti tiennyt (itsekin siis olin tuolloin aika nuori), että Suomessa voi olla ihmisiä, jotka eivät osaa suomea! Siis sellaisia, jotka ovat täällä syntyneet. Eli eihän tuossa kielirikkaudessa ole mitään ongelmaa, kunhan ei nyt ihan aikuisena ole tuollaista tilannetta, kuin työkaverillani. Ainakin hän oli aidosti sitä mieltä, että se ei ollut mukavaa, ettei aikuisenakaan osannut vielä suomea Suomessa.

Tämä teksti tuli vastaan FB:n suosittelemana ja luin blogiasi ensimmäisen kerran. Ilman muuta kaikkien pitää puhua omaa äidinkieltään lapsilleen. Vanhemmiltaan (tai niiltä ihmisiltä, joiden kanssa lapsi viettää ensimmäiset elinvuotensa) lapsi oppii kielen ja siksikin on tärkeää, että vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään, siis sitä kieltä mitä osaavat kaikkein parhaiten.

Kaksikielisyys on itselleni tuttua, kun asun Turussa ja tunnen paljon kaksikielisiä. Ehkä jossain ei-kaksikielisellä paikkakunnalla asuvien on vaikeampi ymmärtää, kun ei ole tullut kaksikielisyyttä omassa arjessa vastaan.

Lapsen suomen oppimisesta en olisi huolissani, sen oppii väkisinkin sitten isompana. Ei ole teidän vanhempien tehtävä sitä opettaa, teidän tehtävä on opettaa äidinkieltänne.

Minkä takia muuten pidät blogia suomeksi eikä ruotsiksi?

Aivan ehdottomasti rikkaus. Mutta, itselläni on nyt tullut töissä vastaan (pääkaupunkiseudulla) teini-ikäisiä jotka eivät puhu suomea. Se vähän on itseäni mietityttänyt, että miten tulevaisuus? Eikö se tavallaan karsi opiskelu-ja työmahdollisuuksia? Ja ikävä tässä tilanteessa joissa heidät tapaan kun äiti tulkkaa vieressä kaiken. Itse en valitettavasti ruotsia osaa juuri yhtään, se ei aikoinaan koulussa yhtään kiinnostanut. Mielelläni osaisin ja on jopa noloa itselleni kun en osaa.
Myös meidän pihapiirissä on päiväkoti-ikäinen lapsi joka ei puhu suomea niin ei hänellä ole sitten leikkikaveriakaan kun muut lapset lähistöllä eivät osaa ruotsia. Se on tosi harmi, vanhempansa kun kuitenkin puhuvat täydellistä suomea.

Vaasassa ei herättäisi mitään ihmetystä eikä tietysti ruotsinkielisellä Pohjanmaallakaan.
Vaasalaisista alle 20 % on äidinkieleltään ruotsinkielisiä mutta naapurikunnassa Mustasaaressa tilanne on päinvastoin.
Täällä on ihan selvää, että yksikielisen perheen lapset menevät vanhempien kielen mukaiseen hoitopaikkaan ja kouluun. Kaksikielisissä tulee päätöksen paikka. Aika usein valinta on ruotsinkielinen. Mielenkiintoisin tapaus on naapuriperheemme, jossa kolme poikaa on käynyt ruotsinkielisen koulun ja tytär suomenkielisen.

Ei ole outoa. Jokainen päättää itse mitä kieltä puhuu. Minä en ole suomalainen mutta olen puhunut lapsille suomea.js lapset ovat oüüinut täydellisen.suomen. Nyt ovat aikuisia ja heillä ei ole kieliongelmia, ovat opiskelleet ja menestyneet hyvin. Kun aikanaan olin kotiäiti, mies oli paljon poissa . Jos lapset eivät olisi puhunut suomea tai olisivatkin puhunut huonosti sitä , niin pienessä kylässä olisi koko ajan ongelmia. Ja nyt olisi korostus. Mielestäni yksi kieli pitää olla hyvin selvä , olisiko se sitten isän tai äidin , ihan sama. Tuo oli hyvä huomio, että muut ihmiset murehtivat lasten kielistä ja kuitenkin itse eivät opettaa lapsille saa kieliä. Olisihan heilläkin mahdollisuus siihen. Olen nähnyt lapsen , kenelle vanhemmat ja isovanhemmat halusivat opettaa 5 kieltä koska he olivat lahjakkaita kielissä . Mutta lapsi ei ollut ja hän ei oikeastaan osannut yhtään kieltä kunnolla. Toivottavasti hän pärjää nykyisin. Uskon että jokainen päättää itse just siten kuin hänen elämäntilaanne mahdollistaa…

Kaksikielisyys on iso etu, mutta jos lapsille puhuu vain ruotsia he eivät ole kaksikielisiä. Tulen kaksikielisestä perheestä ja tunnen useita ruotsinkielisiä joiden suomenkieli ei ole niin vahvaa, että heitä voisi kuvailla kaksikielisiksi. Lapsi oppii suomenkielen varmasti jollain tasolla myös kotinsa ulkopuolella, mutta jos ympäristössä on mahdollista toimia ruotsiksi on mahdollista ettei suomenkieli koskaan tule sujumaan sen veroisesti, että sillä pystyisi esim työskentelemään.
Varsinainen kaksikielisyys lähtee mielestäni siitä, että lapselle puhutaan alusta saakka kahta kieltä. Mutta olen myös sitä mieltä, että jokaisen tulisi puhua lapselleen omaa äidinkieltään.
Ruotsin puhuminen äidinkielenään Suomessa ei tee kenestäkään kaksikielistä.

Meillä on vähän epätyypillisempi kaksikielinen perhe: minä, lähivanhempi, olen kaksikielinen virallisesti suomenkielinen, ja lapset kaksikielisiä virallisesti ruotsinkielisiä. Lapset käyvät päiväkotinsa ja vähintään peruskoulunsa ruotsiksi, mutta ja koska asumme töiden perässä alueella, joka on lähes suomenkielinen. Ajoittain hämmentää, miten jotkut suomenkieliset unohtavat perheemme kaksikielisyyden. Neuvolassa kielen kehitykseen laskettiin vain suomi, ja vuoden ja viiden kuukauden ikäisenä vajaa kymmenen sanaa ruotsia ja kaksi sanaa suomea puhuneesta ja molempia hyvin ymmärtäneestä kuopuksesta huolestuttiin, koska ”hän ei vielä juuri puhunut”. Ihmisiä kummastuttaa, miksi lapsille opetetaan ruotsia, vaikka osaan suomea. Mitenkähän maahanmuuttajaperheisiin suhtaudutaan? Lapset oppivat kieliä yleensä kuitenkin helposti, ja monikielisyys on rikkaus.

Ei ole outoa. Totta kai puhutte omaa äidinkieltänne niin kuin kaikki muutkin vanhemmat. Maan valtakieltä lapset oppivat kaikkialta ja sen kielioppia koulussa toisen kotimaisen kielen tunneilla.

Pienet lapset oppivat nopeammin ja pystyvät kyllä oppimaan samaan aikaan useamman kielen. Itse pian ratkaisua erikoisena. Suomi on kuitenkin valtakieli ja aika ummikona lapsi joutuu olemaan vielä vuosia, jos ei yhtään ymmärrä Suomea. Sama asia, jos asuisi ulkomailla, eikä opettaisi lapselle, kun oman kielensä. Kummityttö asuu jenkeissä, puhuu lapselleen Suomea, englantia ja isän puolelta vielä Espanjaa. Kielitaito on rikkaus ja mitä aikaisemmin aloittaa , niin sitä helpompaa se lapselle on, vaikka aluksi kielet menee sekaisin. Sehän on tietenkin teidän asia, mutta kerroin nyt oman mielipiteeni asiaan. Koska itse näen lasten kannalta asian toisin kun te.

Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, että vanhemmat puhuvat ja opettavat lapsilleen äidinkieltään. Sitä ihmettelen vain, että miksi tässä yhteydessä puhutaan kaksikielisyydestä, koska lapsistahan on tulossa nimenomaan yksikielisiä. Ei sitten joskus koulussa vieraana kielenä opetettu suomi tee heistä enää kaksikielisiä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka varmasti oppivatkin suomea.

Me olemme muunkielisiä ja tyttäreni joka on nyt 6-vuotias ei puhunut muuta kieltä kun äidinkieltään 3-vuotiaaksi asti. Kun laitoimme hänet suomenkieliseen päiväkotiin niin ei siinnä mennyt kun se puoli vuotta ja puhui jo sujuvasti suomea. Pikku virheen tein kun innostuin tästä suomenkielen opettelusta että jäi se oma kieli sivulle ja tyttö alkoi puhua äidinkieltämme vähemmän ja vähemmän. Nyt ollaan tilanteessa jossa hän ei kovin sujuvasti puhu äidinkieltään.

Nej, det är inte alls konstigt! Det är ju ert modersmål. Hoppas ni känner er inte alltför pressade att byta språk med barnen. Jaa bor själv i Raseborg (Karis) och jag vet några finskspråkiga familjer som har valt att sätta sina barn i svenskspråkiga skolor för att barnen skulle lära sig svenska bättre. Här klarar man sig nog på båda språk fast svenskan har en starkare ställning.

Mielestäni on oudompaa tuo, että käytetään nimitystä suomenruotsalainen ihan suomalaisesta Suomen kansalaisesta, jonka äidinkieli on ruotsi. Ruotsinkielinen on mielestäni oikeampi termi. Jos suomalainen, Suomen kansalainen muuttaa Ruotsiin hän on ruotsinsuomalainen, oli kieli mikä vaan. Suomenruotsalaiset ovat mielestäni Ruotsin kansalaisia. Särähtää aina pahasti tuo korvaani, kuten myös ruotsinkielisen äitini korvaan.

Ei ole ollenkaan outoa, vaan luonnollista. Me olemme kaksikielinen perhe, ja molemmat vanhemmat puhuvat lapsille juuri omaa äidinkieltään.

Hmm. Mitä tähän nyt sanoisi..? Itse olen kasvanut ruotsinkielisessä kaupungissa ja harmittaa, ettei mua tutusteuttu ruotsin kieleen jo lapsena. Koulussa sitten opin kieltä eikä paikallinen murre tullut tutuksi ennen työelämää. Jos nyt asuisin siellä niin olisin katsonut, että lapseni oppivat varhain ruotsia aidossa kieliympäristössä.

En ollenkaan epäile, etteivätkö teidän lapset opi suomea myöhemminkin. Kuitenkin ilmeisesti parempi mitä aikaisemmin monta kieltä tulee kuvioihin mukaan..? Aivot kehittyvät ja kielten oppiminen helpottuu myöhemmin.

Itse saan myös kuulla että miksi en puhu pojalleni (8v) Suomea. Asumme Norjassa, lapsen isä norjalainen ja itse kaksikielinen mutta käynyt ruotsinkielistä koulua ja kasvanut paikkakunnalla jossa puhutaan lähinnä Ruotsia. Eli pidän itseäni suomenruotsalaisena ja puhun mieluiten ruotsia. Suomi ei luonnistu vaikka kuinka haluaisi. Nykyään suomenruotsalainen mies, asutaan yhdessä Norjassa ja odotetaan yhteistä lasta. Kotikieli on meillä ruotsi ja tarhassa/koulussa norja. Ehkä joskus muutamme takaisin Suomeen ja lapset saavat opetella suomea kun se aika tulee 🙂

Kuulun suomenkieliseen enemmistöön, mutta en lainkaan pysty ymmärtämään, miksi joidenkin mielestä teidän pitäisi puhua suomea lapsillenne. Vanhempien pitäisi puhua lapsilleen omaa äidinkieltään. Omalla äidinkielellä saadaan syvempi yhteys, kuten sanoitkin, ja pystytään paremmin ja tarkemmin esimerkiksi sanoittaa tunteita. Kun lapsi oppii hyvin äidinkielensä ja sitä kautta jäsentämään maailmaa kielellisesti, voi sitten oppia tältä pohjalta muita kieliä. Useampaa kieltä lapsille pitäisi puhua vain tilanteessa, jossa vanhemmilla on eri äidinkieli. Silloinkin kumpikin järjestelmällisesti puhuu omaa äidinkieltään lapselle.

Suomea ehtii oppimaan myöhemmin. Kaikki ruotsinkieliset eivät opi sitä äidinkielen tasoisesti – mutta miksi pitäisikään?

Moi! Ehdottomasti äidinkieltä kannattaa puhua 😊 Lapset varmasti oppii suomen kielen myöhemmin, sitä kuulee kuitenkin Porvoossa niin paljon! Sinäkin olet oppinut tosi hyvin suomen, ei sua kunnellessa/lukiessa edes tajuaisi ettei se ole sun äidinkieli!

Kaksikielisyys on Suomessa väärin ymmärretty, sillä kaksikielisyys tarkoittaa 2 omaksuttua kieltä, ei äidinkieltä + opittua kieltä (paitsi jos opittu kieli on aloitettu hyvin nuorena ja sitä käytetään jatkuvasti). Omaksuminen tarkoittaa luontaista kielen oppimista (eli kukaan ei sitä opeta vaan lapsi oppii sen ympäristöstä) ja oppiminen taas kielen (systemaattista) opettelua. Kielen oppiva ei koskaan tule saavuttamaan natiivin kaltaista kielen osaamista ja yleensä tämä näkyy mm. ääntämisessä. Monokielisyys ei myöskään tue muiden kielen oppimista, eivät suomea puhuvat viroa tai unkaria opettele. Kuinka montaa kieltä mainitsemistasi olet itse opetellut?

Mielestäni on omituista tehdä lapsen elämästä hankalampaa ja odottaa kouluikään asti, kun kuitenkin käytätte arjessa suomea ja mainitset itsekin kokevasi eroja kielten välillä. On myös eri asia verrata tilannettanne yksikielisiin perheisiin. On aivan eri asia lähteä opettamaan lapselle vierasta kieltä kuin toista kotimaista, jota itse puhuu sujuvasti. Mitä jos vertaisit tilannettanne monikielisiin perheihiin? Heistä suurin osa puhuu enemmän kuin yhtä kieltä lapselle.

Lisäksi suomi on kaksikielinen maa vain kielipoliittisesti. Ruotsi on vähemmistökieli eikä sillä pärjää läheskään kaikkialla Suomessa (sen sijaan suomella pärjää melkein kaikkialla Suomessa). Todellisuudessa Suomi on ”kaksikielinen” suomi + englanti, sillä englannin osaaminen alkaa olla jo kansalaistaidon tasolla. Edelleen tosin ”kaksikielisyys” on harhaa johtava, sillä harva englantia osaa edes C1 tasolla. Jotta suomi olisi todellisesti kaksikielinen, pitäisi toinen kotimainen kieli aloittaa jo ennen 10v ikää (mieluiten aiemmin) ja sitä pitäisi oikeasti käyttää ja kohdata elämässä.
Jotkut tutkimulset eivät välttämättä kannata opettamaan kieliä lapsille, joita ei itse puhu äidinkielenään tai sujuvasti ja/tai jos kieltä ei aio puhua lapselle koko ajan (tähänkin löytyy eri näkökulmia). Maailmassa on hyvin monta monikielistä perhettä, joissa lapsi omaksuu monta kieltä eikä se tuota paljoa ongelmia, joten ei ole mitään pakkoa ”opetella ensin äidinkieli kunnolla”.

Jokainen perhe tehkööt kuten haluaa, eikä minua ainakaan muiden kielivalinnat kiinnosta. Kannattaa myös muistaa, että jos äidinkielesi ei olisi ruotsi, tuskin kukaan tukisi valintaasi. Ymmärrän valintasi siinä tapauksessa, että et itse puhu suomea tarpeeksi usein tai luontevasti, jotta lapsi oppisi suomen kunnolla. Sitä et kuitenkaan maininnut syissäsi.

Listaamasi syyt eivät ole kovin järkeviä tai vedenpitäviä ja kaikista vähiten tieteelliseen tutkimukseen perustuvia (liitäthän ensi kerralla tutkimukset, joiden väität tukevan mielipidettäsi, jotta et levitä väärää tietoa). En olisi muuten edes lähtenyt kommentoimaan, mutta et selkeästi ole perillä kielitieteestä tai kielten opetuksesta, vaikka kerrot mielipiteitäsi faktoina. Kirjoitathan jatkossa selkeästi mikä on tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa ja mikä sinun mielipiteesi. 🙂

T. Kielten ope, joka puhuu 5 kieltä ja elää monikielisessä perheessä.

Eihän tässä lukenutkaan, että automaattisesti oppisi muita kieliä, vaan että ruotsinkielisillä on helpompi oppia norjaa ja tanskaa. Itse osaan lukea norjalaisia ja tanskalaisia uutisia, ja moni kaveri joka on näihin maihin muuttaneet, ovat oppineet kielen tosi nopeasti. Tämähän perustuu ihan siihen, että nämä ovat pohjoisgermaanisia kieliä. Tämän varmasti tiesit jo, mutta lisään vielä muutaman linkin 😊

” Noin vuodesta 850 eaa. alkaen ilmasto viileni ja osa kansasta siirtyi nykyisten Saksan ja Alankomaiden alueelle. Näin germaaniheimot saivat alkunsa ja tästä syystä saksa ja hollanti ovat ruotsia osaavan osittain ymmärrettävissä.” Eli saksaakin oppii helpommin, mikäli olet ruotsinkielinen.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Skandinaaviset_kielet

Tästä on myös tehty tutkimus, mutta tämä on tosin ruotsiksi: https://norden.diva-portal.org/smash/get/diva2:700762/FULLTEXT01.pdf

Hei. Adoptoin aikoinaan 2.5 vuotiaan lapsen Intiasta. Kun lapsi saapui kotiin, niin yllättävän moni kysyi minulta, että mitä kieltä aijon ruveta puhumaan lapselle? Tietysti suomenkieltä. Se on meidän perheen äidinkieli. Näin ollen myös adoption kautta perheeseen tulleen poikammekin äidinkieli. Teki välillä mieli vastata , että kun en itse osaa tamilinkieltä niin helpompaa varmaan puhua ihan suomea tai että perheenlisäyksen johdosta päätimme koko perhe alkaa puhua saksaa.

Olemme myös suomenruotsalainen perhe, äidinkieli lapsellakin ruotsi ja dagis ja tuleva koulukieli ruotsi. SILTI olemme halunneet heti alusta lähtien opettaa lapselle myös suomea ja toinen vanhempi ja yksi mummoista ja yksi paapoista puhuu vain suomea lapselle.
Itse koen että jos vanhemmat osaavat molempia niin miksi ei auta lasta ja totuta lasta myös siihen valtaväestön kieleen heti. Ei se ole äidinkielestä pois.

Kuule. Sinä teet, niin kuin itse haluat. Itse rannikolla asuvana ja laivalla töitä tehneenä, ymmärrän suomenruotsalaisia ja äidinkielen tärkeyttä heille. On hirveä rikkaus puhua kahta kieltä jo nuoresta lähtien ja kuten sanoit, kaksikielisyys avaa reippaasti ovia työelämässä. Älä kirjoita tälläistä postausta, missä mietit mitä muut ajattelevat ja sanovat. Kirjoita, kuinka ylpeä olet suomenruotsalaisuudestasi ja siitä, että lapsesi ovat jo äidinmaidosta saaneet paremmat kortit tulevaisuuden työelämään! Kaikkea hyvää!

Musta on niin hassua että teidän ruotsinkielisyyttä ihmetellään. Siis miksi ihmeessä pikkulasten pitäisi osata suomea kun sen oppii ihan varmasti myöhemminkin. Itseäni harmittaa hirmuisesti kun en kunnolla osaa ruotsia, monesti olen ajatellut opettelevani mutta en vielä toistaiseksi ole saanut aikaiseksi.

Mielestäni jokaisen vanhemman tulee käyttää (ensisijaisesti) äidinkieltään toimiessaan lapsensa kanssa, sen pitäisi olla selvää. Näin teettekin. Koska teidän molempien äidinkieli on ruotsi, ei lapsistanne välttämättä tule täysin kaksikielisiä, varsinkaan, kun päiväkoti ja koulu ovat ruotsinkielisiä. ”Koen silti että kaksikielisyys on valtava etu ja rikkaus, joten meille se oli itsestäänselvyys että lapsemme menevät ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun.” Tähän kommenttiisi en täysin yhdy. Kaksikielisyyshän varmistuisi nimenomaan suomenkielisessä päiväkodissa/koulussa. Lapsenne oppivat varmasti hyvän suomen kielen, niin kuin kuka tahansa oppii vieraan kielen, kun sitä opiskelee ja käyttää. Ei liene mikään velvollisuuskaan tulla kaksikieliseksi: hyvä suomen kielen taito sen sijaan äidinkielenä olevan ruotsin lisäksi helpottaa toimimista niissäkin osissa Suomea, joissa ruotsin osaaminen on vähäistä.

Mulla esikoinen joka osas numerot ensin englanniksi ku suomeksi vaikka täysin suomalaisia ollaan:) opettanut englantia vähän jotta koulussa olisi helpompi oppia lisää. TV ohjelmat jotka englanniksi niin poimii ite sanoja ja kysyy sitten multa miksi se vaikka pyysi anteeksi toiselta, jolloin itse kerron👍 ruotsin kieli mulla itellä ei enään luonnistu ku sitä ei oo koskaan tarvinnu koulujen jälkeen, joka tavallaan harmittaa ja aluksessa opetettiin saksaa joka ei myöskään jäänyt mieleen muutamia sanoja lukuunottamatta😔

Oon ulkosuomalainen, naimisissa norjalaisen miehen kanssa ja asutaan Norjassa. Siitä tulis mahdoton tappelu, jos mun pitäisi puhua (huonoa) norjaa lapsilleni. Tai mitään muuta kieltä kuin suomea. Tietenkin puhutaan omaa äidinkieltä, tunnekieltä, lapselle niin kuin kaikki tutkimuksetkin kehottaa!

Meillä olen tietoisesti satsannut siihen että lapset osaavat oikeasti suomea ja käyttävät myös sitä. Etenkin nyt kun sinne Suomeen ei edes pääse käymään niin on tärkeää pitää kieli elossa arjessa. Onnekseni huomaan, että lasten keskinäiseksi kieleksi on muodostunut suomi. Siitä olen ihan älyttömän onnellinen ja ylpeä. Tiedän että siinä on paljon tuuria myös mukana, sillä vierestä olen nähnyt kuinka muut lukevat samat artikkelit ja noudattavat suht samaa logiikkaa arjessaan kuin meidän perhe, mutta lapsi ei vaan suostu suomea puhumaan. Passiivinen kielitaito niilläkin lapsilla on silti erinomainen.

Kieliasiat on tärkeitä, monikielisyys on ihan mahtavaa. Tärkeintä kuitenkin on puhua lapselle sitä kieltä, joka on itselleen se tunnekieli.

En näe asiaa millään tavalla outona ja kaksikielisyys todellakin on rikkaus! Periaatteessa ymmärrän tuon ihmettelyn sillä Ruotsia puhutaan loppujen lopuksi vain rannikkoalueilla ja sielläkin vain tietyissä paikoissa eikä esim sisämaassa asuvat näe asiaa sen takia samalla tavalla

Täällä suomenkielinen äiti ja riikinruotsalainen isä. Ja molemmat puhuvat *tietenkin* omaa äidinkieltään lapsille, hyvä että tekin! Kallistumme nykyään ruotsinkielisen koulun suuntaan, koska suomi on tullut ilmaiseksi suomenkielisen suvun ym. puolesta. Ruotsin puoleista sukua täällä on tosiaan vain yksi, mieheni, joten se puoli saakin saada extra-panostusta! Kielet ovat nimittäin rikkaus, kuten sanot, niin työelämässä kuin muutenkin. Puhun itsekin ihan OK ruotsia nykyään, mut natiivin tasoiseksi en tule, toisin kuin lapsemme, molemmissa 🙂 Asumme kunnassa, jossa ei ole lähes mitään palvelua ruotsin kielellä, eli mieheni joutuu asioidessaan puhumaan englantia, mikä on vähän omituista. Olisi hauska joskus tutustua suomenruotsalaisiin yhteisöihin, mitään kosketuspintaa kun niihin ei ole, koska olemme ”ensimmäisen sukupolven suomenruotsalaisia”.

Ei ole outoa, että puhutte omaa öidinkieltä. Enemmän ihmettelen miten edelleen jotkut ihmettelevät, että Suomessa puhutaan myös ruotsia eikä meiltäkään vaadita tätä, joten miksi pitäisi myöskään toisinpäin?! Kaikki ajallaan, itsekin toivon että oma lapsi kiinnostuu kielistä, mutta en tule sitä hänelle tuputtamaan.

Täällä yks suomenkielinen kahden lapsen äiti.🙋‍♀️ Mies on suomenruotsalainen ja lapsilla myös äidinkielenä ruotsi. Esikoinen on nyt 2,5v ja puhuu sujuvasti minun ja minun sukulaisten kanssa suomea ja isänsä ja isän puolen sukulaisten kanssa ruotsia. Mikä valtava rikkaus ja mahdollisuus lapsille oppia eri kieliä, kielitaito ei mee koskaan hukkaan. 😊 Ja itsekin olen tässä vuosien aikana oppinut ymmärtämään ja jonkin verran puhumaan ruotsia 👍😊 Eli en voi kun ihmetellä, että miksi joku ihmettelee sitä että puhutte lapsillenne omaa äidinkieltänne.

Suomenruotsalainen äiti täällä hei! Puoliso suomenkielinen ja tehtiin päätös laittaa lapsi suomenkieliseen päiväkotiin seurauksena, ettei lapsi puhu ollenkaan ruotsia, vaikka ymmärtää kaiken. Olen puhunut, laulanut ja lukenut hänelle ruotsia alusta alkaen. Ymmärrys niin hyvä, että jopa ruotsinkielisen neuvolatädin testit ym menee sujuvasti siten että lapsi vastaa suomeksi. Näinkin voi siis käydä 🤷‍♀️ Myönnän, että sydämeeni tämä ajoittain sattuu, mutta en ole halunnut ikinä pakottaa häntä vastaamaan tietyllä kielellä, saanut itse täysin päättää. Muiden mielestä kommunikaatiomme saattaa kuulostaa hassulta ja päätöksemme suomenkielisestä pk – ja koulupolusta herättää myös usein keskustelua. Meille on kuitenkin tärkeätä, että paljon osallistuva isäkin voi tukea koulupolussa jatkossa, joten näin meillä vaikkei kaksikielisyys puhumisen kannalta ole tullutkaan äidinmaidossa. Koen silti, että hän on kaksikielinen ja ehkä joku päivä tämä tasaantuu vaikkei se ole käynytkään luonnostaan.

Hei Elisabeth! Olet toiminut tosi hyvin kun olet käyttänyt ruotsia monipuolisesti kaksikielisen lapsesi kanssa etkä ole pakottanut vastaamaan ruotsiksi, jatka samaan malliin! Teidän perheellenne suomenkielisen päiväkodin+koulun valinta kuulostaa hyvältä. Voi olla, että lapsenne rupeaa vielä käyttämään ruotsiakin aktiivisemmin, pohja on ainakin vahva kun ymmärtää niin hyvin! Ruotsinkieliset harrastukset ja koulussa ruotsin aloittaminen 1.luokalta (jos lähikoulussanne mahdollista) tai 4.luokalta tukevat varmasti ruotsin suullista käyttöä. Olen opettanut kaksikielisiä (ruotsi+suomi) lapsia suomenkielisessä koulussa, ja osa heistä on aina vastannut vanhemmilleen suomeksi, mutta koulussa ruotsin tunneilla puhunut ruotsia sujuvasti 🙂

Minusta on ymmärrettävää, että lapsilleen puhuu äidinkieltään ja jättää muut kielet koulussa opeteltaviksi.
Me olemme kaksikielinen perhe, jossa isä on suomenruotsalainen. Me kun puhumme kotona suomea (koska olen juuri niitä pöllöjä, jotka eivät koulussa oppinut ruotsia ja nyt harmittaa), oli meille itsestäänselvyys laittaa lapsi ruotsinkieliseen päiväkotiin, jotta hän oppisi mahdollisimman hyvin molemmat kielet. Nyt tässä sitten mamma toivoo, että oppisi itsekin puhumaan ruotsia lapsensa vanavedessä. 😅
Ajoittain minua harmittaa, että muut joutuvat vaihtamaan keskustelun suomenkieleksi vain minun vuokseni, vaikka he hyvin osaavatkin molempia kieliä. Mieheni yritti lohduttaa minua kerran, että he ovat tottuneita vaihtamaan kieltä lennosta ettei se haittaa. Joka kerta kuitenkin hieman hävettää, että on tälläinen ”suomiurpo”. Ruotsin lisäksi pakko oli opiskella myös englantia koulussa ja sitä osaankin sujuvasti – miksi ihmeessä usealla meillä on tälläinen sisäsyntyinen hylkimisreaktio (tai siltä se ainakin tuntuu) ruotsinkieltä kohtaan?

Kiitos Ilona, lämmitti mieltä! 😊 En ole tähän lähipiirissä juurikaan törmännyt, joten hyvä kuulla kokemuksestasi koulumaailmasta.

Meillä on ystävinä maahanmuuttajaperhe, joka puhuu kotikielenään omaa äidinkieltään. He ovat pitäneet tärkeänä, että opettavat lapsille suomea kotona ennen päiväkotiin menoa, jotta lapsi ei mene ummikkona hoitoon. Esikoinen lopetti päiväkoti-ikäisenä oman äidinkielensä puhumisen kotona ja se tuntui vanhemmista kurjalta. Kuitenkin kun olivat sukuloimassa (esikoinen oli 6 v.), hän osasi puhua ihan sujuvasti sukulaisten kanssa. Joitakin kieliopillisia rakenteita oli ottanut suomen kielestä. Toisessa tuttavaperheessä mamutaustainen isä oli suomea opittuaan lakannut puhumasta omaa äidinkieltään lapselleen, pidimme saarnan hänen kylässä olleen siskonsa kanssa oman äidinkielen tärkeydestä… Vaikka lapsi ei pienenä puhuisikaan toista äidinkieltään, niin ihan varmasti kielen säännöllinen kuuleminen antaa hyvät valmiudet ottaa kieli haltuun myöhemmin!

Måst säga att det har blivit mycket vanligare med ”blandfamiljer” där ena föräldern är svenskspråkig och den andra finskspråkig. Exempel: När jag gick i lågstadiet så var majoriteten av barnen från enbart svenskspråkiga familjer, nu när min pojke går i samma skola så är det på hans klass så att majoriteten istället kommer från tvåspråkiga familjer. Har många gånger önskat att jag också skulle ha fått båda språkena ”gratis”, men där fick man kämpa på och lära sig finska bara i skolan 😃

Tää on tosi jännä, että miten ihmiset jaksaakin hämmästellä näin yksinkertaista asiaa kun äidinkieli. Mun mielestä se, että lapselle puhutaan äidinkieltä on aivan päivänselvä juttu. Eihän mitään, varsinkaan pienempiä kieliryhmiä, olisi olemassakaan, jos oman äidinkielen sijaan lapselle puhuttaisiin aina sitä kieltä, mistä kulloinkin yhteiskunnassa on hyötyä. Jos kaikki opettaisi lapsilleen vain ”hyödyllisiä kieliä”, tästä maailmasta katosi pitkässä juoksussa paljon upeita kieliä. Varmasti jokainen haluaa taata lapselle parhaat mahdolliset edellytykset pärjätä elämässä, ja se on ymmärrettävää. Uskon kuitenkin, että kun muut kodin perusedellytykset on kunnossa, lapsi kyllä oppii tarvitsemansa kielet kodin ulkopuolellakin. On etuoikeus saada puhua läheisille omaa äidinkieltä ilman pelkoa vainosta tai syrjinnästä, ja itse otan kaiken ilon irti siitä etuoikeudesta, yhtään muiden kielien taidon arvoa vähättelemättä. Itse oon oppinut kokonaan uuden kielen aikuisiällä, ja kieltämättä välillä olis helpompaa, jos olisin jo sillon koulussa kuunnellut, mutta kyllä tää myöhemminkin onnistuu!

Vastaa käyttäjälle Elisabeth Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X